Täysi-ikäisen anorektikon hoito
Olisin kovin kiinnostunut kuulemaan muiden sairastavien kokemuksia anoreksian hoidosta. Itselläni on muutaman vuoden kokemus alaikäisenä hoidossa olosta ja täytän pian 18. Tiedän, että hoito muuttuu ainakin siltä osin että enää ei ole ”pakko” käydä hoidossa jos ei sitä halua. Millaisena koette hoidon juurikin aikuisena? Kuinka paljon hoitotaho voi ns käskeä ja kuinka omat mielipiteet otetaan huomioon? Ja kuinka helposti voidaan laittaa osastolle vastentahtoisesti? Alaikäisenä osastohoidolla uhkailtiin hyvinkin usein. Koen tämän heikentäneen myönteistä suhtautumista hoitoon, sillä asetelma on aina tuntunut siltä että minua rankaistaan sairaudestani ja jos en kykene hoitotahon asettamiin painotavoitteisiin yms, rangaistuksena on osasto/”vapauksien” rajoittaminen tms.. Nyt onneksi hoito siirtyy muualle.
Hyvää lyhyttä loppuelämää, tuolla asenteella!
Siskontyttöni parani,koska _halusi_ parantua ja otti sen takia kaiken avun vastaan.