Lue keskustelun säännöt.
En tajua miten jaksan tuon koiran kanssa!
01.04.2019 |
Meillä on 2,5 v koira, joka on todella haastava joiltain osin. Ihan kiltti on sinänsä, mutta reagoi mahdottomasti vähän kaikkeen. Esimerkiksi jos otan jääkaapista mehupurkista lasillisen mehua alkaa koira haukkua ja riekkua ympärillä ihan kauheasti. Ei mitään tietoa, että miksi. Mehun ottaminen ja juominen kun ei ole koskaan johtanut siihen, että sen jälkeen tapahtuisi koiralle jotain kivaa saatika kurjia asioita. Ulos lähteminen on oma lukunsa ja toki tällöinkin haukkuu, vinkuu, steppaa ja juoksee edes takaisin. Ulkona haukkuu ja vetää ensimmäiset 5 min. Ulkona jahtaa lintuja, oravia ja pelkää puolestaan pyöräilijöitä ja potkulautailijoita. Molemmat aiheuttavat haukkumista. Haukkuu myös isoille koirille oikein kunnolla ärhennellen (pelkää niitä). Koira on myös ihmisarka ja vahtii meillä käyviä vieraita. Meidän perheen lapsia ei päästäisi millään ulos vaan yrittää estää haukkumalla ja edessä pyörimällä. Ja sitten näitä pienempiä juttuja; seuraa minua joka paikkaan, mitään ei voi tehdä rauhassa, kun koira vaatii koko ajan huomiota. Kaikesta huolimatta koira pystyy rauhoittumaan ja nukkumaan hyvin. Yksin ollessa ilmeisesti nukkuu myöskin, ei tuhoa mitään ja jää nätisti yksin.
Tämä on kolmas koira meillä ja ehdottomasti vaativin ikinä. Koirakoulussa ollaan käyty ja meillä on ollut yksityiskoulutustakin, mutta jos koira oppii jostain huonosta tavasta pois niin lähes aina kehittää jotain uutta tilalle. Koira on myös pysyvästi sairas (nivelrikko ranteissa) mutta tällä hetkellä kivuton ja oireeton ja hoidot menevät koko ajan. Tuntuu, että itse on jo aivan puhki tämän koiran kanssa ja en enää tiedä mitä tässä tekisi :/ Raskainta on tuo lasten vahtiminen ja sitä myöten jokapäiväinen show mikä liittyy siihen, kun lapset lähtevät kotoa ulos. Koiran haukku on lisäksi hirveän kovaa ja kimeää + koira palkkaantuu herkkähaukkuisena ihan sillä, että saa haukkua tai jos saa sillä ihmisen reagoimaan. Jos ei reagoi niin silti haukkuu intensiivisesti ja tuijottaa samalla. Ympäristö puolestaan ruokkii kaikkea häiriökäyttäytymistä. Onko tässä enää mitään tehtävissä?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpahan rasittavan kuuloinen koira. Sulje koira johonkin huoneeseen, kun alkaa riekkua, teet koiralle äänepainolla selväksi ettei täällä riekuta ja rangaistus on eristys. Myös täysin huomiotta jättäminen on tehokasta. Jos osaa olla kunnolla, saa tulla seuraan.
Mikä rotu? Kuulostaa ettei ole sosiaalistettu pentuna, tuo räyhääminen muille jne. Koirakavereita tarvisi.
Koiran huomioimatta jättäminen johtaa vielä intensiivisempään haukkumiseen ja ympärillä pyörimiseen. Eristäminen auttaa tasan sen hetken ja ei tehoa tähän yksilöön millään lailla. Kokemusta on. Positiivisella vahvistamisella ollaan saatu tuloksia aikaan, mutta kuten sanottua koira keksii aina jotain uutta ei toivottua käytöstä tilalle.
Sosiaalistettu ollaan pentuna ja asumme vilkkaalla kaupunkialueella, joten erikseen ei edes tarvitse lähteä sosiaalistamaan autoihin, busseihin, lapsiin jne. vaan ne kaikki ovat ihan jokapäiväistä settiä. Eli varmaankin ollaan sosiaalistettu aivan liikaa koiran luonteeseen nähden. Koirakavereita on ja lähes joka päivä tavataan niitä. Agilityä aloiteltiin, mutta sitä ei enää voida harrastaa nivelrikon takia kuten ei muutakaan äkkinäistä ja kovaa liikuntaa. Kyseessä on suomenlapinkoira.
Ok, kuulostaa turhautuneelta ja tylsistyneeltä paimenkoiralta. Ehkä kuitenkin kipuja myös? Paras olisi kun saisi asua maalla, kulkea vapaana omien voimien mukaan ja haukkua ja seurata ympäristöä häiritsemättä ketään.
Vastustan kaikenlaista kikkailua ja teennäisiä kepulikonsteja koirien kanssa, elämä koiran kanssa pitäisi olla luonnollisesti sujuvaa ja 100% ennakoitavissa olevaa ja stressitöntä. Juuri siihen omaan elämäntyyliin sopivaa. Yleensä koirat on sopeutuvaisia mutta ei aina. Ehkä iän myötä rauhoittuu, en tiedä.
Olen niin samaa mieltä kaikesta kikkailusta. Todella reaktiivisia ja aggressiivisia koiria yritetään välillä ihan loputtomiin kouluttaa ja siedättää ties mille ja lopputulos ei useinkaan päätä huimaa ellei omistaja oikeasti voi omistautua koiralleen. Tiedän erään koirankasvattajan jolle sattui yhteen pentueeseen syntymään erikoisen oloinen pentu luonteen puolesta ja kasvattaja jätti pennun itselleen, koska koki ettei sitä voi myydä kenellekään. Koira osoittautui erittäin reaktiiviseksi mikä johti siihen, että omistaja muutti koirineen maalle ja heillä ei voi käydä ketään vieraita koiran käytöksen takia. Omistaja on todella omistautunut koiralleen ja toimii täysin sen mukaan mitä koira kestää. Itse en samaan pystyisi eikä minusta tuossa enää oikein ole järkeä, että lähdetään muuttamaan sitä omaa elämää aivan tolkuttomasti koiran takia. Tuokin koira on ihan seurakoirarotuinen ei edes mikään työkoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma koirani oli vähän tuollainen nuorena ja opetettiin sille sitten oma paikka. Vaati paljon työtä, mutta opetti koiran lopulta rauhoittumaan kotona. Ensin koiralle opetetaan se oma paikka minne menee käskystä ja palkitaan sinne menemisestä ja olemisesta ja lopulta sinne rauhoittumisesta. Sitten alat ehdollistamaan lapsien lähtötilanteen ja oman paikan. Koiraa siis ohjataan olemaan siellä kun lapset lähtevät. Oikeastaan kaikki muu aktiviteetti ja tekeminen kotona sisällä lopetettiin muilta osin tuon koulutuksen myötä ja vain rauhassa olemisesta palkittiin. Koiralla on myös rajatut tilat kotona missä saa ja ei saa olla, joten esimerkiksi minun seuraaminen ja vahtaaminen väheni ehkä senkin järjestelyn myötä. Ulkona sitten tehdään ja harrastetaan.
Nykyään meillä koira on kotona todella rauhallinen ja hakeutuu omalle paikalleen itse.
Teettekö koiran kanssa tehtäviä, jotka rasittavat sen aivoja? Jos se purkaa energiaansa noin.
Itsellä eka koira oli 4-vuotiaaksi ihan mahdoton, tosin omaa syytä kun olin masentunut silloin enkä jaksanut liikuttaa/touhuta sen kanssa tarpeeksi.
Toinen koira on myös energiapakkaus, juoksuttamallakaan siltä ei saa energiaa pois mutta agility tms on toiminut (teillä agility ei sovi mutta siihen tilalle vaikka toko tms).
Tsemppiä, viimeistään ajan kanssa rauhoittunee. Toki mitä enemmän asialle jaksaa tehdä niin sitä paremmat lopputulokset, mutta luulen tietäväni kuinka raskasta tuo on.
Ap ei kerro lapsistaan mitään, ongelman alku voi piillä siellä.
Ap mieti mikä saa koiran keskittymään omaan tehtäväänsä mehupurkista tms. huolimatta? Oletko kokeillut esimerkiksi kongilelua täytettynä raa'alla kanan jauhelihalla/ barflihalla tai vaikka koirien säilykeherkuilla? Muussaat sen lihan pitkin kongin sisäseiniä niin, että saa tovin niitä nuoleskella. Lihan pitää olla niin hyvää, että voittaa ärsykkeen. Kun koira malttaa ryhtyä syömään, syöminen erittää rauhoittumiskemikaaleja koiran kehoon. Tämä vie ajan myötä siihen, että koira rauhoittuu heti, koska kemikaalit menevät aikaisemmin syömismoodiin. Kun koira on tässä vaiheessa niin sanotaan, että koira ei voi olla aggressiivinen ja syödä yhtä aikaa.
Kun ensin totutat lyhyillä lorinoilla koiran niin, ettei se reagoi, voit hitaasti lisätä lorinoiden pituutta esim. niin, että ostat kaksi halpaa loritettavaa mehupurkkia ja lorittelet niitä huvikseen purkista toiseen ja lasiin. Jos koira ei ole moksis hajun puuttumisesta niin täytä ne vedellä ja jatka lorittelua.
*
Samaa totututusta muihin vastaaviin ärsykkeisiin.
*
Ala hiljalleen opettaa koiralle tiettyä rauhoittumista tarkoittavaa sanaa jota et ole ennen käyttänyt ja sano koiralle sanaa silloin kun se rauhoittuu. Useiden toistojen (vain 100) jälkeen koira oppii yhdistämään sanan rauhoittumiseen. Käytä lempeänä kehotuksena vasta kun koira on sisäistänyt sanan merkityksen.