Muistoja SinäMinä ja MeKaks-lehdistä!

Vierailija kirjoitti:

MeKaks oli kiiltäväpintainen lehti, joka oli ulkoasultaan hieman isompi, korkeampi. 

SinäMinä oli leveämpi ja sivut eivät olleet kiiltäviä, vaan mattapintaisia. Molemmat ilmestyivät kerran kuussa.

Googlaamalla minulle selvisi, miksen muista Me Kaks -lehteä. Se alkoi ilmestyä vasta 1996. SinäMinä sen sijaan ilmestyi jo aikaisemmin. 

Kun meitä oli isompi porukka jossain yötä niin luettiin noita tarinoita ääneen, jostain syystä se oli aina hulvattoman hauskaa.

-myös vm 1978

Mun oli pakko googlettaa, koska en muistanut mitään erityistä, ja voi elämän kevät.

https://lapsuusmuistelua.vuodatus.net/lue/2015/05/me-kaks-nuortenlehdet

Luin SinäMinää ja MeKaksia 90-luvulla kirkonkylän kavereiden luona ja kirjastossa. Muistan, että olin ihan hämilläni, että tällaisia juttuja. Muistan myös että osa tarinoista kiihotti yöuniin asti, mutta lähinnä olin yhtä kysymysmerkkiä että enpä ole tällaistakaan asiaa ajatellut tai onko toi nyt ihan järkevää, kun en niistä ryyppäjäisistä niin innostunut.

Asuin maalla ja lähimmän kaverin luo oli yli 20 km matkaa. Kun sitten yläaste alkoi ja siellä oli "kehittyneempiä" kirkonkylän tyttöjä, niin he sitten jakoivat tietoa lehtien sisällöstä ja neuvoivat meikkijutuissa.

Meille ei tullut kumpaakaan, mutta ostin sillon tällöin MeKaks-lehden kaupasta (ja lisäksi tietenkin karkkia).

Novellit, joissa aiheena oli mustasukkaisuus, kateus ja ulkonäkö, kiinnostivat. Joskus novellien joukossa oli joku runomuotoon kirjoitettu tajunnanvirtateksti, joka oli minusta tylsä, ja harmitti, kun sellainen vei tilaa mielenkiintoisilta tarinoilta.

En ostanut SinäMinää, koska se oli (osittain) painettu halvalle, karhealle paperille, joka oli minusta epämiellyttävän tuntuista. Samasta syystä en tykännyt koskea sanomalehtiinkään. Toisaalta siinä oli enemmän novelleja kuin MeKahdessa.

Mulle tuli kotiin SinäMinä joskus ysärin puolivälissä. En muista kuka sen mulle tilasi, vai kehtasinko itse pyytää sitä :D Mutta sen muistan, että olin tosi ylpeä, kun runojani ja piirroksiani julkaistiin useammassa numerossa. Harmi, etten ilmeisesti ole säästänyt noita lehtiä! Nimimerkkini muistan vieläkin... 

Tykäsin eniten lomaromanssi-tarinoista ja haaveilin tapaavani itsekin jonkun lomamatkalla. Ihanan viattomia juttuja verrattuna nykyaikaan.

Ei hitsi, tän linkin takana on näitä etsintäkuulutuksia tyyliin "Hei sinä poika, joka  olit junassa se ja se. Muistatko mua, kun istuin lähelläsi ja katselin sua. Jäin kaipaamaan, ota yhteyttä!" Ja sit perään ihan oma kotiosoite!! Koko kansan nähtäville. 

https://lapsuusmuistelua.vuodatus.net/lue/2015/05/me-kaks-nuortenlehdet

Luin molempia ysärin lopulla ja vielä jonkin aikaa 2000-luvun alussa. Minulle jäi se vaikutelma, että MeKaks oli näistä se raflaavampi julkaisu ja SinäMinä taas asiallisempi. Tykkäsin SinäMinän Isosisko-palstasta, oli mielestäni näkemyksellinen, kannustava ja myötätuntoinen se ihminen, joka lukijoiden pulmiin vastaili. Itsekin kerran olin kirjoittamassa Isosiskolle mutta kirje jäi sittemmin pöytälaatikkoon muun elämän pyörteissä. Vastaavasti MeKaks-lehdessä ollut "Miia" antoi itsestään töksäyttelevän ja alentuvan kuvan. Kerran joku oli avautunut hänelle huolistaan ja vaikeuksistaan nimimerkillä "Paha tyttö" ja M. kommentoi siihen tokaisemalla, että "Miksi sanot olevasi paha? Hyvähän sitä pitäisi olla!"

Novelleissa minua ärsytti romantiikka- ja heterokeskeisyys mutta pari helmeä SinäMinästä on jäänyt mieleen. Toinen oli toimituksen ulkopuolisen ammattikirjoittajan novelli pahasti koulukiusatusta tytöstä, joka epätoivoissaan liittyi kiusaajien porukkaan saadakseen piinansa loppumaan ja joka sai lopulta vasta luokanvalvojansa sijaisen avustuksella käännettyä tilanteensa parempaan suuntaan. Toinen taas oli lukijan kirjoituskilpailussa palkintosijalle sijoittunut novelli, joka oli kyllä heteroromanttinen mutta tuoreella ja oivaltavalla tavalla. Tarina oli kerrottu pojan näkökulmasta ja siinä hän otti valinnaisaineekseen tekstiilityön, jotta pääsisi ujuttautumaan ihailemansa käsitöitä harrastavan tytön läheisyyteen. Nauroin ihan hirveästi, kun luin sitä, oli sen verran kekseliästä ja uskottavaakin settiä.

Sitten oli tietty Suosikki. Meille tuli Suosikki ja SinäMinä. Ne oli 90-luvun teinin netin korvike. Että kyllä sitä jo silloin osattiin :)

Mulle tuli SinäMinä jostain 90-luvun puolivälistä eteenpäin. Olin silloin n. 13-vuotias. Joku tuossa lehdessä viehätti, luin niitä moneen kertaan kannesta kanteen. Ne tyydytti sellaisen tietynlaisen tirkistelynhalun tuossa iässä. Tuntuu ettei nykyään viitsitä tehdä enää samalla tavalla mielenkiintoisia lehtiä. Erityisesti jäi mieleen ne novellit ja lukijoiden lähettämät jutut ja piirrokset, jotain hyviä musajuttujakin taisi olla. Ja sitten muistan jonkun jutun missä joku tyttö testaili jotain vaatteita vaatekaupassa, olisin halunnut heti käydä ostamassa juuri samanlaisen asukokonaisuuden itselleni. Se oli sellainen rosoinen ja lämminhenkinen lehti, jotenkin kotoisa ja viaton. Ne mattapintaiset sivut oli ihanat. Jossain vaiheessa ennen lopettamista muuttui kuitenkin aika paljon huonommaksi ja samanlaiseksi kuin muutkin lehdet.

Muistan 1+1 = Me Kaksi -lehden. Se alkoi ilmestyä 1988 ja näin jälkikäteen katsottuna Me Kaksi oli kyllä aika halpis julkaisu, koko lehdessä oli hyvin vähän toimitettua sisältöä. Koostui lukijoiden runoista ja Mun Tarina-novelleista sekä joidenkin oikeiden kirjoittajien, kuten Tuija Lehtisen, novelleista.

Kaikki kuvat oli jostain kuvapankista ja tuntuu ettei koko lehdessä ollut muuta henkilökuntaa kuin Peppina Marttila-niminen päätoimittaja.

Lehden parasta antia taisi olla Potsiboksi-niminen yleisönosasto, joka oli AV-palstan henkinen esiäiti. >D

Lehtiä on vielä vintillä ja tarvis kai kaivaa esiin. Olisi nimittäin todellinen aikakapseli 1980-luvun lopulta: Lehti täynnä jenkkivuoden viettäjiä (silloin ei tullut mieleenkään että joku haukkuisi USA:aa), levis farkkuja, purjehduskenkiä, Bogartia, Jason Donovania, Kylie Minogueta, juppien haukkumista, kasvihuoneilmiön pelkoa, pitsan ja hampurilaisten leivontaohjeita (kasvissyönti oli tuolloin ihan UFOA hommaa, kuten muoti-ilmaisu kuului).

Nyyyyh, nää lehdet olivat ihan huippuja silloin 1990-luvun puolivälin ja lopun teinin elämässä. Löytyisköhän vielä mun vanhemmilta Näitä jostain varastosta :D Jotenkin pystyy palaamaan takaisin yli 20-vuoden päähän, kun makasin omalla sängylläni mahallani ja luin näitä lehtiä tuntitolkulla. Luettiin myös kavereitten kanssa yhdessä ja parhaat palat tietty ääneen.

Mä muista yhden tarinan, jossa joku nuori tyttö oli rakastunut johonkin narkkiin, niitten rakkausbiisi oli Metallican Norhing else matters (Olin itse tuolloin hillitön Metallica-fani). Tässä tarinassa ne seikkaili jossain Kööpenhaminassa, se poika käytti aineita ja tyttö yritti saada sen rakkauden avulla kuiville. Lopulta se poika kuitenkin kuoli niihin aineisiin. Luin tuon tarinan varmaan tuhat kertaa ja itkin kuin vesiputous. Oi noita aikoja.

Meille tuli MeKaks ja muistan siitä jutun anoreksiasta. Siinä haastateltiin sairaudesta toipuneita ja kaikki kommentoivat että ”on ihanaa kun kuitenkin olen loppuelämäni laiha”. Että sellaista toipumista. Muistan ihmetelleeni että muuttaako sairaus ihmisen aineenvaihduntaa jotenkin niin että lihominen on mahdotonta.

Jossain Sinä&minässä oli kirje nuorelle isälle joka oli hylännyt tuoreen perheensä. Oli ihan valokuvakin teiniäidistä joka ojentaa vauvaa kameraa kohdin ja tekstissä kysyi miksei isää kiinnosta tavata lastaan. Mitähän heille kuuluu nyt, lapsikin on varmaan jo 18 täyttänyt.

Kyseisiä lehtiä oli kiva teininä lukea☺

Vierailija kirjoitti:

Muhun teki vaikutuksen lehdissä ne tarinat joissa tyttö kokee olevansa ruma mutta komein poika ihastuu juuri häneen. Pojan mielestä juuri ne pisamat/rako hampaiden välissä/pituus/lyhyys/pyöreys/punaiset hiukset tms on tytössä juuri ihanaa.

Tämmöset tarinat oli aina ihan parhaita! :D sitten se koko koulun komein ja suosituin poika torjuu suositun megapissiksen jonka perään jokainen kaupungin poika kuolaa. Paitsi se komistus, se tykkää just siitä "rumasta rillipäästä" :'D vähän sama kun hevoshullussa oli aina tarinoita siitä kuinka vaatimaton hiirulainen voitti estekisat ruunanrutkullaan ja koko tallin paras ja rikkain ratsastaja tuli toiseksi täysiverisellä orillaan.

Mua äiti kielsi lukemasta kumpaakaan lehteä. Kirjoja taas sain lukea ihan mitä halusin aikuisten puoleltakin. Demin lukemista ei sen sijaan ollut rajoitettu. Vaikka kovin mun tutuista ei noita kahta muuta edes lukenut, niin silti tuntuu että oon jäänyt jostain paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Aika hurjaa ajatella nyt jälkikäteen tuota 90-luvun alun menoa. Lehdissä julkaistiin näitä teini-ikäisten lukijoiden tarinoita, joissa estoitta alaikäiset käyttivät alkoholia ja tupakkaa (joskus jopa huumeita). Kukaan ei moralisoinut mitään ja lehdet painettiin. Myös näissä kirjailijoiden tarinoissa oli vahvasti mukana teini-ikäisten alkoholin käyttö. 

En usko, että tänä päivänä mikään lehti voisi "tukea" tuollaista teinielämää julkaisten tuollaisia tarinoita. Jälkikäteen sain kyllä huonojakin vaikutteita noista lehdistä, esim. mielestäni oli ihan normaalia ryypätä lähes joka viikonloppu.

No, siihen aikaan oli tosi tavallista, että nuoret ryyppäsivät. Olin itse se ryyppäämätön ja tupakoimaton tyttö ja aivan itsestään selvästi jotain alinta kastia. Itsetuntoni painettiin pohjamutiin kuten monen muunkin. Nyt olen yli nelikymppinen ja tänä päivänä uskallan laittaa kynsilakkaa niin, etten pelkää kaikkien nauravan pilkallisesti. Monta vuotta siihen meni! Olin suorastaan järkyttynyt, kun joitain vuosia sitten teini-ikäinen tytärpuoleni ei käyttänyt alkoholia ja panosti kouluun ja SILTI meikkasi ja sai poikaystäviä :D Minusta se oma teiniaikani 80-90-luvulla oli tosi ankeaa. Vieläkin joskus luen jotain Merri Vikin Lotta-kirjoja, joissa kiltti tyttö on suosittu ja meinaa nousta tippa linssiin. 

WANTED-PALSTA

"Hei sinä söpö poika, joka olit 2.4.1989 klo 19.05 bussissa numero 80.

Istuit vikalla rivillä ja sulla oli vihreä pilottitakki ja levikset ja vaaleat hiukset. Muistatko niitä kahta tyttöä, jotka istui sun edessä? Mulla oli tummat hiukset ja kaverilla vaaleat. Mulla oli leviksen farkut ja leviksen farkkutakki. Jäin kaipaamaan sua! Ota yhteys tälle palstalle. Nimim. Rakkautta ensisilmäyksellä?"

Monessa ammattilaisen novellissa ja lukijoiden tarinoissa toistui myös tämäntapainen teema: teinityttöä ei millään huvittaisi lähteä mökille vanhempien kanssa, mutta pakko sinne on mennä. Kuinka ollakkaan, naapurimökissä onkin mitä ihanin teinipoika, jokapa vielä kiinnostuu tästä hieman nörtistä tytöstä. Lopputarina onkin pelkkää ihanaa teiniromantiikkaa ja pusutteluja. Tarina loppuu suloisen katkeriin kyyneliin, kun kotiinlähdön aika koittaa.