Ero ja ositus
Mistä saa apua, ellei eron yhteydessä osituksesta päästä minkäännäköiseen sopimukseen ja milloin sitä voi hakea?
Jos joku ulkopuolinen tekee osituksen, onko siinä silti neuvotteluvaraa vai meneekö se vääjäämättä 50:50? Minulle riittäisi reilusti alle 50%. Olen tarjonnut mielestäni reilua sopimusta, mutta ei kelpaa. Toisen osapuolen pyrkimys on, etten saisi mitään, ja se taas ei käy minulle. Miten tämä ratkeaa?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun puolison mielestä sun ei kuuluisi saada mitään?
Hän on maksanut asuntolainaa. Minä olen maksanut päivittäiskulut ja lasten menot. Hän näkee asian, että kumpikin saa sen, mihin tililtä on rahat laitettu. Koti ym. siis hänelle, minun olisivat vuosien varrella syödyt perunat, viemäristä valuneet shampoot ja liian pieneksi jääneet lastenvaatteet, koska olen ostanut ne.
Jos sinä olisit mies, niin silloin otettaisiin huomioon molempien toimet yhteisen omaisuuden kartuttamiseksi ja ylläpitämiseksi ja et saisi mitään, mutta koska olet nainen, niin kaikki jaetaan 50-50, mukaanluettuna miehen yritys.
Ja taas piti miesasiamiehen tulla vinkumaan. Eikö yhtään edes hävetä? Nainenhan ei tietysti mielestäsi tee tai ole tehnyt mitään perheen hyväksi, lapsetkin vauvasta asti huolehtineet itsestään.
Tasa-arvo on sitä, että naisen kotona makaaminen katsotaan työksi perheen hyväksi ja vastaavasti miehen kotona makaaminen katsotaan loisimiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on avioliitossa ollut solidaarisuusvelvoite ja kumpikin vastannut toisen elatuksesta. Kyllä sulle kuuluu puolet tottakai.
Velkoja kuitattaessa sinun rahalainaa ei makseta kuitenkaan miehen pussista eikä toisinpäin. Vaikka laina olisi käytetty ruokaan/lastn harrastuksiin.
Toivottavasti sinun ruokaan yms. menevä velka on tehty suoraan siihen ruokakauppaan, jossa olet asioinut.
Ei minulla ole nimissäni velkaa. Talosta on osa vielä maksamatta, velka miehen nimellä. Mutta eikös tässä tule hänelle automaattisesti apu niin, että se velka vähennetään kokonaan yhteisen omaisuuden arvosta ja omaisuus jaetaan vasta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun puolison mielestä sun ei kuuluisi saada mitään?
Hän on maksanut asuntolainaa. Minä olen maksanut päivittäiskulut ja lasten menot. Hän näkee asian, että kumpikin saa sen, mihin tililtä on rahat laitettu. Koti ym. siis hänelle, minun olisivat vuosien varrella syödyt perunat, viemäristä valuneet shampoot ja liian pieneksi jääneet lastenvaatteet, koska olen ostanut ne.
Jos sinä olisit mies, niin silloin otettaisiin huomioon molempien toimet yhteisen omaisuuden kartuttamiseksi ja ylläpitämiseksi ja et saisi mitään, mutta koska olet nainen, niin kaikki jaetaan 50-50, mukaanluettuna miehen yritys.
Ja taas piti miesasiamiehen tulla vinkumaan. Eikö yhtään edes hävetä? Nainenhan ei tietysti mielestäsi tee tai ole tehnyt mitään perheen hyväksi, lapsetkin vauvasta asti huolehtineet itsestään.
Tasa-arvo on sitä, että naisen kotona makaaminen katsotaan työksi perheen hyväksi ja vastaavasti miehen kotona makaaminen katsotaan loisimiseksi.
Kuka ap:n tapauksessa on maannut ja missä? Tai no eihän tietysti tiedetä, onko ollut työttömyyttä kummallakaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun puolison mielestä sun ei kuuluisi saada mitään?
Hän on maksanut asuntolainaa. Minä olen maksanut päivittäiskulut ja lasten menot. Hän näkee asian, että kumpikin saa sen, mihin tililtä on rahat laitettu. Koti ym. siis hänelle, minun olisivat vuosien varrella syödyt perunat, viemäristä valuneet shampoot ja liian pieneksi jääneet lastenvaatteet, koska olen ostanut ne.
Ääliö.
Tässä taas oikein oivallista elävää oppimateriaalia, jota ei kannata niiden ohitaa jotka on vielä naimissa.
Kaikki tasan, se on kaikkien kannalta oikeudenmukainen ratkaisu. Pitäkää puolenne, te jota tuleva ex yrittää kyykyttää.
Minun ex lähti yhtä tyhjin käsin, kun tulikin :D Eikä tarvinnut tuhlata aikaa, eikä rahaa osituksiin. Pitäkää puolenne ja tehkää se avioehto.
Miksi naiset ei halua maksaa asuntolainaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Taas on tehty niin, että mies maksaa lainan kuluineen, nainen ostaa lapsille vaatetta ja maksaa ruuat. Fiksumpaa olisi tehdä päinvastoin ja huomata, että lapsilla ei ole kaappikaupalla paitoja (koska miehet ei osta siksi, että paidassa on kiva kuva) ja ruokana on muutakin kuin kvinoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun puolison mielestä sun ei kuuluisi saada mitään?
Hän on maksanut asuntolainaa. Minä olen maksanut päivittäiskulut ja lasten menot. Hän näkee asian, että kumpikin saa sen, mihin tililtä on rahat laitettu. Koti ym. siis hänelle, minun olisivat vuosien varrella syödyt perunat, viemäristä valuneet shampoot ja liian pieneksi jääneet lastenvaatteet, koska olen ostanut ne.
Ääliö.
Tässä taas oikein oivallista elävää oppimateriaalia, jota ei kannata niiden ohitaa jotka on vielä naimissa.
Kaikki tasan, se on kaikkien kannalta oikeudenmukainen ratkaisu. Pitäkää puolenne, te jota tuleva ex yrittää kyykyttää.
Minun ex lähti yhtä tyhjin käsin, kun tulikin :D Eikä tarvinnut tuhlata aikaa, eikä rahaa osituksiin. Pitäkää puolenne ja tehkää se avioehto.
Siksi sitä ei tehdäkään koska täytyy pitää puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on avioliitossa ollut solidaarisuusvelvoite ja kumpikin vastannut toisen elatuksesta. Kyllä sulle kuuluu puolet tottakai.
Velkoja kuitattaessa sinun rahalainaa ei makseta kuitenkaan miehen pussista eikä toisinpäin. Vaikka laina olisi käytetty ruokaan/lastn harrastuksiin.
Toivottavasti sinun ruokaan yms. menevä velka on tehty suoraan siihen ruokakauppaan, jossa olet asioinut.
Ei minulla ole nimissäni velkaa. Talosta on osa vielä maksamatta, velka miehen nimellä. Mutta eikös tässä tule hänelle automaattisesti apu niin, että se velka vähennetään kokonaan yhteisen omaisuuden arvosta ja omaisuus jaetaan vasta sitten?
Hänelle tulee apu myös niin, että sinun lakanoille, yms lasketaan arvo. Miehen omaisuus esim. 100e ja sinun 50€ eli yhteensä 150€ ja tästä puolet on 75€ eli mies maksaa sinulle ositusta 25€.
Vierailija kirjoitti:
[
Tasa-arvo on sitä, että naisen kotona makaaminen katsotaan työksi perheen hyväksi ja vastaavasti miehen kotona makaaminen katsotaan loisimiseksi.
Onkohan siinä kuule esim. se ero, että kun nainen on kotona, hän tekee kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän. Mies kun on kotona, niin hän nimenomaan vaan makaa. Miehenähän sinä tiedät sen. Turhahan sinulle kuitenkaan mitään on kertoa, koska et tiedä oikeasta elämästä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun puolison mielestä sun ei kuuluisi saada mitään?
Hän on maksanut asuntolainaa. Minä olen maksanut päivittäiskulut ja lasten menot. Hän näkee asian, että kumpikin saa sen, mihin tililtä on rahat laitettu. Koti ym. siis hänelle, minun olisivat vuosien varrella syödyt perunat, viemäristä valuneet shampoot ja liian pieneksi jääneet lastenvaatteet, koska olen ostanut ne.
Loistava esimerkki siitä, mitä seuraa kun avioliitossa "kaikki on yhteistä eikä ole väliä mitä kenenkin tililtä maksetaan". Tuon takia en ikinä enää suostuisi muunlaiseen järjestelyyn kuin siihen, että yhteiset kulut maksetaan puoliksi ja loput on omaa rahaa, jolle saa tehdä mitä haluaa.
Tuon haluan minäkin meilläkin käyttöön. Mies tienaa nettona 1600 euroa ja minä nettona 5700 euroa, meillä on yksi 13 vuotias lapsi ja asumme 180 neliön ihkauudessa talossa.
Haluan, että jatkossa maksamme asumisen kulut, ruoan ja vakuutukset yhteiseltä tililtä, johon molemmat sijoittavat suhteessa 50/50, lapsen kulut lapsilisällä. Loput kumpikin käyttää kuten haluaa. Eli minä matkustan ensimmäisessä luokassa ja mies toisessa, jos siinäkään. Minä pukedun merkkivaatteisiin, mies kirpparilöytöihin. Lapsen matkat maksamme puoliksi. Nyt kun lähdemme kesäksi Etelä-Ranskaan, mies voi hoitaa vuokraamamme huvilan siivouksen, kuitata siten osan vuokrasta, loput hän voi maksaa minulle erissä ensi talven aikana. Minä syön ravintoloissa! Syököön mies pussikeittoja huvilalla, samalla voi pyörittää konetta ja viikata pyykkejä. Lapsen ateriat maksamme puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on avioliitossa ollut solidaarisuusvelvoite ja kumpikin vastannut toisen elatuksesta. Kyllä sulle kuuluu puolet tottakai.
Velkoja kuitattaessa sinun rahalainaa ei makseta kuitenkaan miehen pussista eikä toisinpäin. Vaikka laina olisi käytetty ruokaan/lastn harrastuksiin.
Toivottavasti sinun ruokaan yms. menevä velka on tehty suoraan siihen ruokakauppaan, jossa olet asioinut.
Ei minulla ole nimissäni velkaa. Talosta on osa vielä maksamatta, velka miehen nimellä. Mutta eikös tässä tule hänelle automaattisesti apu niin, että se velka vähennetään kokonaan yhteisen omaisuuden arvosta ja omaisuus jaetaan vasta sitten?
Miksi velka on vain miehen nimellä?
Eihän se talo sitten sinun tosiaan ole, koska sinun nimeäsi ei ole papereissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole avioehtoa. Kaikki omaisuus on hankittu pitkän yhdessäolomme aikana, oltiin kumpikin tyhjätaskuja, kun aloitettiin. Osa omaisuudesta on välttämättömyys toisen ammatinharjoittamisen kannalta, eli tilat ja välineet. Näistä en halua mitään, koska häneltä menisi siinä toimeentulo ja tulevaisuus, enkä ole tehnyt mitään niiden eteen.
No tilat ja välineet jää tietysti sille, joka niitä tarvitsee ja sinulle kuuluu sitten samasta arvosta jotain muuta tai sitten ihan kylmää rahaa. Et sä nyt jumalauta rupea nössöilemään ja luopumaan siitä MIKÄ SULLE KUULUU!
Miksi? No toki naiset ovat aina ahneita rahaloisia, paitsi AP. Tässä tapauksesssa toinen osapuoli vaikuttaa ahneelta, mutta koska ei ole tiedossa mitään tarkempia lukuja, on vaikea sanoa mikä olisi hyvä jako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun puolison mielestä sun ei kuuluisi saada mitään?
Hän on maksanut asuntolainaa. Minä olen maksanut päivittäiskulut ja lasten menot. Hän näkee asian, että kumpikin saa sen, mihin tililtä on rahat laitettu. Koti ym. siis hänelle, minun olisivat vuosien varrella syödyt perunat, viemäristä valuneet shampoot ja liian pieneksi jääneet lastenvaatteet, koska olen ostanut ne.
Ääliö.
Tässä taas oikein oivallista elävää oppimateriaalia, jota ei kannata niiden ohitaa jotka on vielä naimissa.
Mikä tässä on ongelma? Näin meilläkin on paitsi talo on 50/50, samoin tontti vaikka mies ne on maksanut käytännössä. Kyllä mä nyhtäisin puolet kaikesta mukaani lähtiessäni. Avioehtoa ei siis ole.
Jos mies on maksanut suurimman osan, niin et välttä mättä nyhdä puolia mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun puolison mielestä sun ei kuuluisi saada mitään?
Hän on maksanut asuntolainaa. Minä olen maksanut päivittäiskulut ja lasten menot. Hän näkee asian, että kumpikin saa sen, mihin tililtä on rahat laitettu. Koti ym. siis hänelle, minun olisivat vuosien varrella syödyt perunat, viemäristä valuneet shampoot ja liian pieneksi jääneet lastenvaatteet, koska olen ostanut ne.
Jos käräjille lähdetään niin pieniksi jääneille vaatteillekin lasketaan hinta, kun voi ne aina myydä ja ne lasketaan sinun omaisuuden arvoon.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se talo sitten sinun tosiaan ole, koska sinun nimeäsi ei ole papereissa.
Jos omistus on 50 ja 50, niin kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on maksanut suurimman osan, niin et välttä mättä nyhdä puolia mukaan.
Perustele. Lakiin ei taida arviosi perustua ainakaan.
Avioliitossa sillä ei ole merkitystä kumman nimissä omaisuus on, ellei ole avioehtoa. Eron tullessa katsotaan molempien omaisuus ja varakkaampi joutuu maksamaan toiselle tasinkoa niin, että laskennallisesti se menee 50/50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap sun puolison mielestä sun ei kuuluisi saada mitään?
Hän on maksanut asuntolainaa. Minä olen maksanut päivittäiskulut ja lasten menot. Hän näkee asian, että kumpikin saa sen, mihin tililtä on rahat laitettu. Koti ym. siis hänelle, minun olisivat vuosien varrella syödyt perunat, viemäristä valuneet shampoot ja liian pieneksi jääneet lastenvaatteet, koska olen ostanut ne.
Loistava esimerkki siitä, mitä seuraa kun avioliitossa "kaikki on yhteistä eikä ole väliä mitä kenenkin tililtä maksetaan". Tuon takia en ikinä enää suostuisi muunlaiseen järjestelyyn kuin siihen, että yhteiset kulut maksetaan puoliksi ja loput on omaa rahaa, jolle saa tehdä mitä haluaa.
Tuon haluan minäkin meilläkin käyttöön. Mies tienaa nettona 1600 euroa ja minä nettona 5700 euroa, meillä on yksi 13 vuotias lapsi ja asumme 180 neliön ihkauudessa talossa.
Haluan, että jatkossa maksamme asumisen kulut, ruoan ja vakuutukset yhteiseltä tililtä, johon molemmat sijoittavat suhteessa 50/50, lapsen kulut lapsilisällä. Loput kumpikin käyttää kuten haluaa. Eli minä matkustan ensimmäisessä luokassa ja mies toisessa, jos siinäkään. Minä pukedun merkkivaatteisiin, mies kirpparilöytöihin. Lapsen matkat maksamme puoliksi. Nyt kun lähdemme kesäksi Etelä-Ranskaan, mies voi hoitaa vuokraamamme huvilan siivouksen, kuitata siten osan vuokrasta, loput hän voi maksaa minulle erissä ensi talven aikana. Minä syön ravintoloissa! Syököön mies pussikeittoja huvilalla, samalla voi pyörittää konetta ja viikata pyykkejä. Lapsen ateriat maksamme puoliksi.
No meillä on just näin, paitsi minä olen se köyhä. En ole tutkinnostani huolimatta saanut töitä ja kituutan 500€/kk työmarkkinatuella. Mitään muita tukia (paitsi lapsilisä) ei tule, koska mies tienaa niin hyvin. Kaikki kulut puoliksi, asuntolainaa lyhentelen pienenpienissä erissä, jos pystyn, tyyliin 20 €/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se talo sitten sinun tosiaan ole, koska sinun nimeäsi ei ole papereissa.
Jos omistus on 50 ja 50, niin kyllä on.
Meillä mies halusi omistaa asunnosta 51%, en tiedä miksi. Onko sillä joku oikeudellinen merkitys?
Yhteisomistus.