Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään vaaditaan olemaan täydellinen äiti ja hoitamaan kaikki täydellisesti?
Sain puoli vuotta sitten esikoiseni, ja neuvojen, ohjeiden (ja käskyjen) määrä on valtava. Tietenkin haluan, että lapseni voi hyvin ja kasvaa hyvin ja oppii asioita jne. Mutta tuntuu, että melkein kaikki pitäisi tehdä lapsen ehdoilla ja pitäisi olla täydellinen äiti, joka täydellisesti hoitaa kaiken ja noudattaa täydellisesti kaikkia ohjeita ja neuvoja.
Mies ja minä ollaan syöty vähän mitä sattuu milloin sattuu, jo vuosia näin, useimmiten tilattu iltaruoaksi sushia. Nyt pitäisi alkaa tekemään sellaista perinteistä lapselle sopivaa kotiruokaa (perunamuussi, lihapullat, jauhelihakeitto jne) ja syömään koko perheenä viisi ateriaa säännöllisiin kellonaikoihin. Ei tee mieli, inhoan kaikkia tuollaisia ruokalajeja enkä tykkää syödä ellei ole nälkä, eikä minulla ole nälkä noin usein. Samaa sanoo mies. Olen saanut kuulla olevani huono äiti, koska en tykkää noista ruoista. Ja on käsketty vain alkaamaan tykkäämään, koska muuten lapsi ei koskaan opi syömään eikä opi koskaan pöytätapoja.
On unikouluja, tassutuksia ja sellaisia, ja unikoulu on tärkeä hoitaa tietyssä iässä tietyllä tavalla, ja sen jälkeen vauvan tulee nukkua ohjeen mukaan tietyllä tavalla. Vauvalle kuuluu laulaa. Perhekerhossa kuuluu käydä (jos ei käy perhekerhossa niin ainakin avoimessa puistossa pitää käydä ja muskarissa). Jne jne. Neuvolassa muistetaan joka kerta kysyä, että "oletteko jo olleet siellä perhekerhossa", "tässä olisi tämä perhekerho esite, sinne kannatta ehdottomasti mennä", "kai kävitte jo siellä perhekerhossa??!!". Olen saanut kuulla olevani epäonnistunut ja outo äiti kun en halua mennä perhekerhoon.
Lisäksi neuvot on ihan ristiriitaisia. Kuuluu imettää vauvantahtisesti vähintään vuosi, mutta unikoulu pitää toteuttaa 6 kk iässä ja lopettaa yöimetys vaikka vauva haluaisi sitä jatkaa. Pitää nukkua perhepedissä, jotta kiintymyssuhde vahvistuu, mutta jos ei heti alusta nukuta pinnasängyssä niin lapsi ei koskaan opi nukahtamaan omaan sänkyyn. Jne.
Ja jos sanoo, että on uupunut ja väsynyt äiti, niin saa sellaisen syyllistyksen ja hyökkäyksen osakseen että huh sentään. "Mitäs teit niitä pentuja!" "Itepähän päätit lisääntyä, älä märise ja marise!" Jne.
Teki niin tai näin niin on tehnyt asiat väärin ja saa kuulla siitä eri suunnista. Silti pitäisi olla täydellinen ja hoitaa kaikki täydellisesti. Pienikin lipsahdus täydellisestä äitiydestä ja olet surkimusäiti, huono äiti, pask*a äiti ja sinulle kerrotaan miten lapsesi kärsii ja voi huonosti.
Koska tästä tällaista tuli? Miksei saa olla rauhassa ihan vain äiti???
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ehdottomasti tämän ketjun aiheen eli äitiyteen liittyvät kohtuuttomat vaatimukset. Äitien uupumisen lisäksi tämä ketju paljastaa kuitenkin toisenkin, ehkä vieläkin vaarallisemman liian kovien vaatimusten aiheuttaman lieveilmiön. Ja se on se, että nykyään lähes mitä hyvänsä voi pistää maalaisjärjen ja rennon kasvatuksen piikkiin. Muut vaan nyökyttelevät vieressä, että on on kauheaa kun tuomitaan ja kytätään. Tässäkin ketjussa on vimmatusti yläpeukutettu suoranaisesta kaltoinkohtelusta kertovia viestejä. Tämän takia pitäisikin malliäitiyden sijaan painottaa riittävän hyvää äitiyttä. Pitäisi keskittyä puhumaan niistä vanhemmuuden minivaatimuksista - läheisyyden ja turvan lisäksi jokaiselle lapselle kuuluu monipuolinen ja säännöllinen ruoka, puhtaat ja sään mukaiset vaatteet ja riittävä uni. Nämä ovat lapsen perustarpeista huolehtimista eikä mikään makuasia tai turhaa mäkätystä.
Voitko tarkentaa mikä on suoranaista kaltoinkohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että nykyään äidit kuvittelevat olevansa maailman napa. Lapsi on vain minua ja minun perhettäni varten. Ei yhtään ymmärretä sitä, että lasta on kasvatettava yhteiskunnan jäseneksi. Kun Pilvi-Sammaleen kuuluu saada vegeruokaa sukupuolineutraalissa ympäristössä nukkuen milloin huvittaa ja ilmaisten itseään vapaasti milloin huvittaa ja missä vain. Kaikki muu on ihmisen tukahduttamista. Ei ymmärretä, että lasta kuuluu neuvoa ja opastaa sekä kannustaa ottamaan muut ihmiset huomioon ja sopeutumaan tähän erilaisten ihmisten kirjoon. Se tapahtuu parhaiten niin, että on olemassa yleisiä pelisääntöjä, miten toimitaan. Syödään mukisematta ruokaa, joka tuodaan eteen ja ollaan hiljaa, kun tilanne vaatii. Tehdään sovitut hommat ja ollaan ajoissa. Käykääpä koululuokassa päivän aikana, ja huomaatte, millaista on työskennellä 20 Pilvi-Sammaleen kanssa.
Perunamuusi ja perhekerho ei mitenkään sosiaalista tai rytmitä tai kasvata lasta.
Meillä ei ole koskaan syöty perunaa, kerhossa ei käyty kertaakaan ja kympin todistuksilla ovat lukiossa. Täysin nuhteeton päivähoito/koulutaival takana.
Ja lapset ovat lisäksi onnellisia? Muusia ovat varmasti päivähoito/koulutaipaleellaan syöneet ja rytmiäkin tullut noista.
Mutta jos kasvattaja on niin epävarma omasta suunnastaan että perunamuusi aiheuttaa paineita ja omakin ruokailurytmi on hukassa, niin kyllä silloin pitää miettiä sitä muusia, ei 1v joka 'syö kuin muu perhe' ateriat voi olla aamulla musta kahvi, iltapäivällä takeaway-salaatti ja illalla lasi viiniä ja sushia.Ei se että syö perunamuusia ja ravaa perhekerhossa tee hyvää vanhempaa. Anneli Auer teki kumpaakin.
Eikä päivähoidossa/koulussa ole perunamuusia. Siellä on einestä, einestä, einestä.
Se että lapset ns nirsoilee päiväkodissa kertoo vain positiivista sanomaa: he saa kotona kunnollista ruokaa, eikä siksi pidä eineksistä.
Söin kotona alusta asti tehtyä kotiruokaa, silti pidin päiväkodin ja koulun ruuista. Kotiruoassamme ei ollut juuri mausteita.
Ja olet nyt siis pieni lapsi kun voit verrata nykyistä päiväkoti/kouluruokaa kotiruokaan?
Minä syötin lapsilleni purkkiruokaa kun olivat vauvoja... aloitin itse keittelemään soseita mutta luovutin varsin äkkiä... se oli aikaavievää ja kumpikaan lapsista ei tykännyt kokkauksistani. Vuoden ikäisinä siirtyvät pikkuhiljaa syömään meidän kanssa samaa ruokaa. Eineksiä meillä syödään hyvin harvoin ja varsin kaikkiruokaisia lapsia ovat. Joskus tunsin vähän huonoa omaatuntoa asiasta, varsinkin kun monille se itsetehty sose on vauvoille se ainoa oikea. Vauva/perhekerhoissa en käynyt ja muutenkin otin aika rennosti vauva-ajan ja myöhemmin taaperoajan. Vaunut ostettiin ilman mitään vertailuja ja vesipilarit oli hepreaa... ihan kunnolliset koululaiset olen noista kahdesta kuitenkin osannut kasvattaa. Mutta joo, äitiyden paineet ovat välillä kohtuuttomat. Onneksi itse olen oppinut aika hyvin suodattamaan kaikki arvostelut ja normit.
Ei vaadita. Tämä luulo on jokaisen yksilön päässä. Voit elää kuten itse haluat.
Mä oon tehnyt vähän kaikki asiat eri tavalla kuin mitä ulkopuoliset rupeaa neuvomaan. Mua ei mikään ärsytä ja saa nousemaan vastaan kuin se, että väkisin yritetään tuputtaa omia mielipiteitä, tapoja, käytäntöjä jne. Jos esitän vastakysymyksen pitää neuvojan kyllä sitten osata perustella kantansa aika hyvin ennenkuin otan kuuleviin korviinkaan. Olen erittäin mielelläni perusjäärä viimeiseen hengenvetoon asti, oikeastaan nautin siitä, kuinka kiukkuiseksi saan ihmiset, kun en päästä niitä omaa tai perheeni elämää säätelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vaadita. Tämä luulo on jokaisen yksilön päässä. Voit elää kuten itse haluat.
Just tän saman olin tulossa kirjoittamaan. Oman pään sisällä voi keksiä vaikka mitä vertailuja muihin. Maalaisjärki kunniaan oli äitini simppeli neuvo, kun esikoista odottaessani hermoilin hänelle sitä miten pärjään äitinä :) Neuvo on kantanut pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä kaikki törmää noihin arvostelijoihin?! Nämä vuodatukset tuntuvat aina niin vierailta, vaikka säännöllisesti niitä täälläkin on. Enkä siis tarkoita mitenkään pahalla, kunhan ihmettelen. Minulle ei ole koskaan kukaan kommentoinut mitään. Kuka teitä arvostelee ja sanoo huonoksi äidiksi?
Neuvola kauhistelee ja päivittelee ja arvostelee, jos käy ilmi että ei tee kaikkea virallisten ohjeiden mukaan (vaikka lapsi voi hyvin). Anoppi vihjailee melkein joka käynnillä että olen huono äiti kun en tee asioita tietyllä tavalla tai vauva ei osaa jotain. Jos tänne palstalle kirjoittaa jostain vauvoihin liittyvästä asiasta niin moni haukkuu aloittajan siinä ketjussa pas*kaäidiksi ja uhkailee jopa lastensuojelulla. Sukulaisnaiset arvostelee.
Joo, neuvolalle ei tarvi kertoa totuutta ihan joka asiasta. Itekin päätin, että seuraavaksi kylmän viileästi valehtelen. En jaksa kuunnella enää painostusta sormiruokailuun ym. Ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani ns nirsot lapset on niitä makaroni/jauheliha/esnskalaiset-lapsia.
Ne perheet joissa syödään sushia yleensä panostaa ruokaan.
Meillä 6v lapsi on todella nirso, on aina ollut. Meillä on aina ollut tarjolla monipuolista ruokaa laidasta laitaan. Häntä on hyvin vaikea saada edes maistamaan useimpia ruokia. Pienempi lapsi on sitten kaikkiruokainen, syö oikeastaan mitä vaan. Se että joku lapsi on nirso ei kyllä kerro millaista ruokaa perheessä syödään.
Ehkä se on yksi syy, miksi Suomessa syntyy nykyisin niin vähän vauvoja. Sääntöjä on aivan liikaa. Se vie ilon vanhemmuudesta. Ihmisiä syntyy koko ajan mitä karmeimpiin oloihin, mutta täällä vaan nipotetaan pikkuasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on yksi syy, miksi Suomessa syntyy nykyisin niin vähän vauvoja. Sääntöjä on aivan liikaa. Se vie ilon vanhemmuudesta. Ihmisiä syntyy koko ajan mitä karmeimpiin oloihin, mutta täällä vaan nipotetaan pikkuasioista.
Yleinen ilmapiiri äitejä kohtaan on suorastaan vihamielinen ja hyvin tuomitseva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ilmiön esikoisen vauvavuodelta kun olin tosi epävarma! Kuopuksen kanssa ei kyllä liikuta muiden mielipiteet kun itsevarmuus on kasvanut. Aivan kuten muutkin useamman lapsen äidit :)
Tosiystävät on muuten avainasemassa. Sain esikoisen samaan aikaan ystäväni kanssa ja teimme vauvavuoden aikana KAIKKI asiat eri tavalla. Minä syötin soseita ja nukuimme perhepedissä, ystäväni antoi sormiruokaa ja vauva opetettiin heti omaan huoneeseen nukkumaan. Muutamia mainitakseni. Mutta ystävä ei koskaan tuomitse tai arvostele, ja se oli ihanaa. Saimme vertaistukea ja vinkkejä toisiltamme.
Minäkään en käynyt perhekerhoissa, en ole koskaan halunnut mammakavereita. Mielestäni ystävyys ei voi perustua vain sille että ollaan synnytetty samaan aikaan. Panostin vanhoihin ystäviin, olivat he samassa tai eri elämäntilanteessa. Eikä muuten harmittanut jäädä pihapiirin kotiäitiringin ulkopuolelle - siellä vasta arvosteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No missä se täydellinen oli? Ei ainakaan aloituksessa, päinvastoin!
Osa naisista tekee äitiydestä projektinsa, kaikki energia käytetään vaunujen, lastenvaatteiden, vaippojen ja vauvaruokien pohtimiseen. Nuo ulkoiset ei vaan kovin hyvin korreloi sen äitiyden kanssa: millainen äiti lapselle on. Vauvat muuttavat rytmiään ihan luontaisesti, taaperoiässäkin sopeutuvat erilaisiin rytmeihin. Lapset ovat luontaisesti uteliaita ruuan suhteen, kun saavat erilaisia maistettavakseen maistavat kyllä mutta silti saattavat välillä suosia yhtä ja seuraavana vuonna toista, kasvuvaiheessa syövät hyvin hitaamman kasvun aikaan vähemmän. Se tärkeä äitiys on kontaktia lapseen, lapsen perustarpeista huolehtimista, rauhallisuutta, turvallisuutta. Muuten jokainen äiti omalla tyylillään noiden ruokien, vaippojen ja nukkumarutiinien suhteen. Muistaa säilyttää kiinnostukset ja kunnianhimot itsellään eikä siirtää kaikkea sitä lapsen kannettavaksi. Tuollaista minusta jalat maassa äitiys, tarpeeksi hyvä äitiys.
Kaikki haluaa pomottaa ja kyykyttää jos vaan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki haluaa pomottaa ja kyykyttää jos vaan mahdollista.
Ja varsinkin jos tulee tilaisuus pomottaa jotakuta itseään koulutetumpaa tai varakkaampaa. Aiai, kun se on kivaa.
En tiedä onko tämä nyt täydellisyyden tavoittelua, mutta itse lapsen saatuani ymmärsin tuttujen puheista, että nyt pitäisi viimeistään olla aamu-ihminen. Niin, koska lapset heräävät aikaisin ja joskus tulevaisuudessa pitää kuitenkin osata päiväkotiinkin herätä. No, lapsi tykkäsi nukkua aamulla pitkään siinä missä minäkin ja kun sitten reilu parivuotiaana aloitti päiväkodin niin nopeasti sopeutui aikaisempiinkin heräämisiin. En vieläkään ymmärrä miksi meidän olisi sen pari vuotta täytynyt joidenkin mielestä vääntäytyä ylös tiettyyn aikaan vain sen takia, että joskus se päiväkoti-aikataulu kuitenkin alkaa. Nyt muistelen lämmöllä tuota rentoa vauva/taapero-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on yksi syy, miksi Suomessa syntyy nykyisin niin vähän vauvoja. Sääntöjä on aivan liikaa. Se vie ilon vanhemmuudesta. Ihmisiä syntyy koko ajan mitä karmeimpiin oloihin, mutta täällä vaan nipotetaan pikkuasioista.
Yleinen ilmapiiri äitejä kohtaan on suorastaan vihamielinen ja hyvin tuomitseva.
Kyllä ja nimenomaan äitejä kohtaan, ei isiä. Pohjimmiltaan äiti on aina syyllinen ihan kaikkeen.
Eihän jeesus sentään erityyppinen ruoka kuin päiväkodissa/koulussa ole yhtään ainakaan huono asia!??
Se ei maistu miltään, kastikkeet on maizenakiisseliä, riisi vetistä, perunat kumia ja pasta mössöä)
Saattaapi olla joskus einestä..nam???!
En tarkoita sitä ettei ole mahtavaa että on ilmainen kouluruoka lapsille, mutta jos saa kotona erityyppistä niin hyvä juttu!!