Lue keskustelun säännöt.
Muita viisikymppisiä jotka eivät tunne yhteyttä muihin viisikymppisiin?
31.03.2019 |
Tarkoitan tällä sitä, että useiden samanikäisten jutut tuntuvat ihan kummallisilta. Puhutaan vaihdevuosisita, vanhuudesta, kolotuksista, lapsista ja lapsenlapsista ja _päivitellään_ kaikkea uutta ja maailman menoa. Kaikki uudet tekniikan tai tieteen keksinnöt ovat ihan KAUHISTUTTAVIA tai IHMEELLISIÄ.
Vai olenko vain eksynyt väärään porukkaan? En ihmettele, jos meitä puolen vuosisadan ikäisiä pidetään jo vähän höppänöinä, kun kuuntelee jotain mielipiteitä.
Kommentit (31)
Mitä jos viiskymppisenä ei tunne kuuluvansa ikäistensä seuraan, mutta kun nyt kuuskymppisenä kaverit vain valittaa ja valittaa, tai ihme skapailua kellä vähiten ryppyjä.
Sitten nämä matkahullut jaksavat näitä etelänmatkojaan kertoilla kuukausia reissun päättymisestä ja uusien tilailuista. Kestoaihe myös ikuinen lastenlasten osaamisien kertoilu ja hymistely, sekä kuvasulkeiset näistä. Jessus. Itsellä myös lastenlapsia, mutta en vaivaa niillä.
Yleensä sanonkin näissä sessioissa heippa, ja suuntaan muualle. Ei ole enää kuin pari ystävää joita jaksaa, hyvä niin, ne riittääkin, sillä viihdyn parhaiten itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa tuttavapiiirissä ei ole vanhusviiskymppisiä. Mutta muistan kun tutustuin appivanhemmat, niin he pititivät itseään ihan ikäloppuina vanhuksina ja he olivat silloin vasta nelikymppisiä! Ei voinut tehdä sitä eikä tätä kun kolotti ja västytti ja oli niin vanha. Elävät edelleen, nyt seitenkymppisiä ja yhtä vanhoja ovat olleet koko ajan.
Kyllä minä tunnen olevani samanikäinen kavereideni kanssa. Ollaan kaikki 47-50-vuotiaita. Mutta kaveripiirin ulkopuolella olen tavannut ihmisiä, joilla tuntuu jo olevan toinen jalka haudassa. Toisaalta en todellakaan tunne olevani samalla tasolla tuttujen parikymppisten lasten kanssa. Kuilu on suorastaan ammottava.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen yhden, joka taas on niin pizziz-prinsessaa...
Vertailee itseään muihin ja kertoilee, ettei hällä oo ryppyjä, hällä on kuulemma 'tää vartalo", laittaa selfietä, toiset hänen ikäiset ei tee sitä taikka tätä, mutta hän kyllä...No on lapseton, kuten olen itsekin.
Lapsettomat ovat lapsellisempia ;)
Vierailija kirjoitti:
No on 50v jo todella vanha joten mitä ihmeen ikinuorta sä esität? Ryppynen ja kurttunen oot jo. Parhaat naiseuden vuodet jo takana....
Mutta miehet alkaa olla vasta parhaimmiillaan tuossa iässä ja ihan huippuvuodet ovat vielä edessä.
t. Hopeakettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä jo 60+ ja muutin juuri taloon, jossa asuu vain yli kuuskymppisiä. Suurin osa näyttää olevan 70+. Jotenkin en usko, että uusia ystäviä täältä löydän. Toki on ne vanhat ystävät, jotka ovat muutaman vuoden vanhempia kuin minä,mutta olenkin tuntenut heidät jo kauan. Pari entistä työkaveria on minua parikymmentä vuotta nuorempia ja huumorini ainakin sopii paremmin tuonikäisten huumorin kanssa yhteen. Tietenkin olen muuten "rauhoittunut" ja rauhallisen ilmapiirin takia tähän muutinkin. On kyllä piristävää kuulla nuorempien elämästä ja keskustella miten itse aikoinaan koki samat asiat, työ- ja perhe-elämässä.
Tunnen myös erittäin reippaan ja nuorekkaan yli 80-vuotiaan, joka hoitaa omat laskunsa omalla tietokoneellaan. Luultavasti elää yli 100-vuotiaaksi, kertoi itsekin kiittävänsä geenejäänkin. On myös ollut aina liikunnallinen. Hänen kanssaan on myös ilo jutella; pää pelaa paremmin kuin monella nuoremmilla
(hiukan meni ohis, mutta menköön nyt)
Itse olen vasta 30, mutta koko elämäni olen ollut vähän pihalla omanikäisteni jutuista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei kiinnosta enää oikein kenenkään seura. Olen 54 ja tuntuu kuin olisin elänyt jo koko elämän. En tarkoita että haluaisin kuolla mutta en vaan jaksa enää oikein mitään. Jäin työttömäksi ja se oli kyllä helpotus, työssä oli hirveän raskasta ja vaikeaa.
Ei ole oikein mitään yhteistä enää ystävien kanssa. Monet heistä on aivan lopen uupuneita, ja tietty paheksuvat työttömyyttäni ja ovat varmaan kateellisiakin kun minun ei nyt juuri tarvitse olla töissä.
Tosi outoa tämä kiinnostumattomuus. Olen jotenkin pettynyt ja väsynyt kaikkeen, muut ihmiset mukaan lukien. Tuntuu raskaalta olla ihmisten seurassa, juttelen ja esitän kiinnostunutta, mutta teeskentelen.
En tiedä mihin tämä johtaa mutta väkisinkin eristäydyn yhä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta enää oikein kenenkään seura. Olen 54 ja tuntuu kuin olisin elänyt jo koko elämän. En tarkoita että haluaisin kuolla mutta en vaan jaksa enää oikein mitään. Jäin työttömäksi ja se oli kyllä helpotus, työssä oli hirveän raskasta ja vaikeaa.
Ei ole oikein mitään yhteistä enää ystävien kanssa. Monet heistä on aivan lopen uupuneita, ja tietty paheksuvat työttömyyttäni ja ovat varmaan kateellisiakin kun minun ei nyt juuri tarvitse olla töissä.
Tosi outoa tämä kiinnostumattomuus. Olen jotenkin pettynyt ja väsynyt kaikkeen, muut ihmiset mukaan lukien. Tuntuu raskaalta olla ihmisten seurassa, juttelen ja esitän kiinnostunutta, mutta teeskentelen.
En tiedä mihin tämä johtaa mutta väkisinkin eristäydyn yhä enemmän.
Sama täällä, kohta 50. Vastenmielisiä ja ahdistavia kaikki somet ja digit. Saisinpa potkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lumihiutaliuteni hävisi joskus 25v, ehkä 50v olisi jo aika nähdä omaa nenää pidemmälle, tosin osa meistä ei koskaan huomaa olevansa ihan tavallinen ikäistensä keskuudessa.
No on 50v jo todella vanha joten mitä ihmeen ikinuorta sä esität? Ryppynen ja kurttunen oot jo. Parhaat naiseuden vuodet jo takana....