Eikö ole outoa jos joku ei ole yhtään kiinnostunut kenestäkään tai koskaan suhteessa?

Olen tuollainen. Henkistä kaltoinkohtelua on taustalla. Satutettu niin paljon, että on parempi pitää tunteilut ja muut omana tietonaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. Henkistä kaltoinkohtelua on taustalla. Satutettu niin paljon, että on parempi pitää tunteilut ja muut omana tietonaan.

Sama. Ootko kiltti mies kuten minäkin? Satutettu, hajotettu ja runneltu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. Henkistä kaltoinkohtelua on taustalla. Satutettu niin paljon, että on parempi pitää tunteilut ja muut omana tietonaan.

Sama. Ootko kiltti mies kuten minäkin? Satutettu, hajotettu ja runneltu?

En. Olen nainen. Arka, introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. Henkistä kaltoinkohtelua on taustalla. Satutettu niin paljon, että on parempi pitää tunteilut ja muut omana tietonaan.

Sama. Ootko kiltti mies kuten minäkin? Satutettu, hajotettu ja runneltu?

En. Olen nainen. Arka, introvertti.

Tiedän sinun kaltaisen naisen jonka näen usein illalla lähikaupassa huppupäässä ostoksilla. Aion lähestyä häntä joskus kun uskallan. Minullakin on huppupäässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. Henkistä kaltoinkohtelua on taustalla. Satutettu niin paljon, että on parempi pitää tunteilut ja muut omana tietonaan.

Sama. Ootko kiltti mies kuten minäkin? Satutettu, hajotettu ja runneltu?

En. Olen nainen. Arka, introvertti.

Tiedän sinun kaltaisen naisen jonka näen usein illalla lähikaupassa huppupäässä ostoksilla. Aion lähestyä häntä joskus kun uskallan. Minullakin on huppupäässä.

Oih mysteerinen huppupää milloin tapaamme?

Kuinka hyvin tunnet ihmisen?

Aloituksen perusteella en jaksaisi olla kiinnostunut ap:n muistakaan jutuista. Keittiöpsykologit ja kotilääkärit esim. työpaikan taukohuoneessa ovat yksinkertaisesti rasittavia.

Yrität sen pienen hetken vaikka lukea muutaman sivun kirjaa, niin ei onnistu, kun tämä "ap" haluaa avautua milloin kynsisienistään (vaikka toinen juuri syö!) tai lähimmäisten asioista, joista olisi paras puhua asianomaisten itsensä kanssa ):

Olen haluamattani vähän tuollainen mutta tapasin tinderistä miehiä ja olen tuntenut nyt yhden niistä 2v vaikka aika paljon draamaa ollut. Pelkään puhua ihmisille koska mitä jos ne ei hyväksy minua? Unohtelen sanoja ja olen vähän naiivi. Pelkään että häiritsen jos menen puhumaan.

Olen kateellinen niille jotka ovat puheliaita ja karismaattisia, idealisoin heitä tosi paljon. Olen huomannut, että jos joku puhelias tulee puhumaan, olen tuntenut itseni jotenkin huonommaksi ja en halua olla se joka tarvitsee apua ja sääliä mutta en halua olla "viileä ja rauhallinen" myöskään. Tavallaan loukkaannun koska ajattelen heti että "se vaan puhuu mulle koska huomaa että oon vaan nurkassa ja säälii mua"

'

Ihmiset on oikeastaan aika typeriä ja itsekkäitä suurimman osan ajasta.

Ei mielestäni ole mikään puute tai sairaus että myöntää tuon ja alkaa elämään omaa elämäänsä sen sijaan että on mukana pinnallisessa kanssakäymisessä pönttöjen kanssa.

Ei vain jaksa kiinnostaa "kaverit" jotka kääntävät kaiken keskustelun itseensä, tai paisuteltu parisuhdedraama jostain hemmetin astioiden jättämisestä pitkin kämppää. Aivan tun debiiliä settiä.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin. Päätin pysyä kaukana ihmisistä niin ei tarvitse sietää kiusaamistakaan. Nyt kiusaajia harmittaa, kun eivät pääse kiusaamaan. Haukkukaa vaikka miksi, ei kiinnosta. 

Oikee asenne 💪

suppuun

Vierailija kirjoitti:

"Ei näistä nykyajan ihmisistä tiedä mistä ne on kiinnostuneita."

(Seppo Taalasmaa)

"Suppo" on kova jätkä :D

Olen kyllä huomannut sen, että jos joku (sinkku) ei jatkuvasti ole julkikuolaamassa jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan perään, niin hänestä oletetaan, että hän ei ole kiinnostunut "mistään". Ei, vaikka samanaikaisesti olisi aktiivinen kunnallispolitiikassa, opiskelisi omaksi ilokseen avoimessa yliopistossa, opettelisi kokkaamaan japanilaista ruokaa ja suunnittelisi koiranpennun hankkimista. Tosin ihmiset monesti tuppaavat elämään niin vahvasti muiden kautta, että suurella osalla ei välttämättä ole edes selkeää käsitystä siitä, mihin oma itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Olettavat siis herkästi, että heidän kiinnostuksen kohteensa, arvonsa tai muut heille tärkeät asiat ovat sitä myös muille.

Minä olen tuollainen. Seurustelu ja ihmissuhteet ja opiskelu ja työnteko ja harrastaminen ja matkailu yms eivät ole minulle tällä hetkellä relevantteja. Mikään ei ole minulle tällä hetkellä relevanttia. Olen tauolla elämästä vakavien mielenterveysongelmien vuoksi. Olen ollut tauolla 35 vuotta. Olen 35 vuotias.

Heti herää kysymys, miksi pidät tätä ihmistä outona? Mikä on sun määritelmä ououdelle?

Hyväksy, että kaikki eivät ole samanlaisia.

Mä en oo koskaan ollut kunnon parisuhteessa, koska en ole koskaan löytänyt naista joka aidosti välittää musta. Kavereita mulla kyllä on, on ne ihan hyvää seuraa, mutta tietysti kaipaisin jotain syvempää. En tiedä oonko outo. Kaikkea tässä elämässä ei vain voi saada, siihen täytyy vain tottua, mua on totuttelussa auttanut se että olen panostanut erityisen paljon työhöni.

t. mies 38v

Täh? Pilailetko ap? USA:ssa noita kummajaisia itsekseen pysyttelijöitä yhteen aikaan pelättiin koska pelättiin että ne suunnittelee joitain hirmuisia väkivallantekoja. Mutta Suomessahan noita on niin paljon että ne on maan tapa. Joka kerrostalossa asuu ainakin yksi erakko.

Meidän kerrostalossa on melkein pelkästään varmaan erakkoja. No yhdellä on koira ja yks on niin vanha, että ehkä sillä on joskus ollut mies, niin en tiedä onko noi pro erakoiksi luettavussa. Muutama pariskunta kaiketi asuu ja sitten minä.

Aikaisemmin yksinäisyys oli varmaan oudompaa, koska ei oikeasti ollut mitään tekemistä yksin kämpässä, ellei paljon lue jotain kirjoja tai harrasta vastaavaa kehittävää, yksinäistä ajanvietettä. Nykyisin oletus varmaan on, että yksinoleva viihdyttää itseään elektroniikalla ja on sen kautta ehkä yhteydessä johonkuhun. Ja kukaan ei tiedä, jos sinkku tilaa itselleen tinderistä jonkun satunnaisen silloin tällöin.

Onko niin, että maalla etenkin yksinasuva nainen (alle 70 v) on kummajainen ja "vanhapiika"?

Minähän en ole mikään jakelemaan mitään diagnooseja, mutta lapsuudenystäväni oli juuri sellainen ja myöhemmin selvisi, että häntä oli käytetty hyväksi, kun hän oli lapsi. Lopulta sortui päihteisiin ja teki itsemurhan.