Perkele, olen kaverimies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaa tutustumisen kaveripohjalta, niin siihen se helposti jääkin. Alusta asti siis enemmän romantiikkaa peliin. Mieluummin ottaa pakit ja antaa välien hiipua pois kuin se, että esiintyy platonisena kaverina, joka hellii salaa haaveita suhteeseen. En pidä itsekään siitä, että pidempään kaverina ollut ihminen alkaa ehdotella joskus tsiljoonan vuoden jälkeen. Jos suhde kiinnostaa, niin aluksi jo ehdotat reilusti treffejä, ei mitään kaverihengailuja. Ja kerro avoimesti, että olet kiinnostunut. Loppu on vastapuolesta kiinni, eikä siihen voi vaikuttaa vaikka olisi maailman paras kaveri. Jos kaikilta tulee aina pakit, niin kannattaa vähän pohtia, onko kohderyhmä ihan oikea.

Hmm. Tuossa on minusta hieman se haaste, että tahattomasti tulee antaneeksi itsestään liian innokkaan, etten sanosi epätoivoisen kuvam...Täytyy oikein miettiä, että millaiset olisivat oikeat treffit?  

.Samaa mieltä olen siitä, että pidempään kaverina ollut alkaa yks-kaks ehdottelemaan, jotain enemmän. 

Olen varmaa hieman naivi, mutta jotenkin uskon, että jotta parisuhde voisi muodostua parisuhteeksi se vaatii molemmilta panostusta ja etenee siihen, jos niin on tarkoitettu. Ei vain toisen pakottamana saati painostamana. 

Jos ei ole tähänkään mennessä flaksi käynyt, niin kannattaa varmaan kokeilla silläkin uhalla että antaisi kerran pari itsestään liian innokkaan kuvan. Eihän siinä mitään voi menettääkään. Paitsi ehkä mahdollisen kaveruuden hänen kanssaan.

En osaa sanoa äkkiseltään miksi, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että joku saisi minusta kuvan "liian innokkaana"  Onko tämä sitten sitä, että haluan olla hieman "kaikkien kaveri", vaikka tiedänkin, että se on mahdotonta; ei kaikkia voi miellyttää, eikä toisaalta minusta pidäkään.  

Toisinaan huomaan pienessä mielessäni aattelehtivan toistakin, jonkun mielestä ehkä paradoksia; onko yksi syy siihen, miksi olen sinkku myös siinä, että viihdyn ja nautn niin hyvin elostani myös sinkkuna(kin).

Paradoksin tästä tekee se, että näin aattelehtiessani uskon olevani jopa parempi kumppani ehkä ja toivottavsti vielä joskus jollekin Erityiselle. En siis ts. tapaa ajatella, että jotenkin arvostettavampi tai kunnioitettavami elämäni saattaisi alkaa vasta parisuhteen myötä.

90% naisista, joilla on hetero kaverimies, ovat ihastuneita kaverimieheen, ja toivovat tämän tekevän aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaa tutustumisen kaveripohjalta, niin siihen se helposti jääkin. Alusta asti siis enemmän romantiikkaa peliin. Mieluummin ottaa pakit ja antaa välien hiipua pois kuin se, että esiintyy platonisena kaverina, joka hellii salaa haaveita suhteeseen. En pidä itsekään siitä, että pidempään kaverina ollut ihminen alkaa ehdotella joskus tsiljoonan vuoden jälkeen. Jos suhde kiinnostaa, niin aluksi jo ehdotat reilusti treffejä, ei mitään kaverihengailuja. Ja kerro avoimesti, että olet kiinnostunut. Loppu on vastapuolesta kiinni, eikä siihen voi vaikuttaa vaikka olisi maailman paras kaveri. Jos kaikilta tulee aina pakit, niin kannattaa vähän pohtia, onko kohderyhmä ihan oikea.

Hmm. Tuossa on minusta hieman se haaste, että tahattomasti tulee antaneeksi itsestään liian innokkaan, etten sanosi epätoivoisen kuvam...Täytyy oikein miettiä, että millaiset olisivat oikeat treffit?  

.Samaa mieltä olen siitä, että pidempään kaverina ollut alkaa yks-kaks ehdottelemaan, jotain enemmän. 

Olen varmaa hieman naivi, mutta jotenkin uskon, että jotta parisuhde voisi muodostua parisuhteeksi se vaatii molemmilta panostusta ja etenee siihen, jos niin on tarkoitettu. Ei vain toisen pakottamana saati painostamana. 

Jos ei ole tähänkään mennessä flaksi käynyt, niin kannattaa varmaan kokeilla silläkin uhalla että antaisi kerran pari itsestään liian innokkaan kuvan. Eihän siinä mitään voi menettääkään. Paitsi ehkä mahdollisen kaveruuden hänen kanssaan.

En osaa sanoa äkkiseltään miksi, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että joku saisi minusta kuvan "liian innokkaana"  Onko tämä sitten sitä, että haluan olla hieman "kaikkien kaveri", vaikka tiedänkin, että se on mahdotonta; ei kaikkia voi miellyttää, eikä toisaalta minusta pidäkään.  

Toisinaan huomaan pienessä mielessäni aattelehtivan toistakin, jonkun mielestä ehkä paradoksia; onko yksi syy siihen, miksi olen sinkku myös siinä, että viihdyn ja nautn niin hyvin elostani myös sinkkuna(kin).

Paradoksin tästä tekee se, että näin aattelehtiessani uskon olevani jopa parempi kumppani ehkä ja toivottavsti vielä joskus jollekin Erityiselle. En siis ts. tapaa ajatella, että jotenkin arvostettavampi tai kunnioitettavami elämäni saattaisi alkaa vasta parisuhteen myötä.

Sano suoraan naiselle mitä haluat ja jos ei ole samalla aaltopituudella niin kävele pois. Älä jää ottamaan mitä kaveri armopaloja. Ole mies.

Asiallisesta lähestymisestä ei voi normaali ihminen suuttua. Ja yli-innokasta vaikutelmaa ei kannata pelätä, koska naisena minulle on tärkeää, että mies haluaa juuri minut ja on aloitteellinen. "Hei, mitä kuuluu? (vähän normaalia smaltalkia väliin) Haluaisitko lähteä kanssani elokuviin ja lasilliselle?" Ja jos nainen haluaa lähteä, niin treffien päätteeksi kertoa, että olisi kiinnostunut tutustumaan paremmin ja tapaamaan uudestaan.

Tuollaisella kombolla lähdin peruskoulun aikaisen koulukaverin (15 vuotta edellisestä tapaamisesta) kanssa kahville ja ajelemaan. Suosittelen vähän hienovaraisempaa friendzonelta poistumista treffeillä, mutta minulle toimi huumorilla heitetty "ristus mikä perä" ja treffien päätteeksi tukeva ote naamasta kiinni ja pusu. Tosin siinä oli taustalla kännisähellystä teinidiskossa 15 vuotta takaperin, ettei ihan kylmiltään tullut. 5 vuotta myöhemmin ollaan naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaa tutustumisen kaveripohjalta, niin siihen se helposti jääkin. Alusta asti siis enemmän romantiikkaa peliin. Mieluummin ottaa pakit ja antaa välien hiipua pois kuin se, että esiintyy platonisena kaverina, joka hellii salaa haaveita suhteeseen. En pidä itsekään siitä, että pidempään kaverina ollut ihminen alkaa ehdotella joskus tsiljoonan vuoden jälkeen. Jos suhde kiinnostaa, niin aluksi jo ehdotat reilusti treffejä, ei mitään kaverihengailuja. Ja kerro avoimesti, että olet kiinnostunut. Loppu on vastapuolesta kiinni, eikä siihen voi vaikuttaa vaikka olisi maailman paras kaveri. Jos kaikilta tulee aina pakit, niin kannattaa vähän pohtia, onko kohderyhmä ihan oikea.

Hmm. Tuossa on minusta hieman se haaste, että tahattomasti tulee antaneeksi itsestään liian innokkaan, etten sanosi epätoivoisen kuvam...Täytyy oikein miettiä, että millaiset olisivat oikeat treffit?  

.Samaa mieltä olen siitä, että pidempään kaverina ollut alkaa yks-kaks ehdottelemaan, jotain enemmän. 

Olen varmaa hieman naivi, mutta jotenkin uskon, että jotta parisuhde voisi muodostua parisuhteeksi se vaatii molemmilta panostusta ja etenee siihen, jos niin on tarkoitettu. Ei vain toisen pakottamana saati painostamana. 

Jos ei ole tähänkään mennessä flaksi käynyt, niin kannattaa varmaan kokeilla silläkin uhalla että antaisi kerran pari itsestään liian innokkaan kuvan. Eihän siinä mitään voi menettääkään. Paitsi ehkä mahdollisen kaveruuden hänen kanssaan.

En osaa sanoa äkkiseltään miksi, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että joku saisi minusta kuvan "liian innokkaana"  Onko tämä sitten sitä, että haluan olla hieman "kaikkien kaveri", vaikka tiedänkin, että se on mahdotonta; ei kaikkia voi miellyttää, eikä toisaalta minusta pidäkään.  

Toisinaan huomaan pienessä mielessäni aattelehtivan toistakin, jonkun mielestä ehkä paradoksia; onko yksi syy siihen, miksi olen sinkku myös siinä, että viihdyn ja nautn niin hyvin elostani myös sinkkuna(kin).

Paradoksin tästä tekee se, että näin aattelehtiessani uskon olevani jopa parempi kumppani ehkä ja toivottavsti vielä joskus jollekin Erityiselle. En siis ts. tapaa ajatella, että jotenkin arvostettavampi tai kunnioitettavami elämäni saattaisi alkaa vasta parisuhteen myötä.

Tuossahan sinä sen sanoitkin: sinulla on asenne, että haluat olla ns. kaikkien kaveri. Kannattaa ennemmin laittaa kaikki "mustalle tai punaiselle", eli lähestyt selvästi kiinnostusmielessä ja se joko natsaa tai ei. 

Kaverimielessä jos lähestyt niin tuloksena on melko varmasti kaveri. Eli todennäköisemmin et tule torjutuksi, mutta on vain minimaalinen mahdollisuus että siitä syntyy sen syvempää. Vähän kuin että jos ei veikkaa niin ei voi voittaa. Ehkä ymmärrät mitä tarkoitan.

Kysyisin myös että mikä on tyypillisin tilanne, missä tapaat naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee tarkoitusperäsi selväksi heti alussa. Jos nainen saa käsityksen, että sinusta saa mukavan miespuolisen ystävän niin nainen luultavasti haluaa tutustua vaan kaverimielessä. Naiset eivät niin innokkaasti ole muodostamassa parisuhdetta jokaisen miehen kanssa, vaan niiden kanssa voi hyvin olla kavereitakin.

Jos teen tarkoitusperät heti selväksi niin lopputulos on katastrofi. Nimimerkillä kokemusta niin saatanasti tuosta tyylistä. Ainoa tapa päästä millään tavalla naisten kanssa juttuun on alkuun jutustella jostain arkipäiväisistä jutuista ja jossain välissä heittää jotain flirttiä joukkoon. Muuta en valitettavasti osaa.

Ap

Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä lähestymistavalta. Mutta mikä on sinulle "jossain välissä"? Onko se heti ensikeskustelussa vai vasta ensitreffeillä? Vaiko peräti ensitreffien jälkeen? Heitä vähän suuntaa antavaa osviittaa niin osataan jeesata paremmin.

Riippuu naisesta. Joskus ensikeskusteluissa, joskus myöhemmin. Treffeille en ole koskaan päässyt. Jos heti alkuun kysyn treffeille niin pakit tulee, ja jos taas myöhemmin kysyy niin sitten olenkin jo se kaveri. Voin sanoa, että en ole pitkään aikaan edes pyytänyt ketään treffeille, koska kaava tuntuu olevan kohdallani sama. Ollaan sitten kaverina vaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin myös että mikä on tyypillisin tilanne, missä tapaat naisia?

Harrastukset.

Ap

Et vain ole tavannut naista, jolla on yhtä korkea kiinnostuksen taso sinuun kuin mitä sinulla on häneen.

Siitä se vain on kiinni. Eli numbers game. Enemmän toistoja, niin tärppää.

Tämä nyt vain on se surullinen, tai itse asiassa onnellinen fakta. Ennen pitkää kyllä sieltä tulee vastaan nainen, jolla on myös korkea kiinnostus sinua kohtaan.

Ps. Olen mies, joka on joskus kamppaillut saman ongelman kanssa. Mutta niin vain tämä mitä kirjoitin, tuntuu olevan totuus. Sitä paitsi nykyisin en edes pane vastaan että on naisia ystävinä, mikäs siinä, saatan jopa suoraan haluta naisystäviä koska en oikeastaan edes halua seurustella kenenkään kanssa kun olen muutenkin tyytyväinen sinkkuna ja kiireinen omassa elämässä.

Jotenkin epäilen, että niistä kaikista joku on kiinnostunut, mutta et osaa huomata sitä, tai viedä tilannetta eteenpäin. Mitä tapahtuu, jos olette "ihan vaan kaverina" viettämässä aikaa ja tulee joku ihan klassinen, hiljainen kesäyön hetki? Lähteekö nainen sisälle, vai höpiseekö juttujaan siihen malliin, ettei sitä ainakaan mikään romanttinen kiinnosta? Vai onko odottavan oloinen?

Tai olisko joku ollut kiinnostunut, mutta huomannut että sulla on läjäpäin naispuolisia kavereita ja olettanut ettet halua heistä mitään muuta? Tai peräti luullut, että haikailet jonkun ihan toisen perään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin myös että mikä on tyypillisin tilanne, missä tapaat naisia?

Harrastukset.

Ap

Ja olet varmaan kokeillut jo nämä perusjutut että juttelee ensin ihan normaalisti kuten kenen tahansa ihmisen kanssa, ja kun molemmilla on selvästi mukavaa toisen seurassa niin pyydät kahville? Ovatko antaneet heti pakit vai mitä on tapahtunut?

Sinänsä ihan mahtavaa tuo että tapaat harrastuksissa uusia ihmisiä ja vastakkaista sukupuoltakin. Olet siinä mielessä onnekas ja uskoisin että sulla on hyvät mahdollisuudet verrattuna niihin moniin muihin, joilla ei ole harrastuksia ollenkaan ja vaihtoehdot ovat suunnilleen baari tai treffisovellukset.

Kaiva muna esiin ja pyöritä naiskaveriporukassa vinhasti helikopteria. Siis toverillisesti vaan.

Täällä ikuinen kaverinainen. Ystäväni ja kaverini sitten treffailevat toisiaan, välillä heille tulee pitempiäkin suhteita. Minä olen tässä välissä kuin siltana. Ja ikisinkkuna. Kai sitten olen niin kaamean epäviehättävä, muuta en keksi.

Minä uskon myös että on vaan tuurista ja toistojen määrästä kiinni, että et ole vielä tavannut tulevaa naisystävääsi. Tuskin sinussa mitään perustavanlaatuista vikaakaan on, tai ainakaan sen perusteella mitä tänne nyt olet kirjoittanut. Ja todistetusti naiset myös pitävät sinusta, vaikkakaan ei toistaiseksi sillä tavalla kuin itse toivoisit. Kyllä se vielä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaa tutustumisen kaveripohjalta, niin siihen se helposti jääkin. Alusta asti siis enemmän romantiikkaa peliin. Mieluummin ottaa pakit ja antaa välien hiipua pois kuin se, että esiintyy platonisena kaverina, joka hellii salaa haaveita suhteeseen. En pidä itsekään siitä, että pidempään kaverina ollut ihminen alkaa ehdotella joskus tsiljoonan vuoden jälkeen. Jos suhde kiinnostaa, niin aluksi jo ehdotat reilusti treffejä, ei mitään kaverihengailuja. Ja kerro avoimesti, että olet kiinnostunut. Loppu on vastapuolesta kiinni, eikä siihen voi vaikuttaa vaikka olisi maailman paras kaveri. Jos kaikilta tulee aina pakit, niin kannattaa vähän pohtia, onko kohderyhmä ihan oikea.

Hmm. Tuossa on minusta hieman se haaste, että tahattomasti tulee antaneeksi itsestään liian innokkaan, etten sanosi epätoivoisen kuvam...Täytyy oikein miettiä, että millaiset olisivat oikeat treffit?  

.Samaa mieltä olen siitä, että pidempään kaverina ollut alkaa yks-kaks ehdottelemaan, jotain enemmän. 

Olen varmaa hieman naivi, mutta jotenkin uskon, että jotta parisuhde voisi muodostua parisuhteeksi se vaatii molemmilta panostusta ja etenee siihen, jos niin on tarkoitettu. Ei vain toisen pakottamana saati painostamana. 

Jos ei ole tähänkään mennessä flaksi käynyt, niin kannattaa varmaan kokeilla silläkin uhalla että antaisi kerran pari itsestään liian innokkaan kuvan. Eihän siinä mitään voi menettääkään. Paitsi ehkä mahdollisen kaveruuden hänen kanssaan.

En osaa sanoa äkkiseltään miksi, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että joku saisi minusta kuvan "liian innokkaana"  Onko tämä sitten sitä, että haluan olla hieman "kaikkien kaveri", vaikka tiedänkin, että se on mahdotonta; ei kaikkia voi miellyttää, eikä toisaalta minusta pidäkään.  

Toisinaan huomaan pienessä mielessäni aattelehtivan toistakin, jonkun mielestä ehkä paradoksia; onko yksi syy siihen, miksi olen sinkku myös siinä, että viihdyn ja nautn niin hyvin elostani myös sinkkuna(kin).

Paradoksin tästä tekee se, että näin aattelehtiessani uskon olevani jopa parempi kumppani ehkä ja toivottavsti vielä joskus jollekin Erityiselle. En siis ts. tapaa ajatella, että jotenkin arvostettavampi tai kunnioitettavami elämäni saattaisi alkaa vasta parisuhteen myötä.

Sano suoraan naiselle mitä haluat ja jos ei ole samalla aaltopituudella niin kävele pois. Älä jää ottamaan mitä kaveri armopaloja. Ole mies.

Niin. Ehkä ongellmani on, että "ajattelen" liikaa sen sijaan että toimisin. - Toisaalta kun toiseen olen ollut oikein ihastunut olisin ollut valmis tekemään hänen kanssaan melkein mitä tahansa. Varovaisesti(kko) sitten olen vain ehdottanut milloin mitäkin ja monesti nainen on lähtenytkin mitä sitten ikinä olen osannut tai kyennyt ehdottamaankin. Mutta haaste on miten sitten edetä eteen päin. Kun vaikka olemme saattaneet tapailla ja nähdä n. kertaa, niin aina tilanne on lopulta päättynyt siihen, että meistä on tullut parhaimmillankin  "vain" erinomaisen hyvät ja läheiset ystävät. - Ja nainen on kertonut ettei halua minusta mitään muuta tai antanut minun ymmärtää, ettei meistä tule olemaan ydessä mitään muuta;  hän on saattanut kertoa -pisteet avoimuudesta- kertoa että tapailee ja näkee myls toista miesta ja lopulta kertoa, että he ovat tun miehen kanssa nyt niinkuin sanotaan pari.   

Jos sulla on paljon naiskavereita nii hyödynnä näitä kontakteja. Pyydä että joku niistä parittaa sut jollekin niiden kaverille, jonka ne arvioi sopivan sulle. Tästä voi seurata monenlaista esim. 1. Naiskaveri todellakin kaivaa jostain jonkun tuttunsa ja toimii mallikkaasti amorina ja on oikein tyytyväinen rooliinsa ja sinä iloitset uudesta tyttöystävästä. 2. Naisen päässä alkaa raksuttaa ja yhtäkkiä se ei haluukkaa jakaa sua muiden kanssa, etenette ehkä suhteeseen tai ainakin etenette johonkin 3. Nainen ei halua tai kieltäytyy auttamasta pariutumispuuhissa, lue: sinun roolisi on olla naisen egoa pönkittävä mies, jota nainen tarvitsee tunteakseen itsensä hyväksi TAI sinussa on jotain sellaista vikaa että nainen ei oikeasti koe että voisi parittaa sinua jollekin tutulleen. Tekstisi perusteella tästä ei pitäisi olla kyse (Minulla on pari tällaista tuttua, miehet ovat olleet aikaisemmissa suhteissaan väkivaltaisia ja pettäneet puolisoitaan. Asennemaailma myös naisia kohtaan hyvin ilkeä, puhuvat juttujaan minulle koska olen "yksi jätkistä" niin minulle ei tarvii vissiin esittää kohteliasta ihmistä. (Emme tapaa onneksi kovin usein) En ikimaailmassa voisi suositella heitä kumppaneiksi omille ystävilleni. Yksi kyllä ehdotti että voisin tutustuttaa pariin kaveriini, koska on p****a vailla. Ei ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin epäilen, että niistä kaikista joku on kiinnostunut, mutta et osaa huomata sitä, tai viedä tilannetta eteenpäin. Mitä tapahtuu, jos olette "ihan vaan kaverina" viettämässä aikaa ja tulee joku ihan klassinen, hiljainen kesäyön hetki? Lähteekö nainen sisälle, vai höpiseekö juttujaan siihen malliin, ettei sitä ainakaan mikään romanttinen kiinnosta? Vai onko odottavan oloinen?

Tai olisko joku ollut kiinnostunut, mutta huomannut että sulla on läjäpäin naispuolisia kavereita ja olettanut ettet halua heistä mitään muuta? Tai peräti luullut, että haikailet jonkun ihan toisen perään?

Voi olla, että en osaa lukea naisia ja toimin vasta liian myöhään tms. Ja en minä mitään erikoisia muutoksia ole huomannut naisten kanssa yhdessä ollessa, että tulisi jotain odotusta tms. vaan ihan normaalisti ollaan. Jutellaan, heitetään flirttiä jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aloittaa tutustumisen kaveripohjalta, niin siihen se helposti jääkin. Alusta asti siis enemmän romantiikkaa peliin. Mieluummin ottaa pakit ja antaa välien hiipua pois kuin se, että esiintyy platonisena kaverina, joka hellii salaa haaveita suhteeseen. En pidä itsekään siitä, että pidempään kaverina ollut ihminen alkaa ehdotella joskus tsiljoonan vuoden jälkeen. Jos suhde kiinnostaa, niin aluksi jo ehdotat reilusti treffejä, ei mitään kaverihengailuja. Ja kerro avoimesti, että olet kiinnostunut. Loppu on vastapuolesta kiinni, eikä siihen voi vaikuttaa vaikka olisi maailman paras kaveri. Jos kaikilta tulee aina pakit, niin kannattaa vähän pohtia, onko kohderyhmä ihan oikea.

Hmm. Tuossa on minusta hieman se haaste, että tahattomasti tulee antaneeksi itsestään liian innokkaan, etten sanosi epätoivoisen kuvam...Täytyy oikein miettiä, että millaiset olisivat oikeat treffit?  

.Samaa mieltä olen siitä, että pidempään kaverina ollut alkaa yks-kaks ehdottelemaan, jotain enemmän. 

Olen varmaa hieman naivi, mutta jotenkin uskon, että jotta parisuhde voisi muodostua parisuhteeksi se vaatii molemmilta panostusta ja etenee siihen, jos niin on tarkoitettu. Ei vain toisen pakottamana saati painostamana. 

Jos ei ole tähänkään mennessä flaksi käynyt, niin kannattaa varmaan kokeilla silläkin uhalla että antaisi kerran pari itsestään liian innokkaan kuvan. Eihän siinä mitään voi menettääkään. Paitsi ehkä mahdollisen kaveruuden hänen kanssaan.

En osaa sanoa äkkiseltään miksi, mutta en oikein pidä ajatuksesta, että joku saisi minusta kuvan "liian innokkaana"  Onko tämä sitten sitä, että haluan olla hieman "kaikkien kaveri", vaikka tiedänkin, että se on mahdotonta; ei kaikkia voi miellyttää, eikä toisaalta minusta pidäkään.  

Toisinaan huomaan pienessä mielessäni aattelehtivan toistakin, jonkun mielestä ehkä paradoksia; onko yksi syy siihen, miksi olen sinkku myös siinä, että viihdyn ja nautn niin hyvin elostani myös sinkkuna(kin).

Paradoksin tästä tekee se, että näin aattelehtiessani uskon olevani jopa parempi kumppani ehkä ja toivottavsti vielä joskus jollekin Erityiselle. En siis ts. tapaa ajatella, että jotenkin arvostettavampi tai kunnioitettavami elämäni saattaisi alkaa vasta parisuhteen myötä.

Sano suoraan naiselle mitä haluat ja jos ei ole samalla aaltopituudella niin kävele pois. Älä jää ottamaan mitä kaveri armopaloja. Ole mies.

Niin. Ehkä ongellmani on, että "ajattelen" liikaa sen sijaan että toimisin. - Toisaalta kun toiseen olen ollut oikein ihastunut olisin ollut valmis tekemään hänen kanssaan melkein mitä tahansa. Varovaisesti(kko) sitten olen vain ehdottanut milloin mitäkin ja monesti nainen on lähtenytkin mitä sitten ikinä olen osannut tai kyennyt ehdottamaankin. Mutta haaste on miten sitten edetä eteen päin. Kun vaikka olemme saattaneet tapailla ja nähdä n. kertaa, niin aina tilanne on lopulta päättynyt siihen, että meistä on tullut parhaimmillankin  "vain" erinomaisen hyvät ja läheiset ystävät. - Ja nainen on kertonut ettei halua minusta mitään muuta tai antanut minun ymmärtää, ettei meistä tule olemaan ydessä mitään muuta;  hän on saattanut kertoa -pisteet avoimuudesta- kertoa että tapailee ja näkee myls toista miesta ja lopulta kertoa, että he ovat tun miehen kanssa nyt niinkuin sanotaan pari.   

Otetaan nyt esimerkkinä tuo että nainen on lähtenyt mukaasi minne ikinä oletkin ehdottanut. Minusta näiden treffien päätteeksi voisi ihan hyvin lähestyä suudelman merkeissä, tai ihan viimeistään seuraavien. Jos vain tapailette ilman että mitään tapahtuu, niin silloinhan toteutat sitä ennustetta - olette vain kavereita. Jos et halua olla vain kaveri, niin silloin teidän välillä täytyy tapahtua jotain ekstraa. Ainakin minä tulkitsisin naisena jatkuvan tapailun ilman fyysistä kontaktia pelkäksi kaveruudeksi. Mutta jos olisimme suudelleet, niin sehän kumoaa kaveruuden täysin. Ja suutelusta sitten omaa tahtia askel taas eteenpäin.

Toki jos olette suudelleetkin (ja mahdollisesti ynnä muuta) mutta jommastakummasta ei tunnu oikein miltään, niin siinähän se on sitten tullut todettua että ette olisi toisillenne sopiva pari muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin myös että mikä on tyypillisin tilanne, missä tapaat naisia?

Harrastukset.

Ap

Ja olet varmaan kokeillut jo nämä perusjutut että juttelee ensin ihan normaalisti kuten kenen tahansa ihmisen kanssa, ja kun molemmilla on selvästi mukavaa toisen seurassa niin pyydät kahville? Ovatko antaneet heti pakit vai mitä on tapahtunut?

Sinänsä ihan mahtavaa tuo että tapaat harrastuksissa uusia ihmisiä ja vastakkaista sukupuoltakin. Olet siinä mielessä onnekas ja uskoisin että sulla on hyvät mahdollisuudet verrattuna niihin moniin muihin, joilla ei ole harrastuksia ollenkaan ja vaihtoehdot ovat suunnilleen baari tai treffisovellukset.

No en osaa naisten kanssa pelata mitään "pelejä", eli olen heidän kanssaan aina lähtökohtaisesti ihan kuin kenen tahansa kanssa (virhekö kenties?). En yleensä pyydä ketään heti ensinäkemältä treffeille, mutta hyvinkin pitkälti se menee kuvailemallasi tavalla.

Ap

Minä kannustan myös tuohon, että voisit kysyä niiltä naiskavereiltasi että tuntevatko he ketään joka voisi olla sinulle sopiva kumppani. Siinä sinulla on uudelle naiselle valmiiksi jo suosittelija olemassa, joten hän tietää jo etukäteen että olet ok tyyppi.