Millainen mies on aiheuttanut sinuun voimakkaimmat halut (ei tarvinnut tapahtua miehen kanssa lopulta mitään). Oliko joku Hunks tanssija?

Vierailija kirjoitti:

Oli toisen kulttuurin edustaja. Pitkä ja lihaksikas, leveät hartiat, tummat silmät, naururyppyjä silmäkulmissa, intensiivinen katse, hymy, ihon tuoksu... Siis täysi psykopaatti se tyyppi oli ja siihen se suhdekin sitten kariutui, mutta pelkkä muisto siitä olemuksesta saa meikäläisen vieläkin veteläksi, vaikka aikaa on hyvinkin 20 vuotta kulunut niistä ajoista. Usein ajattelen häntä, kun levitän tuolle suomijannulleni, jonka kanssa ei ole kertakaikkiaan minkäänlaista kemiaa, mutta hyvä isä hän on ja se riittää sitten kai loppuelämäksi.

Tämä taitaakin olla hyvin yleistä: ex määrittelee elämänkumppanisi. Vastakohta, eli toinen ääripää suhteessa ex:ään.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että minuun vetoaa voimakkaimmin puhtaasti fyysisellä tavalla miehet, joiden kasvoissa on jotain feminiinistä. Tai olisiko androgyyninen oikea sana. En tarkoita pyöreäposkisia nöpöneniä - itse asiassa miehillä joihin olen tuntenut vetoa on aina ollut voimakas nenä/sivuprofiili - mutta sellaisia hoikkakasvoisia, korkeat poskipäät ja kauniit piirteet omaavia miehiä, jotka voisivat oikealla tavalla meikattuna ja valaistuna käydä vaikka Voguen sivuilla näkyvästä androgyynin näköisestä naismallista. Kuitenkin ovat kropaltaan selkeästi miehiä, hoikkia ja jänteviä.

Tarkoitan siis, että sellaiset jykeväleukaiset ja paksuniskaiset lihaskimput, jotka joidenkin mielestä ovat oikein Miehekkäitä Miehiä, ovat ainakin minulle totaalinen turn-off.

Sama juttu! En ihannoi mitään lihaskimppujen enkä muskelimiehiä. Ei edes tarvii sixpäkkiä löytyä. Musta on äärimmäistä seksikkyyttä myös älykkyys ja romanttisuus miehessä, sekä herkkyys! Ei tarvii mitenkään naismainen olla, mutta pieni ripaus femiiniinisyyttä jossakin kohtaa ulkonäössä tai luonteessa. Ei mitkään manboobsit kuitenkaan!

190-senttinen, vaalea, kirjanpitäjä. Keskieurooppalainen. Siniset silmät. Voimakkaat käsivarret ja ihan superseksikkäät sääret. Varattu oli joten se siitä. Mutta ikinä en tule häntä unohtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että minuun vetoaa voimakkaimmin puhtaasti fyysisellä tavalla miehet, joiden kasvoissa on jotain feminiinistä. Tai olisiko androgyyninen oikea sana. En tarkoita pyöreäposkisia nöpöneniä - itse asiassa miehillä joihin olen tuntenut vetoa on aina ollut voimakas nenä/sivuprofiili - mutta sellaisia hoikkakasvoisia, korkeat poskipäät ja kauniit piirteet omaavia miehiä, jotka voisivat oikealla tavalla meikattuna ja valaistuna käydä vaikka Voguen sivuilla näkyvästä androgyynin näköisestä naismallista. Kuitenkin ovat kropaltaan selkeästi miehiä, hoikkia ja jänteviä.

Tarkoitan siis, että sellaiset jykeväleukaiset ja paksuniskaiset lihaskimput, jotka joidenkin mielestä ovat oikein Miehekkäitä Miehiä, ovat ainakin minulle totaalinen turn-off.

Olen ihmetellyt, miten kuvailemasi miestyyppi on saanut lisääntyä; tuumannut, että varmaan tyttärien kautta. Jos heidän tyttärensä ovat lapsenomaisia, se on monen miehen makuun... Sitä kautta femiininen mies kytkeytyy maskuliinisempaan sukuun, mutta tuon tuosta femiinisyys putkahtelee esille jälkipolvissa. Toisaalta, on tämä kummallinen mieltymys kuten sinun. Oletko täysin hetero kuitenkin? Oliko isäsi hyvin maskuliininen?

Mä pidän myös enemmän tuon tyyppisistä miehistä, kihlattuni on juuri tuollainen, pitkä, hoikka ja urheilullinen, kapeat/sopusuhtaiset lihakset, sellainen jäntevä, ei pumpattu tai turpea keho. Kasvot juuri tuollaiset kuvaillun kaltaiset, joskin partaa kasvaa. ;)

Isäni oli aika samanlainen ulkonäöltään.

Teoriasi on ihan mielenkiintoinen ja voi pitää osittain varmaan paikkansa. Sitä en kumminkaan käsitä, miksei miesihannekin muuttuisi aikojen saatossa. Stereotyyppisillä "maskuliinisilla" ulkonäkö- ja etenkään luonteenpiirteillä ei tee juuri mitään nykypäivänä, ainakaan länsimaissa, joten on mielestäni täysin järkeenkäypää, että naiset pitävät yhä "pehmeämmistä" miehistä ja kovaksi valuutaksi parisuhdemarkkinoillakin nousevat esim. älykyys, sosiaalinen pelisilmä ja nopea sopeutuminen sekä joustavuus. Jos tämä korreloi "feminiinisempien" geenien ja ulkonäön kanssa, se voi myös selittää miesihanteen ulkoista muutosta. 

t. N 34v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli toisen kulttuurin edustaja. Pitkä ja lihaksikas, leveät hartiat, tummat silmät, naururyppyjä silmäkulmissa, intensiivinen katse, hymy, ihon tuoksu... Siis täysi psykopaatti se tyyppi oli ja siihen se suhdekin sitten kariutui, mutta pelkkä muisto siitä olemuksesta saa meikäläisen vieläkin veteläksi, vaikka aikaa on hyvinkin 20 vuotta kulunut niistä ajoista. Usein ajattelen häntä, kun levitän tuolle suomijannulleni, jonka kanssa ei ole kertakaikkiaan minkäänlaista kemiaa, mutta hyvä isä hän on ja se riittää sitten kai loppuelämäksi.

Tämä taitaakin olla hyvin yleistä: ex määrittelee elämänkumppanisi. Vastakohta, eli toinen ääripää suhteessa ex:ään.

Kyllä noiden kahden väliin ehti olla pari muutakin suhdetta, ihan suomalaista. Toinen hellä, hyvä ja monipuolinen rakastaja (mutta ei halunnut lapsia ainakaan minun kanssani), toinen huono (tunnekylmä insinööri). Ja liuta yhden yön juttuja. Kukaan ei kuitenkaan ole seksuaalisesti viehättänyt lähimainkaan yhtä paljon kuin se paras - ja sitähän tässä kysyttiin.

Joka tapauksessa olen iloinen, että sain olla hänen kanssaan ne vuodet, vaikka se olikin henkisesti rankkaa. Ilman sitä aikaa minulla ei olisi käsitystäkään, millaista voi kahden ihmisen välinen seksuaalinen yhteys parhaimmillaan olla.

Juuri oli jossain tiedeohjelmassa, että lastentekovaiheessa naisia viehättää enemmän sellaiset miehet, joilla on enemmän estrogeeniä (ovat siis hitusen "naismaisempia" kuin testosteronia uhkuvat lajikumppaninsa), koska se tekee näistä miehistä sitoutuneempia lapsiin ja niiden hoitoon. 

Outoa, että joillain (miehillä?) menee heti pasmat sekaisin ja aletaan kyseenalaistamaan naisen seksuaalista suuntautumista, jos tämä kertoo pitävänsä androgyyneistä tai feminiinisiä piirteitä omaavasta miehistä.

Veikkaisin, että hyvin iso osa naisista arvostaa miehessä neutraaleja ja feminiinisiä piirteitä, miksi ei arvostaisi? Kyllä naisetkin nauttivat esim. kauniista kasvoista ja hoikasta kropasta. Andrigyyniset piirteet ei tarkoita, etteikö miehessä voisi olla myös maskuliinisia ominaisuuksia.

Oma fyysinen mies ihanteeni on juurikin nuori ja hoikanjäntevä, pitkätukkainen ja kasvoista hyväluustoinen ja kaunissilmäinen. Eivät ne ole mitään automaattisesti naisellisia ominaisuuksia. Jos se jotain rumaa iskävartaloista maskuliini-Markoa hiertää, niin sen kun.

Oma mies. Hoikka tietokonenörtti, jolla on silmälasit ja huono iho, mutta on omaan silmääni todella komea ja luonteeltaan kultaa. Enpä ole ketään miestä ikinä halunnut niin paljon kuin häntä, ja vuosi vuodelta himoitsen häntä yhä voimakkaammin.

Ulkonäkö on se ja sama, kunhan nyt toinen on ns. mukavan näköinen. Olen demiseksuaali, en himoitse ketään tai halua harrastaa seksiä ilman tunteita.

Hoikka, pitkähkö ja pitkäraajainen maantienvaalea kundi, jolla on pitkät kauniit sormet ja siniset silmät... Vitsi mikä vetovoima, vaikka näyttää tavalliselta.

Eräs muusikko. Se oli molemminpuolista, mutta ei johtanut ikinä mihinkään ja hyvä niin, sillä olimme varattuja ja olisi tullut rumaa jälkeä. Nyt voin muistella juttua katkeransuloisin tuntein. En viitsi kuvailla, ettei tunnisteta, mutta sanotaanko näin, että hänellä olisi ottajia.

Toinen oli kuutta kymppiä lähestyvä kalju ja vatsakas mies, mutta miten taitava sängyssä. Olin ihan himona häneen, vaikkei ollut mikään komistus ja ikääkin oli. Varattu oli sekin mies, mutta meillä oli pitkähkö seksisuhde.

Semmoinen silmälasipäinen, animea katsova onlinepelejä pelaava mua viitisen vuotta nuorempi mies.

Ihastuin poikaystävän luonteeseen. Hän on ihan mielettömän kiltti ja kohtelias eikä ole ikinä sanonut mulle pahaa sanaa. Myönnän että myös ulkonäkö viehätti: paksut tummat kiharat, ihanan pitkä ja nätit siniset silmät. On Britti ja näyttääkin siltä. :D Olen itse nätti eloveena ja kuulemma hän kiinnitti huomiota juurikin pitkiin vaateisiin hiuksiini. Ollaan niin erinäköisiä mutta joku siinä viehättää. Ikinä en ole ihastunut perus-suomiukkoon.

N25

185cm pitkä, lihaksikas työkaveri.

Ei mitenkään komea mutta ihan kivan näköinen.

Mihin hänessä ihastuin? Luonteeseen totta kai. Huumorintajuinen, hauska, viisas, kohtelias ja vähän ujo. Juurikin tuo ujouden alle kätketty fiksu huumori sai (saa) jalkani veteläksi. Pisteenä ii:n päälle hänellä on seksikkäimmät ikinä näkemäni silmärypyt.

Lähijunassa talvipäivänä viereeni istunut mies, joka oli todella hyvännäköinen ja huokui kylmää ilmaa. Sain koko matkan tapella vastaan hinkuani laskea käteni hänen farkkureisilleen.

Eräs arabi joka ehdotti hummusfetissiä Dubaissa. Siitä ei lopulta tullut mitään kun pyysin palkkioksi Rolexin, Audin ja rahaa. Mut olin ihan haluissani. Kovemmin kuin Joelin kanssa.

TaruHummusKalenov kirjoitti:

Eräs arabi joka ehdotti hummusfetissiä Dubaissa. Siitä ei lopulta tullut mitään kun pyysin palkkioksi Rolexin, Audin ja rahaa. Mut olin ihan haluissani. Kovemmin kuin Joelin kanssa.

Kiitos nauruista!

🤣🤣🤣

Täällä toinenkin demiseksuaali, eli en tunne himoa ketään tuntematonta kohtaan, se on se päänsisäinen maailma ja se persoona, joka aiheuttaa syttymisen. 

Oma mies on se, jota kohtaan olen tuntenut suurinta himoa. 170cm, tumma, parrakas ja vatsakas ja huh kuin kuuma. Varsinkin hänen vatsansa on minulle erityisen intohimon kohde jostain syystä, tykkään siitä kovasti. Hunkseista on puhuttu, mutta sellainen stereotyyppisellä tavalla seksikäs mies ei miellytä minua edes teoriatasolla, en pidä siitä kehon kovuudesta yhtään. Sen sijaan persoonallinen mies, joka kantaa itseään tietyllä tavalla, joka huokuu avoimuutta, rentoutta ja selvästi osaa nauraa itselleen, niin siinä on alkupotentiaalia sytyttämään minut. Mukaan kunnon tilkka sarkastista huumoria niin peli on lähes selvä.

Fantasioissani eräs "persjalkainen kyklooppi" (173 cm, yksi silmä). Tosielämässä vääräleukainen (mutta metsästäjänsilmäinen) röntgenhoitaja, reilusti alle 170 cm.

TaruHummusKalenov kirjoitti:

Eräs arabi joka ehdotti hummusfetissiä Dubaissa. Siitä ei lopulta tullut mitään kun pyysin palkkioksi Rolexin, Audin ja rahaa. Mut olin ihan haluissani. Kovemmin kuin Joelin kanssa.

LOL. Kuulin hiljattain jostain, että vaikka venäläiset naiset olisivat gold diggereitä, niin samalla he silti todella haluavat heidän kohteitaan seksuaalisesti ja saa kohteensa tuntemaan itsensä erittäin seksuaalisesti halutuksi. Poikkeuksellisesti monista muista gold diggereistä. Olikohan joku Ben Shapiron juttu tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että minuun vetoaa voimakkaimmin puhtaasti fyysisellä tavalla miehet, joiden kasvoissa on jotain feminiinistä. Tai olisiko androgyyninen oikea sana. En tarkoita pyöreäposkisia nöpöneniä - itse asiassa miehillä joihin olen tuntenut vetoa on aina ollut voimakas nenä/sivuprofiili - mutta sellaisia hoikkakasvoisia, korkeat poskipäät ja kauniit piirteet omaavia miehiä, jotka voisivat oikealla tavalla meikattuna ja valaistuna käydä vaikka Voguen sivuilla näkyvästä androgyynin näköisestä naismallista. Kuitenkin ovat kropaltaan selkeästi miehiä, hoikkia ja jänteviä.

Tarkoitan siis, että sellaiset jykeväleukaiset ja paksuniskaiset lihaskimput, jotka joidenkin mielestä ovat oikein Miehekkäitä Miehiä, ovat ainakin minulle totaalinen turn-off.

Olen ihmetellyt, miten kuvailemasi miestyyppi on saanut lisääntyä; tuumannut, että varmaan tyttärien kautta. Jos heidän tyttärensä ovat lapsenomaisia, se on monen miehen makuun... Sitä kautta femiininen mies kytkeytyy maskuliinisempaan sukuun, mutta tuon tuosta femiinisyys putkahtelee esille jälkipolvissa. Toisaalta, on tämä kummallinen mieltymys kuten sinun. Oletko täysin hetero kuitenkin? Oliko isäsi hyvin maskuliininen?

Hmm, en tiedä onko niin kummallinen mieltymys kuitenkaan; kyllä esimerkiksi hyvännäköisinä pitämilläni näyttelijöillä näyttää olevan ihan reippaasti naisfaneja. Ja olen tietääkseni täysin hetero. Ihailen kyllä kauniita naisia, mutta en ole ikinä varsinaisesti ihastunut naiseen "sillä tavalla".

Isä on ulkonäöltään ihan erilainen kuin oma miesihanteeni. Ei mikään hypermaskuliininen, mutta leveäleukaisempi ja tukevarakenteisempi esimerkiksi. Isoisäni äidin puolelta oli tosin piirteiltään vähän siihen androgyynisempään suuntaan.