Kysymys niille, jotka EIVÄT halua naimisiin
Kysyn siksi, koska en tiedä, haluanko koskaan naimisiin. Moni tuttuni on naimisissa tai menossa naimisiin, yksi puolestaan purki kihlauksen, mutta seurustelee kuitenkin saman miehen kanssa eli eivät eronneet. Sitten jotkut ovat menneet hyvinkin nopeasti naimisiin...
Miten perustelette sitä, että ette halua mennä naimisiin, mutta haluatte olla miehen tai naisen kanssa yhdessä? Minua vähän ärsyttää se, että joidenkin mielestä naimisiin pitää loppujen lopuksi mennä, jos haluaa suhteen jatkuvan...
Ja asiallisia vastauksia kiitos!
Kommentit (10)
Kysymys oli näköjään parsiuhteessa eläville. Olisin vastannut että en halua elää parisuhteessa, niin en mene naimisiinkaan, enkä sitä kellekään ole joutunut perustelemaan ikinä. Jokanen joka minut tuntee kyllä tuntee erakkoluonteeni, äiti olen kyllä yhdelle ihanalle ihmiselle. MUTTA en minä koskaan miehen kanssa eläisi saman katon alla, tai naisenkaan sen puoleen, yksi aikuinen riittää tähän talouteen.
Tietysti jos olisi joskus halunnut monta lasta ja ok-talon yms, niin sillon siinä pitäisi olla joku toinenkin iso ihminen siitä huolehtimassa, mutta en ole halunnut koskaan. Eikä sekään naimisiin menoa vaatisi nykyaikana. Tietysti omaisuudenjako olisi kuoleman sattuessa helpompaa ja letkun vetäminen seinästä, jos toinen makaisi loputtomassa koomassa jne. Mutta onko ne nyt tarpeeksi hyviä syitä kumminkaan tehdä semmoista diiliä, en luottaisi yhteenkää'n mieheen niin paljon, moni muuttuu hirviöksi juuri papin aamenen jälkeen.
Sitäpaitsi häät inhottavat minua, en keksi paljon mitään "oksettavampaa" (en ny keksiny muuta sanaa, anteeksi) kuin häät. Naurettavaa hölynpölypeetä jos minulta kysytään.
En menisi edes parisuhteessa naimisiin, ikinä. Vihoviiminen teko.
Mutta kuten todettu, ei kysytty.. joten poistun takavasemmalle. :D
n45
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli näköjään parsiuhteessa eläville. Olisin vastannut että en halua elää parisuhteessa, niin en mene naimisiinkaan, enkä sitä kellekään ole joutunut perustelemaan ikinä. Jokanen joka minut tuntee kyllä tuntee erakkoluonteeni, äiti olen kyllä yhdelle ihanalle ihmiselle. MUTTA en minä koskaan miehen kanssa eläisi saman katon alla, tai naisenkaan sen puoleen, yksi aikuinen riittää tähän talouteen.
Tietysti jos olisi joskus halunnut monta lasta ja ok-talon yms, niin sillon siinä pitäisi olla joku toinenkin iso ihminen siitä huolehtimassa, mutta en ole halunnut koskaan. Eikä sekään naimisiin menoa vaatisi nykyaikana. Tietysti omaisuudenjako olisi kuoleman sattuessa helpompaa ja letkun vetäminen seinästä, jos toinen makaisi loputtomassa koomassa jne. Mutta onko ne nyt tarpeeksi hyviä syitä kumminkaan tehdä semmoista diiliä, en luottaisi yhteenkää'n mieheen niin paljon, moni muuttuu hirviöksi juuri papin aamenen jälkeen.Ei ole kiellettyä, jos ei-parisuhteessa oleva vastaa :) Asiasta voi olla näkemyksiä, oli parisuhteessa tai ei. Kiitos ajatuksistasi!
Terveisin AP
Sitäpaitsi häät inhottavat minua, en keksi paljon mitään "oksettavampaa" (en ny keksiny muuta sanaa, anteeksi) kuin häät. Naurettavaa hölynpölypeetä jos minulta kysytään.
En menisi edes parisuhteessa naimisiin, ikinä. Vihoviiminen teko.Mutta kuten todettu, ei kysytty.. joten poistun takavasemmalle. :D
n45
Ei ole kiellettyä vastata, koska asiasta voi olla näkemyksiä ja ajatuksia :) Oli parisuhteessa tai ei.
Kiitos ajatuksistasi!
T: AP
koska naimisiin menno on vankila ja huijaus ei kiitos
En tarvitse puolisolta taloudellista turvaa, en leskeneläkettä enkä muutakaan hyötyä mitä avioliitto toisi. Olen itsenäinen ja omavarainen. Voin olla yhdessä loppuelämän ilman minkäänlaisia virallisia sitoumuksia. Minulla ei myöskään ole uskonnollisia tai romanttisia syitä mennä naimisiin.
Menen naimisiin kun meillä on merkittävää yhteistä omaisuutta.
En missään tapauksessa menisi naimisiin esimerkiksi hääjuhlan, tai kuten olen kuullut, häälahjojen?! takia.
Menisin naimisiin maistraatissa tai ulkomailla, esimerkiksi rannalla, hääpuku olisi mikä tahansa kaunis mekko ja seremonia olisi hyvin lyhyt. En kuulu kirkkoon, joten ei uskonnollisia seremonioita.
Jos olisin tiennyt mitä avioliitto tuo tullessaan reilun 10 vuoden aikana niin en olisi koskaan mennyt naimisiin. Hyvä seksi loppui suunnilleen papin aameneen ja vaimosta on vuosien varrella muuttunut todellinen pirttihirmu ja skitsoileva sekopää huolimatta siitä, että minä hoidan suurimman osan kodin arkihommista ja remonteista, en käy ryyppyretkillä ja olen ikäisekseni huomattavan tikissä kunnossa. Parisuhdettakin on yritetty hoitaa, mutta motivaatio raivottaren kanssa seuranpitoon on aika heikko. Jos aikoo naimisiin niin kannattaa valita kumppaninsa todella tarkkaan ja jos aikoo tehdä yhteisiä lapsia, niin vielä tarkemmin. Yhden tapauksen otannalla vaikuttaa siltä, että henkilön negatiiviset puolet voimistuvat (ja PALJON) sen jälkeen kun on saatu toinen ansaan riittävän vahvasti avioliitolla, yhteisellä velalla ja lapsilla.
mies39 kirjoitti:
Jos olisin tiennyt mitä avioliitto tuo tullessaan reilun 10 vuoden aikana niin en olisi koskaan mennyt naimisiin. Hyvä seksi loppui suunnilleen papin aameneen ja vaimosta on vuosien varrella muuttunut todellinen pirttihirmu ja skitsoileva sekopää huolimatta siitä, että minä hoidan suurimman osan kodin arkihommista ja remonteista, en käy ryyppyretkillä ja olen ikäisekseni huomattavan tikissä kunnossa. Parisuhdettakin on yritetty hoitaa, mutta motivaatio raivottaren kanssa seuranpitoon on aika heikko. Jos aikoo naimisiin niin kannattaa valita kumppaninsa todella tarkkaan ja jos aikoo tehdä yhteisiä lapsia, niin vielä tarkemmin. Yhden tapauksen otannalla vaikuttaa siltä, että henkilön negatiiviset puolet voimistuvat (ja PALJON) sen jälkeen kun on saatu toinen ansaan riittävän vahvasti avioliitolla, yhteisellä velalla ja lapsilla.
Luulen, että sinun tavallasi ajattelevia miehiä/isejä on Suomi pullollaan. Väkisin ajetaan mies ahtaalle naimisiinmenon kanssa ja kun mies on saatu taivuteltua, niin sitten aletaan läskistyä ja olla pirttihirmuja. Ei tätä sanontaa ole oikeasti turhasta keksitty:
Mikä on parisuhteen parasta ennen päiväys?
-Katso sormuksestasi
Meillä on asunto (oli myös yhteisvastuullinen laina), lapsi, edunvalvontavaltuutus ja testamentti. Siinä sitoutumista ihan riittämiin. Verottaja ja kela jokatapauksessa kohtelee meitä avioparina, halusimme tai emme.
En halua juhlia häitä.
Avioehto pitäisi kuitekin tehdä eron varalle.
Nimeni on osa identiteettiäni, eli en halua vaihtaa sukunimeä. Ja nykyäänhän sen saisi tehdä avoliitossakin.
Mitäpä se valtiolle tai muille uteliaille kuuluu kenen kanssa minä olen parisuhteessa/seksisuhteessa/kämppäkaveri/what ever eli puolison status elämässäni on meidän kahden yksityisasia.
Leskeneläke on vitsi, muutama satanen hetken aikaa, tulen toimeen ilmankin.
Vähän olen huolissani tästä nykysuuntauksesta, että avoliittoa ollaan viemässä juridisesti avioliiton suuntaan. Pitää kai jomman kumman siirtää kirjat kakkosasunnolle...ihan periaatteesta.
Ikää on 46 ja nykyisessä suhteessa olen ollut 20v. Exälle oli silloin parikymppisenä hirmu tärkeä saada sormus... jonkinlainen rengastusmerkki vain, ei estänyt häntä hyppimästä sängystä sänkyyn :)
Olin jo kerran naimisissa. Minulla on uusi mies, mutta naimisiin en enää halua. En näe siinä mitään suurta ja ihmeellistä enää.Olin naiivi kaksikymppisenä. Nyt ajattelen asioita monesta eri näkökulmasta kuin vain prinsessakuvitelmasta käsin.