Miten autottomat perheet pärjäävät, kun he eivät pysty kyydittämään lapsia esim. harrastuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska tuo tavaran kuljetus-kysymys.

Pyörällä saa ihan hyvin tavarat ; yks kassi koriin, kaks sarviin ja takaistuimeen lapsi ja lapsen syliin yks kassi tms.

Näin ollaan liikuttu ja viime viikolla oli vielä auton turvaistuin siinä sarvien päällä :D

OK, laita kuva kun sulla on fillarin kyydissä viisivuotias ja sen lätkäkamat mailoineen... ja matkaa kotivelta jäähallille vaikka sellainen 10km plus normi suomalainen keli, räntää sataa viistoon ja lämpötila on nollassa.

Viisivuotias istuu kyydissä. 10km ei ole matka eikä mikään. Kamat voi laittaa pyöräkärryyn tai ostaa laatikkofillarin (saa myös sähköavusteisena). Vedenpitävää vaatetta päälle ja sadesuoja laatikkoon. Paljon ei tarvitse vaatetta kun polkiessa tulee lämmin.

Auto on mökkimatkoja varten, mutta koskaan ei ole lapsia viety harrastuksiin autolla. Alkuun käveltiin yhdessä tai mentiin ratikalla. Tokaluokasta lähtien ovat itse kulkeneet matkat niin kouluun kuin harrastuksiinkin. Niin minäkin tein lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan niin lähellä keskustaa, että kaikkiin paikkoihin on lyhyt matka. Outoja asioita mietit. Mihin ihmeessä tarvittaisiin autoa? Lapsetkin oppineet pienestä pitäen kulkemaan kävellen, pyöräilemään tai käyttämään julkisia liikennevälineitä. Itse en ymmärrä ovelta ovelle kyyditystä.

Vaikka Suomea arvostelen monissa asioissa, on pakko myöntää, että on täällä asiat sikäli hyvin, että lapsen uskaltaa päästää yksin liikkumaan ilman sieppauspelkoa.

Jotenkin ihmetyttää, kun säännöllisin väliajoin keskusteluun tulee se, että lapsi olisi tosi innostunut jostain harrastuksesta, mutta perheen rahat eivät riitä siihen. Ikinä ei nosteta esiin sitä, että vaikka jonkin hyväntekeväisyysjutun kautta saisi harrastukseen rahan, niin ei autoton sinne harrastukseen välttämättä pääse. Usein johonkin keskustaan voi bussilla päästä siedettävästi, mutta moniko urheiluhalli noin esimerkiksi sijaitsee keskustassa? Oikeasti toimiva, laaja ja edullinen joukkoliikenne ratkaisisi monta tällaista lasten tasa-arvopulmaa. 

Harrastukset valitaan sen mukaan, mihin kotoa pääsee. Jos haluaa tietyn harrastuksen - useimmiten vanhempi haluaa lapselleen tietyn harrastuksen - voi valita myös asuinpaikan harrastuksen mukaan.

Kaikkien ei tarvitse harrastaa jääkiekkoa. Autonpidon perusteleminen lapsen harrastuksella on jo aika paksua.

Tässä taas nähdään, että moni oikein haluaa nähdä ongelmia siellä missä niitä ei ole. On vain itse tehtyjä valintoja, joiden seurausten kanssa on elettävä. Tai sitten tehtävä muutos....

Tulee mieleen se somessa kiertävä kuva jossa kissa istuu kuljetusboxissa josta katto on otettu pois ja tuijottaa sitä kopin ovea. Jos keskityt ongelmaan, sinulta saattaa jäädä ilmeinen ratkaisu huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on useammin huono sää kuin hyvä sää. Me asumme melkein 20 km päässä kaupungin keskustasta eikä täällä julkiset kulje kuin puolentoista tunnin välein. Kyllä tuolla meidänkin kylällä on yksi harrastus, mutta kuljetan alle kouluikäisen lapseni sinne autolla  enkä todellakaan pistä häntä yksin kulkemaan ja harrastustavaroita kantamaan. Koulumatka tulee olemaan 1.-9. luokalla 2 km, joten sen hän kyllä sitten aikanaan kulkee pyörällä.

Itse kuljen työmatkat autolla tuon 20 km suuntaansa. 

Aina olen ihmetellyt, kuinka hankalaa olisi tuoda kaupasta 3-4 kassillista tavaraa kävellen tai pyörällä. Ehkä autottomat ihmiset käyvät kaupassa joka päivä ja tuovat aina vain vähän tavaraa? Sinkkuna opiskelijana toin kyllä omat ruokani kaupasta pyörällä, mutta nyt perheellisenä ei tulisi kuuloonkaan. Ruokaa pari kassillista, wc-paperisäkki jne. - miten ne saa pyörällä tuotua?

Samoin kun olemme tätä taloa ja pihaa rakentaneet, olisi ollut melkoisen hankalaa roudata rakennusmateriaalia, jos ei olisi ollut omaa autoa ja peräkärryä. Jos ihan vaikka puutarhalta joku omenapuun tuominen olisi ollut aika hankalaa ilman autoa.

Kalliiksihan se käy, jos aina pitää vuokrata auto tai kärry kuljettamisiin. Eikä se bussikortti koko perheelle mitään ilmaista ole sekään.

Meillä kauppa on viereisessä talossa. Ei kannata raijata säkkikaupalla ruokaa kotiin nahistumaan eikä ole vaiva käydä vaikka parikin kertaa päivässä.

Kiva että teillä on noin. Aika monella tässä maassa ei ole. Noin neljällä miljoonalla ihmisellä. Ehdotatko, että tullaan kaikki teidän naapuriin asumaan ja jätetään muu maa venäläisille ja muille maahan mielellään tuleville?

Kyllähän suurimmalla osalla suomalaisista on kauppa ihan kävelymatkan päässä. Olen asunut mm. Juankoskella, Leppävirralla, Ivalossa ja Heinolassa. Aina on kauppa ollut ihan lähellä.

Pienessä kaupungissa on helppoa, kun kaikki on siinä parin kilsan säteellä. Mihinkään ei tarvitse autoa. Lapset ottavat kaupungin haltuun jo pieninä ja osaavat kulkea itsenäisesti harrastuksiin.

Naapurin teini on kuluneen talven kulkenut bussilla lautailemaan.

Meillä isompi kävelee itse harrastukseensa, ja pienempää viedään autolla koska harrastuspaikka on hieman liian vilkkaiden teiden välissä (nuorempi vasta 7-vuotias) että voisi itse mennä.

Meillä on yksi auto, mutta siitä huolimatta kouluun kävellään tai mennään pyörällä, ja muitakin matkoja kuljetaan muulla kuin autolla. Ihan arkiliikunnan vuoksi.

Kohta olemme muuttamassa toiselle puolelle kaupunkia ja ilokseni huomasin, että sieltä kulkee busseja todella hyvin monen eri harrastuspaikan läheltä. Ja lähikoulukin on satsannut matalan kynnyksen harrastamiseen, ja siellä onkin liikuntakerhoja kolme kertaa viikossa. Yksi laji on parkour.

Mulla ei ole autoa, mutta bussipysäkki on aivan kodin oven edessä, ja kaikilla perheenjäsenillä bussikortit. Lisäksi voi välillä kulkea vaikka taksilla, jos paikka on sellainen mihin julkisilla ei pääse. Ja toki joskus olen joutunut kimppakyytiäkin järjestämään, mutta se on enemmän poikkeustilanne.

Rahasta tässä ei ole kyse, minulla olisi kyllä varaa ostaa uusi auto kaupasta, mutta en koe sitä nykyisessä elämäntilanteessa tarpeelliseksi.

Meidän perheessä ei koskaan ollut autoa. Me muutettiin Helsingin keskustan tuntumasta (Ruoholahti) rakenteilla olevaan lähiöön (Viikki) kun olin 9, ja sieltä kuljettiin koulu- ja harrastusmatkat sujuvasti bussilla ja metrolla. Kerran viikossa käytiin isoilla ostoksilla bussilla koko perhe (äiti & 11-,9- ja 8-vuotiaat lapset), alkuun Malmin Prismassa ja myöhemmin Viikin Prismassa.

Huomasin jo teini-iässä, miten paljon paremmin tunsin koko kaupungin kuin esim. ne kaverit, jotka tuotiin aina autolla harrastuksiin. Ja ihmettelin teini-ikäisten lasten edestakaista kuskaamista jo silloin, sillä suht painavan soittimen (harmonikka) kanssa kulkeminen julkisilla ei ollut hankalaa, ja kuorotreeneihin nyt ei tarvinnut tuoda mukanaan kuin nuotit. Mulla ei ole ajokorttia, enkä aio hankkiakaan. En koe jääneeni lapsena mistään paitsi nimenomaan auton puutteen takia, päinvastoin.

Jos ei pääse harrastuspaikalle, niin sitten ei harrasteta sitä. Meillä se on ollut selviö, kylän yleisurheilukerhossa vähän käyty ja kun se ei enää kiinnostanut niin ei sitten harrasteta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska tuo tavaran kuljetus-kysymys.

Pyörällä saa ihan hyvin tavarat ; yks kassi koriin, kaks sarviin ja takaistuimeen lapsi ja lapsen syliin yks kassi tms.

Näin ollaan liikuttu ja viime viikolla oli vielä auton turvaistuin siinä sarvien päällä :D

OK, laita kuva kun sulla on fillarin kyydissä viisivuotias ja sen lätkäkamat mailoineen... ja matkaa kotivelta jäähallille vaikka sellainen 10km plus normi suomalainen keli, räntää sataa viistoon ja lämpötila on nollassa.

Viisivuotias istuu kyydissä. 10km ei ole matka eikä mikään. Kamat voi laittaa pyöräkärryyn tai ostaa laatikkofillarin (saa myös sähköavusteisena). Vedenpitävää vaatetta päälle ja sadesuoja laatikkoon. Paljon ei tarvitse vaatetta kun polkiessa tulee lämmin.

Kiva juttu, edelleen odotan sitä kuvaa, mielellään tietenkin sieltä periltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska tuo tavaran kuljetus-kysymys.

Pyörällä saa ihan hyvin tavarat ; yks kassi koriin, kaks sarviin ja takaistuimeen lapsi ja lapsen syliin yks kassi tms.

Näin ollaan liikuttu ja viime viikolla oli vielä auton turvaistuin siinä sarvien päällä :D

OK, laita kuva kun sulla on fillarin kyydissä viisivuotias ja sen lätkäkamat mailoineen... ja matkaa kotivelta jäähallille vaikka sellainen 10km plus normi suomalainen keli, räntää sataa viistoon ja lämpötila on nollassa.

Viisivuotias istuu kyydissä. 10km ei ole matka eikä mikään. Kamat voi laittaa pyöräkärryyn tai ostaa laatikkofillarin (saa myös sähköavusteisena). Vedenpitävää vaatetta päälle ja sadesuoja laatikkoon. Paljon ei tarvitse vaatetta kun polkiessa tulee lämmin.

Kiva juttu, edelleen odotan sitä kuvaa, mielellään tietenkin sieltä periltä...

Ja tämä reissuhan siis toistetaan 2-3 kertaa viikossa. Pari kertaa viikonloppuna ja kerran pari arki-iltana, duunin jälkeen.

Mä olen 80-luvun lapsi. Joo on siitä aikaa mutta ei mua mihinkään harrastuksiin kuskattu. Harrastin silti monipuolisesti. Kävellen tai pyörällä kuljettiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 80-luvun lapsi. Joo on siitä aikaa mutta ei mua mihinkään harrastuksiin kuskattu. Harrastin silti monipuolisesti. Kävellen tai pyörällä kuljettiin.

Minä olen 70-luvun lapsi. Minuakaan ei kuskattu mihinkään. Siksi en harrastanut oikein mitään. Kylällä oli kirjasto ja musiikkiopisto, joten luin ja soitin pianoa. Olisi siellä ollut joku yleisurheilukerhokin, mutta en ollut kovin urheilullinen eikä se jaksanut minua paria kertaa enempää innostaa. 

Jos olisi halunnut harrastaa jotain muuta, olisi pitänyt lähteä 20 km päähän kaupunkiin, eikä silloin todellakaan vanhemmat kuskanneet mukuloitaan yhtään mihinkään, saati antaneet rahaa viikottaiseen bussilippuun. 

Jaa mutta oli meidän kylällä kansalaisopiston kurssejakin. Kävin ainakin pari erilaista ompelukurssia, yhden vuoden luin espanjaa ja toisen vuoden viittomakieltä ja muistaakseni oli joku korttikurssikin. Kansalaisopisto oli halpa, sinne sain mennä yhdelle kurssille per vuosi. Eikä ollut edes kaukana, fillarilla pääsi.

Sitten meillä oli elokuvateatteri, johon tuli joka toinen viikko uusi elokuva, jota näytettiin pe-la. Kävin katsomassa kaikki mahdolliset leffat, siihen riitti hyvin viikkoraha.