Jännä, kun sairastuin työuupumukseen vasta äitiyden myötä

Ennen äitiyslomaa työskentelin esimiehenä. Olin 7 vuoden aikana sairaslomalla 2 kertaa. Äitiyslomani aikana firma myytiin ja työt loppui.

Äitiysloman jälkeen aloitin uudessa paikassa ihan työntekijänä.

Lapsella oli vauvana koliikki ja refluksi. Refluksi jatkui vielä pari vuotta. 3-vuotiaaksi saakka hän heräili 8-10 kertaa yössä. Joskus nukahtelin iltapäivällä työpöydän ääreen.

Sairastuin ensin suolistosairauteen, sitten diagnosoitiin työuupumus ja lopulta masennus. Tämä kaikki tapahtui 8kk aikana.

Olin sitten ensin kotona, lapsi jatkoi päiväkodissa ensin 3x viikossa. Pääsin työvalmennuskurssille ja aloitin uuden alan opiskelut. Opiskelut ei onnistuneetkaan ja jouduin lopulta psykiatriselle osastolle. Oli rankkaa olla erossa lapsesta, vaikka tiesin, että mieheni huolehtii hänestä hyvin.

Pari vuotta meni, että en pystynyt olemaan lapselleni täysin läsnä. Koen tästä syyllisyyttä.

Nyt nuo ajat on ohi ja olen kuntoutunut. Opiskelin uuden ammatin, mutta edelleen kykenen tekemään vain osa-aikatyötä. Teen 18h viikkoa. Mutta tässä on se hyvä puoli, että nyt on enemmän aikaa lapselle. Maanantaisin ja perjantaisin olen kotona, kun hän tulee koulusta. Yleensä näinä päivinä tehdään jotain kivaa yhdessä. Käydään syömässä, leikkipuistossa, ostoksilla jne.

En kadu lapsen hankkimista, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Tämä kokemus on pysäyttänyt.

Ollaan lapsen kanssa harjoitettu mindfullnessia, joogaa ja tietoista läsnäoloa.

Eikä lapseni edes muista niitä aikoja, kun olin sairas. Hänen varhaisimmat muistinsa ovat ajalta, kun olin jo läsnä.