Voiko kasvonsa meikkaava ihminen olla masentunut?
Kun minä puhuin yläasteella opolle, että olen masentunut eikä huvita mikään opiskelu, hän katsoi minua ja kysyi: -"Miten niin muka? Sinullahan on meikkiä. En usko, että olet oikeasti masentunut, kun jaksat meikata".
Kommentit (24)
Joo ihan ihme harhaluulo että masentunut näyttäisi aina kuin roskiksesta nostettu spurkku. Kertoo jotain oposi älykkyydestä, jos todella sanoi noin.
Mitä vahvempi meikki, sen oivallisempi maski, jonka taakse piiloutua. Tiedän kokemuksesta, nuoruusvuosistani noin kymmenen meni keskivaikean tai vaikean masennuksen syvissä vesissä kahlatessa.
Voi. Itse tein masentuneena kaikkeni, ettei kukaan huomaa mitenkään masennustani. Näyttelin entistä pirteää itseäni, meikkasin huolellisesit jne. Kätkin tuskani ja voimattomuuteni.
Sun pitää saada parempaa apua. 😃
Toi on ihan mitätöintiä.
Kyllä voi.
Teen haastavaa työtä, meikkaan, pukeudun aina siististi, hiukset laitettuna jne.
Päälle ei näy että kärsin vakavasta masennuksesta kovien kipujen takia. Tänäänkin herätys 4.30 ja töitä tehdään täyttä häkää.
Ei näy masennus eikä kivut. Öisin miettii vain miten päättää päivänsä kun ei enää jaksa tätä paskaa.
Olen masentunut ja ikääntynyt. Kun lähden ihmisten ilmoille niin yritän vähän tsempata ja näyttää siistimmältä kuin normaalisti olen luomuna. Meikkaaminen on itsellä vähän meikkivoidetta, ripsiväriä ja huuliin jotakin eli todella maltillista ja lähes naturellia.
Kyllä. Pahiten masentunut jonka tiedän (ja lähti oman käden kautta) oli positiivinen ja sillä oli vaikka mitä projektia aina kesken. Koulussakin kävi ihan normaalisti iloisena itsenään. Oli pieni järkytys lukea kuolinilmoitusta lehdestä ja kuulin että oli vaikeasti masentunut.
Itseasiassa nämä jotka pakkomielteisesti puuhaavat kasvojaan ovat onnettomia koska elämä pyörii vain ulkonäön ympärillä. Halutaan tehdä illuusio hyvinvoivasta ja huolitellusta ihmisestä vaikka illalla meikinpesun yhteydessä näkee taas todelliset kasvonsa. On sääli että meikki rakentaa monen naisen itsevarmuuden kun todellisuudessa se löytyy ihan jostain muusta.
Kyllä. Meikkasin vahvasti ja piilottelin masennusta. Toki välillä oli aikoja, ettei jaksanut harjata hiuksia, käydä suihkussa, saati meikata.
En olisi jaksanut meikata, kun olin vakavasti masentunut.
Itseasiassa suuri osa masentuneista, joita tiedän (ja tiedän heitä erittäin monta työni kautta) meikkaa todella vahvasti. Suurin osa masentuneista haluaa kuitenkkn peittää ulkopuolisilta todellisen olonsa. Tai saa esim. edes vähän hyvää mieltä itselleen kauniiksi laittautumisesta.
Masentunut on yleensä työtön. Ketä varten työtön meikkaisi?
Mulla samaa kokemusta. Vasta ku en meikannu enkä laittautunu, nii ihmiset usko masennukseen 😁😁mulle jopa naurettiin sillon, ku ulkonäkö oli kumnossa
Ajatellaan että meikkaaminen on turhamaisuutta mutta monelle siitä on tullut välttämättömyys että kehtaa lähteä ulos ja siitä saa vähän sisäistä ryhdikkyyden ja voiman tunnetta. Luultavasti vakavimmin masentuneet ei jaksaisi sitä tehdä.
Kamala opo. Mua helpottaa henkisesti kun en ulos näytä sille monsterille joka sisällä myllertää.
Kyllä voi. Itse masentuneena viimeiseen asti yritin pitää ns kulissit pystyssä. Ei ulospäin olisi näkynyt, että sairastan keskivaikeaa masennusta.