Synnytys masennus vaimollani,mitä teen??
Vaimo synnytti 4viikkoa sitten ja hän oli ensimmäistä lastaan pitkää toivonut.Hän on iloinen ja nauravainen aina ollut,ny monta päivää ollut hiljaa ei puhu eikä paljon mihinkään reagoi. Oikeastaan pelottaa jättää häntä lapsen kans kahdestaan.Olen ihan neuvoton mitä teen? Meneekö tuollainen itsestään ohi?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Nää on justiinsa näitä nykyajan prinsessoita. Joo, eihän synnytys ihan pikkujuttu ole, mutta ei nyt mikään kuussa käyntikään. Maailman luonnollisin asia. Sitten vielä jos on ensimmäinen lapsi niin ei ole edes niitä vanhempia huollettavana. Ennen aikaan äidit hoiti vastasynnyttäneenä liudan lapsia ja karjan. Silloin ei puhuttu edes synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Ei puhuttu niin. Ja ihan kaikessa hiljasuudessa äiti hukutti lapsensa kaivoon ku ei jaksanu enää.
Vaikka lapsi olisi kuinka toivottu ja kauan yritetty, äitiin voi silti iskeä synnytyksen jälkeinen masennus. Se on suureksi osaksi biologiaa eli hormonitoimintaa- mieti kuinka paljon jo tavallinen kuukautiskierto, sen eri vaiheet vaikuttaa naisen mielialaan. Synnytyksen jälkeen hormonitasot romahtavat totaalisesti ja muutos on raju.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei äiti haluakaan lasta. Elämänmuutos on vain niin iso. Varsinkin ehkä vanhempana esikoisen saaneella!
Ole lähellä, helli, hyväksy, lähde mukaan neuvolaan.
Ja vielä, ap, tämä on iso muutos myös sinulle. Ottakaa aikaa. Yhdessä se alkaa kyllä sujua.
Vierailija kirjoitti:
Nää on justiinsa näitä nykyajan prinsessoita. Joo, eihän synnytys ihan pikkujuttu ole, mutta ei nyt mikään kuussa käyntikään. Maailman luonnollisin asia. Sitten vielä jos on ensimmäinen lapsi niin ei ole edes niitä vanhempia huollettavana. Ennen aikaan äidit hoiti vastasynnyttäneenä liudan lapsia ja karjan. Silloin ei puhuttu edes synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Mites toi synnytyksen jälkeinen psykoosi? Uskotko, että se johtuu alttiuden ja hormonien ainutlaatuisesta kombinaatiosta? Vai johtuuko sekin äitien prinsessuudesta? Jos ei, niin miksi et usko että synnytyksen jälkeinen masennus voi myös johtua niistä?
Jos tilanne on tuo että vaimoon ei saa kunnolla kontaktia ja alkaa mietityttää että miten pärjää vauvan kanssa, asia on jo vakava. Soita neuvolaan heti huomenna ja kerrot tilanteen juuri noin kuin kuvasit sen tänne.
Vaimo tarvitsee apua. Sinä tarvitset apua. Vauva tarvitsee teitä molempia. En todellakaan jäisi odottelemaan että ”kyllä se siitä”.
Vierailija kirjoitti:
Nää on justiinsa näitä nykyajan prinsessoita. Joo, eihän synnytys ihan pikkujuttu ole, mutta ei nyt mikään kuussa käyntikään. Maailman luonnollisin asia. Sitten vielä jos on ensimmäinen lapsi niin ei ole edes niitä vanhempia huollettavana. Ennen aikaan äidit hoiti vastasynnyttäneenä liudan lapsia ja karjan. Silloin ei puhuttu edes synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Ei niillä sanoilla, mutta kannattaa vähän katsoa mitä esim. kuningatar Victoria ja Minna Canth puhuivat olostaan lasten syntymän jälkeen.
Viet sen hoitoon ja sitten tietysti jätät sen.
Hommaat yksinhuoltajuuden ja itsellesi uuden vaimon. Lapsettoman.
Heippa ap! Mikä tilanne siellä? Oletko jo ollut yhteydessä neuvolaan?
Opettele yhdyssanat ja oikeat termit!
Paljon tsemppiä, ap. Minä masennuin 3. lapsen syntymän jälkeen täysin yllätyksenä. 3 kuukautta on monille maaginen raja, jonka jälkeen hormonit tasaantuvat, ja alkaa tuntua ratkaisevasti paremmalta. Keskusteluapu neuvolan kautta myös. Puhu vaimollesi ja kuuntele häntä, älä ahdistu jos hän itkee, älä heti tarjoa ratkaisua, anna toivoa, että tunteet menevät ohi. Sano että puhuisi myös neuvolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain hyödyllistä. Opettele yhdyssanat.
Onkohan tämä se sama idiootti? Joka joka palstalla käy vain kyttäämässä kirjoitusvirheitä. Kyllä elämä jollakin on tylsää.
Juu saman olen laittanut merkille. Ei taida hänellä olla kaikki kotona.
Heillä, jotka kirjottavat yhdyssanat erikseen, ei ole kotona kukaan. Yhdyssanat on Opittu ala-asteella, ja jos päässä on kuivat purut, niiden oikeinkirjoitus on automaattista. Jos ei ole, on heikkolahjainen, totuus, jota ei voi kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Jos tilanne on tuo että vaimoon ei saa kunnolla kontaktia ja alkaa mietityttää että miten pärjää vauvan kanssa, asia on jo vakava. Soita neuvolaan heti huomenna ja kerrot tilanteen juuri noin kuin kuvasit sen tänne.
Vaimo tarvitsee apua. Sinä tarvitset apua. Vauva tarvitsee teitä molempia. En todellakaan jäisi odottelemaan että ”kyllä se siitä”.
Tämä
Soita neuvolaan ja pyydä kotikäyntiä tai varaa aika koko perheelle. Sillä välin pidä vauvaa paljon sylissä, samoin hali vaimoa ja ota kainaloon sohvalle. Juttele mitä vaan mieleen juolahtaa. Sano vaimolle että näen että sinulla ei ole nyt hyvä olla ja haluan auttaa sinua, yhdessä selviämme tästä, kaikki tunteet ovat normaaleja ja sulla voi hormonit vaikuttaa nyt niin, että olet väsynyt ja allapäin. Vauvalle laulele ja höpötä kaikkea älytöntä ja ihan vaan silittele ja ihaile häntä. Samoin katso vaimoasi lämmöllä. Voimia ja onnea pienokaisesta!