Lue keskustelun säännöt.
Miksi sinä et hymyile?
11.04.2013 |
Tuli tuosta ketjusta mieleen, jossa puhutaan naisista, jotka eivät löydä miestä. Eli miksi ette hymyile? Eikö kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa saa sinua hyvälle tuulelle ja hymyilemään?
Mulla on _aina_ ollut vientiä, enkä ole koskaan ollut mallin mitoissa. Mutta ihmisiä tavatessani olen ihan aidosti keskustelussa mukana, hymyilen ja nauran. Olen ollut jo yli 10 vuotta parisuhteessa ja edelleen meillä on miehen kanssa mukavaa - samoin edelleen uusia ihmisiä tavatessani olen vieläkin saanut kommenttia hymystäni, vaikka tarkoitusperät ovatkin nykyään ihan kaverilliset.
Kommentit (26)
Eipä tuota aina jaksa hymyillä, mutta se on kyllä tosi, että hymyllä kyllä saa enemmän positiivista huomiota kuin vakavalla naamalla. Aika helppo kikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hymyile koska elämä vituttaa ja on rumat hampaat.
Minulla oli ala-ja ylästeella luokkakaverina sellainen tyttö joka aina hymyili, siis aina jopa kävelleessään yksin ulkonakin. Aikuiset ihmiset pitivät sitä kajahtaneena. Siis kyselivät että käykö täysillä kun aina virnuilee.Meistä lapsista se ei ollut omituista kun oltiin totuttu siihen.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 14:31"]
En hymyile koska elämä vituttaa ja on rumat hampaat.
[/quote]
Tämä on jotenkin kauhean yleinen asenne Suomessa, että elämä vituttaa ja kaikki on paskaa. Facebookissakin monella päivityksenä päivästä toiseen jotain "taas vituttaa", "olipa vittumainen päivä"... Mikä siinä on? Musta on helvetin hienoa että olen elossa, rakastan elämää, otan siitä kaiken irti ja kuolen vasta kun on pakko.
VIHAAN hymyäni ja hampaitani, joten en kehtaa hymyillä! Muuten olen nätti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hymyile tuntemattomille koska en jaksa. Sitten vielä selvennös.
Olin pitkään sellainen joka hymyili ja nauroi seurassa kuin seurassa, mutta sitten sain kuulla että minusta oli sanottu näin "ole varovainen sen seurassa, se yrittää kaikkia miehiä ja naisetkin kuulemma kelpaa". Olin tuolloin sinkku, mutta en harrastanut mitään flirttailua (en muuten edes tunnista sitä) enkä etenkään mitään yhden illan juttuja. Olin seurustellut kaksi kertaa vakavammin, toinen näistä oli naisen kanssa.
No kuitenkin tuon jälkeen lopetin hmyilyn. Ja saahan sitä täälläkin kuulla että ei ole olemassa perusystävällisyyttä vaan kaikki hymyilevät vain yrittät iskeä kaikkea mikä liikkuu. Niin joo ja tuon ystävällisyyden takia jouduin tappeluihinkin eli pari kertaa joku ylimeikattu sotanorsun ja siideripissiksen risteytys on käyny käsiksi kun heidän mielestään " sä yrität iskee mun miestä". Että näin.
Mutta enpä minä mitään mieslaumaa ympärilleni kaipaakaan, aviomies riittää varsin hyvin.
Minä kerään erilaisia feissareita, harekrisnoja ja muita hihhuleita puoleeni. Ja nämä kerjäläiset :(
En uskalla enää nykyään kaupungilla hymyillä enkä varsinkaan katsoa silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hymyilisin? Osa ihmisistä nyt kuitenkin on ties mitä pettäjiä, huijareita, naisvihaajia, narsisteja eikä minulla ole mitään tarvetta hymyilemällä viestittää heille, että pidän heistä. Hymyilen sitten kun on jotain syytä.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 14:31"]
En hymyile koska elämä vituttaa ja on rumat hampaat.
[/quote]
Tämä on jotenkin kauhean yleinen asenne Suomessa, että elämä vituttaa ja kaikki on paskaa. Facebookissakin monella päivityksenä päivästä toiseen jotain "taas vituttaa", "olipa vittumainen päivä"... Mikä siinä on? Musta on helvetin hienoa että olen elossa, rakastan elämää, otan siitä kaiken irti ja kuolen vasta kun on pakko.
[/quote]
Sulla on äärimmäisen hyvä asenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena yksi arvostamani ihminen totesi, että mä aina hymyilen. Tapa millä hän asian ilmaisi oli arvosteleva, joten mua rupesi nolottamaan. Sittemmin olen hymyillyt vähemmän. Olisipa ollut parempi itsetunto, enkä olis välittänyt asiasta.
Ei hymyilytä eikä naurata. Olen vakava ihminen enkä viitsi virnistellä jos ei se ole luontevaa. Harvat ihmiset on niin hauskoja että saa mut nauramaan, ja harvat niin kivoja että saa hymyilemään. Tuntemattomat ei hymyilytä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika perusneutraali ihminen ja minulle ei ole luontaista hymyillä koko ajan.
Jatkuva hymyileminen ilman syytä tuntuu juurikin virnistelyltä ja vähän pöljältä.
Jos naurattaa niin silloin naurankin oikein sydämen pohjasta mutta mikään kikattelija en ole.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 09:33"]
Ei hymyilytä eikä naurata. Olen vakava ihminen enkä viitsi virnistellä jos ei se ole luontevaa. Harvat ihmiset on niin hauskoja että saa mut nauramaan, ja harvat niin kivoja että saa hymyilemään. Tuntemattomat ei hymyilytä ollenkaan.
[/quote]
Sama juttu. Tuntuisi hullulta alkaa arjessa teennäisesti vääntää hymyä naamalle jos ei kerran hymyilytä. Enkä muutenkaan niin kauheasti ole arjessa kanssakäymisissä kenenkään kanssa, yksinäinen työ ja olen muutenkin hyvin introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naurata, enkä jaksa sitä ärsyttävää ja teennäistä tekohymy/nauruakaan.
Olen myös melko hiljainen ja introvertti, enkä sitä paitsi kaipaa mitään "vientiä". Mulla on muutamia hyviä ihmisiä ystävinä ja hyvä parisuhde, missä ei tarvitse hymyillä eikä nauraa jatkuvasti. Vieraiden ihmisten kiinnostus ei ole tärkeää enkä kaipaa mitään huomiota hymylleni enkä itselleni yleensäkään.
koska minulla oli huono kotikasvatus (kuten 95 prosentilla suomalaisista), jossa ei opetettu toisten ihmisten kohtaamista. Vasta myöhemmin matkustellessani opin, että muualla maailmassa hymyileminen jopa ventovieraille kuuluu ihan peruskäytöstapoihin riippumatta siitä miten typerältä se minusta, säkissä aikoinaan metsästä kotiinkannetulle, tuntuisikin.
Eli jos en hymyile kohtaamilleni ihmisille, siis myös niille vieraille, niin olen paitsi moukka niin myös hyvin itsekäs kuvitellessani, että minun tuntemukseni (ei tunnu mukavalta hymyillä) menevät aina muiden edelle.
En hymyile, jos olen kuollut. Kai :)
Hymyilen ja nauran vain kun siitä maksetaan.
Eli töissä.
Työhymyily vie päivän hymykiintiöni niin täysin, etten jaksa vapaa-aikanani pahemmin hymyillä.
7:lle
Eli sinä olet ehkä omasta mielestäsi kohtelias ja fiksu mutta ei se tyhjä hymy vielä mitään takaa jos olet suvaitsematon ja suollat suustasi pelkää paskaa.
Ehkä oletkin vain teennäinen ihminen etkä uskalla olla oma itsesi :) :) :)
Minä olen aika usein hymyilevä ja naurava mies, mutta silti aina ilman parisuhdetta, vaikka aikaa sellainen solmia olisi ollut hyvinkin yli kymmenen vuotta.