Mikä neuvoksi kun lapsen harrastus muuttuu liian kilpahenkiseksi?

Lapsi voi myös olla alisuoriutuja, jos joukkueessa muut pelleilee ja sitten sellainen jolla löytyisi kykyjä saattaa mennä mukaan sellaiseen pelleilyyn. Pelleilylle pitäisi olla nollatoleranssi.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 13:10"]

Lapsi voi myös olla alisuoriutuja, jos joukkueessa muut pelleilee ja sitten sellainen jolla löytyisi kykyjä saattaa mennä mukaan sellaiseen pelleilyyn. Pelleilylle pitäisi olla nollatoleranssi.

[/quote]

Poikien joukkueessa valmentajan ajasta jopa suurin osa menee kurinpitoon, kun taas saman ikäisten tyttöjen joukkueessa kuunnella valmentajaa ja yritetään tehdä kuten on neuvottu.

Tuo jatkuva kilpaileminen ja ammattimainen treenaus on jotain niin sairasta.  Missään ei voi "harrastaa"   Ei ihme että lapset eivät enää liiku

Tyttöni halusi HARRASTAA uintia, alussa homma oli ihan ok, muutamat treenit viikossa ja joskus kilpailuja.  Mutta joka vuosi nousi parempaan ryhmään ja 14 v oli siis kilparyhmässä.  Treenit 7 kertaa viikossa plus kilpailut.  ja treenit oli tyyliin juokse 10 ja ui 4 km eli kestivät 3-4 tuntia per ilta

Ihan sairasta.  Kun oulussa ei ollut harrastusryhmiä, joutui lopettamaan koko homman

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 14:46"]

Tuo jatkuva kilpaileminen ja ammattimainen treenaus on jotain niin sairasta.  Missään ei voi "harrastaa"   Ei ihme että lapset eivät enää liiku

Tyttöni halusi HARRASTAA uintia, alussa homma oli ihan ok, muutamat treenit viikossa ja joskus kilpailuja.  Mutta joka vuosi nousi parempaan ryhmään ja 14 v oli siis kilparyhmässä.  Treenit 7 kertaa viikossa plus kilpailut.  ja treenit oli tyyliin juokse 10 ja ui 4 km eli kestivät 3-4 tuntia per ilta

Ihan sairasta.  Kun oulussa ei ollut harrastusryhmiä, joutui lopettamaan koko homman

[/quote]

Uintiahan voi nimenomaan harrasta: menee uimahalliin ja ui. Ei "koko hommaa" tarvitse lopettaa jos motivaatio ei riitä kilparyhmään.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 11:07"]

Jos lapsi on hyvä lajissaan, muttei haluaisi liian aikaisin erikoistua vain yhteen joukkuelajiin (intoa ei tahdo riittää)? Pitäisikö rinnalle ottaa joku muu kuin joukkuelaji vai toinen joukkuelaji?

[/quote]

Jos ei intoa riitä, niin vähentää treenikertoja. Nauttia vapaa-ajasta tai sitten ottaa toinen harrastus, vaikkapa taiteellinen tai yleishyödyllinen juttu.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 11:31"]

Mutta mitä jos sillä "hengailijalla" on lahjoja, muttei ole vielä valmis "lapsitähdeksi" vaan vasta syttyy lähempänä aikuisikää. Pitääkö lajia sen takia vaihtaa tai liittyä taustakuoroon josta voi olla myöhemmin vaikeampi ponnistaa pinnalle?

[/quote]

Jos ei osallistu joukkueen toimintaan samalla panoksella kuin muutkin, niin sitten taustakuoroon. Niin se menee. Tai sitten lajin vaihto.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 12:10"]

Naurettava väite, että laji olisi lopetettava. Ei sitä vielä lapsista näe kenestä tulee jotain ja kenestä taas ei tule. Jotain rajaa sentäs.

[/quote]

Kysehän ei ollut siitä, että lapsi olisi huono, vaan siitä, että lapsi ei ole motivoitunut treenaamaan siten kuin muut. Ei silloin ole oikea paikka olla kovaa treenaavien ryhmässä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 12:16"]

Miten sitä lapsen motivaatiota sitten parannetaan?

[/quote]

Miksi sitä pitäisi parantaa? Jos lapsi ei halua, hän ei halua, ja sillä selvä. Sitten on varmaan seuraavaksi syytä alkaa etsiä sellaisia harrastuksia, joita lapsi on motivoitunut harrastamaan.

Voi kun olisikin oikeasti näitä harrastustason ryhmiä ja liikuntakerhoja! Haluaisin, että lapseni harrastaisi useampaa liikuntalajia ihan harrastusmielessä, monipuolisesti. Lisäksi esim. musiikkia - harrastusmielessä, ei ammattiin tähdäten. Tuntuu vain olevan, että täytyy jo 7-8-v. tietää, mitä OIKEASTI haluaa isompana tosissaan tehdä. Musiikkiharrastukseen vaaditaan musiikkiopisto viikottain monine treeneineen, tasokokeineen, teoriaopintoineen, orkesteriharjoituksineen ja leireineen. Sama pätee sitten jokaiseen urheilulajiin, etenkin joukkuelajeihin. En oikeasti halua, että lapseni menee tähän oravanpyörään mukaan - olisi kiva tutustua eri lajeihin, harrastaa esim. sählyä kerran viikossa, pelata futista kerran viikossa, opetella soittamaan auttavasti jotain instrumenttia (niin, että voi omaksi ilokseen tai kavereiden kanssa soitella) ja vielä vaikkapa kokkikerho tms. kiva ja yleishyödyllinen juttu, lisäksi vapaata leikkimistä ja olemista perheen ja kavereiden kanssa. Mutta ei tunnu onnistuvan. Kaikissa lajeissa on useat treenit viikossa, viikonloppupelejä, leirejä, musiikkiopinnoissa sama määrä harkkoja ja teoriaopintoja. Harrasteryhmiä tai liikuntakerhoja ei ole. Pihalla futiksen pelailu kavereiden kanssa ei nykyään onnistu, ne jotka harrastaa käy niissä neljissä-viisissä harkoissa/viikko ja ne jotka ei harrasta, pelaa sisällä pleikkaria. Eikö tästä väliltä löydy mitään vaihtoehtoa?

Ainakin yleisurheilussa löytyy pelkkiä harrasteryhmiä,ei tarvitse kilpailla jos ei halua.

Myös tanssiopistoissa on paljon ryhmiä, jotka ei tähtää kilpailemiseen.

Ap:n tilanteessa yrittäisin jutella lapsen kanssa ja selvittää mikä harrastuksessa mättää, miksi ei motivoi. Jos kyseessä voin liika treenimäärä, niin tuskin lisäharrastusten mukaantulo asiaa ainakaan parantaa. Eli ei ainakaan toisen joukkuelajin. Siellä saat aina selitellä miksi et käynyt treeneissä vaikka muut olivat. Mieluummin jokin yksilölaji tai sitten ehdottoman harrastuspohjainen joukkuelaji, jossa ei tähdätä kilpailemiseen. Toki tuon innostumattomuuden syynä voi olla esim valmentajan valmennustyyli tai jotain vastaavaa ja silloin kannnattaa ehkä miettiä joukkueen vaihtoa. Motivaatio saattaisi löytyä uudessa porukassa.

Olemme omassa perheessäni käyneet läpi samaa problematiikkaa. Alakoululainen poika on liikunnallinen ja hyvä joukkuelajeissa, harrastaa kahta lajia kilpatasolla. On kuitenkin sen verran nuori, tai "ei-motivoitunut", ettei jaksa innostua kaikista tekniikkka- ja oheistreeneistä. Tykkäisi pelata, mutta "kakkoslajin" treeneihin lähtö usein hankalaa, osasyynä meillä lapsella on kyllä treeneissä harjoitettu valmennustyyli. Motivaatio kummasti väheni kun valmentaja vaihtui. Ja kummassakin lajissa 4-5 treenit per laji viikossa, joten aikataulukaan ei anna mahdollisuutta kaikkiin treeneihin osallistumiseen. Meillä jää tämän kauden jälkeen varmaan kakkoslaji tauolle tai loppuu kokonaan. Katsotaan sitten innostuuko myöhemmin uudestaan. Tilalle lapsi voi halutessaan ottaa jonkun 1-2 krt viikossa olevan harrastuksen, kokeilla vaikka jotain ihan muuta. Tämän täytyy kuitenkin olla sellaista, mistä tykkää ja jaksaa käydä treeneissä, ei haluta uutta "rasitetta" muutenkin kiireiseen kalenteriin.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 17:13"]

Myös tanssiopistoissa on paljon ryhmiä, jotka ei tähtää kilpailemiseen.

[/quote]

Joo meillä tyttö naureskeli että hänenkin luokkakavereistaan suurin osa harrastaa  tanssia ja sitten on niin huono kunto ettei jaksa tehdä kuin pari vatsalihasliikettä. Mutta onhan se kiva että lapsilla on jotain kivaa säännöllistä tekemistä, vaikka kunto ei siinä kasvaisikaan.

Seurakunnilla on sählykerhoja, kuoroja yms joissa käydään kerran viikossa. Ovat maksuttomia tai tosi halpoja. Suosittelen.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 16:42"]

Voi kun olisikin oikeasti näitä harrastustason ryhmiä ja liikuntakerhoja! Haluaisin, että lapseni harrastaisi useampaa liikuntalajia ihan harrastusmielessä, monipuolisesti. Lisäksi esim. musiikkia - harrastusmielessä, ei ammattiin tähdäten. Tuntuu vain olevan, että täytyy jo 7-8-v. tietää, mitä OIKEASTI haluaa isompana tosissaan tehdä. Musiikkiharrastukseen vaaditaan musiikkiopisto viikottain monine treeneineen, tasokokeineen, teoriaopintoineen, orkesteriharjoituksineen ja leireineen. Sama pätee sitten jokaiseen urheilulajiin, etenkin joukkuelajeihin. En oikeasti halua, että lapseni menee tähän oravanpyörään mukaan - olisi kiva tutustua eri lajeihin, harrastaa esim. sählyä kerran viikossa, pelata futista kerran viikossa, opetella soittamaan auttavasti jotain instrumenttia (niin, että voi omaksi ilokseen tai kavereiden kanssa soitella) ja vielä vaikkapa kokkikerho tms. kiva ja yleishyödyllinen juttu, lisäksi vapaata leikkimistä ja olemista perheen ja kavereiden kanssa. Mutta ei tunnu onnistuvan. Kaikissa lajeissa on useat treenit viikossa, viikonloppupelejä, leirejä, musiikkiopinnoissa sama määrä harkkoja ja teoriaopintoja. Harrasteryhmiä tai liikuntakerhoja ei ole. Pihalla futiksen pelailu kavereiden kanssa ei nykyään onnistu, ne jotka harrastaa käy niissä neljissä-viisissä harkoissa/viikko ja ne jotka ei harrasta, pelaa sisällä pleikkaria. Eikö tästä väliltä löydy mitään vaihtoehtoa?

[/quote]

35 jakomielitautinen? :D

Suomessahan ongelmana nimenomaan on, että ei harjoitella tarpeeksi. Ei kukaan kuvittele, että konsettipianistiksi tullaan harjoittelemalla kaksi tuntia viikossa, vaan ymmärretään, että harjoituksia täytyy tehdä päivittäin.

Urheilussa sen sijaan odotetaan, että kunhan kaksi kertaa viikossa vähän juoksee pallon perässä, tulee uudeksi Litmaseksi. Ehei.

Jos motivaatiota ei ole, niin se alkaa kohta näkymään tuloksissa ja lapsesi pudotetaan vaihtopenkin vartijaksi. Kannattaa vaihtaa joukkuetta harrastelijamaisempaan tai ruveta harrastamaan jotain, mikä oikeasti kiinnostaa. Kun oon puolison juttuja kuunnellu, niin hän junnuna harrasti sitä kiekkoa 100 lasissa, koska se kiinnosti ja halus menestyä siinä. Sit 17 veenä alko vaan muut jutut kiinnostaa enempi, niin lopetti lajin :)

Meillä 9-vuotias tyttö, joka haluaisi voimistella, muttei kisata. En vieläkään ole löytänyt koko Tampereen seudulta paikkaa, jossa olisi kunnon voimistelua ja vaativuutta, mutta ei mitään maanista kilpatreenausta. Osaisiko joku vinkata? Ensin mennään johonkin seuraan ja hetken päästä alkaa puheet siitä, kuka saa missäkin joukkueessa jatkaa. Sen lisäksi alkaa harrastus olla kolmesti viikossa 2h kerralla ja se on ihan liikaa, kun lapsi harrastaa muutakin. Ei me tai tyttö välitetä kilpailemisesta vaan harrastus on harrastus. Sitten vaihdettiin kaupunginosaseuran voikkaan ja se oli ihan lapsellista. Varpailla kävelemistä ja vähän kyykistelyä.

Mistä ihmeestä löytää voimistelukerhon, jossa vaikka kerran viikossa (tai max kaksi) "harjoitukset", kesto 1-1,5 tuntia, ja siellä tehdään kanssa vaativia juttuja, mutta silti kaikki saa mennä omaan tahtiin eikä tähtäimessä ole kisat? Ei se haittaa, jos jossain joulujuhlissa esiinnytäänkin, mutta sillä tavoin, että kaikki saa esiintyä ja siitä ei oteta paineita.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 16:42"]

Voi kun olisikin oikeasti näitä harrastustason ryhmiä ja liikuntakerhoja! Haluaisin, että lapseni harrastaisi useampaa liikuntalajia ihan harrastusmielessä, monipuolisesti. Lisäksi esim. musiikkia - harrastusmielessä, ei ammattiin tähdäten. Tuntuu vain olevan, että täytyy jo 7-8-v. tietää, mitä OIKEASTI haluaa isompana tosissaan tehdä. Musiikkiharrastukseen vaaditaan musiikkiopisto viikottain monine treeneineen, tasokokeineen, teoriaopintoineen, orkesteriharjoituksineen ja leireineen. Sama pätee sitten jokaiseen urheilulajiin, etenkin joukkuelajeihin. En oikeasti halua, että lapseni menee tähän oravanpyörään mukaan - olisi kiva tutustua eri lajeihin, harrastaa esim. sählyä kerran viikossa, pelata futista kerran viikossa, opetella soittamaan auttavasti jotain instrumenttia (niin, että voi omaksi ilokseen tai kavereiden kanssa soitella) ja vielä vaikkapa kokkikerho tms. kiva ja yleishyödyllinen juttu, lisäksi vapaata leikkimistä ja olemista perheen ja kavereiden kanssa. Mutta ei tunnu onnistuvan. Kaikissa lajeissa on useat treenit viikossa, viikonloppupelejä, leirejä, musiikkiopinnoissa sama määrä harkkoja ja teoriaopintoja. Harrasteryhmiä tai liikuntakerhoja ei ole. Pihalla futiksen pelailu kavereiden kanssa ei nykyään onnistu, ne jotka harrastaa käy niissä neljissä-viisissä harkoissa/viikko ja ne jotka ei harrasta, pelaa sisällä pleikkaria. Eikö tästä väliltä löydy mitään vaihtoehtoa?

[/quote]

Miksi ohjattuja harrastuksia pitäisi olla noin paljon?

Ehkä kannattaisi etsi lyhyempiä, kurssimuotoista toimintaa, jossa käydään jonkin aikaa ja sitten se on ohi.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 07:13"]

Meillä 9-vuotias tyttö, joka haluaisi voimistella, muttei kisata. En vieläkään ole löytänyt koko Tampereen seudulta paikkaa, jossa olisi kunnon voimistelua ja vaativuutta, mutta ei mitään maanista kilpatreenausta. Osaisiko joku vinkata? Ensin mennään johonkin seuraan ja hetken päästä alkaa puheet siitä, kuka saa missäkin joukkueessa jatkaa. Sen lisäksi alkaa harrastus olla kolmesti viikossa 2h kerralla ja se on ihan liikaa, kun lapsi harrastaa muutakin. Ei me tai tyttö välitetä kilpailemisesta vaan harrastus on harrastus. Sitten vaihdettiin kaupunginosaseuran voikkaan ja se oli ihan lapsellista. Varpailla kävelemistä ja vähän kyykistelyä.

Mistä ihmeestä löytää voimistelukerhon, jossa vaikka kerran viikossa (tai max kaksi) "harjoitukset", kesto 1-1,5 tuntia, ja siellä tehdään kanssa vaativia juttuja, mutta silti kaikki saa mennä omaan tahtiin eikä tähtäimessä ole kisat? Ei se haittaa, jos jossain joulujuhlissa esiinnytäänkin, mutta sillä tavoin, että kaikki saa esiintyä ja siitä ei oteta paineita.

[/quote]

Mitä tuohon nyt sanoisi... Voi olla tosiaan hankala löytää ryhmä jossa saisi huippuvalmennusta mutta ilman tavotteita. Mieti asiaa järjestäjän kannalta, miksi niitä harrastekerhoja ylläpidetään? Siksi että löydetään lahjakkuuksia kilpatoimintaan ja siksi että saadaan seuralle rahaa. Olisitko valmis maksamaan huippuvalmmennuksesta harrasteryhmälle?