Mikä neuvoksi kun lapsen harrastus muuttuu liian kilpahenkiseksi?

Tampereen Sisulla on ainakin harrastevoimisteluryhmiä kerran viikossa, ainakin telinevoimistelussa. Me ollaan ainakin oltu tyytyväisiä "valmennukseen". Mutta totta on, että et sä tosiaan sellaista ryhmää löydä, joka reenaa kerran viikossa huippuvalmentajan opastuksella.

Täällä Tampereelta ryhmää kysellyt. Maksaisin kyllä saman, jonka maksoin siitä "kilpaharrastuksestakin" eli 300-400 Euroa/vuosi. Tärkeintä olisi, että hommassa olisi tasoa, mutta samalla harrastuksena. En käyttäisi sanaa huippuvalmennus, tavallinen ammattitaitoinen ohjaus riittää. Itsekin pystyisin vetämään saman tasoista jumppaa kuin tuossa koululla on: kävellään ympäri salia kädet ylhäällä ja alhaalla, ja ei edes tule hiki/ hengästy. Meille tuo ns. kilparyhmä oli oikein kiva siihen asti, kun treenit alkoi mennä kaksi tuntiseksi ja kolmesti viikossa. Sen lisäksi alettiin määräilemään ryhmiä, joihin muksut menee. Aluksi oli hauskaa ja lapsi innoissaan treenasi kotonakin niitä liikkeitä. Oppi kaikki sillat ja kärrynpyörät. Mutta liika on liikaa. Eikö voi voimistella "tasokkaasti" ihan vaan omaksi iloksi ja fysiikkaa kehittääkseen?

Ollaan mietitty tanssikoulua. Ne maksaa kyllä, mutta niistä voisi löytyä sellaista ammattitaidolla vedettyä harrastelua. Tuo Tampereen Sisun harrasteryhmä pitää katsoa kanssa.

Kyllä on sairasta suomessa tämä pikkulapsien ammattimainen treenaus.  ja siltikään ei menestytä ilman dopingia !!!

Kilpailuhenkisyys on kyllä mennyt liian pitkälle, kun ei muuta vaihtoehtoa tahdo löytyä. Oma 9-v. poikani rakastaa pelata jalkapalloa huvikseen, pelaisi monta tuntia päivässä, mutta hän ei halua seuraan (sitä olisi vaikea järjestääkin kyllä). Joku kaveri on jonka kanssa pelailee, mutta muuten kukaan ei ehdi huvikseen pallotella ulkona, kun tosiaan ilmeisesti kiitävät tukka putkella "oikeasta" harrastuksesta toiseen tai tuijottavat sisällä näyttöä. Kipein muoto tästä ilmiöstä ovat kyllä jotkut vanhemmat, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen lapsensa voittamaan kilpailut. Useammassakin lajissa ovat vanhemmat törkeästi pilanneet esim. huijaamalla lapsen kilpakaverin mahdollisuudet vain siksi, että oma kullannuppu voittaisi. Harrastamisen iloa?

Se motivaatio onkin hankalampi juttu. Meidänkin pojalla on yksi harrastus (ei urheilu), jossa on lahjakas ja josta on ollut tosi innostunut. Hiljaisemmat kaudet kuuluvat asiaan, mutta välillä olisi halunnut aina heittää pyyhkeen kehään ja lopettaa kokonaan. Ei ole muutenkaan aina kovin pitkäjänteinen luonne. Oikeasti on minusta sääli, jos lopettaa itselleen mieluisan harrastuksen vain siksi, ettei aina ole kivaa. Kun ne välillä tulevat vaikeudet voittaa, kokee mielestäni todellista onnistumisen iloa, ja tämäkin olisi lapsille hyvä opettaa. Siksi välillä kannattaa vanhemmankin kannustaa lasta jatkamaan, vaikka lapsi olisi vastahakoinen. Lapset ovat tässä aika erilaisia, osaa pitää tuuppia eteenpäin, osaa jarrutella ettei tee liikaa. (Eri asia sitten on tietysti, jos motivaatio tuntuu kadonneen ihan täysin ja nimenomaan pysyvästi.)

Jenkkityyliin meillekin integroitu koulupäivä: musiikki-, kirjoitus-, väittely-, tiede- ja liikuntakerhoja koulupäivään liitettynä, myös puolipakollista hyväntekeväisyystoimintaa (josta saa lisäpisteitä opiskelemaan pyrkiessä). Olisi tosi hyvä homma meilläkin, vähentäisi myös lasten yksinoloa koulupäivän jälkeen ja toisaalta tarkoituksetonta roikkumista kaupungilla tai konsolipelien/telkan edessä lösöttämistä.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 12:37"]Jenkkityyliin meillekin integroitu koulupäivä: musiikki-, kirjoitus-, väittely-, tiede- ja liikuntakerhoja koulupäivään liitettynä, myös puolipakollista hyväntekeväisyystoimintaa (josta saa lisäpisteitä opiskelemaan pyrkiessä). Olisi tosi hyvä homma meilläkin, vähentäisi myös lasten yksinoloa koulupäivän jälkeen ja toisaalta tarkoituksetonta roikkumista kaupungilla tai konsolipelien/telkan edessä lösöttämistä. [/quote]

Höh. Olen kotiäiti ja kyllä tuntuisi hölmöltä, että lapsen pitäisi harrastaa koulussa sen takia, että muuten osa lapsista joutuu kotiutumaan tyhjään kotiin. Osaamme harrastaa itsekin, ja suuri osa näistä meidän puuhailuista on nimenomaan sellaista, mitä voimme tehdä kotona. Sitä en vastusta mitenkään, että pakollisten tuntien JÄLKEEN olisi koululla harrastustoimintaa, kiinnostuksesta riippuen omanikin voisi osallistua. Pliis ei lisää pakollisuutta lasten elämään.

Voisiko tämä Tampereella asuva 9v tyttö mennä sirkuskouluun? Eikös Tampereella ole joku aika hyväkin sellainen. Ei ole tietysti voimistelua, mutta vähän sinne päin ja siellä ymmärtääkseni edetään omien taitojen mukaan ja ei kilpailla. 

Tampereen voimistelijoiden sivuilta lainattua tekstiä tässä alla. Kyseisessä seurassa näyttäisi siis olevan harrasteryhmiä, taitoryhmiä ja kilparyhmiä. Eiköhän siitä jo löydy tuolle voimistelua etsivälle sopiva...

Taitoryhmät ovat harrasteryhmien ja kilparyhmien välissä olevia ryhmiä, joissa harjoitellaan jo tavoitteellisemmin. Taitoryhmissä voi taitojensa ja motivaation riittäessä edetä eteenpäin ja mahdollisesti siirtyä kilparyhmään. Taitoryhmät ovat hyvä vaihtoehto myös niille taitaville tytöille ja pojille jotka haluavat kehittyä ja harrastaa harrasteryhmiä tiiviimmin mutta eivät halua kilpailla. Taitoryhmistä voi siirtyä melkein kaikkiin kilpailulajeihimme.

Up

Kammottavaa luettavaa. Pitäiskö teidän vanhempien vähän rauhoittua? Tai taidattekin olla niitä, jotka huutavat jo ala-asteikäisten peleissä kurkku suorana ohjeita valmentajan päälle.. Ei ole kovin todennäköistä, että teidän lapsistanne tulee huipputason urheilijoita, joten kannattaa miettiä hetki, että mikä on tärkeää. Aika karua meininkiä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 12:14"]

Joukkueen vaihtamista minäkin suosittelen.

On väärin muuta joukkuetta kohtaan, jos mukana roikkuu sellaisia joilla ei ole yhtä korkeat tavoitteet. Lapselle itselleen voi olla myös hyvin sressaavaa jos hän kokee että muut ovat motivoituneempia harrastukseen kuin hän itse.

Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen että lapsi harrastaa itselleen sopivalla tasolla. Tasojen välillä pitää myös pystyä helposti siirtymään ylös tai alaspäin, mikäli motivaatio tai taidot sitä edellyttää.

[/quote]

Ja PASKAT.. kyseessä on lapset. Korkeat tavoitteet löytyy vain ja ainoastaan sieltä kentän laidalta. Mutta vastaus ap:lle, kakkoslajiksi se, mikä lasta kiinnostaa, ei tuohon ol emitään sääntöä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 12:10"]

Naurettava väite, että laji olisi lopetettava. Ei sitä vielä lapsista näe kenestä tulee jotain ja kenestä taas ei tule. Jotain rajaa sentäs.

[/quote]

Kysehän ei ollut siitä, että lapsi olisi huono, vaan siitä, että lapsi ei ole motivoitunut treenaamaan siten kuin muut. Ei silloin ole oikea paikka olla kovaa treenaavien ryhmässä

[/quote]

Jos lapsi pysyy muun porukan mukana pienemmällä harjoitusmäärällä ja vaikka motivaatiollakin, silloin ryhmä on aivan oikea. Jos taas ei pysy mukana vauhdissa, sitten se putoaminen seuraavalle tasolle tapahtuu ihan luonnostaan.

Elävätkö keskustelijat lastensa kautta lapsuuttaan ja nuoruuttaan uudelleen?