Mikä neuvoksi kun lapsen harrastus muuttuu liian kilpahenkiseksi?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 14:46"]

Tuo jatkuva kilpaileminen ja ammattimainen treenaus on jotain niin sairasta.  Missään ei voi "harrastaa"   Ei ihme että lapset eivät enää liiku

Tyttöni halusi HARRASTAA uintia, alussa homma oli ihan ok, muutamat treenit viikossa ja joskus kilpailuja.  Mutta joka vuosi nousi parempaan ryhmään ja 14 v oli siis kilparyhmässä.  Treenit 7 kertaa viikossa plus kilpailut.  ja treenit oli tyyliin juokse 10 ja ui 4 km eli kestivät 3-4 tuntia per ilta

Ihan sairasta.  Kun oulussa ei ollut harrastusryhmiä, joutui lopettamaan koko homman

[/quote]

Uintiahan voi nimenomaan harrasta: menee uimahalliin ja ui. Ei "koko hommaa" tarvitse lopettaa jos motivaatio ei riitä kilparyhmään.

[/quote]

Idiootti.  On kuule ihan eri asia uida itsekseen kun olla jossain ryhmässä jossa opetetaan tekniikkaa ja sanotaan paljonko uidaan jne

taidat olla just sellainen vanhempi joka pakottaa lapsensa mukaan kaikenmaailman kilpaurheiluun eikä anna lapsen olla lapsi koskaan

Suosittelen ehdottomasti yksilölajia, koska siinä sitoudutaan nimenomaan omiin henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Joukkulajissa tärkeintähän on sitoutuminen joukkueen tavoitteisiin. Ja onhan se pirun väärin muita kohtaan, jos muilla on tavoitteita ja tahtoa mennä eteen päin ja siellä sitten yksi vaan hengailee.

Suosittelen ehdottomasti yksilölajia, koska siinä sitoudutaan nimenomaan omiin henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Joukkulajissa tärkeintähän on sitoutuminen joukkueen tavoitteisiin. Ja onhan se pirun väärin muita kohtaan, jos muilla on tavoitteita ja tahtoa mennä eteen päin ja siellä sitten yksi vaan hengailee.

JUURI NÄIN!!

Tai sitten harrastusjoukkue tms "kakkosjoukkue". Riippuu toki paljon seurasta, että löytyykö eri tasoisia joukkueita.

Meillä lapsi harrasti kilpauintia, mutta into (eivätkä lahjakaan) eivät riittäneet siiheen kuuteen harjoituskertaan viikossa ja nyt käy ns. harrasteryhmässä, jossa harjoituksia on kahdesti viikossa.

Mutta mitä jos sillä "hengailijalla" on lahjoja, muttei ole vielä valmis "lapsitähdeksi" vaan vasta syttyy lähempänä aikuisikää. Pitääkö lajia sen takia vaihtaa tai liittyä taustakuoroon josta voi olla myöhemmin vaikeampi ponnistaa pinnalle?

Lähellä aikuisikää syttyminen on myöhäistä monessa lajissa. Varsinkin joukkuelajeissa käytännössä mahdotonta sitten enää...

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 11:31"]

Mutta mitä jos sillä "hengailijalla" on lahjoja, muttei ole vielä valmis "lapsitähdeksi" vaan vasta syttyy lähempänä aikuisikää. Pitääkö lajia sen takia vaihtaa tai liittyä taustakuoroon josta voi olla myöhemmin vaikeampi ponnistaa pinnalle?

[/quote]

Moni liian aikaisin liian paljon harjoitteleva on pilannut terveytensä ennen aikuisikää, eikä siksi ole enää aikuisena päässyt huipulle.

LOPETTAA LAJI, antaa tilaa ja mahdollisuuksia niille jotka haluavat kilpailla! Harraste kerhot ovat niitä joissa harrastetaan. Minua ottaa päähän ne laijit joissa kaikille pitäisi antaa mahdollisuus pelata, ei näin voi olla jos meinataan menestyä ja kilpailla. Parhaat pelaa ja piste. Fiksu valmentaja näkee mahdollisuudet ja kokeilee uusia kykyjä. Harjoituksissa näytetään valmentajille mitä ostaaan ja miten motivoidutaan. Nämä ketkä ovat toista mieltä ovat usein niitä joiden lapsi ei pärjää. Liikunnan ilo pitää toki kaikille lapsille suoda mutta "kunhan harrastetaan että on kavereita" periaatteella olisi parempi pysyä "piha urheilussa" ja kerhoissa. Yksilö lajissa tämä on vieläkin kovempaa, saathan siellä kentän laidaalla hypätä pituutta tai luistella rataa ympäri omaksi iloksi mutta jos haluat kilpailla niin kyky (harjoittelu + lahjakkuus) on näytettävä että pääset valmennukseen (ellei joku tuttu valmenna) tai kisoissa pärjätä että saat menestystä.

Tietoyhteiskunta vie kokoajan lapsilta liikkumis aikaa, joten hyvä että lapset liikkuisi ja aikuisilla maalaisjärki erottaa harrastus ja kilpa harrastus.

Liian aikainen jyvien erottelu akanoistahan tässä pilaa sen, ettei Suomesta löydy huippu-urheilijoita. Kyllä se nyt vaan on tärkeintä se monipuolisuus.

Naurettava väite, että laji olisi lopetettava. Ei sitä vielä lapsista näe kenestä tulee jotain ja kenestä taas ei tule. Jotain rajaa sentäs.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 12:05"]

LOPETTAA LAJI, antaa tilaa ja mahdollisuuksia niille jotka haluavat kilpailla! Harraste kerhot ovat niitä joissa harrastetaan. Minua ottaa päähän ne laijit joissa kaikille pitäisi antaa mahdollisuus pelata, ei näin voi olla jos meinataan menestyä ja kilpailla. Parhaat pelaa ja piste. Fiksu valmentaja näkee mahdollisuudet ja kokeilee uusia kykyjä. Harjoituksissa näytetään valmentajille mitä ostaaan ja miten motivoidutaan. Nämä ketkä ovat toista mieltä ovat usein niitä joiden lapsi ei pärjää. Liikunnan ilo pitää toki kaikille lapsille suoda mutta "kunhan harrastetaan että on kavereita" periaatteella olisi parempi pysyä "piha urheilussa" ja kerhoissa. Yksilö lajissa tämä on vieläkin kovempaa, saathan siellä kentän laidaalla hypätä pituutta tai luistella rataa ympäri omaksi iloksi mutta jos haluat kilpailla niin kyky (harjoittelu + lahjakkuus) on näytettävä että pääset valmennukseen (ellei joku tuttu valmenna) tai kisoissa pärjätä että saat menestystä.

Tietoyhteiskunta vie kokoajan lapsilta liikkumis aikaa, joten hyvä että lapset liikkuisi ja aikuisilla maalaisjärki erottaa harrastus ja kilpa harrastus.

[/quote]

Harrastekerho on yhdyssansa, samoin liikkumisaika, kilpaharrastus ja pihaurheilu. "Koko ajan" kirjoitetaan erikseen.

Joukkueen vaihtamista minäkin suosittelen.

On väärin muuta joukkuetta kohtaan, jos mukana roikkuu sellaisia joilla ei ole yhtä korkeat tavoitteet. Lapselle itselleen voi olla myös hyvin sressaavaa jos hän kokee että muut ovat motivoituneempia harrastukseen kuin hän itse.

Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen että lapsi harrastaa itselleen sopivalla tasolla. Tasojen välillä pitää myös pystyä helposti siirtymään ylös tai alaspäin, mikäli motivaatio tai taidot sitä edellyttää.

Miten sitä lapsen motivaatiota sitten parannetaan?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 11:31"]

Mutta mitä jos sillä "hengailijalla" on lahjoja, muttei ole vielä valmis "lapsitähdeksi" vaan vasta syttyy lähempänä aikuisikää. Pitääkö lajia sen takia vaihtaa tai liittyä taustakuoroon josta voi olla myöhemmin vaikeampi ponnistaa pinnalle?

[/quote]

Ei tuo lahjakkuus minusta muuta mitään, vaan kyse on taidosta ja motivaatiosta. Jos "kilpasarjassa" tekeminen on liian haastavaa, niin on parasta siirtyä "harrastesarjaan". Jos tekemisen taso ja motiivi nousee uudestaan, niin kyllä lahjakkuudet aina pääsee eteenpäin.

Usein se tuntuu olevan vanhemmille kovin kolaus jos lapsi siirtyy harrastuksessaan alemmalle tasolle. Lapsi itse voi olla helpottunut siitä kun vähmpi harjoittelu riittä, ja ryhmän taso vastaa paremmin omaa tasoa ja tavoitteet on samat kuin itsellä.

Meilläkin lapsi harrastaa kilpauintia ja harjoitukset on kerran viikossa. On tosi hyvä ja rakastaa etenkin kilpailuja. Harjoitukset on rankkaa uimista tekniikan lisäksi. Ei se ole kivaa, jos velttoilee ja aina häviää. Tosin ei aiheuta muille hallaa.

Mikä laji on kyseessä ja minkä ikäinen lapsi? 12-14 vuotiaaksi voi aivan hyvin harrastaa kilpahenkisesti kahta eri joukkuelajia. Vaatii toki sumplimista koska kilparyhmät harjoittelevat jopa 5-6 kertaa viikossa, joten kaikkiin harjoituksiin ei välttämättä ehdi.

Minä suosittelen toista lajia rinnalle, jos kerran lahjoja ja intoja liikuntaan riittää, mutta erikoistumiseen ei vielä ole intoa.

Jalkapallo, salibandy ja koripallo esim. tukevat hyvin toisiaan. Jääkiekkoa itse hiukan vierastan, koska siinä liikkuminen on niin erilaista.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 12:07"]

Liian aikainen jyvien erottelu akanoistahan tässä pilaa sen, ettei Suomesta löydy huippu-urheilijoita. Kyllä se nyt vaan on tärkeintä se monipuolisuus.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. Ongelmana on vielä sekin, että jos lapsena valitsee "väärän" lajin eli oma fysiikka ei tue huipullepääsyä, niin lajin vaihtaminen murrosiässä on hyvin vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 12:07"]

Liian aikainen jyvien erottelu akanoistahan tässä pilaa sen, ettei Suomesta löydy huippu-urheilijoita. Kyllä se nyt vaan on tärkeintä se monipuolisuus.

[/quote]

Turha spekuloida kun ap ei kertonut sen paremmin lapsen ikää kuin ei myöskään lajia.

Meillä 13 vuotias tyttö vaihtoi toiseen jalkapallojoukkueeseen siksi että vanahassa joukkueessa ei tapahtunut enää kehitystä, koska pelaajat halusivat vain hengailla keskenään. Nyt on aivan uusi into päällä kun valmennus on tavoitteellista ja ammattimaista, samoin pelaajat ovat motivoituneita. Kannatti todella.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 12:16"]

Miten sitä lapsen motivaatiota sitten parannetaan?

[/quote]

Itsestä se halu pitää lähteä, ei sitä voi toinen luoda.

Sekin auttaa jos tekeminen on omalla tasolla, ei liian rankkaa, eikä liian löysää.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 12:39"]

Mikä laji on kyseessä ja minkä ikäinen lapsi? 12-14 vuotiaaksi voi aivan hyvin harrastaa kilpahenkisesti kahta eri joukkuelajia. Vaatii toki sumplimista koska kilparyhmät harjoittelevat jopa 5-6 kertaa viikossa, joten kaikkiin harjoituksiin ei välttämättä ehdi.

Minä suosittelen toista lajia rinnalle, jos kerran lahjoja ja intoja liikuntaan riittää, mutta erikoistumiseen ei vielä ole intoa.

Jalkapallo, salibandy ja koripallo esim. tukevat hyvin toisiaan. Jääkiekkoa itse hiukan vierastan, koska siinä liikkuminen on niin erilaista.

[/quote]

Olen eri mieltä. 14v poika pelaa jalkapalloa "kilpasarjassa". Yhteiset harjoitukset on 4 kertaa viikossa ja siihen sitten pelit ja omatoimista harjoittelua päälle, niin on sanomattakin selvää että jo pelkästään aikatalujen vuoksi ei voi yhtä täysipainoisesti harrastaa toista urheilulajia samalla tasolla. Puhumattakaan fyysisestä jaksamisesta. Joku taideharrastus tms. voi kulkea tuossa rinnalla. Tietysti jotain oheislajia voi harrastaa harrastetasolla jos haluaa.