Lapsen täytyy kuulemma antaa rauhassa viillellä itseään? Vain Suomessa....

Psykiatrisilla osastoillakaan ei anneta itsetuhoisten potilaiden pitää huoneessaan/ saada edes käsiinsä.

Outoa että kotona täytyy olla vapaat kädet.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se lapsi löytää puukkoja ja partateriä? 

Jos ei ole luottamusta, ei kyllä ansaitse vapauttakaan... eli rahahanat kiinni. Kodin veitset pois.

Kaupasta niitä saa.

Huoneen voi jättää hyvin tarkastamatta, jos lapsi ei koskaan ole siellä yksin.

Minä olen todennut, että paras keino estää viiltely on viedä välineet. Meillä on kaikki kynsisaksista lähtien lukkojen takana mun ja miehen makuuhuoneessa. Myös lääkekaappi on lukossa ja lapsen saatavilla on kerrallaan vain pari kappaletta 400mg buranaa. Uusia jälkiä ei ole tullut nyt pariin kuukauteen, koska ei se ilmeisesti kavereiltaankaan kehtaa pyytää partateriä. Äärimmäistä, mutta kun lastensuojelu ja psykiatri levittelee käsiään, että niin pitkään kuin lapsi ei yritä tappaa itseään niin no can do.

Miksi sinä vedät noin kovat ahdistus pultit siitä mitä lapsen huoneessa on ? 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen todennut, että paras keino estää viiltely on viedä välineet. Meillä on kaikki kynsisaksista lähtien lukkojen takana mun ja miehen makuuhuoneessa. Myös lääkekaappi on lukossa ja lapsen saatavilla on kerrallaan vain pari kappaletta 400mg buranaa. Uusia jälkiä ei ole tullut nyt pariin kuukauteen, koska ei se ilmeisesti kavereiltaankaan kehtaa pyytää partateriä. Äärimmäistä, mutta kun lastensuojelu ja psykiatri levittelee käsiään, että niin pitkään kuin lapsi ei yritä tappaa itseään niin no can do.

Ihan ot, mutta oletko varma, ettei viiltely ole voinut siirtyä ns näkymättömälle alueelle? Vai teettekö säännöllisesti tarkastuksia koko kropan suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska pahennat vain asiaa. Lapsi löytää vaan enemmän ja enemmän välineitä ja puutut asiaan hyvin negatiivisella tavalla. Luuletko, ettei lapsesi löydä heti tilalle uusia välineitä? Aiotko jatkossa tutkia huoneen joka ikinen päivä? Mitä tämä tekee sinun ja lapsen luottamukelle ja väleille?

En aio tutkia enää. Sanoin sen lapsellekkin. Vaikeaa se on vaan katsella sivusta viilleltyjä käsivarsia. Eli täytyy vaan antaa olla.

Ap

Varmasti on perseestä tommonen ongelma mutta ei huoneen ratsaaminen ole ratkaisu ongelmaan

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrisilla osastoillakaan ei anneta itsetuhoisten potilaiden pitää huoneessaan/ saada edes käsiinsä.

Outoa että kotona täytyy olla vapaat kädet.

Psykiatrisella ollessaankin saa käsiinsä asioita, joilla voi vahingoittaa itseään. Miksi luulette, että lapsi olisi turvassa teräviltä esineiltä, jos yritätte poistaa ne kodista, lisäätte kontrollia ja vähennätte luottamusta entisestään?

Te teette sen yhtä paljon suojellaksenne itseänne kuin lastakin. Teidän pitää saada tuntea, että ainakin teette jotain auttaaksenne ja suojellaksenne omaa lastanne, jolla on liian paha olo. Se teidän tunne on yhtä voimakas kuin se tunne, joka saa lapsen viiltelemään. Se äidin oma tunne kun on huolesta sekaisin...sama musta ahdistuksen aukko, missä lapsi viiltää saadakseen helpotusta oloonsa.

Älkää tehkö vääriä asioita, se vaan pahentaa lapsen oloa. Lapsen ahdistus ei siitä vähene eikä poistu, se lisääntyy. Ja hän kontrolloi ja helpottaa sitä sillä keinolla, jonka osaa ja johon on jäänyt koukkuun. Hän löytää sopivia esineitä, vaikka tekisitte mitä.

Jos te ette osaa toimia loogisesti lasta auttaaksenne, jos te ette osaa hallita omia tunteitanne, jos te ette osaa luopua kontrollista, jotta lapsi oppisi kontrolloimaan ahdistustaan, lapsella on heikommat mahdollisuudet selvitä. Terapia puree parhaiten, jos vanhemmat eivät vahingossa potki sitä vastaan.

Te ette pystyneet suojelemaan lasta viiltelyltä, hän aloitti sen. Se tuntuu pahalta. Ajattelette, että olisi pitänyt tajuta, olisi pitänyt osata. Ymmärrätte, että ette olisi voineet pitää pumpulissa, suojassa kaikelta pahalta, syytätte ehkä itseänne, kavereita, opettajaa, terapeuttia, haluatte taistella lapsen puolesta. Kuka mitäkin. Ei auta, eikä helpota teitä sen paremmin kuin viiltely lasta.

Etsikää uusia tapoja. Halatkaa, jutelkaa muusta, syökää yhdessä aamupalaa, pitäkää sylissä, älkää näyttäkö lapselle sitä järjetöntä menettämisen pelkoa. Lapsi ei kestä sitä, koska hän on nyt hyvin hauras. Uskokaa lapsen puolesta, että hän pärjää ja asiat järjestyvät. Rakastakaa ja olkaa läsnä lasta varten.

Älkää rakastako niin että voisitte kuolla, rakastakaa niin että lapsella on elämä, ja aikanaan kyky tunnistaa tunteitaan ja elää niiden kanssa ilman ahdistusta.

Puhukaa myös viiltelystä, sitten kun sen puheen aika on.

Tämä on minun tietoni ja kokemukseni. En syytä enkä syyllistä ketään. Mun vaan oli pakko kirjoittaa, ja toivon että joku saisi tästä jotain. Ei lisää tuskaa, sitä teillä on muutenkin tarpeeksi.

Yrittäkää, teillä on paras syy ikinä.

Ap, ymmärrän huolesi, mutta: lapsi ei viiltele itseään tappaakseen, vaan helpottaakseen oloaan. Hän kyllä tietää miten se tehdään sopivasti. Käytöksesi mitä todennäköisemmin stressaa lasta, ja se saattaa lisätä viiltelyn tarvetta. Luotatko psykologiin ja lapseesi, vai et? Mikäli vastaus on ei, edes toiseen, et anna lapsellesi edellytyksiä lopettaa viiltelyä.