Lue keskustelun säännöt.
Miten opettaa lapsi ajamaan polkupyörää?
25.03.2019 |
Lapsi on jo 8-vuotias eikä osaa vielä ajaa pyörällä. Aina on pyörä ollut ja ja sillä yritetty ajella mutta aina on onnistunut kaatumaan apupyöristä huolimatta ja on tullut joku kammo pyöräilyyn. Välillä suostuu kokeilemaan mutta usein ei enkä viitsi pakottaakkaan kun ei se sillä varmaan yhtään helpotu.
Kommentit (17)
Lykkäät alkuun ja käsket polkea vauhtia- jos hidastelee kaatuu.Apupyörät pois ja oikeankokoinen pyörä.
Onko lapsesi kehitysviiveinen vai oletko itse lsiska ja saamaton kun on jäänyt noin myöhään tuo asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lykkäät alkuun ja käsket polkea vauhtia- jos hidastelee kaatuu.Apupyörät pois ja oikeankokoinen pyörä.
Onko lapsesi kehitysviiveinen vai oletko itse lsiska ja saamaton kun on jäänyt noin myöhään tuo asia?
En ole laiska ihan on 2-3 vuotiaasta asti yritetty mutta kun kaatumisista on jäänyt kammo. Lapsi on hieman herkkä pelokas vauhdikkaissa jutuissa ei esim. uskalla kauhean isoista liukumäistä laskea.
Miten olisi jos pyörästä otettais polkimet vähäksi aikaa pois, satula niin matalalle että ylettyy jalat hyvin maahan. Sitten käyttäisi pyörää potkupyöränä niin pitkään että pystyy laskemaan loivaa mäkeäkin tasapainossa. Ja tasaisellakin liukumaan vauhdissa tasapainossa. Toki olisi hyvä olla käsijarrut sekä eteen että taakse. Kun tuo tasapainoilu sujuu, polkimet takaisin, mutta satulaa pitäisi vielä melko matalalla. Nostaa sen sitten oikealle korkeudelle kun homma sujuu paremmin.
Pyöräilyn oppii aika pienetkin helposti kun on ensin ajanut potkupyörällä ja siten oppinut pysymään pystyssä tasapainossa. Polkemisen voi opetella sen jälkeen.
Ja siis apupyörät ehdottomasti pois.
T: Edellinen
Ison mäen päältä työnnät reippaalla kädellä vauhtiin. Painovoima hoittaa opettamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne sitten armeijassa opettavat...(Kai se on edes poika?)
Apparit pois. Mun kaksi lasta oppi, kun juoksin perässä ja pidin tarakasta kiinni. Olihan se vähän rankkaa, mutta oppivat tosi nopeasti.
Itse muistan oppineeni loivia mäkiä lasketellen silloin 70 luvulla. Vanhemmat ei silloin niin puuttuneet lasten tekemisiin. Itse piti kaikki opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen, kun 6vuotiaana opin ajamaan isän tankopyörällä vuonna 60. Poljettiin siis siitä tangon välistä!
Taas tämä sama. Viime keväänä viimeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme vi##uilua lähes joka kommentissa. Mikä piru teitä vaivaa?
Kaikki lapset vaan ei oo samanlaisia ja joillakin on vahva itsesuojeluvaisto.
Vierailija kirjoitti:
Ihme vi##uilua lähes joka kommentissa. Mikä piru teitä vaivaa?
Kaikki lapset vaan ei oo samanlaisia ja joillakin on vahva itsesuojeluvaisto.
No tämä nyt on jokakeväinen vakioprovo. Ihan samassa muodossa putkahtaa palstalle samaan aikaan kuin leskenlehdet tienpenkereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Harjoittelua potkupyörällä
2. Etsitään sileä, hiekaton loiva alamäki. Sitten pidät pakkarista kiinni ja juokset mukana. Lapsi ajaa näin muutaman kymmenen metriä. Toista sata kertaa tai kunnes lapsi suostuu siihen, että päästät hetkeksi irti. Siitä eteenpäin.
Molemmat lapsenlapset aloittivat potkupyörällä. Toinen on viisi ja toinen kolme, hienosti pyöreilevät vanhempien mukana pitkiäkin matkoja. Välillä käyvät jossain jätskillä tai lounaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ap lohdutan sua että se oppiminen tässä asiassa on ehkä vartin juttu. Isompi on se uskallus. Meidän lapset on oppineet myöhään, eskarissa. Kun pyörää ei ole tarvittu liikkumiseen. Ollasn kävelty, menty ratikalla ja autolla pidemmät matkat. Mun lapset on jo teinejä, silloin ei ollut noita älyttömän näppäriä ja keveitä potkupyöriä mitä nyt on, varmasti helpottaa tätä taitoa todella paljon ja mua hiukan hirvitti kantakaupungissa sellainen horjuva pyöräily.
Loiva alamäki oli hyvä, meillä oli tällainen mökillä ja vieläpä ruohopintainen niin se pelko kaatumisesta oli pienempi. Kun se uskallus lähteä vauhtiin ja polkea tuli, niin vartin treenin jälkeen oli kuin olis aina pyöräillyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme vi##uilua lähes joka kommentissa. Mikä piru teitä vaivaa?
Kaikki lapset vaan ei oo samanlaisia ja joillakin on vahva itsesuojeluvaisto.
No tämä nyt on jokakeväinen vakioprovo. Ihan samassa muodossa putkahtaa palstalle samaan aikaan kuin leskenlehdet tienpenkereille.
Ja joka kevät 10 000:t lapset oppivat pyöräilyn salat.
Mikä ihmeen provo, miten kyseinen avaus ärsyttää sua?
Tämä on keskustelupalsta ja ihmisillä on erilaisia asioita mistä haluavat keskustella. Mikä sinä olet sanomaan mistä saa keskustella?
Mun lapsi oppi 2-vuotiaana potkupyöräilemään isoveljen perässä ja sitten viisivuotiaana pyöräilemään.
Tarvitaan alkuun riittävän matala potkupyörä jolla saa harjoitella tasapainoa, käännöksiä jne. Sen jälkeen hitaasti korotetaan potkupyörää (voi olla siis se oikea pyörä josta polkimet poistettu) kunnes on oikean pyörän korkuinen. Tässä vaiheessa yleensä lapsi jaksaa pitkupyörällä heittää muutaman km retken. Sitten vaan polkimet kiinni, meillä oppi tunnissa pyöräilemään. Nyt poika 6v ja kulkee päivittäin 2 km matkan pyörällä päiväkotiin kanssani.
Yleensä tasapaino kehittyy ihan itsestään ja usein käykin niin, että keväällä, kun pyörä kaivetaan esiin, ajo sujuu ihan itsestään harjoittelematta. Valitkaa joku rauhallinen paikka, missä mahtuu tekemään loivia käännöksiä. Sitten vaan pyörän selkään. Eiköhän se jo suju tänä keväänä teidänkin lapsellanne:)