Lue keskustelun säännöt.
Oli sitte viimeiset juhlat jotka järjestin...
25.03.2019 |
Kiitos, nyt riitti. Viikon pohdin asiaa ja nyt tein päätöksen. Pidimme viikko sitten juhlat, vieraat kutsuttiin ajoissa ja pöytä oli katettuna viimeisen päälle juhlapäivänä. Vieraita oli kutsuttu _paljon_. Tulos, SUURIN OSA vieraista jätti ilmoittamatta ja tulematta. Osa unohti (?) tulla, osa erehtyi päivästä, osa ei ole ilmoittanut vieläkään, vaikka esim. Facebookissa tykkäsi juhlapäivityksestä. Ja nämä siis meille ihan läheisiä, joiden järjestämissä vastaavissa juhlissa on kyllä oltu vieraina.
En todellakaan ihmettele, ettei kukaan enää järjestä juhlia. En järjestä enää minäkään. Harmi lapsille, jotka ovat siis olleet näiden juhlien juhlakaluja. Tästä lähtien luomme uuden perinteen ja käymme ihan omalla perheellä vaikka ravintolassa syömässä. Ei tarvitse montaa päivää siivota, tilata tarjottavia, leipoa osaa, valmistella kotia ja itseä juhlakuntoon, siivota pihaa, järjestää parkkipaikkoja... Riittää, kun laitamme itsemme valmiiksi ja varaamme ravintolasta pöydän. Satsaamme ainoastaan itseemme. Tekisi mieli vielä sanoa, että jätämme myös muiden juhlat väliin, mutta en viitsi. Koska usein siis juurikin kyseessä lapsen/nuoren juhlat ja aikuisten tökeröys ei ole tietenkään heidän vastuulla.
Kommentit (70)
Niin ja tuo kehotus itsekritiikkiin kumpuaa siis juuri siitä, että jos ap kokee tuon toistuvaksi ongelmaksi, hän on todennäköisesti itse osasyyllinen.
Itse järjestän juhlia kotona 3-5 krt vuodessa, eikä minulla ole koskaan ollut tuollaisia ongelmia. Viestittelen tarvittaessa perään, enkä kutsu edes kuin ihmisiä, joiden TIEDÄN olevan perheestämme kiinnostuneita. "Tyhjien" kutsujen rustaaminen on hukkatyötä.
N52, kommentoija 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen siskolla lapsikatras ja aina vietti jokaiset synttärit aina täysi-ikäisyyteen saakka. Miksi oi miksi? Hirveä vaiva tulla satojen kilsojen päästä ja juhlat tylsääkin tylsemmät: kummeja ja sukua joita emme tunne, teini ei puhu sanaakaan, hänen äitinsä huseeraa ja vaihtaa ehkä pari sanaa vieraiden kanssa. Jopa anoppi mietti että miten niistä pönötyksistä onnistuisi välttymään.
Näin. Luulen, että aika monella on syy kieltäytymiseen siinä, että lasten ja teinien synttäreitä ja rippijuhlia on liian usein, kaikille pitää antaa rahaa lahjaksi, enää kehtaa antaa mitään kymppiä, vaan lahjan pitää olla vähintään 50 - 100 e. Sitten tosiaan, usein käy niin, ettei kyseinen päivänsankari huomioi vieraitaan millään tavalla, vaan on suunnilleen käsi ojossa ovella lahjarahaa odottamassa ja sen jälkeen vieras on silkkaa ilmaa. Tämä ei koske yksistään aina teinejä, olen ollut vieraana häissäkin, joissa hääpari seurusteli yksinomaan omien kavereidensa kanssa, muut vieraat olivat ilmaa. Siinä tulee väkisinkin hieman hyväksikäytetty olo. Teineille ja lapsille vanhempien pitäisi opettaa, miten juhlittavan tulee käyttäytyä omissa juhlissaan. Vieraiden tarkoitus ei ole toimia raha-automaatteina.
Tuo on totta! Harva on niin varakas että voisi 5-10 turhempaakin turhaa juhlaa rampata vuodessa. Tärkeimmät käyn kuten lakkiaiset, ristiäiset, häät, viiskymppiset ja hautajaiset.
Jostain on pakko karsia jos niitä alkaa ihan liikaa tulemaan.
Olen hyvän ystäväni lapsen kummi. Synttärit ovat hänelle hyvin tärkeät ja selvästi suuttuu jos en mene. Nyt hän on kauhukseni kutsunut minua myös toisen lapsensa synttäreille. Välimatka pitkä, juhlat sellaiset sokerihumalakieppumiset pienillä lapsilla että en pääse seurustelemaan niin äidin kuin lapsenkaan kanssa. Miksi hän kuvittelee minun haluavan laittaa kokonaisen päivän siihen. Hän kutsuu myös naapureita ja muita ystäviä näihin juhliinsa.
Synttärit on joka vuosi, kutsukaa niille vain ihan lähipiiri älkääkä suuttuko jos tädit ja sedät eivät ihan aina tule. Sinusta ne kakkutikkarit ja ihana lapsesi tekee juhlista valloittavat ja ainutlaatuiset,muilla voi olla parempaa tekemistä.
Lars kirjoitti:
Jotkut lapsen 15- tai 18-vuotissynttärit on varmaan monelle sellainen tilaisuus, josta mielellään on poissa. Siellä on mummot, vaarit, lapset ja kummit kaikki sulassa sekamelskassa. Kakkua, voileipiä kahvia, mehua, ilmapalloja. Kuka sellaista menoa kaipaa? Tuskin edes se lapsi, häntä kiinnostanee eniten (raha)lahjat. Kun itse järjestän juhlia aikuisille ystävilleni, laitan kutsut tiedoksi vähintään neljä viikkoa ennen. Kutsuun laitan selkeästi ajan, paikan ja pyynnön ilmoittaa viikon kuluessa pääsevätkö kutsutut tulemaan. Sitten vielä noin viikkoa ennen tilaisuutta laitan ilmoittautuneille muistutusviestin tulevasta tapahtumasta. Eipä ole kukaan jäänyt tulematta (jos ei sairastumisia lasketa) kertaakaan eikä ole pahaa mieltä kenelläkään.
Ensinnäkin totta kai voi olla poissa lasten synttäreiltä, mutta miksei sitten ilmoita sitä heti kutsuttaessa?!!
Toiseksi on ihan turha syyllistää kutsujaa tyyliin ’väärin kutsuttu’. Ap sanoi että oli laittanut kutsut henkilökohtaisesti hyvissä ajoin. Itse laitan myös kuukautta aikaisemmin kutsut ihan kirjeitse vanhanaikaiseen tyyliin jossa pyydetään ilmoittautumista tiettyyn päivään mennessä. Muistutusviestit lähetän myös tekstarilla ’kiva nähdä teitä ylihuomenna jne’. Mutta usko tai älä: LUKEMATTOMIA kertoja ihmiset ovat silti tehneet oharit. Vaikka sulle ei nöin tapahtuiskaan, niin se voi olla ihan totta muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveripiirit on niin monenlaisia. Tuo vp on niin vaikeeta mullakin muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Pointti on mun mielestä siinä, että se on oikeasti huonoa käytöstä jos ei mene juhliin vaikka on kutsuttu. Ymmärrän jos tulee jotain äkkinäistä sairastumista tai muuta, mutta muu syy on kyllä pelkästään käytöstapojen puutetta. Ei siis arvosteta kutsujaa laisinkaan. En olisi tekemisissä moisten moukkien kanssa, jos tuollainen käytös toistuu.
Höpsistä. Puolituttu haluaa teinilleen maksimimäärän lahjoja ja kutsuu kaikki mahdolliset etäisetkin ihmiset kaffeelle. Ei todellakaan ole mitään sosiaalista normia, että "pakko mennä jos ei ole pää kainalossa"!!!
Eri ihmisillä on erilainen elämä ja erilaiset arvostukset. Koeta nyt vaan aikuinen ihminen jo vihdoin oppia tämä. Jollain on vuorotyö, iäkkäät vanhemmat hoidettavana, luottamustehtäviä tms. ja vaikkapa vain yksi yhteinen vapaa vkl puolison kanssa - tilanne on täysin eri kuin jollain, jolla on säännöllinen työaika ja tekemisen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lars kirjoitti:
Jotkut lapsen 15- tai 18-vuotissynttärit on varmaan monelle sellainen tilaisuus, josta mielellään on poissa. Siellä on mummot, vaarit, lapset ja kummit kaikki sulassa sekamelskassa. Kakkua, voileipiä kahvia, mehua, ilmapalloja. Kuka sellaista menoa kaipaa? Tuskin edes se lapsi, häntä kiinnostanee eniten (raha)lahjat. Kun itse järjestän juhlia aikuisille ystävilleni, laitan kutsut tiedoksi vähintään neljä viikkoa ennen. Kutsuun laitan selkeästi ajan, paikan ja pyynnön ilmoittaa viikon kuluessa pääsevätkö kutsutut tulemaan. Sitten vielä noin viikkoa ennen tilaisuutta laitan ilmoittautuneille muistutusviestin tulevasta tapahtumasta. Eipä ole kukaan jäänyt tulematta (jos ei sairastumisia lasketa) kertaakaan eikä ole pahaa mieltä kenelläkään.
Ensinnäkin totta kai voi olla poissa lasten synttäreiltä, mutta miksei sitten ilmoita sitä heti kutsuttaessa?!!
Toiseksi on ihan turha syyllistää kutsujaa tyyliin ’väärin kutsuttu’. Ap sanoi että oli laittanut kutsut henkilökohtaisesti hyvissä ajoin. Itse laitan myös kuukautta aikaisemmin kutsut ihan kirjeitse vanhanaikaiseen tyyliin jossa pyydetään ilmoittautumista tiettyyn päivään mennessä. Muistutusviestit lähetän myös tekstarilla ’kiva nähdä teitä ylihuomenna jne’. Mutta usko tai älä: LUKEMATTOMIA kertoja ihmiset ovat silti tehneet oharit. Vaikka sulle ei nöin tapahtuiskaan, niin se voi olla ihan totta muualla.
Koska minulle ei ole koskaan käynyt noin ja ap:lle jatkuvasti, niin eiköhän se ole aika varteenotettava vaihtoehto ainakin harkita, että hän itse toimii jollakin tavoin huonosti kutsujensa kanssa. Olen siis vuosien mittaan järjestänyt toista sataa kutsua.
Eikä tätä nyt ole hänelle sanottu veetuilumielessä, vasn että hän saisi asiaan muutoksen. Netissä anonyymi kiukuttelu ei auta asiassa yhtään.
N52
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvän ystäväni lapsen kummi. Synttärit ovat hänelle hyvin tärkeät ja selvästi suuttuu jos en mene. Nyt hän on kauhukseni kutsunut minua myös toisen lapsensa synttäreille. Välimatka pitkä, juhlat sellaiset sokerihumalakieppumiset pienillä lapsilla että en pääse seurustelemaan niin äidin kuin lapsenkaan kanssa. Miksi hän kuvittelee minun haluavan laittaa kokonaisen päivän siihen. Hän kutsuu myös naapureita ja muita ystäviä näihin juhliinsa.
Synttärit on joka vuosi, kutsukaa niille vain ihan lähipiiri älkääkä suuttuko jos tädit ja sedät eivät ihan aina tule. Sinusta ne kakkutikkarit ja ihana lapsesi tekee juhlista valloittavat ja ainutlaatuiset,muilla voi olla parempaa tekemistä.
En ole koskaan ymmärtänyt tapaa yhdistää leikki-ikäisten kaverisynttärit ja sukulaisten kutsut. Onko se jotain "mahdollisimman vähällä panostuksella maksimaalisesti lahjoja"? Vai mukavuudenhalua, pääsee yksillä kemuilla?
Olen aina järkännyt erikseen lastenkutsut ja illalliset sukulaisille. Se on paljon mukavampaa, aikuisten kesken saa rauhassa jutella. Voi olla yksi selittävä tekijä sille, että minun kutsuilleni tullaan...
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonot tarjottavat, ja tylsä seura, eiköhän se ole se tavallisin syy olla menemättä. Omilla kutsuillani on aina herkullista ruokaa ja hyvää ruokajuomaa moneen makuun. Minnekään kahvikekkereille en uhraisi kallista vapaa-aikaani. Vieraista ei ole koskaan ollut pulaa.
Eiköhän se ole valitettavasti peiliin katsomisen paikka, jos järjestämiisi juhliin ei koskaan haluta tulla. Pidettyjen ihmisten juhliin pääsy varmistetaan järkkäämällä päivältä muut menot pois, ja vähemmän pidettyjen juhliin keksitään tekosyitä miksi paikalle ei päästä, kun yritetään kuitenkin olla loukkaamatta järjestäjää.
Onneksi itseään voi aina kuitenkin kehittää enemmän sellaiseksi, jonka seurassa muillakin on mukavaa. Tai voi etsiä uusia kavereita, jos vanhojen kanssa homma ei muuten vaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri ihmisillä on erilainen elämä ja erilaiset arvostukset. Koeta nyt vaan aikuinen ihminen jo vihdoin oppia tämä. Jollain on vuorotyö, iäkkäät vanhemmat hoidettavana, luottamustehtäviä tms. ja vaikkapa vain yksi yhteinen vapaa vkl puolison kanssa - tilanne on täysin eri kuin jollain, jolla on säännöllinen työaika ja tekemisen puutetta.
Tästä olen samaa mieltä. Mutta pointtina tässä olkin se, että se kuuluu ilmoittaa suoraan jos ei ole tulossa, eikä olla vastaamatta mitään, ja sitten vaan jättää menemättä! Kutsuun pitää aina reagoida!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Instaan kuva shamppislasista ja herkkulautasesta, ehkä pieni lahjapaketti kyljessä. Saat 200 tykkäystä ja monta ”ihanaa” ❤️❤️❤️ 😍😍😍 ja juhlat on siinä. Minä mietin jo nuorimman lakkiaisia ja ajattelin mennä perheen voimin jonnekin hemmotteluun. Vanhemman lakkiaisiin jäivät tulematta mm. ”ystävät” joiden lasten lakkiaisissa olen ollut auttamassa useampaankin kertaan. Kun sattui nyt toinen meno samaan aikaan, joku seurakuntamummeleiden kuukausittainen kokoontuminen. Tuli marssijärjestys ja ystävyyden arvostus kerralla selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin juhlien järjestämisen sukulaisille muutama vuosi sitten. Kutsuimme miehen sisarukset lapsineen meille juhlimaan uutta vuotta, tosin juntisti vain kysymällä että tulisivatko. Ruoat ja juomat meidän puolesta, tuokaa vain itsenne ja iso nälkä. Olivat innoissaan tulossa ja sanoivat että onpa kiva idea, lapsillekin hauskaa!
Joo. Laitoimme miehen kanssa koko päivän pöytää koreaksi, lapset odottivat innoissaan serkkuja. Kello 18 piti juhlat alkaa... 18:15 ei vielä ketään. Soitto. "Joo kyl me tästä kohta."
Ensimmäiset tulivat 20:30. Olivat ensin kotona syöneet ja saunoneet. 21:00 seuraavat. Ja viimeiset 23:30, että vielä kerkesi ennen kuin vuosi vaihtui. Itse painuin nukkumaan kun veetutti niin vietävästi. Ei ikinä enää.
Tosiaan, jos ei kiinnosta niin voisi kai sen sanoa. "Kiitos kutsusta, mutta me ei tällä kertaa päästä." Noin, ei ole vaikeaa.
Kiitos kun sain avautua :D
Saga jatkuu... Nyt nämä jäämättä tulleet vieraat ilmottelet tulevansa kuka miloinkin tällä viikolla käymään! Ei hele... En kai minä tässä pidä tarjoiluja koko viikkoa esillä ja odottele työviikon ja arjen lomassa, että milloinhan itse kukainenkin ylhäisyys suvaitsee omien aikataulujensa mukaan saapua kylään..?
Alkaa tuntua ihan farssilta koko homma. Älytöntä touhua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Saga jatkuu... Nyt nämä jäämättä tulleet vieraat ilmottelet tulevansa kuka miloinkin tällä viikolla käymään! Ei hele... En kai minä tässä pidä tarjoiluja koko viikkoa esillä ja odottele työviikon ja arjen lomassa, että milloinhan itse kukainenkin ylhäisyys suvaitsee omien aikataulujensa mukaan saapua kylään..?
Alkaa tuntua ihan farssilta koko homma. Älytöntä touhua.
Ap
No et tietenkään. Unohda koko jengi ja sano että ohi on nämä bileet, meni jo. Tai sano joku aika jolloin voivat tulla mutta lähde itse perheinesi vaikka ravintolaan syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on mun mielestä siinä, että se on oikeasti huonoa käytöstä jos ei mene juhliin vaikka on kutsuttu. Ymmärrän jos tulee jotain äkkinäistä sairastumista tai muuta, mutta muu syy on kyllä pelkästään käytöstapojen puutetta. Ei siis arvosteta kutsujaa laisinkaan. En olisi tekemisissä moisten moukkien kanssa, jos tuollainen käytös toistuu.
Höpsistä. Puolituttu haluaa teinilleen maksimimäärän lahjoja ja kutsuu kaikki mahdolliset etäisetkin ihmiset kaffeelle. Ei todellakaan ole mitään sosiaalista normia, että "pakko mennä jos ei ole pää kainalossa"!!!
Eri ihmisillä on erilainen elämä ja erilaiset arvostukset. Koeta nyt vaan aikuinen ihminen jo vihdoin oppia tämä. Jollain on vuorotyö, iäkkäät vanhemmat hoidettavana, luottamustehtäviä tms. ja vaikkapa vain yksi yhteinen vapaa vkl puolison kanssa - tilanne on täysin eri kuin jollain, jolla on säännöllinen työaika ja tekemisen puutetta.
Jaa. No minä olen juuri tällainen, mutta en todellakaan lahjojen vuoksi näin tee. Itse asiassa mainitsen aina, että mieluummin vain kahta kättä heilutellen tultaisiin, kun ei tarvita yhtään lisää tavaraa. Minusta vain on mukava nähdä tuttuja ja kestitä ihmisiä paljon kerralla, ei yksitellen. Ei siinä sen kummempaa.
Jaahas. Eilen kävi sitten yksi "juhlat unohtanut" -vieras. Me oltiin jo iltatoimilla, nuorimmaista nukuttamassa, kun ovikello soi. Kahvipöytä siis puoli yhdeksän aikaan valmiiksi, omat aikataulut sekaisin, kun illasta menikin puolitoista tuntia seurusteluun..!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin juhlien järjestämisen sukulaisille muutama vuosi sitten. Kutsuimme miehen sisarukset lapsineen meille juhlimaan uutta vuotta, tosin juntisti vain kysymällä että tulisivatko. Ruoat ja juomat meidän puolesta, tuokaa vain itsenne ja iso nälkä. Olivat innoissaan tulossa ja sanoivat että onpa kiva idea, lapsillekin hauskaa!
Joo. Laitoimme miehen kanssa koko päivän pöytää koreaksi, lapset odottivat innoissaan serkkuja. Kello 18 piti juhlat alkaa... 18:15 ei vielä ketään. Soitto. "Joo kyl me tästä kohta."
Ensimmäiset tulivat 20:30. Olivat ensin kotona syöneet ja saunoneet. 21:00 seuraavat. Ja viimeiset 23:30, että vielä kerkesi ennen kuin vuosi vaihtui. Itse painuin nukkumaan kun veetutti niin vietävästi. Ei ikinä enää.
Tosiaan, jos ei kiinnosta niin voisi kai sen sanoa. "Kiitos kutsusta, mutta me ei tällä kertaa päästä." Noin, ei ole vaikeaa.
Kiitos kun sain avautua :D
Me kutsuttiin myös ystäväperhe uudeksi vuodeksi. Tulivat klo 16, kävivät muualla siinä välillä tunnin verran, söivät meillä illallisen ja lähtivät heti sen jälkeen kotiin. Tai no, toisen perheen luokse. Enpä kutsu enää.
No onpa käytöstä vierailta.
Mä oon miettinyt että näinkö jätän omat synttärit pitämättä, en jaksa sitä säätöä mikä on edessä. Minulla ei ole tiivistä ystäväjoukkoa vaan ystäviä sieltä täältä eikä he ole koskaan tavanneet, osa tuntee osan jne. Mutta noi ystävät on niin jumeja etteivät osallistu jos ei tunne muita vieraita ja mikä pahempaa, jos vieraissa on joku jonka on joskus tunteneet mutteivät enää ole tekemisissä. Näen jo sieluni silmin sen vatuloimisen ja puntaroinnin kehtaako tulla vai ei. Yksin varmaan saisin juhlani juhlia.