Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minuun ei reagoida normaalisti??
25.03.2019 |
Todella usein uusia ihmisiä kohdatessani minuun suhtaudutaan jotenkin kummallisesti, ollaan jotenkin aivan pöllämystyneen ja hämmentyneen oloisia, ja en kuvittele tätä oikeasti. Läheskään kaikki ihmiset ei reagoi näin. Esimerkkinä vaikkapa kaupan kassat ovat aivan kummallisia minua kohtaan, jotkut vaikuttavat jopa huvittuneilta, vaikka minussa ei pitäisi olla mitään niin huvittavaa. Olen puhdas, siisti ja todella tavallisen näköinen. Kärsin tästä koska tunnen oloni niin oudoksi ja epänormaaliksi ja sitten se ruokkii mahdollista outoa käytöstä kun kuvittelen olevani niin outo. Vaikka tänäänkään kun en edes muistanut olevani outo ja olin itsevarma kaupassa asioidessani niin sain silti taas sitä kummallista käytöstä. En jaksa tätä enää. Mikä minussa on vikana??!! :(
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se muiden kummallinen käytös ilmenee?
No ovat jotenkin huvittuneen hämmentyneitä. Aivan kuin yrittäisivät peitellä hymyä ja huvittuneisuutta ja saattavat katsella hämmentyneinä ympärilleen tai muita ihmisiä ja eivät katso minua. En osaa paremmin selittää. Ap
Ap, kuulostat ihan höpsöltä. Mutta jos totta puhutaan, olen joutunut miettimään samaa. Mikä ihme se kummallinen ensi-ilme ihmisillä on minut tavatessaan? Ei kaikilla, mutta todella monella. Itse en koe tätä niinkään asiakaspalvelutilanteissa (niissäkin joskus), vaan muissa yhteyksissä.
Joskus ajattelen, että se on valmista vihamielisyyttä. Että kasvojen piirteeni on tietyllä tavalla luontaantyöntävät. Hymyni saa silmät sirrilleen, mutta ei iloisesti vaan enemmänkin niin, että näytän pilkalliselta, ylimieliseltä. En todellakaan haluaisi näyttää siltä. Joskus tilanne laukeaa, kun avaan suuni ja alan puhua: kohteliaasti, nätisti ja joskus hauskasti. Mutta kaikkien kanssa se ensi-ilme ei mene pois. Se sellainen mitähän kettua nyt taas - ilme. Naisilta koen sitä enemmän kuin miehiltä, mutta suoranaista ohikatsomista ja dissaamista koen nimenomaan miehiltä.
Minäkin olen tavallinen. Ylipainoinen, mutta en pahasti. Pukeudun tavallisesti (ajattomasti, omasta mielestäni kivasti). En meikkaa paljoa. Pyrin aina olemaan kohtelias.
Äkkiseltään tulee mieleen, että voisiko olla joku yllättävä piirre? Jotain, johon ensisuhtautuminen olisi ehkä hämmennys? Mulla oli joskus opettaja, jolla oli hokema, joka hämmensi aina uudet oppilaat ensimmäisellä tunnilla ja oli vaikea olla reagoimatta.
Onko tätä kummallista käytöstä jatkunut pitkään, vai onko uusi ilmiö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että johtuu luontaisesta karismastani. Minulla on myös hyvin energiaa, olen levännyt ja se säteilee ulospäin minusta. Moni muu ihminen on masentunut, stressaantunut ja elää liian kiireistä elämää. Olen sosiaalinen erakko. Kun menen ihmisten ilmoille, niin minuun otetaan kontaktia. Niin aikuiset, lapset kuin ohi kulkevat koiratkin tuntuvat pitävän minusta. Osa naisista suhtautuu minuun vihamielisesti, mutta otaksun sen johtuvat kateellisuudesta ja reviiriajattelusta. Uusia kasvoja ei heti hyväksytä, vaan puolustetaan omaa asemaa, varsinkin kun tulen enimmäkseen heti hyvin juttuun ihmisten kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, jospa sun kasvos on vaan sellaiset luonnostaan että aiheutat hermostuneisuutta? Mulla oli koulussa ongelmia saada ystäviä, mietin että miksi kaikki on hirveän varovaisia ja vähän pelokkaan oloisia.... Sain myöhemmin kuulla että näytän vain aggressiiviselta ja se sai kaikki luonnostaan hieman varuilleen. Joitakin ystäviä mulla toki oli mutta meni tovi että ihmiset huomasivat etten ole yhtään pelottava vaikka näytän siltä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ulkoinen habituksesi ei kohtaa vaikkapa käytöksesi tai äänesi kanssa? Että päältäpäin katsottaessa, kun me kuitenkin ne (usein virheellisetkin) johtopäätökset ensivaikutelman perusteella tehdään, vaikutat joltain johon vaikkapa äänesi tai korusi tai meikkaustyylisi ei tavallisen tallaajan silmiin mätsää? Vähän kuin että olisit pukeutunut maastopukuun, mutta meikki ja kampaus on linnan juhlista. Tai että olet pieni ja heiveröisen kokoinen, mutta sinulla on matala ja möreä ääni. Ei siis sillä että mikään noista ominaisuuksista olisi toista parempi tai huonompi, mutta jos niitä on harvemmin totuttu näkemään yhdessä niin se hämmentää ja ehkäpä joitain huvittaakin.
Tai sitten olet kehittänyt tästä ajan kanssa itsellesi mielikuvitusongelman, josta on tullut todellinen ongelma. Jos siis käyttäydyt nykyään jotenkin kummallisesti, koska nuo tilanteet ovat mielestäsi kummallisia. Ruokit tilannetta itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tätä kummallista käytöstä jatkunut pitkään, vai onko uusi ilmiö?
Vuosia jatkunut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Satutko näyttämään vaikka joltain julkkikselta?
En varmasti näytä, sen tiedän. :D Ap
Vierailija kirjoitti:
onko äänesi jotenkin poikkeuksellinen?
Minulla on aika heleä ääni, ehkä jopa hieman lapsenomainen, mutta ei kyllä mitenkään poikkeuksellinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Äkkiseltään tulee mieleen, että voisiko olla joku yllättävä piirre? Jotain, johon ensisuhtautuminen olisi ehkä hämmennys? Mulla oli joskus opettaja, jolla oli hokema, joka hämmensi aina uudet oppilaat ensimmäisellä tunnilla ja oli vaikea olla reagoimatta.
Olen miettinyt, että onkohan minulla jotenkin vihaisen näköinen perusilme tai muuten kummallinen, jos vaikka itse näytän huvittuneelta tms. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ulkoinen habituksesi ei kohtaa vaikkapa käytöksesi tai äänesi kanssa? Että päältäpäin katsottaessa, kun me kuitenkin ne (usein virheellisetkin) johtopäätökset ensivaikutelman perusteella tehdään, vaikutat joltain johon vaikkapa äänesi tai korusi tai meikkaustyylisi ei tavallisen tallaajan silmiin mätsää? Vähän kuin että olisit pukeutunut maastopukuun, mutta meikki ja kampaus on linnan juhlista. Tai että olet pieni ja heiveröisen kokoinen, mutta sinulla on matala ja möreä ääni. Ei siis sillä että mikään noista ominaisuuksista olisi toista parempi tai huonompi, mutta jos niitä on harvemmin totuttu näkemään yhdessä niin se hämmentää ja ehkäpä joitain huvittaakin.
Tai sitten olet kehittänyt tästä ajan kanssa itsellesi mielikuvitusongelman, josta on tullut todellinen ongelma. Jos siis käyttäydyt nykyään jotenkin kummallisesti, koska nuo tilanteet ovat mielestäsi kummallisia. Ruokit tilannetta itse.
Tuo voi olla, että jos juuri esim. ääni ja ulkonäkö/olemus/perusilme ei sovi yhteen. Jos vaikka näytän tosiaan vihaiselta ja sitten mun ääni onkin tosi heleä ja lapsenomainen. :D Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että johtuu luontaisesta karismastani. Minulla on myös hyvin energiaa, olen levännyt ja se säteilee ulospäin minusta. Moni muu ihminen on masentunut, stressaantunut ja elää liian kiireistä elämää. Olen sosiaalinen erakko. Kun menen ihmisten ilmoille, niin minuun otetaan kontaktia. Niin aikuiset, lapset kuin ohi kulkevat koiratkin tuntuvat pitävän minusta. Osa naisista suhtautuu minuun vihamielisesti, mutta otaksun sen johtuvat kateellisuudesta ja reviiriajattelusta. Uusia kasvoja ei heti hyväksytä, vaan puolustetaan omaa asemaa, varsinkin kun tulen enimmäkseen heti hyvin juttuun ihmisten kanssa..
Minulla sama.
Alue: Aihe vapaa
Miten se muiden kummallinen käytös ilmenee?