Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä sellaisen lähipiiriini kuuluvan ihmisen kanssa, joka kokee,...?
08.04.2013 |
että nuorena "Oli kiva juoda ja samalla harrastaa huoletonta seksiä" (seurauksena mm isätön lapsi), kun itse suhtaudun, että "Jokainen ihminen on niin arvokas, että humalassa ei voi alkaa sekoilemaan seksin saralla."? Minulle tulee siis moraaliset estot tuollaisen käyttäytymisen kohdalla vastaan ja en voi mitenkään ihannoida ko käytöstä, niin kuin hän tuntuu tekevän.
Ehkä kyseessä on puolustautumisreaktio, kun hänellä seurauksena oli juuri tuo vahinkoraskaus? Jos ihmiselle käy näin, niin eikö hän voisi sen vartaa kasvaa aikuiseksi, että lopettaisi muistelot "Oi niitä aikoja... kunnes tulin raskaaksi ja aloin huolehtimaan lapsestani". Miksi ei voisi sanoa, että "Olin typerä."?
Kommentit (24)
Tää on kyllä parhaita provoja pitkään aikaan:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetti...en jaksanut edes lukea tätä ap:n terapiaistuntoa. On murheet joo. Elä ja anna toisten elää, ever heard about it?
Minäkin sekoilin nuorena kuten moni muukin. Jälkeenpäin, mutta vasta vuosien jälkeen, tajuan tehneeni niin, koska en rikkinäisen lapsuuden jälkeen muuta osannut. En ollut valmis enkä kykenevä normaaliin ihmissuhteeseen, mutta kaipasin sitä niin kipeästi, etten ollut yksinkään. Hain läheisyyttä seksin avulla enkä herkkänä nuorena naisena pystynyt sellaiseen selvin päin. Kunnon miehiin en törmännyt, tiedä kuinka sitten olisi käynyt. Ehkä olin seksiaddikti ja alkoholista tykkään edelleen ja ihan kivoja ne huumekokeilutkin oli.
Nyt olen paljon vanhempi ja elän eri tavalla. En kerro yleensä kellekään edes noin paljoa kuin tuossa ja se oli vain pieni osa nuoruudestani. Siihen samaan kuuluu myös mm. korkeakouluopinnot parhain arvosanoin yms.
Pointti: kuka sanoo, mikä elämä on oikea ja hyvä ja mitkä on syyt muuhun. Minä onneksi selvisin hengissä ja hyvin, ehkä sattumalta. Kaikille ei käy yhtä hyvin enkä tosiaan syyttäisi nuorta (lasta) itseään paljoakaan. Kuka sen sanoo, mistä saa puhua ja miksi oma elämänsä pitäisi salata? Kyllä minunkin juttujani voisi käyttää opettavana esimerkkinä, ainakin kuskon kokemani jälkeen ymmärtäväni nuoria ja omaa lastanikin omia vanhempiani ja monia muitakin paremmin. Paitsi jo ammattinikin takia, mutta oma kokemus on myös aina olemassa.
Osaan toki olla hiljaa varsinkin rajoittuneessa ja tekopyhässä seurassa ja ymmärrän, mikä - minun mielestäni - on sopivaa lapsenkin korville. Mutta pitääkö minun esim. "harmittomasti" kysyttäessä tai muiden jutellessa nuoruudestaan, vaivautua valehtelemaan omastani? Paljoa en kyllä kerrokaan, mutta miksi en voisi?!
Selviät sillä tavalla että kerrot oman mielipiteesi tuon elämäntyylin ihannoimisesta, ja annat hänen pitää omansa. Näin te molemmat olette selvillä toistenne arvomaailmasta, minkä jälkeen voitte aivan normaalisti olla tekemisissä.