Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Hei sinä masentunut! Oliko vanhemmillasi ongelmia mielenterveyden kanssa?
24.03.2019 |
Puhuttiinko teillä kotona mielenterveysongelmistasi avoimesti? Vai miten sairastumiseesi suhtauduttiin?
Kommentit (33)
Pitkään jatkuneesta masennuksesta alkoholistiksi ja siiitä kyyniseksi aikuuiseksi. Tuttu kaaava suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti on. Ei kumpikaan ole käynyt lääkärissä niiden takia, mutta molemmat ovat epätavallisia. Isä räjähteli epäloogisesti ja puhui siitä, miten kaikkialla on jotain valvontakameroita ja samalla valvoi perhettä tarkalla silmällä. Äiti taas on vähiten tunteita osoittava ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Ihan kuollut sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Äidilläni haki apua masemnukseen, kun olin lapsi. Siitä ei puhuttu.
Olen sittemmin puhunut asiasta äitini kanssa.Asia tuli ilmi kun etsin itseäni koskevia papereita, koulu käytti minua psykologilla 2-luokalla, ja halusin tietää syyn.
Lyhyessä lausunnossa, joka oli ainoa dokumentti, joka löytyi perheneuvolan arkistoista, mainittiin äidin kärsineen "mielenmasennuksesta", johon hakenut apua perheneuvolasta.
Kärsin itse ajoittaisesta masennuksesta.
Miten äitisi suhtautui, kun otit asian puheeksi?
Avautui aiheesta ensikertaa.
Käytiin tosi helpottava keskustelu.
Keskustelimme myös tuosta kouluaikaisesta psykologikäynnistäni.
Heille oli sanottu, että pojalle on varattu aika, mutta syytä ei ilmoitettu.
70-luvulla asiat olivat toisin.
No ei suoraan mt ongelmaa mutta isä erittäin pahasti luonnevikainen (ei mikään narsisti vaan 100x pahempi, nautti lasten hakkaamisesta ja kidutti ja rääkkäsi koko perhettä). Omituisia sääntöjä, nälässä pitämistä, vessakäyntikiellolla rääkkäämistä (ei saanut 12 tuntiin esim pissalla käydä), kiusallaan herätti lapsia monta kertaa yössä, silmitön väkivlta monta kertaa viikossa... yhtä hullu kuin joku sarjamurhaaja.
Yhtä hullu oli äiti joka alusttui kaikkeen, salaili tilannetta ja antoi hullun rääkätä lapsiaan mitenkään puuttumatta tai estämättä.
Meillä kaikilla kolmella lapsella mt-ongelmaa. Munä olen hyvissä töissä ja ”menestynyt” ulkoisesti, mutta sisältä aivan hajalla.
Ei olla saatu mitään tukea tai apua koskaan, terapiaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti on. Ei kumpikaan ole käynyt lääkärissä niiden takia, mutta molemmat ovat epätavallisia. Isä räjähteli epäloogisesti ja puhui siitä, miten kaikkialla on jotain valvontakameroita ja samalla valvoi perhettä tarkalla silmällä. Äiti taas on vähiten tunteita osoittava ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Ihan kuollut sisältä.
Miten he ovat suhtautuneet siihen, että sinä olet hakenut ongelmiisi apua? Monesti tällaiset ihmiset ovat kaikkea apua vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkään jatkuneesta masennuksesta alkoholistiksi ja siiitä kyyniseksi aikuuiseksi. Tuttu kaaava suomessa.
Tuo on kyllä yleistä. Masennuksen "itselääkintä" alkoholilla lähtee helposti käsistä. Meilläkin oli alkoholin kanssa toisella vanhemmista aikamoista lotraamista, vaikka hän pystyikin käymään töissä.
Vierailija kirjoitti:
No ei suoraan mt ongelmaa mutta isä erittäin pahasti luonnevikainen (ei mikään narsisti vaan 100x pahempi, nautti lasten hakkaamisesta ja kidutti ja rääkkäsi koko perhettä). Omituisia sääntöjä, nälässä pitämistä, vessakäyntikiellolla rääkkäämistä (ei saanut 12 tuntiin esim pissalla käydä), kiusallaan herätti lapsia monta kertaa yössä, silmitön väkivlta monta kertaa viikossa... yhtä hullu kuin joku sarjamurhaaja.
Yhtä hullu oli äiti joka alusttui kaikkeen, salaili tilannetta ja antoi hullun rääkätä lapsiaan mitenkään puuttumatta tai estämättä.
Meillä kaikilla kolmella lapsella mt-ongelmaa. Munä olen hyvissä töissä ja ”menestynyt” ulkoisesti, mutta sisältä aivan hajalla.
Ei olla saatu mitään tukea tai apua koskaan, terapiaa tms.
Oletko yrittänyt aikuisiällä saada apua psykiatrian poliklinikalta? Nuo kokemukset kuulostavat niin rankoilta, että niitä olisi varmasti hyvä käsitellä yhdessä ammattiauttajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla ei ollut (ainakaan näkyviä) ongelmia vaikka isäni oli sodan ohiammuttuja ja äitikin jäänyt 2 pikkusisaren kanssa orvoksi 11 vuotiaana. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli hyvin onnellista aikaa.
Oma masennus johtuu kovista kivuista joihin ei saa apua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei suoraan mt ongelmaa mutta isä erittäin pahasti luonnevikainen (ei mikään narsisti vaan 100x pahempi, nautti lasten hakkaamisesta ja kidutti ja rääkkäsi koko perhettä). Omituisia sääntöjä, nälässä pitämistä, vessakäyntikiellolla rääkkäämistä (ei saanut 12 tuntiin esim pissalla käydä), kiusallaan herätti lapsia monta kertaa yössä, silmitön väkivlta monta kertaa viikossa... yhtä hullu kuin joku sarjamurhaaja.
Yhtä hullu oli äiti joka alusttui kaikkeen, salaili tilannetta ja antoi hullun rääkätä lapsiaan mitenkään puuttumatta tai estämättä.
Meillä kaikilla kolmella lapsella mt-ongelmaa. Munä olen hyvissä töissä ja ”menestynyt” ulkoisesti, mutta sisältä aivan hajalla.
Ei olla saatu mitään tukea tai apua koskaan, terapiaa tms.
Oletko yrittänyt aikuisiällä saada apua psykiatrian poliklinikalta? Nuo kokemukset kuulostavat niin rankoilta, että niitä olisi varmasti hyvä käsitellä yhdessä ammattiauttajan kanssa.
No, mulla on vain ajoittaista lievää masennusta jonka työterveys hoitaa (lääkkeillä). En oikein tiedä onko mitään syytä (siis kunnon syytä) päästä psykiatriselle. Varmaan silleen onnistuis että itse maksaa psykoterapian mutta se on 90e kerta ja vuodessa jo 10 000e...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidillä oli hoitamaton vaikea masennus ja hän joikin itsensä hautaan. Asioista ei puhuttu. Omalla kohdallani valitsin toisen tien - lähdin hakemaan apua ja nyt alan vähitellen elää elämäni parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten äitisi suhtautui, kun otit asian puheeksi?