Lapsiperhearki on totaalisen uuvuttavaa. Miten tätä jaksaa??EI

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 16:24"]

Sympatiat ap:lle! Olen sielunsiskoni. Ja niille, jotka kysyvät miksi hankittiin lapsia todettakoon, ettei sitä voi etukäteen tietää millaiset lapset saa. Taas nämä kilttien tyttölasten äidit viisastelevat ja höpisevät jostain kasvatuksesta, vaikka eivät oikeastaan tiedä siitä mitään - tsäkällä kun saivat kiltin tytön Tulkaapa kasvattamaan meidän kahta rasavilliä riiviöpoikaa. Yksittäin ne ovat ihan kivoja, mutta kahdestaan ne muodostavat aivan sietämättömän kokonaisuuden, joka 5. minuutti on joku tappelu, rikkominen tai painiminen menossa.

[/quote]

mä niin allekirjoitan tämän ! Supermarjot ja muut vst voisi joskus katsoa muihin kun omaan napaan. Lapset ovat erilaisia ja jollekin on tullut tämä pulla että lapsi on superhaateellinen.

Itselleni lamppu syttyi vasta silloin kun 2 v neuvolassa neuvolatäti kysyi miten mä jaksan, kun lapsi on täynnä virtaa. Tajusin että hei, tämä energia on lapsessa synnynnäistä, ei minun syytäni.

Me emme käy tyttökavereiden ja heidän lasten kanssa kahviloissa eikä elokuvissa vaan käymme heidän mielestä liian usein Hoplopeissa ja ihan vaan lähipuistossa. Meidän lapsi tarvitsee energiaa eikä pillimehuja.

Aloittajalla taitaa olla aika pienet lapset? Ja olet kotiäiti? Siinä on jo kaksi syytä siihen, miksi arki tuntuu helvetilliseltä. Kaikille ei kotiäitiys vain sovi, ja silloin on todellakin lasten edun mukaista muuttaa arkea sen verran että äiti voi paremmin. Minulla on kaksi pientä lasta (4 ja 2 v), olin kotiäitinä tuon 4 vuotta. Aloitin joku aika sitten osa-aikatyön ja nyt huomaan selkeän muutoksen perheemme yleisilmapiirissä. Lapset eivät kiukuttele niin paljon, kun minä en ole enää räjähdysherkkä uupumuksen vuoksi. Pääsen näet välillä töihin lepäämään. ;) Se auttaa kovasti, kun tietää milloin töihin voi taas mennä. Mun työni on todella leppoista ja sitä ei siis kuten sanottu ole kokopäiväisesti. Nautin lasten seurasta nykyään suuresti, en halua edes kehittää mitään lapsettomia menoja (joita kotiäitiaikana kaipasin koko ajan), vaan mieluummin olen tämänkin viikonlopun ollut rauhassa kotona perheen kanssa! Minä, joka olen viimeiset vuodet kuvitellut, että perhe-elämä ei ole minua varten. Aloittajalla on rankka elämäntilanne, mutta ei se tarkoita, etteikö helpompia aikoja voisi olla edessä JA etteivätkö lapset silti olisi voineet olla todella hyvä juttu. Tsemppiä! :)

Oliko ap teidän arki jotenkin tosi rentouttavaa ja mukavaa vielä jokunen kuukausi sitten, kun olet erehtynyt vielä yhden lapsen tekemään? En ymmärrä. Juuri tällaista uupumusta seuraa siitä, että tehdään ne lapset väkisin pienillä ikäeroilla. Pieni ikäero on ihan kiva juttu, jos lapset ovat kohtuu rauhallisia, mutta vilkkaiden lasten kanssa se on henkinen kuolema joka päivä.

En suostu allekirjoittamaan tuota, että jokaisen lapsen kuuluu jatkuvasti kokeilla rajojaan ja melskata ja uhmata. Ei se niin ole. Ei lapset ole mistään samasta muotista, esim. itselläni ei kuulemma ollut uhmaikää juuri lainkaan eikä ollut sisaruksillanikaan. Nyt aikuisina olemme kaikki edelleen rauhallista sorttia. Ketään meistä ei ole lytätty, mitään "isoja ongelmia" mihin tämä eräs kirjoittaja viittasi, ei ainakaan minulla ole. Voin tasan tarkkaan olla oma itseni lapsuudenkodissani ja olen aina ollutkin. On koteja, joihin ei tarivtse laittaa laatikoihin lapsilukkoja tai pesuaineita piiloon, koska lapset eivät tongi joka paikkaa. Jotkut lapset eivät oikeasti kohella suuna päänä ympäriinsä ja myös tottelevat kun käsketään. Se ei tarkoita tahdon latistamista tai mitään pelon ilmapiiriä, vaan on ihan luonnekysymys. Ärsyttää tämä suomalainen ajattelutapa, että lasten kuuluu jatkuvasti möykätä ja riehua.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 13:32"]

Ja halusit lapsia, koska...?

[/quote]

Taas tuo järjetön kysymys!

Minä tein lapsia odottaakseni, että ne kasvavat isoksi. Pikkulapsiaika on onneksi lyhyt.

Minäkin voivottelin aikonaan pikkulapsihelvettiä ja minulle ilkuttiin "odotapa kun ne tulevat murrosikään" (lapseni ovat tyttöjä). Nyt tytöt ovat murrosiässä ja elämä helppoa kuin mikä! En mistään hinnasta vaihtaisi pikkulapsiaikaan.

Miksi tällä palstalla pyörii niitä, ketkä eivät tajua että LAPSET OVAT YKSILÖITÄ! 

Omani on nykyään helppo, arki sujuu ja kaikilla on hyvä fiilis kotona. Olemmeko miehen kanssa erinomaisia vanhempia? Tuskinpa sen parempia kuin ap!

15 tiedoksi, että suurimmalla osalla tuohon totaaliseen väsymykseen mahtuu myös ylitsepursuavaa rakkautta. En voinut kuvitella miten valtava lahja lapsi on! Silti, olen väsymyksen myötä käynyt pimeämmissä olotiloissa kuin koskaan ennen lapsia. Itsekin raskaana nyt, ymmärrän ap:n tilanteen. Jos on jo nyt totaalisen loppu, kuinka selvitä vielä vauvasta, joka valvottaa. Pitää luottaa siihen, että hormoonit kantaa.

Toivottavasti pääset ap lepäämään! Me ollaan myös harrastettu noita hotellilomia omassa kaupungissa. Myös erikseen miehen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 16:11"]

Mun keinot selvitä kasassa (lapsia neljä, kaikki ei edes suunniteltuja):

1. lapset ovat päiväkodissa 10pv/kk

2. omat liikuntaharrastukset 2x viikossa

3. kerran vuodessa IHAN YKSIN johonkin kaupungille ja yöksi hotelliin - saat nukkua, saat hiljaisuutta, saat tehdä mitä huvittaa ja ihan rauhassa, kukaan ei vaadi sulta vuorokauteen yhtään mitään

4. ja miehelle teen tarpeen mukaan erittäin selväksi, että NYT tarvin omaa aikaa, etten tule hulluksi, ja mies vie lapset vaikka retkelle tai HopLoppiin tms.

Meiltä lähtiessään vieraatkin huokaisee helpotuksesta ulko-ovella. Sen verran järkyttävä meno täällä on.

[/quote]

No tuo nyt jo helpottaa melkoisesti, että lapset ovat päiväkodissa vaikka äiti kotona...

Meillä oli esikoisen kanssa hirveää kun pienempi syntyi. Yritti koko ajan vahingoittaa pikkuista ja toisaalta ymmärsin tätä mutta myös vihasin lasta joka yritti vahingoittaa puolustuskyvytöntä pientä vauvaa. Itku oli herkässä mulla ja lapsellakin kun tuli koko ajan riitaa. Tuntui ettei mitään kivaa ollut vaan sitä selviytymistä päivästä toiseen.

Kuitenkin kun aikaa vähän kuluu niin tilanne helpottuu. Lapset kasvaa isommiksi ja yhtäkkiä meilläkin oli tilanne että pienin meni jo eskariin, ovat omatoimisempia, reippaita jne. Toki lapset riitelevät vielä mutta siihen ei joudu ihan samalla tavalla puuttumaan kun touhu on pääosin sanallista eikä nyrkkejä käytetä enää;-)

Tsemppiä! Raskaus on tosi raskasta aikaa ja sekin vie nyt sulta mehut. Yritä saada isä tai joku ihan ulkopuolinen esim. mll:n hoitaja viemään lasta vaikka ulos pariksi tunniksi että saat nukkua tai tehdä jotain mikä helpottaa oloasi. Nyt voit vielä levätä paremmin kun sitten kun on vielä se itkevä vauva koko ajan tississä kii...Ja siitäkin kuitenkin selviät!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 14:43"]

Ei äitiyden ole tarkoitus olla sitä, että äiti itkee uupumustaan, ja se voi olla yksi syy siihen että lapset ovat vaikeita. Siis se, että sinun väsymyksesi herättää heissä levottomuutta.

[/quote]

Erittäin hyvä kommentti! Äidin uupumus varmasti herättää levottomuutta lapsissa. Olen myös kuullut, että lapset saattaa jopa kuvitella olevansa syyllisiä! Lapsen ajatteluhan pyörii, kuten tiedetään, oman itsen ympärillä ja joskus se kääntyy pahasti lasta itseäänkin vastaan.

Äitiyden atrkoitus ei tosiaan ole uuvuttaa niin, että kaikki ilo häviää elämästä. Sääli vain, että tätä puolta todaan niin harvoin esiin, kun superäitimyyttiä on niin ihana ylläpitää...

[/quote]

Just. Kunpa vilkas ekaluokkalaiseni edes kokisikin syyllisyyttä siitä, että ajaa vanhempansa raivon partaalle hirveällä käytöksellään suunnilleen jokaikinen päivä. Mutta ei se mitään syyllisyyttä koe, vaikka aihetta olisikin.

Juuri tällaisten tarinoiden takia en tee toista lasta. Saimme yhden lapsen pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen. En kokenut hoitoja rankoiksi. Olen aina haaveillut monesta, monesta lapsesta mutta nyt, kun saimme yhden ihanan, suloisen, kiltin lapsen, en uskalla enää ottaa riskiä, että tämä ihana elämä muuttuisi. On ihanaa elää onnellista elämää yhden suloisen lapsen kanssa perheenä. En uskalla vaihtaa sitä monen lapsen perheeseen, jossa en ehkä jaksaisikaan, jos seuraava ei olisikaan yhtä ihana kuin tämä..

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 18:13"]

Juuri tällaisten tarinoiden takia en tee toista lasta. Saimme yhden lapsen pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen. En kokenut hoitoja rankoiksi. Olen aina haaveillut monesta, monesta lapsesta mutta nyt, kun saimme yhden ihanan, suloisen, kiltin lapsen, en uskalla enää ottaa riskiä, että tämä ihana elämä muuttuisi. On ihanaa elää onnellista elämää yhden suloisen lapsen kanssa perheenä. En uskalla vaihtaa sitä monen lapsen perheeseen, jossa en ehkä jaksaisikaan, jos seuraava ei olisikaan yhtä ihana kuin tämä..

[/quote]

EN yritä ylipuhua sinua, mutta se toinen voi olla yhtä ihana kuin se ekakin. :) Meillä kävi niin, kolmatta kertaa en minäkään usko että lottovoitto voisi osua kohdalle eli lapsiluku jää tähän. Ekat pari vuotta kuopuksen kanssa olivat kyllä rankkoja, elämä oli hankalampaa kuin yhden kanssa, mutta kun kuopus täytti 2 niin suloiset tyttömme leikkivät keskenään (tappelevat välillä toki, sitä ei yhden kanssa olisi) eikä meidän tarvitse viihdyttää, lapsilla on aina toisensa lomareissuilla jne. Näissä ketjuissa saa aina vain niitä negatiivisia kokemuksia, siksi kirjoitin positiivisenkin tähän.

Elät raskasta vaihetta nyt. Usko pois, et todellakaan ola ainoa. Elämä helpottaa kun lapset kasvaa, muistan tuon ajan elävästi kun olin niiin puhki (2 lasta vuoden ikäerolla). Nyt on taas omaa aikaa, saa nukkua, yhteistä aikaa miehen kanssa jne. Kaikki lapset koululaisia jo, 13v, 12v ja 7v.

Niin, ja itse kyllä katuisin jos olisin jättänyt yhteen lapseen. Olen itse ainut lapsi ja aika tylsää oli. Sisarusta ei korvaa mikään. Erilaisia nuo muksut ovat luonteeltaan, mutta sehän on vaan rikkaus! Tsemppiä ja voimia!

Ota nyt huomioon myös että sinulla voi olla jokin sairaus joka aiheuttaa väsymystä muutenkin uuvuttavassa tilanteessa. Itsekin olen ollut tuossa tilanteessa enkä silloin ymmärtänyt että sairastin kilpirauhasen vajaatoimintaa joka siis väsyttää jo vähemmän uupuvassakin tilanteessa... Kun sain siihen lääkityksen, elämä muuttui huomattavasti helpommaksi!

Mutta tsemppiä, se arki tosiaan helpottuu kun lapset kasvaa, omani ovat nyt 12,10 ja 8 eli jossain vaiheessa meilläkin oli se vauva + 2-vuotias + 4-vuotias ja se oli kyllä todella uuvuttavaa!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 16:11"]

Mun keinot selvitä kasassa (lapsia neljä, kaikki ei edes suunniteltuja):

1. lapset ovat päiväkodissa 10pv/kk

2. omat liikuntaharrastukset 2x viikossa

3. kerran vuodessa IHAN YKSIN johonkin kaupungille ja yöksi hotelliin - saat nukkua, saat hiljaisuutta, saat tehdä mitä huvittaa ja ihan rauhassa, kukaan ei vaadi sulta vuorokauteen yhtään mitään

4. ja miehelle teen tarpeen mukaan erittäin selväksi, että NYT tarvin omaa aikaa, etten tule hulluksi, ja mies vie lapset vaikka retkelle tai HopLoppiin tms.

Meiltä lähtiessään vieraatkin huokaisee helpotuksesta ulko-ovella. Sen verran järkyttävä meno täällä on.

[/quote]

No tuo nyt jo helpottaa melkoisesti, että lapset ovat päiväkodissa vaikka äiti kotona...

[/quote]

Joo, sehän on maailman suurin synti, laittaa lapset päiväkotiin vaikka itse olisi kotona. Parempi tehdä kaikki itse, vaikka nuppi sekoaisi.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 13:34"]

Onneksi meillä lapsiperheen arki on erilaista eikä pyhäkään pahalta tunnu. Ei ole älämölöä eikä ärtymystä.

Ihanaa, että meillä lapset saivat vanhempiensa geenit eli ovat rauhallisia, sopuisia ja ajattelevaisia.

[/quote]

Saattaa tuossa olla kasvatuksellakin osansa. Mäkään en kyllä kestäisi älämölöä - eikä sitä tarvitsekaan kestää. Toisin kuin Suomessa usein luullaan, hillitön riehuminen ja koheltaminen eivät ole lapsen normaaleja kehitysvaiheita.

[/quote]

Tekisi tosiaan mieli lähettää meidän apinaipanat näille mammoille vaikka viikonlopuksi...

Elämä helpottaa kun selviää niiden kanssa kouluikään. Välillä on rankkaa mutta kyllä se helpotus vielä koittaa..ja sitten alkaa tekemään mieli iltatähteä..kun ellämä on niin helppoa..

Tsemppiä ap, kuulostaa ihan minun ajatuksiltani vuosi sitten. Olin raskaana ja esikoisella tosi paha uhma... Mulla ainakin tuo raskaus oli se kaikkein hankalin juttu ja väsytti ihan uskomattomasti. Heti kun vauva syntyi helpotti väsymyskin, ja esikoisen uhmaa jaksoi aivan toisella tavalla. Ja kun oma jaksaminen lisääntyi, se uhmakin tuntui vähän vähenevän.

Nyt yrität vain levätä mahdollisimman paljon. Palkkaa hoitaja (neuvolan kautta saattaa joillain paikkakunnilla saada todella edullisestikin), kodinhoitoapua, mitä ikinä vain tunnet tarvitsevasi. Neuvolasta saa myös keskusteluapua, itselle siitä ainakin oli hyötyä. Jos jaksat, yritä käydä puistossa, perhekerhoissa ja vastaavissa, jossa saat vertaistukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Jaksamisia sinulle!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 16:11"]

Mun keinot selvitä kasassa (lapsia neljä, kaikki ei edes suunniteltuja):

1. lapset ovat päiväkodissa 10pv/kk

2. omat liikuntaharrastukset 2x viikossa

3. kerran vuodessa IHAN YKSIN johonkin kaupungille ja yöksi hotelliin - saat nukkua, saat hiljaisuutta, saat tehdä mitä huvittaa ja ihan rauhassa, kukaan ei vaadi sulta vuorokauteen yhtään mitään

4. ja miehelle teen tarpeen mukaan erittäin selväksi, että NYT tarvin omaa aikaa, etten tule hulluksi, ja mies vie lapset vaikka retkelle tai HopLoppiin tms.

Meiltä lähtiessään vieraatkin huokaisee helpotuksesta ulko-ovella. Sen verran järkyttävä meno täällä on.

[/quote]

Miksi ette kasvata lapsianne??? Mä en vaan jaksa käsittää sitä. Jotenkin se on vielä nykyaikana tosi tyypillistä, että perheen vanhemmat on hermoraunioita, kun pennut pyörittää perhettä, ei sen niin tarvitse eikä pidä olla.

Mulla on kolme poikaa, joista nuorin on ylivilkas. Silti meillä on enimmäkseen mukavaa ja rauhallista.

Kyllä sitä älämölöä syntyy yhdenkin lapsen kanssa. Tourettea sairastavan lapsen oireisiin kuuluu mm. eräänlainen mölinä ja verbaaliset ticsit.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 16:11"]

Mun keinot selvitä kasassa (lapsia neljä, kaikki ei edes suunniteltuja):

1. lapset ovat päiväkodissa 10pv/kk

2. omat liikuntaharrastukset 2x viikossa

3. kerran vuodessa IHAN YKSIN johonkin kaupungille ja yöksi hotelliin - saat nukkua, saat hiljaisuutta, saat tehdä mitä huvittaa ja ihan rauhassa, kukaan ei vaadi sulta vuorokauteen yhtään mitään

4. ja miehelle teen tarpeen mukaan erittäin selväksi, että NYT tarvin omaa aikaa, etten tule hulluksi, ja mies vie lapset vaikka retkelle tai HopLoppiin tms.

Meiltä lähtiessään vieraatkin huokaisee helpotuksesta ulko-ovella. Sen verran järkyttävä meno täällä on.

[/quote]

No tuo nyt jo helpottaa melkoisesti, että lapset ovat päiväkodissa vaikka äiti kotona...

[/quote]

Joo, sehän on maailman suurin synti, laittaa lapset päiväkotiin vaikka itse olisi kotona. Parempi tehdä kaikki itse, vaikka nuppi sekoaisi.

[/quote]

Kaikkein parasta olisi tehdä sellainen perhesuunnittelu, että tietää jaksavansa. Ei siis neljää lasta, kun ihan varmasti katastrofin merkit on olleet ilmassa jo kahden jälkeen.

Muutenkaan mä en tajua tuollaista, että kerran vuodessa se äitikin pääsee johonkin... meillä pääsee vaikka kerran viikossa tarvittaessa. tai vaikka joka päivä. Meillä on kaksi tasaveroista vanhempaa, joista toinen ottaa vetovastuun, jos toinen on jostain syystä pois pelistä.

Kasvatetaan kyllä. Rajat on ja kaikkea on kokeiltu, myös neuvolapsykologin avulla. Kaksi lasta on rauhallisia, kaksi aivan "päättömiä". Todellakin erilaisia persoonia. Yksi villikko vielä menisikin, mutta kun kaksi on aina yhdessä joko riehumassa tai tappelemassa ja toisiaan yllyttämässä ties mihin.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 16:11"]

Mun keinot selvitä kasassa (lapsia neljä, kaikki ei edes suunniteltuja):

1. lapset ovat päiväkodissa 10pv/kk

2. omat liikuntaharrastukset 2x viikossa

3. kerran vuodessa IHAN YKSIN johonkin kaupungille ja yöksi hotelliin - saat nukkua, saat hiljaisuutta, saat tehdä mitä huvittaa ja ihan rauhassa, kukaan ei vaadi sulta vuorokauteen yhtään mitään

4. ja miehelle teen tarpeen mukaan erittäin selväksi, että NYT tarvin omaa aikaa, etten tule hulluksi, ja mies vie lapset vaikka retkelle tai HopLoppiin tms.

Meiltä lähtiessään vieraatkin huokaisee helpotuksesta ulko-ovella. Sen verran järkyttävä meno täällä on.

[/quote]

Miksi ette kasvata lapsianne??? Mä en vaan jaksa käsittää sitä. Jotenkin se on vielä nykyaikana tosi tyypillistä, että perheen vanhemmat on hermoraunioita, kun pennut pyörittää perhettä, ei sen niin tarvitse eikä pidä olla.

Mulla on kolme poikaa, joista nuorin on ylivilkas. Silti meillä on enimmäkseen mukavaa ja rauhallista.

[/quote]