Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko meillä maailman ainoa 3-lk poika joka ei kaipaa kavereita?
07.04.2013 |
Huolissamme olemme, koulussa sujuu hyvin ja siellä touhuaa välintunneilla parin kolmen pojan kanssa, mutta muuten ei kiinnosta eikä kaipaa kavereita:/ ja esim urheiluharrastukseensa liittyvissä treeneissä (2-3x/vko) ei mitenkään intona ole muiden joukkukavereiden seurassa, pikemminkin päinvastoin.
Vapaa-aikana riittää äidin, isän ja isoveljen seura ja siitä tulee jo eripuraakin kun ei se isoveli aina halua leikkiä, rakennella legoilla tms. Ja me vanhemmat koemme että emme ole mitään seremoniamestareita ja ohjelmavastaavia.
Päiväkodin aloitti 4v iässä ja aina tuohon 7,5v ikään asti täsäs vieressä asui toinen veljeskaksikko joiden kanssa touhusivat lähes päivittäin, muuttivat 2km päähän ja eipä kaipaa heitäkään enää, muutto oli 2v sitten. Ne kaverit joiden kanssa touhusi pkss aja eskari-1-luokan ajan ovat jääneet, en tajua miksi, sekin huolestuttaa kun voi niin vaan jättää ja unohtaa niin merkitävät ihmissuhteet.
Huoh:/
Kommentit (10)
Ajattelin nuorena etten kavereita tarvitse ja sen takia sosiaaliset taidot eivät oikeen kehittyneet ja nyt kun huomaan vanhemmiten että tarvitsen kavereita on se vaikea niitä suhteita luoda.
Voisiko jotenkin puhua pojan kanssa että olisi tärkeä olla kodinulkopuolisia kavereita ja vaikka neuvoa miten olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa jos hän ei osaa. Itse toivon että joku olisi minulle tämmöistä puhunut ja opetttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, asiasta on puhuttu moneen monituiseen kertaan mutta ei vaikutusta, poikaa ei vaan innosta eikä kiinnosta.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 10:33"]
Ajattelin nuorena etten kavereita tarvitse ja sen takia sosiaaliset taidot eivät oikeen kehittyneet ja nyt kun huomaan vanhemmiten että tarvitsen kavereita on se vaikea niitä suhteita luoda.
Voisiko jotenkin puhua pojan kanssa että olisi tärkeä olla kodinulkopuolisia kavereita ja vaikka neuvoa miten olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa jos hän ei osaa. Itse toivon että joku olisi minulle tämmöistä puhunut ja opetttanut.
[/quote]
Ei, meillä on tyttö ja poika samanlaisia. Ei me olla asiasta yhtään huolissamme, ollaan itse vanhemmatkin enimmäkseen iseksemme viihtyviä introvertteja, jotka onnkuitenkin hyvin pärjätty elämässä kaikin puolin.
Tosi surullista ettei lapsen luontaista introverttiyttä hyväksytä vaan häntä yritetään väkisin vääntää toisenlaiseksi :(
Eihän aikuinenkaan joka käy töissä ja jossain harrastuksessa pari kertaa viikossa jaksa nähdä kavereita, mielummin on jonkun tunnin netissä, tai jos miespuolinen, pelaa jotain peliä konsolilla tai tietsikalla.
Hep!
Meillä just 10 v täyttänyt melkein kaveriton poika. Koulussa puuhaa jotain parin luokkakavereiden kanssa, vapaa-ajalla on yksin. Käy tosin tietokonekerhossa kerran viikossa, jossa juttelee muiden kanssa tunnin-pari. Liikuntaharrastuksena on eräs yksilölaji, joten sekin on yksinäistä puuhaa. Kerran kuussa yökyläilemme koko perhe kaveriperheen kanssa vuorotellen ja heillä on samanikäinen poika, jonka kanssa sitten pelailevat tosi mielellään kyllä. Eli yksi kaveri on, mutta asuu kaukana.
Pojalla ja luokkakavereilla ei kemiat jotenkin kohtaa, tulevat kyllä pinnallisesti toimeen keskenään ja se riittäköön. Ei voi pakottaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan tausta kiusaamista? Meillä on 3 poikaa ja ihan jokainen kaipaa kavereita vaikka olisi lähes samanikäistä seuraa veljistä.
Meillä myös poika tällainen. En oikein tiedä, kuinka paljon hän kärsii kaverittomuudesta, vaikka olen tietysti yrittänyt kysellä asiasta - jonkin verran ilman muuta. Pientä kehittymistä jutustelun aloittamisessa muiden kanssa on tapahtunut ajan myötä, mutta hitaasti. Harrastusten parista ei ole toistaiseksi löytynyt kaveria, koulukaverit (joiden kanssa kyllä viettää aikaa koulupäivien aikana) asuvat kaukana, naapurustossa ei oikein ole saman ikäisiä/henkisiä. Olisi tosi kiva kuulla muilta ideoita, miten poikaa voisi yrittää tutustuttaa muihin, jotta edes joku hengenheimolainen löytyisi. Mitään yltiösosiaalisuutta en pojalta odotakaan, mutta kyllähän kaikki nyt jonkin kaverin tarvitsevat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös poika tällainen. En oikein tiedä, kuinka paljon hän kärsii kaverittomuudesta, vaikka olen tietysti yrittänyt kysellä asiasta - jonkin verran ilman muuta. Pientä kehittymistä jutustelun aloittamisessa muiden kanssa on tapahtunut ajan myötä, mutta hitaasti. Harrastusten parista ei ole toistaiseksi löytynyt kaveria, koulukaverit (joiden kanssa kyllä viettää aikaa koulupäivien aikana) asuvat kaukana, naapurustossa ei oikein ole saman ikäisiä/henkisiä. Olisi tosi kiva kuulla muilta ideoita, miten poikaa voisi yrittää tutustuttaa muihin, jotta edes joku hengenheimolainen löytyisi. Mitään yltiösosiaalisuutta en pojalta odotakaan, mutta kyllähän kaikki nyt jonkin kaverin tarvitsevat!
Meillä 8v. samanlainen poika.
Koulussa menee ihan ok, ja siellä on kavereita (ainakin tuntuu tyytyväiseltä kun ollaan juteltu). Illalla/ viikonloppuisin viihtyy kotona, 2 kertaa viikossa harrastaa joukkuelajia, siellä tulee sosiaalista kanssakäymistä.
Minä itse viihdyn tosi hyvin yksin, liekö poika sit samanlainen. Jos lapsi on itse tyytyväinen elämäänsä, niin en mä lähtis niiden kavereiden seuraan pakottamaankaan.
Kannattaa ajatella niin että lapsi tulee pärjäämään elämässä yksinkin, eikä tarvi aina toista ihmistä siihen pönkittämään.
Tokihan kaverit on tärkeitä, myös minulle itselleni omat. Mutta yksin on hyvä olla!
Alue: Aihe vapaa
Meillä on 8.luokkalainen poika ja vähän samanlaista menoa on. Nyt mopon myötä on hiukan touhunnut sitä kavereiden kanssa. Koulussa ilm. on parin pojan kanssa ja koulu sujuu. Toinen 7.luokkalainen poika on taas oikein sosiaalinen, mutta koulu sujuu huonosti.
Itse 14-15 -vuotiaan tuli häärittyä ympäri maakuntaa ties missä, joten tuntuu vähän oudolta tuo kotona olo. Ehkä se siitä...