Lue keskustelun säännöt.
Miten te selviätte liian puuttuvasta mummosta / sukulaisesta?
06.04.2013 |
En oikein tiedä mitä tehdä. Meillä mummo saattaa yhtäkkiä tulla ja napata lapset mukaansa mitään sopimatta! Tietenkin lapset tahtovat lähteä mummon kanssa, joka aina antaa tehdä mitä vain, ja jos menen väliin sanomaan, että nyt ei sovi niin alkaa kauhea syyttely ja hän vie lapset väkisin, ja lapset jo osaavat karata mummon matkaan, ja vaikka muuten käyttäytyvät tosi hyvin eivät mummon aikaan kuuntele mitään! Mummo itse kokee pelastavansa lapset tylsyydestä ja kurjuudesta. Hän kokee että osaa kaiken parhaiten, eikä kukaan muu (edes omat vahnemmat) kykene hoitamaan lapsia ja lasten asioita kuten hän. Oikeastaan pahinta onkin kun hän saapuu Äiti Teresana viemään pois lapset kun "kuitenkin minä haluan olla heidän kanssaan enemmän ja välitän heistä eniten". Hän oikeasti kuvittelee että lapsia jotenkin laiminlyödään ja pitää kauheana rikkeensä esimerkiksi sitä jos ei aina ole vaatteita silitetty: "Katso nyt, ette edes sen vertaa lapsista välitä että olisitte edes paitaa jaksaneet silittää, miten voitte olla noin välinpitämättömiä" ja surullisia, syyttäviä katseita. Mikään puhe ei auta. Hän ei usko lainkaan, että meillä on asiat hyvin ja haluamme itse hoitaa lapsemme, ellemme erikseen sovi kyläilystä ja hoitoavusta! Myös muille hän esittää pelastavaa enkeliä ja käyttäytyy kuin vaatisimme häntä apuun, kun emme itse haksa hoitaa lapsia.
Minä olen niin kyllästynyt tilanteeseen, että en osaa käyttäytyä kohta järkevästi. Tarvitsemme mummia koska hän on ainoa tukiverkko, ja auttaa monissa asioissa, joten emme voi katkaista häntä pois kokonaan. Mutta hän omii lapset ja lastenasioiden hoitamisen, ja jopa estää joskus meitä vanhempia osallistumasta (nappaamalla lapset ja menemällä johonkin tilaisuuteen ainoalla autollamme jne.). Joka kerta kun soitan vaikkapa kysyäkseni milloin menisimme yhdessä syömään merkkipäivän kunniaksi tai voimmeko lähteä käymään ruokakaupassa samalla autokyydillä, hän vastaa puhelimeen "Jaa taasko pitää lapset hakea pois teidän omien menojenne tieltä, pitihän se arvata!!" ja hyökkää paikalle. Varsinaista hoitoapua olemme tarvinneet n. kerran kuussa...
Onko kenenkään muun tilanne näin kamala?
Kommentit (29)
Täysin tuttua, mutta meillä vielä niin, että jos minä tarvitsen apua hoitamiseen, niin sitä ei saa ja vaadin "aina" hoitamaan, mutta jos mummo haluaa jotain, niin sen on aina tapahduttava. Lapsi on lähtenyt jopa kesken kotiarestin mummon mukaan. Lapsi yritti itse sanoa, että olen kotiarestissa, mutta mummo piti päänsä.
Tätä on jatkunut vuosia eikä loppua näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin, kivaa etten ole ainoa :) otan osaa...
Siksi tämän tänäänkin tänne kirjoitin, sillä aamulla olimme sopineet että mummo kyyditsee minut lasten kanssa erääseen tapahtumaan (tai lainaa autoa). OLimme kaikki pukeutuneet ja valmiina, kun mummo tulee ja sanoo että HÄN vie lapset, että enhän minä osaa siellä kuitenkaan mitään lasten asioita hoitaa! Minulle tuli niin paha mieli, että itku silmässä sanoin että selvä menkää sitten. Huuteli vielä ovelta että no voithan sä autoon tulla mukaan jos välttämättä tahdot. Sinne meni taas, ja päivän suunnitelmat uusiksi kokonaan, koska lapsia en takaisin saa, jos he eivät itse tahdo tulla, ja hehän eivät tietenkään tahdo kivasta mummolasta tulla..
ap
Voi luoja. Meillä ei mennyt edes noin pahaksi asiat, mutta silti pistin välit poikki ja emme olleet tekemisissä moneen vuoteen. Vasta sukulaisen hautajaisten myötä aloimme taas olla tekemisissä, mutta hyvin harvakseltaan.
Ei ole.
Minusta puuttuminen on asiallista jos lapset olisi heitteellä kuten itse sanot. Silloin pitää perhettä tukea vaikka lastensuojelun palveluilla mutta kyllä minä itse päätän minne lapseni menee ja miten heitä hoidetaan. Ei tätä äitini tai mieheni äiti tee. :)
Kuuntelen toki erilaisia ihmetyksiä miten meillä tehdään jotain kuten tehdään mutta tämä on minun perhe ja sen kasvatusmenetelmät on eri asia kuin se että lapset olisi heitteellä. En nielisi keneltäkään kommentteja että en osaa toimia jossain oikein. Olet aikuinen, perheellinen ihminen niin miksi annat noin tehdä itsellesi?
Te tarvitsette jotain terapiaa koko porukka.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 11:36"]
....jopa estää joskus meitä vanhempia osallistumasta (nappaamalla lapset ja jne.). Joka kerta kun soitan vaikkapa kysyäkseni milloin menisimme yhdessä syömään merkkipäivän kunniaksi tai voimmeko lähteä käymään ruokakaupassa samalla autokyydillä, hän vastaa puhelimeen "Jaa taasko pitää lapset hakea pois teidän omien menojenne tieltä, pitihän se arvata!!" ja hyökkää paikalle. Varsinaista hoitoapua olemme tarvinneet n. kerran kuussa...
Onko kenenkään muun tilanne näin kamala?
[/quote]
Omapa on valintanne. Ei se voi olla mahdollista, että "... menemällä johonkin tilaisuuteen ainoalla autollamme". Onko siis auto teidän ja mummon yhteinen? Jos näin on, niin sitten hankitte ihan ikioman auton, ja pidätte sen avaimet vaikka kengissänne, niin eipä mummo nappaa!
Onko ovessanne lukko? Jos ei ole, niin hanki edes haka sisäpuolelle, ettei pääse ihan noin vaan hyökkäämään. Sanot hyvin selväsanaisesti, että "tänään olemme perheen kesken, voit tulla taas huomenna" ja pidät oven kiinni.
Helppoa kuin heinänteko, mutta minä olinkin se Häijy Miniä, enkä suotta kirjoittanut isoilla alkukirjaimilla. Avuliaimman sukulaisen kanssa meni välit poikki vasta lapsen ylioppilasjuhlissa, kun siihen saakka apu oli suurempi kuin sen ohessa tulleet haitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kertoa sulle paljonkin kaikenlaista, lapset oppii nopeasti käyttämään tilannetta hyväkseen ja jos homma kotona ei miellytä, menevät mummolle, koska tietävät, että mummo asettuu tilanteessa kuin tilanteessa heidän puolelle. Meillä menee niin, ettei mummo edes selvitä, mistä on kyse, vaan minä olen aina automaattisesti se paha.
Mummo ei lähetä lapsia kotiin vaikka pyydän, koska haluaa suojella heitä kun minä olen "aina niin vihainen". Ei kuitenkaan ymmärrä, että minulla on oikeus olla vihainen, jos lapset häipyvät paikalta mummolle, jos esim. pitäisi siivota.
Mummo on jopa pitänyt toista lastani asunnossaan niin, etten ole päässyt sinne, eikä ole päästänyt lasta pois. Ovi on ollut turvaketjussa ja mummon perustelu oli, ettei avaa ovea vieraille ihmisille. Minä olen hänen ainoa lapsensa ja olen siis hänelle vieras.
Neuvon, yritä katkaista tuo keinolla millä hyvänsä jos vaan mahdollista,touhu tulee menemään aina vaan hullummaksi, eikä pienet lapset ymmärrä, mihin tuo voi johtaa.
Mulla lapset on jo aika isoja ja toinen on nyt sanonut, ettei silloin tajunnut mitä tuosta voi seurata.
Meidän tilanne ei ole tällä hetkellä kovin hyvä (tuollainen säätäminen ja auktoriteetin syöminen on aika kuluttavaa pitemmän päälle), mutta mummo se vaan jaksaa manipuloida minkä ehtii.
-2-
Minusta isoäiti toimii aivan oikein! Hän tekee siten kuin parhaaksi näkee ja on ymmärtänyt, että isoäiti on lapsenlapsille tärkeä. Varmaan tärkein ihmissuhde vanhempien jälkeen. Koska hän näkee, että tarvitset omaa aikaa, on ollut pakko ottaa tuollainen rooli. Et jaksa lasten kanssa, et kykene esim. taksilla menemään tärkeään tapahtumaan jne,, niin isoäidin on oltava napakkana apuna. Näin lapsilla on hyvä olla ja lapsethan tässä ovat tärkeitä, ei sinun oma olosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on tosi monimutkainen, sillä tietenkään JOKA kerta mummo ei tee noin. Välillä käymme sovussa yhdessä kaupassa tai asioilla ja hän jättää toimintansa siihen, että kieltää minua komentamasta lapsia ja suureen ääneen alkaa kommentoida miten "pilaat lapset kokonaan käytökselläsi", kun esim sanon ettei kaupassa saa leikkiä kaupan tavaroilla. En aina etukäteen tiedä miten tilanne kehittyy. Joskus menee jopa ihan hyvin. Enkä minä suinkaan aina ehdota yhteistä tekemistä, vaan myös hän.
Ja tietenkin olen jämptisti kieltänyt häntä viemästä lapsia. Asiallisesti sanon lapsille että me olemme nyt kotona ja mummoa pyydän jättämään meidät rauhassa kotiin. Siinä vaiheessa kuitenkin lapset alkavat vinkua että tahtovat mummolle ja mummo sanoo, että tietenkin lapset saavat itse päättää tulevatko mummolle pitämään kivaa vai jäävätkö kurjan äidin kanssa. Olen muutaman kerran huutanut kurkku suorana heidän peräänsä, pidellyt lapsista kiiinni!! Jolloin mummo huutaa miten minä julkean estellä lapsia väkivalloin! Nämä tilanteet ovat jo melko mahdottomia, sillä mummo manipuloi lapsia ja on jo saanut heidät puolelleen. Puhuu kamalasti naapurien kuullen.
En valitettavasti juuri nyt voi hankkia täysin omaa autoa, tuo yksi kun on osittain yhteinen. Myöskään taksiin ei ole niin usein varaa.. Ja kun homma välillä toimii niin on vaikea ennakoida. Hänellä on myös vara-avain meille jota ei suostu luovuttamaan. Hän on kuitenkin minun äitini, ja pitää yhteyttä usein vain puhelimitse jolloin on suht normaali ja välittävä ihminen.
Tämä on ihan uskomaton tilanne, sillä olemme järkeviä ihmisiä, lapset ovat hyvin kasvatettuja ja käyttäytyvät hyvin ja rauhallisesti ja teemme paljon kaikkea kivaa yhdessä... sitten tulee mummo ja tilanne on toinen.
Eli, 2, kiitos kokemuksista, taidamme jo olla pian liian syvällä tässä..
ap
Kuulostaa tosi tutulta, mekin ollaan pystytty joskus tekemään jotain yhdessä.
Aiemmin oli sellaisia tilanteita, että mummo tuli meille leikkimään lasten kanssa, levittivät hirveän määrän tavaraa olohuoneeseen kun leikkivät koulua ja sitten yhtäkkiä mummo väsähtikin ja lähti pois ja leikit jäivät levälleen, ei sanallakaan sanonut lapsille, että siivotaan leikit ennenkuin lähtee. Olin hämmentynyt noista tilanteista.
Toista lasta on hakenut koulusta kahville ja ilmoittanut iltapäivähoitoon, että lapsi tulee myöhässä, minulla ei ollut näistä mitään tietoa kunnes jäi kerran kiinni kun menin lasta hakemaan, eikä lapsi ollut paikalla. Hoitopaikasta sanottiin, että luulivat, että minä tiesin.
Mummo ei usko lasten koskaan tekevän mitään pahaa, vaan minä olen aina syyllinen kaikkeen. Esimerkiksi kun iso, teini-ikäinen lapsi kaatoi limsat sohvalle ja istui päällä niin että tahra varmasti levisi niin, että kaikki päälliset piti pestä, niin mummon mukaan olin saanut kauhean raivarin (keskustelin tiukkaan sävyyn päällisten pesemisestä teinin kanssa ja teini käveli tilanteesta ulos, siis lähti kotoa pois). Kysyin mummolta, että kysyitkö teiniltä mitä hän teki. Mummon vastaus: "En."
Mummo itse ei näe tilanteessa mitään outoa, eipä tietenkään.
Kerran olin lähdössä koulutukseen viikoksi ja lasten piti mennä mummolle hoitoon.
Kun hoitoon piti lähteä, mummo ei vastannut kenellekään meistä kun soitimme ja tilanne meni siihen, että oli nopeasti pakko järjestää uusi hoitoviritys.
Myöhään illalla, kun olin jo toisella paikkakunnalla, mummolta tuli viesti: "En minä ollut mitään luvannut."
Mummo ei tietenkään tajua, että aiheuttaa tempauksillaan turvattomuutta myös lapsille, hän näkee asian vain niin, että tekee minulle kiusaa minkä ehtii.
Minäkin olen normaali, opiskellut ihminen, en käytä päihteitä, elän ns. kunnollista elämää. Silti olen mummon mielestä kaikessa täysin epäkelpo ihminen...
Viime viikolla sain mummolta viestin, jossa luki, että lapset saavat häneltä ison perinnön, mitä he muka sinulta saavat, eivät edes rakkautta...
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa asioissa on hyviä ja huuonoja puolia, myös mummissa. Jonkun verran mummin tapoja on siedettävä, jos haluaa apuakin. Sillä monet asiat mummi haluaa tehdä tavallaan. Varmasti mummia ärsyttäö myös jotkut sinun tavat ja tekemiset.
Minusta nyt on kuitenkin aika viheltää peli poikki. Vanhemmat on vastuussa lapsistaa ja vastaavasti heillä on valta päättää lasten tekemistä ja menemisistä.
Onko miehesi yhtä mieltä kuin sinä mummin käytöksestä? Jos on niin miettikää yhdessä pelisäännöt. Mitkä asiat on teille ehdottomia ja mistä olette valmiita joustamaan? Sitten kutsutte mummin käymään ja kerrotte säännöt ja perustelette ne. Varautukaa, että mummi reagoi tähän voimakkaasti. Hänellä on tämän jälkeen oikeus sanella omat sääntönsä eli voi olla, että lapsenhoitoapu loppuu/vähenee ja mummia näkyy teillä paljon vähemmän.
Sitten vain pidätte kiinni omista säännöistä. Voi olla, että joudut välillä olemaan avaamatta ovea tai piilottamaan auton avaimet (alussa niitä kannattaa säilyttää esim. taskussa, jolloin mummi ei voi ottaa autoa ilman lupaanne), kun mummi ei "muista" sääntöjä. Tai joudutte fyysisesti pitämään kiinni lapsesta, joka haluaisi mummin mukaan, mutta ei pääse. Jos mummi ei ole ihan hullu niin hän muutaman kokeilun jälkeen sopeutuu tilanteeseen ja alkaa ymmärtämään tilanteen ja vaikeat hetket vähenee tai loppuu. Lapset varmasti protestoivat, kun huomaavat menettävänsä tukijansa ja "porsaan reiän", mutta toisaalta lasten turvallisuuden tunne paranee, kun he huomaavat, että te vanhemmat huolehditte heistä laittamalla rajat ja pitämällä niistä kiinni.
Jos tilanne kärjistyy, niin tiukan paikan tullen soita poliisille. Lapsien viemien väkisin on esim. lapsikaappaus ja auton ottaminen ilman lupaa on autovarkaus. Yleensä poliiseilla on pelisilmää näille eli ensin esim. soittavat mummille ja kertovat tilanteen ja vasta jos tämä ei auta niin vasta sitten menevät paikalle pillit päällä ja pyssyt ojossa eli mitään älytöntä lasten säikyttelyä ei tarvitse pelätä, jos mummi ei oikeasti ole "hullu". Tavalliselle ihmiselle yksi poliisin puuttuminen rauhoittaa tilanteen.
Turvaverkkoja on saatavilla myös rahalla. Eli lastenhoitoapua saa maksua vastaan esim. mll:n kautta tai laittamalla ilmoituksen kaupan seinälle. Muuta apua kannattaa kysyä esim. neuvolasta. Sieltä saa vinkkejä myös vanhemmuuteen ja tarvittaessa lähetteen vaikka perheneuvolaan, jos tuntuu että ette itse pysty saamaan vanhemmutta kuntoon mummin varjossa.
Jaksamista. Suulaisuus on se ihmissuhde mitä ei saa valita.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 12:32"]
Jos on niin miettikää yhdessä pelisäännöt. Mitkä asiat on teille ehdottomia ja mistä olette valmiita joustamaan? Sitten kutsutte mummin käymään ja kerrotte säännöt ja perustelette ne. Varautukaa, että mummi reagoi tähän voimakkaasti. Hänellä on tämän jälkeen oikeus sanella omat sääntönsä eli voi olla, että lapsenhoitoapu loppuu/vähenee ja mummia näkyy teillä paljon vähemmän.
Sitten vain pidätte kiinni omista säännöistä. Voi olla, että joudut välillä olemaan avaamatta ovea tai piilottamaan auton avaimet (alussa niitä kannattaa säilyttää esim. taskussa, jolloin mummi ei voi ottaa autoa ilman lupaanne), kun mummi ei "muista" sääntöjä. Tai joudutte fyysisesti pitämään kiinni lapsesta, joka haluaisi mummin mukaan, mutta ei pääse. Jos mummi ei ole ihan hullu niin hän muutaman kokeilun jälkeen sopeutuu tilanteeseen ja alkaa ymmärtämään tilanteen ja vaikeat hetket vähenee tai loppuu. Lapset varmasti protestoivat, kun huomaavat menettävänsä tukijansa ja "porsaan reiän", mutta toisaalta lasten turvallisuuden tunne paranee, kun he huomaavat, että te vanhemmat huolehditte heistä laittamalla rajat ja pitämällä niistä kiinni.
[/quote]
Kokemuksesta sanon, että sivullisten on vaikea ymmärtää, että tuollaista on olemassa ja millaista se voi pahimmillaan olla.
Eli hyviä neuvoja joo, mutta tuollaisten ihmisten kanssa ei moinen onnistu.
Mummolla on omat säännöt, mutta muiden pitää noudattaa hänen sääntöjään.
Hän voi hakea lapset koska vaan, mutta minun pitää sopia menot hänen kanssaan..
Nykyaikana kun on nuo kännykät, niin mummo voi viestitellä lapselle ihan mitä vaan ja sopia mitä vaan minun tietämättäni.
Mummo on mennyt hakemaan lapsen koulusta luokseen, mennyt tapaamaan koulun pihalle ym kun minä olen vaatinut, että antaa meidän olla rauhassa.
Kun toinen lapsi alkoi kuljeskella sopimuksistamme välittämättä, menin joka päivä lasta koulusta vastaan. Yhtenä päivänä lähti juosten karkuun, koska oli sopinut mummon kanssa juhlista, joista minulle ei oltu kerrottu mitään. Sad but true.
- 2 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei tilanne ole noin paha ollenkaan. Omat vanhempani auttavat tarvittaessa, lähinnä kun harvojen työmatkojen takia tarvitsen lastenhoitoa. Anoppi asuu sen verran kaukana ettei onneksi pysty puuttumaan niin paljon kuin varmasti haluaisi.
Mitä vanhemmaksi hän käy sen enemmän tulee neuvoja siitä miten pitää toimia ja miten pitää tehdä esim. jos lapsi on sairas. Tiedän että haluaa auttaa ja tarkoittaa hyvää, mutta kun ne neuvot tulee tyylillä "et sinä kuitenkaan tiedä, etkä tee oikein vaikka tietäisitkin". Ihan just viime viikolla kun pitkästä aikaa nähtiin ja molemmat lapset oli sitä ennen ollu kipeitä (tuolloin jo terveenä) tuli aluksi tunnin mittainen paasaus siitä mitä pitää olla ja antaa lapsille kun ovat kipeänä.
Joskus kun anoppia kuuntelee, tuntuu hämmästyttävältä että yleensä lapset on meidän kanssa edes hengissä, sen verran idiootteina taitaa meitä pitää.
Ennen lapsia anoppi oli loistotyyppi, mut on tosiaan lapset omivaa tyyppiä silloin kun meillä käy. Usein annan häslätä sen pari päivää, mutta tietyissä asioissa meidän ajattelut menee niin ristiin ja silloin pidän pääni.
Nämäkin yhteenotot tulee ihan ihme asioista. Joskus keväällä kun on jo todella lämmintä eikä esim lunta enää, anoppi pukee lapset kuin eskimot paksuihin toppahaalereihin ja toisena hetkenä saavat olla hihattomassa topissa paljain jaloin ulkona vaikka olis vielä reilusti lunta maassa ja just olisi ollut lapsi kipeenä. Itse yritän pukea lapset tilanteen ja kelin mukaan enkä (anopin ;)) fiiliksen mukaan. Kun komennan lapsia laittamaan vaatteita enemmän saattaa anoppi tyrmätä ettei nyt tarvi. No, vastaan että tarvii ja lapset laittaa enemmän päällensä, onneksi uskovat.
Jos lapsella on anopin luona ikävä, sitä ei saisi kotiin kertoa, hänen luonaan ei voi olla ikävä kun ohjelmaa järkätään niin paljon, mutta eihän se ikävä siitä johdu. Jos on ikävä, on ikävä. Tämäkin tullut ilmi ihan vahingossa kun satuin lapselle soittamaan ja itki puhelimessa, kuului anopin todella närkästynyt ääni takaa että "ei tarvi heti olla kotiin soittamassa kun vähän itkettää" ja lapsi hämmästyneenä vastaa että äiti kyllä soitti mulle...
Eniten meillä siis hiertää tuo anopin logiikan puute et joskus mennään näin kun se on just sillon hyvä ja toisena hetkenä sama asia on maailman pahin. Mies lohdutti mua et eipä heillä lapsena ollut iltapuurot jne. asiat aina ajallaan (kuten nyt anoppi paasaa ja opastaa maailman parhaimpana lastenhoitajana) vaan milloin anoppia sattui huvittamaan.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 11:36"]
....jopa estää joskus meitä vanhempia osallistumasta (nappaamalla lapset ja jne.). Joka kerta kun soitan vaikkapa kysyäkseni milloin menisimme yhdessä syömään merkkipäivän kunniaksi tai voimmeko lähteä käymään ruokakaupassa samalla autokyydillä, hän vastaa puhelimeen "Jaa taasko pitää lapset hakea pois teidän omien menojenne tieltä, pitihän se arvata!!" ja hyökkää paikalle. Varsinaista hoitoapua olemme tarvinneet n. kerran kuussa...
Onko kenenkään muun tilanne näin kamala?
[/quote]
Omapa on valintanne. Ei se voi olla mahdollista, että "... menemällä johonkin tilaisuuteen ainoalla autollamme". Onko siis auto teidän ja mummon yhteinen? Jos näin on, niin sitten hankitte ihan ikioman auton, ja pidätte sen avaimet vaikka kengissänne, niin eipä mummo nappaa!
Onko ovessanne lukko? Jos ei ole, niin hanki edes haka sisäpuolelle, ettei pääse ihan noin vaan hyökkäämään. Sanot hyvin selväsanaisesti, että "tänään olemme perheen kesken, voit tulla taas huomenna" ja pidät oven kiinni.
Helppoa kuin heinänteko, mutta minä olinkin se Häijy Miniä, enkä suotta kirjoittanut isoilla alkukirjaimilla. Avuliaimman sukulaisen kanssa meni välit poikki vasta lapsen ylioppilasjuhlissa, kun siihen saakka apu oli suurempi kuin sen ohessa tulleet haitat.
[/quote]
Sä olet kyllä kunnon paska. Käytät hyväksesi toisten apua niin kauan kuin hyödyt siitä, ja sitten välit poikki. Hyi saatana mikä ämmä.
No, ehkäpä saat omalle kohdallesi vastaavan kohtelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun molemmat mummut ovat kuolleet. Puuttuvat 100%. En selviä kovin hyvin, sillä kaipaan heitä kovasti.
Tilanteenne on täysin sairas ja lisäksi vahingollinen lapsille. Jos et itsestäsi välitä niin suojele edes lapsiasi: välit toistaiseksi poikki isoäitiin.
Mikään tukiverkko ei ole niin tärkeä, että sen takia kannattaisi sairastuttaa sekä itsensä että lapsensa.
Kannattaisi myös jutella jonkun ulkopuolisen kanssa, tuo alistuvuutesi äitisi (vai oliko anoppi) suhteen ei ole enää normaalia. Miksei miehesi ole puuttunut asiaan?
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 12:32"]
Jos on niin miettikää yhdessä pelisäännöt. Mitkä asiat on teille ehdottomia ja mistä olette valmiita joustamaan? Sitten kutsutte mummin käymään ja kerrotte säännöt ja perustelette ne. Varautukaa, että mummi reagoi tähän voimakkaasti. Hänellä on tämän jälkeen oikeus sanella omat sääntönsä eli voi olla, että lapsenhoitoapu loppuu/vähenee ja mummia näkyy teillä paljon vähemmän.
Sitten vain pidätte kiinni omista säännöistä. Voi olla, että joudut välillä olemaan avaamatta ovea tai piilottamaan auton avaimet (alussa niitä kannattaa säilyttää esim. taskussa, jolloin mummi ei voi ottaa autoa ilman lupaanne), kun mummi ei "muista" sääntöjä. Tai joudutte fyysisesti pitämään kiinni lapsesta, joka haluaisi mummin mukaan, mutta ei pääse. Jos mummi ei ole ihan hullu niin hän muutaman kokeilun jälkeen sopeutuu tilanteeseen ja alkaa ymmärtämään tilanteen ja vaikeat hetket vähenee tai loppuu. Lapset varmasti protestoivat, kun huomaavat menettävänsä tukijansa ja "porsaan reiän", mutta toisaalta lasten turvallisuuden tunne paranee, kun he huomaavat, että te vanhemmat huolehditte heistä laittamalla rajat ja pitämällä niistä kiinni.
[/quote]
Kokemuksesta sanon, että sivullisten on vaikea ymmärtää, että tuollaista on olemassa ja millaista se voi pahimmillaan olla.
Eli hyviä neuvoja joo, mutta tuollaisten ihmisten kanssa ei moinen onnistu.
Mummolla on omat säännöt, mutta muiden pitää noudattaa hänen sääntöjään.
Hän voi hakea lapset koska vaan, mutta minun pitää sopia menot hänen kanssaan..
Nykyaikana kun on nuo kännykät, niin mummo voi viestitellä lapselle ihan mitä vaan ja sopia mitä vaan minun tietämättäni.
Mummo on mennyt hakemaan lapsen koulusta luokseen, mennyt tapaamaan koulun pihalle ym kun minä olen vaatinut, että antaa meidän olla rauhassa.
Kun toinen lapsi alkoi kuljeskella sopimuksistamme välittämättä, menin joka päivä lasta koulusta vastaan. Yhtenä päivänä lähti juosten karkuun, koska oli sopinut mummon kanssa juhlista, joista minulle ei oltu kerrottu mitään. Sad but true.
- 2 -
[/quote]
No mun mielestäni tuokin on aika ihmeellistä, että te ette saa niitä lapsianne kuriin ollenkaan. Ymmärrän toki, että lapsi on todella ikävässä välikädessä, mutta silti.
Onks tuollaista oikeasti olemassa??? Kuulostaa täysin uskomattomalta sekä mummon käytös että teidän puuttumattomuutenne tilanteeseen :)
No onneksi emme itse kaipaa isovanhemmilta mitään, eivätpä ole riesaksikaan :)
Minusta se vika ei ole isoäidissä vaan sinussa. Jos lapset on mieluummin mummon kuin äidin kanssa, kannattaa katsoa peiliin. Miksi isoäiti on rakkaampi, kivampi ja tärkeämpi? Mitä sellaista hän antaa, mitä sinä ei ikinä voi antaa? Rakkautta, aikaa, välittämistä?
Ei lapsi lähde huonon isovanhemman matkaan, jos äiti kieltää. Vain sen hyvän ja turvallisen suojassa otetaan irtiotto äidistä ja ollaan onnellisia.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 11:36"]
....jopa estää joskus meitä vanhempia osallistumasta (nappaamalla lapset ja jne.). Joka kerta kun soitan vaikkapa kysyäkseni milloin menisimme yhdessä syömään merkkipäivän kunniaksi tai voimmeko lähteä käymään ruokakaupassa samalla autokyydillä, hän vastaa puhelimeen "Jaa taasko pitää lapset hakea pois teidän omien menojenne tieltä, pitihän se arvata!!" ja hyökkää paikalle. Varsinaista hoitoapua olemme tarvinneet n. kerran kuussa...
Onko kenenkään muun tilanne näin kamala?
[/quote]
Omapa on valintanne. Ei se voi olla mahdollista, että "... menemällä johonkin tilaisuuteen ainoalla autollamme". Onko siis auto teidän ja mummon yhteinen? Jos näin on, niin sitten hankitte ihan ikioman auton, ja pidätte sen avaimet vaikka kengissänne, niin eipä mummo nappaa!
Onko ovessanne lukko? Jos ei ole, niin hanki edes haka sisäpuolelle, ettei pääse ihan noin vaan hyökkäämään. Sanot hyvin selväsanaisesti, että "tänään olemme perheen kesken, voit tulla taas huomenna" ja pidät oven kiinni.
Helppoa kuin heinänteko, mutta minä olinkin se Häijy Miniä, enkä suotta kirjoittanut isoilla alkukirjaimilla. Avuliaimman sukulaisen kanssa meni välit poikki vasta lapsen ylioppilasjuhlissa, kun siihen saakka apu oli suurempi kuin sen ohessa tulleet haitat.
[/quote]
Sä olet kyllä kunnon paska. Käytät hyväksesi toisten apua niin kauan kuin hyödyt siitä, ja sitten välit poikki. Hyi saatana mikä ämmä.
No, ehkäpä saat omalle kohdallesi vastaavan kohtelun.
[/quote]
Nimenomaan se oli ongelma, että mulle oli tarjolla tuollaista kohtelua. Jos minulla ei järki riittänyt, otin käyttöön voimaa. Yksinkertaisesti nostin mummon pois lapsen tavaroiden kimpusta silloin, kun puhe ei riittänyt.
En minä mummon apua käyttänyt, vaan eri sukulaisen, jolla oli hyvin paha tapa sekaantua ja neuvoa, riesaksi asti. Ei sentään noin kamala ollut koskaan kuin aloittajan mummo.
Ja takaan, että en tule sekaantumaan lastenlasteni vaatteidensilitykseen, en vie ainoaa autoamme (lapsilla on nyt jo omansa) !
Kukapa meistä ei ota apua vastaan niin kauan kuin hyötyy siitä. Ongelma oli niin minulla kuin aloittajallakin avun lisäbonuksena tulevat haitat. Niitä sinä et nyt lauantai-illan huumassa lainkaan noteerannut.
Itse asiassa se oli lapsi itse, jolla niissä juhlissa keitti yli, en minä millään tavalla kieltäytynyt ottamasta apua (sillä kertaa, jollakin toisella kyllä nimenomaan apuun sisältyvien oheispalvelujen vuoksi).
Avusta on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä. Aloittajan kannattaisi kuitenkin aikuistua ja sanoa suoraan äidilleen, jos esimerkiksi omasta mielestäsi lasten arkivaatteitten silittäminen ei ole enää tätä päivää. Äläkä enää koskaan luovu omista suunnitelmistasi,vaan tunkeudu mukaan jos reissu on päätetty tehdä yhdessä.