Pettämisestä ja pettäjien käräyttäjistä

Ihmistä ei ole luotu yksiavioiseksi ja se mitä et tiedä, se ei voi satuttaa

Vitut! Mä voin kokemuksesta sanoa, että kun olen itse pettänyt nuorena, niin silloin ajatukset on siellä missä on käynyt vieraissa eikä siinä omassa suhteessa missä ois parantamisen varaa. Jos mun ukko olisi tyytymätön ja haluaisi vierasta, ois todellakin mukavampaa että ilmoittais ja lähtisin menemään. Mun ei onneks tarvitse talon, lapsien tai muun krääsän/avuttomuuden tms takia olla minkään miehen kanssa vaan vain ja ainoastaan siksi, että rakastan ja haluan. Ja jos toiselta rakkaus loppuu, niin se on sitten hyväksyttävä. 

Platonisesta suhteesta syntyi vauvoja joita vauvijen oletettu isä hoiti? Sitten uusi suhde mutta baarissa karistellaan yli-innokkaita vonkaajia lahkeista...

Etkö ymmärtänytkään miestä täysin, kun itsekin olet pettänyt? Ai niin, sinulla oli parempi syy, vai mitä? Olet parempi ihminen, varsinkin sen vuoksi, että vihaat pettäjiä, joihin kuulut.

Platonisen suhteen vauvat on tietysti laitettu alulle keinohedelmöityksellä?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 22:56"]

Ihmistä ei ole luotu yksiavioiseksi ja se mitä et tiedä, se ei voi satuttaa

[/quote]

Jos kokee, että näin on, ei varmaankaan tarvitse mennä lupaamaan kenellekään olevansa yksiavioinen. Vaikka ei muka voisi valita, pettääkö, voi varmasti valita, valehteleeko olevansa uskollinen vai ei.

No jos kiinnostusta on noin valtavasti, niin vastaan. Nuorena, parikymppisenä seurustellessani olen ryypännyt ja sekoillut, pettänyt seurustelusuhteessa. Vuosia myöhemmin avioiduttuani suhde oli näin jälkikäteen molempien mielestä "ihan ok" suhde ilman suurempia intohimoja. Seksiä silloin tällöin ja kun sitä kuvitteli, että tämmöistä se on muillakin, eikä niinkuin leffoissa niin siinä kymmenisen vuotta oltiin ja kateltiin telkkaria kimpassa. Lapset suunnitellusti tehtiin ja yhdessä hoidettiin. Sitten alkoi tympimään kämppäkaveruus, kasvava platonisuus ja molemmat oireili, ei kuitenkaan käyty panemassa muualla. Erosimme ja joitakin vuosia sen jälkeen aloitin seurustelun ja päädyin avoliittoon. Parisuhteemme on kestänyt vuosia, enkä ole eläissäni ollut näin onnellinen, kaikin puolin tyytyväinen parisuhteeseen sekä erimielisyyksineen että intohimoineen. Lisää kysyttävää? Mun pointti oli siis vain se, että ihmiset on niin saatanan itsekkäitä ja pahoja, ettei välitetä lainkaan toisen tunteista. Ja ihan ikuisuuskysymykseen, että jos akka lihoo raskauden aikana tai ei ole haluja, niin miehet vetäköön käteen tai tehköön jotain, että naisilla halut herää. Ja jos ei herää, niin kattilat jakoon. Mä en ainakaan halua kaataa sitä taakkaa lasteni niskaan, että heidän takiaan roikkuisn paskassa suhteessa ja kävisin avaamassa jalkojani muualla tai että iskä kävis nussimassa puolituttujen kanssa baarireissun jälkeen ja sitten leikkis lasten kans söpösti legoilla ihkussa idyllikodissa. Joo, loppuunkulutettu aihe, mutta pakko oli avautua, kiitos siitä :)