Miksi suomalaiset tuijottavat nykyään niin paljon muita ihmisiä?

Suomalaisethan juuri eivät tuijota ihmisiä vaan katsovat maahan tai poispäin. Mene vaikka välimeren maihin vierailemaan, siellä ihmisiin otetaan aktiivisesti katsekontaktia ja tullaan jutullekin ihan tosta vaan.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 12:47"]

Suomalaisethan juuri eivät tuijota ihmisiä vaan katsovat maahan tai poispäin. Mene vaikka välimeren maihin vierailemaan, siellä ihmisiin otetaan aktiivisesti katsekontaktia ja tullaan jutullekin ihan tosta vaan.

[/quote]

Kyllä ne vaan tuijottaa, vaikka katsekontaktia eivät otakaan. Näissä on kyse ihan eri asioista. Meitä esim. tuijotetaan paljon, kun ei puhuta suomea, ja yleensä kun joku tuijottaa, niin mieheni tervehtii tai katsoo takaisin, eikä niihin tuijottajiin todellakaan saa katsekontaktia, eikä ne tervehdi takaisin.

Huvittavaa sekin, kun mieheni tervehtii vastaantulijoita (mä en, olen sellainen tyypillinen suomalainen maahantuijottelija), niin ehkä yksi kahdestakymmenestä tervehtii takaisin, suurin osa porukasta kävelee rivakasti tuppisuina eteenpäin. Oon yrittänyt opettaa miehelle, että maassa maan tavalla, ei täällä tartte vastaantulijoita tervehtiä. 

Mutta siis, vaikka eivät osaa katsoa silmiin tai tervehtiä, niin tuijottaa osaavat silti. Just eilen naurettiin, kun yks ohi ajava auto oikein hidasti, ja sieltä ikkunoista oikein huolella tuijotettiin. Tää oli huvittavaa siks, kun eihän ne sinne autoon tietenkään kuulleet, että puhutaan jotain friikkikieltä, eli jäi ihan arvailun varaan, miksi tuijottivat.

Tosi hassua on myös se, kun ihmiset eka tuijottaa, kun ei puhuta suomea, ja sit ne tuijottaa uudestaan, kun kuulee, että mä puhun suomea. Onhan se joo ihmeellistä.

Itse olen Helsinkiläistynyt ja oppinut että en noteeraa ihmisiä mitenkään erityisesti. Mullahan menisi 10 tuntia siirtymisestä paikasta a paikkaan b jos jäisin tuijottamaaan jokaista ympärillä olevaa. Äitini aiheuttaa aina myötähäpeää kun tulee tänne käymään. Hän oikein tuijottamalla tuijottaa ihmisiä ja kommentoi heidän ulkonäköään.

En jaksa ottaa asiasta enää pulttia, varoittelen vaan että kaupunkilaiset ei välttämättä tykkää kun heitä tuijotetaan.

En ole huomannut, että suomalaiset tuijottaisivat muihin kansoihin verrattuna erityisen paljon. En ole myöskään huomannut, että tuijottaminen olisi erityisesti lisääntynyt, kuten otsikko olettaa.

Niin minäkin ennen kuvittelin että Suomi on nolo peräjunttila jossa ihmiset tuijottavat kaikkea "uutta" kuin lehmä uutta porttia. Ja että siellä ah-niin-sivistyneessä ulkomaailmassa kaikki on hienommin. Niinpä vain minua on tuijotettu niin New Yorkissa, Tokyossa kuin Shanghaissakin. Suomessa sentään vain tuijotetaan, ulkomailla taas ihmiset nappaavat kuvan. Innolla odotan milloin netissä törmään itseeni.

Jos ap:tä ahdistaa ihmisten tuijottelu, hänen kannattaisi vilkaista peiliin. Ehkä se vastaus löytyy sieltä.

Minusta Suomessa ei tuijoteta ihmisiä, ei nykyisin sen enempää kuin ennenkään. Päinvastoin Suomessa kulttuuri on sellainen, että ihmisillä on hyvin suuri "reviiri", ja paitsi että ollaan toisesta ihmisestä mielellään fyysisesti kaukana, sitä ollaan myös katseellisesti. Suomalaiset katsovat keskustellessaankin mieluummin ympäristöä kuin tuijottavat lakkaamatta keskustelukumppaniaan.

Minä olen asunut isoissa ja pienissä kaupungeissa, maalla ja muualla. Ikävää tuijottelua en ole koskaan kohdannut. On tietysti ymmärrettävää, että jossain pienessä kylässä katsotaan uteliaasti jotain ihan vierasta ihmistä, jos muuten on niin, että jokainen vastaantulija on tavallisesti vähintäänkin puolituttu. Ei siellä maalla kylläkään suu auki räkä nokasta valuen seistä tuijottamassa muita.

Niin tai siitä, että koko ajan arvostellaan miten juntteja suomalaiset on, tuijottavat vain varpaisiinsa jne. Yritetään sitten pitää katse ylhäällä, että kelvattaisiin.

Oisko kuitekin kyseessä kevät?

tämän huomasin jo nuorena. Kun lumet alkaa sulaa, ihmiset nostavat katseensa maasta, katsovat toisia ihmisiä ja HYMYILEVÄT! Se on ihanaa.

Tosin tarkoititko jotain muunlaista tuijottamista? Siihen en ole törmännyt. Jos joku minua tuijottaa, katson vähän aikaa takaisin, sitten taas kohta uudestaan ja katsoisin kysyvästi, onko hänellä asiaa.

Miten niin "nykyään"? Eiköhän tuo tuijottaminen ole aina ollut suomalainen tapa.

Johtuu AV:sta. Pitää tuijottaa ja katsoa onko jollain meikkiä vai olmi,onko tukka laitettu vai ei.Onko 40 ja vieläkään ei ole tajunnut leikata tukkaa ja ohutkin näkyy olevan. Pitää kytätä uimahallissa että minkä verran alapääkarvoitusta,  ym ym ja kaikki vain sen vuoksi että pääsee tänne tilittämään.

Paikkakuntakohtaista. Helsingissä ei tuijoteta mutta pikkukaupungeissa kyllä. Ei niissäkään kaikissa mutta esim. Riihimäki on yksi sellainen missä todella tuijotetaan ja pitkään ja hartaasti! En tiedä syytä. Ehkä niillä ihmisillä on huono näkö tai yrittävät miettiä, että tunneko tuon tai sitten vaan ovat niin juntteja etteivät ole ihmisiä ennen nähneet.

Taannoin pk-seudulla asuvalle kaverilleni välähti, miksi hänestä tuntuu, että kaikki vastaantulijat Tampereella tuntuivat tuijottavan häntä: "Nehän katsovat vain silmiin!" Ap:n kohdalla kyse lienee samasta asiasta, hän ei ole enää tottunut siihen, että katsotaan silmiin niin kuin ihmistä normaalisti pitäisikin katsoa "sosiaalisen olemassaolon tunnustamisen" nimissä. Sääli oikeastaan, jos se tuntuu jo oudolta ja laput silmillä toisen ihmisen ohi kulkeminen tuntuu olevan sitä mitä elämältä haluaakin.

Komppaan APtä! Tässä on kyse todella tuijottamisesta, ei mistään silmiin katsomisesta. Pienellä kotipaikkakunnallani oikein hidastetaan ohi ajaessa vauhtia että saadaan kunnolla tuijotettua jos ollaan autolla liikenteessä. Siinä ei voi olla kyseessä mikään ajatuksiinsa unohtuminen.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:46"]

Komppaan APtä! Tässä on kyse todella tuijottamisesta, ei mistään silmiin katsomisesta. Pienellä kotipaikkakunnallani oikein hidastetaan ohi ajaessa vauhtia että saadaan kunnolla tuijotettua jos ollaan autolla liikenteessä. Siinä ei voi olla kyseessä mikään ajatuksiinsa unohtuminen.

[/quote]

Taisi olla todella pieni paikkakunta?

Mutta tääkin on totta. Tampereellakaan, vaikka onkin "ihmisläheinen" kaupunki, ei toisia katsota silti niin paljon kuin vaikkapa 25 000:n asukkaan kaupungissa.

Tuttavani on usein käynyt luonani Tampereella, ja saattaa kommentoida vastaantulijan mentyä ohi, että "näitkö tuon äskeisen takin/omituiset hiukset tms". Mä taas en ollut kiinnittänyt mitään huomiota vastaantulijoihin.

Eli varmasti jossain tuppukylässä voidaan jopa hidastaa vauhtia, kun mietitään että "Kukas TUO oikein on, onkohan se Mattisen Mirjamin tyttärentytär"

-3-

Tulipa mieleeni edellinen kerta pienellä maaseutupaikkakunnalla sukulaisissani. Olin paikallisessa s-marketissa kahden lapseni kanssa ostoksilla. Ilmeisesti olimme niin erikoinen ilmestys leluhyllyllä, että kaksi olmin näköistä jo reilusti kouluikäistä lasta tuijottivat meitä suu auki siinä vieressä. Aluksi olivat vielä meidän tiellä kun yritimme heidän takaa valita leluja, tuijottelivat vain haavi auki puolen metrin päässä. Yritin vihjatakseni tuijottamisesta katsoa lapsia silmiin kysyvin elein, että oliko heillä jotain asiaa mutta jatkoivat vain hiljaista tuijottamistaan.

No, olimme ehkä hieman kaupunkilaisen oloisia, puhuimme eri murretta ja ylipäätään puhuimme. Riittää nähtävyydeksi ilmeiseksi. Nykyisessä kotikaupungissamme ei todellakaan kukaan tuijottelisi toisia ko. tilanteessa. Tilanne oli minusta järkyttävä ja koominen yhtä aikaa. Kuinka tynnyrissä siellä maalla eletään ja kuinka huonosti lapsia kasvatetaan. Ja toisaalta tuollaiselle junttiudelle ei voi kuin nauraa.

Mutta summa summarum. Ei minusta kaupungeissa tuijotella, mutta kyllähän kaduilla helposti tulee otettua hiljainen, tervehtimätön katsekontakti muihin ihmisiin. Mutta maalla törmää kyllä varsinaiseen avoimeen tuijotteluun niin että kun kävelee ohi, niin porukassa vaan päät kääntyy ja autoilijat meinaavat ajaa ojaan kun näkevät vieraspaikkakuntalaisen.

Asun Helsingissä ja täällä tuijottaminen ei todellakaan ole sopivaa, mutta silti sitä tapahtuu paljon etenkin koululaisten toimesta. Esim. keskustelen mieheni kanssa ihan normaalilla äänellä tavallisista asioista bussissa; edessämme oleva toka-kolmasluokkalainen tyttö kääntyy tuijottamaan suu auki ja lopettaa vasta, kun häneen ottaa katsekontaktin useamman sekunnin ajaksi. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti, ihan sama missä liikkuu tai mitä tekee. Jos aloittaa keskustelun, ympärillä olevat jotenkin säpsähtävät ja osa hakee katsekontaktiakin, vaikka en minä heille puhu..! Todella kiusallista ja huonotapaistakin.

Tänään kaupassa pakkasin ostoksiani (taas kerran: normaalivauhdilla tavisostoksia), niin eiköhän joku vanha mies tullut tönöttämään siihen vinosti taakseni ja katselemaan.

Voi apua mikä keskustelu. ;DD

Suomalaisille on luotu silmät asfaltin ja seinien katseluun. Jos aurinko paistaa suomalainen "kaupunkilainen" tervehtii naapurin koiraa hymyllä, muttei silloinkaan pukahda mitään ääneen. Mahtaa "staadilaaselle suooomineidolle" olla kulttuurishokki matkustella maailmalla. Muissa maissa huonotapaiset mamut saattavat jopa katsoa "silmiiiihin tämmööst stadin flikkaaa".

Luulen, että tämä uusi suomalaisten tuijottelutrendi (?) tulee siitä, että suomalaiset alkavat vihdoinkin oppia huomioimaan kanssaihmisiä, mutteivat vielä uskalla hymyillä tai tervehtiä. Tervehtiminen, naapurin, lapsen koulukaverin vanhemman tai kaupan kanssan kuuluu hyviin tapoihin. Katsekontaktin välttely antaa ihmisestä jotenkin umpitynnyrissä kasvaneen kuvan ja jos mikä on huonoa käytöstä. Suomalaiset pelkäävät nolaavansa itsensä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja juuri se, ettei tervehdi tai edes katseella huomioi toista on oiva tapa nolata itsensä. Ettei vaan tarvitsisi avata suuta ja tervehtiä on kai sitten parempi katsoa kengänkärkiään. 

Mitähän mahdat tarkoittaa tuijottamisella? Minä katselen paljon ihmisiä uteliaisuuttani, mutta en tietenkään toljota ketään suu auki. Kyllähän nyt ihmisiä katsella saa.

Riippuu varmaan henkilöstä. Itse yritän välttää tuijottamista, mutta yritän vaivihkaa katsella sellaisia henkilöitä, joilla on jotain tosi KIVAA tyylissä. Joskus jään katsomaan hauskaa hiusmallia tai väriä, välillä kiinnitän huomioita erilaisiin silmälaseihin tai mielenkiintoiseen vaateyhdistelmään.