Miksi suomalaiset tuijottavat nykyään niin paljon muita ihmisiä?

Kaikkein parasta on jos joku tuijottaa/toljottaa pitkään niin morjenstaa tuijottajaa ja kysyy mitä sulle kuuluu ja ettei ollakkaan pitkään aikaan nähty.

toljottaja sanoo tietenkin että en minä sinua muistaakseni tunne. Ja voit siihen sitten vastata että eikö tunneta kun niin tarkkaan minua katsoit.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 02:23"]

Se johtuu siitä, että PK-seudulla asuu nykyään niin paljon muualta muuttaneita että ne ei osaa käyttäytyä kaupungissa. Yleensä tuijottajat on keski-ikäisiä naisia.

[/quote]

Ja PK-seutu on mielestäsi "iso paikka"?

Tämä "tuijottaminen" johtuu vain siitä, kun suomalaiset ovat niin ujoja ja reviiritietoisia, että jokainen katse ahdistaa. :D Kasvakaa ulos tynnyristänne, ei siihen kuole, jos toinen ihminen huomioikin olemassaolosi. 

Kyllä vaan pienillä paikkakunnilla tuijotetaan avoimesti. Itse olen sellaiselta kotoisin mutta asunut jo pitkään Helsingissä. Olen ihan ihmispaljouden takia automaattsiesti oppinut sen ettei juuri mikään hätkäytä eikä "tuijotuta", koska eihän sitä pääsisi etenemään ollenkaan jos jokaista oudosti pukeutunutta, mustaa, kovin tatuoitua, juopunutta, sekavaa tms jäisi pällistelemään. Kuljen omia ratojani ihmisvilinässä huomaamatta edes muita.

Mutta auta armias kun äitini joka on ikänsä asunut siellä pikkupaikkakunnalla maatilalla, tulee tänne käymään. Aiheuttaa ihan mielettömiä myötähäpeän tunteita. Se tuijottaa avoimesti esim. maahanmuuttajia ja kerran jopa kommentoi: "minä en sitten tykkää kun tuommoisia murjaaneita tänne rahdataan" niin että kohde varmasti kuuli - äitini oletti etteivät "ne semmoiset" voi osata suomea joten kommentti ei loukkaa :-o Samoin hän kommentoi ohikulkevien nuorten tyttöjen pukeutumista ja hiuksia todella nolostuttavaan tyyliin. Ravintolassa kun käytiin, niin tuijotti paikkoja ihmeissään ja hihitteli tyhmän oloisesti tarjoilijalle, kun oli niin epävarma siitä miten pitää käyttäytyä.

Helsinkiläisenä minun on pakko sanoa, että koen tuijottamisen hyvin epäkohteliaana. Se on loukkaavaa toisen reviirille tunkeutumista, hyökkäävää ja aggressiivista. Se ei ole mitään ystävällismielistä haluaisinpa tutustua tuohon tai onpas tuolla kiva laukku -tyylistä tuijotusta. Siis siellä  kehä III pohjoisemmalla puolella. Molemmilla puolilla on tullut asuttua.

Se johtuu siitä, että PK-seudulla asuu nykyään niin paljon muualta muuttaneita että ne ei osaa käyttäytyä kaupungissa. Yleensä tuijottajat on keski-ikäisiä naisia.

Paskannan verta

Toi nro 10 viesti sai puistatuksia aikaan. Onko Suomessa olemassa noin junttimeinkiä oikeesti?

Ei tässä ole kyse siitä, että jurot suomalaiset katsovatkin yhtäkkiä reippaasti silmiin, vaan tuijottamisesta. Se on ihan eri asia. En ole törmännyt vastaavaan ulkomailla asuessani, ja ei-suomalainen mieheni on ihan ällistynyt tästä tuijottelusta. Asutaan aika pienellä paikkakunnalla, ja meitä tuijotetaan aina, kun joku kuulee, ettemme puhu suomea. Siis ei tuijoteta mitenkään vaivihkaa, vaan suu auki käännytään töllöttämään, ihan kun ei oltais koskaan nähty sellaista ihmettä, että ihmiset puhuu jotain muutakin kieltä kuin suomea.

Kyllä muuallakin varmaan vaivihkaa tuijotellaan, mutta täällä sitä ei tehdä vaivihkaa, vaan ihan avoimesti.

Mielenkiintoinen aihe. Muistan lapsuudestani kaksi ohjetta, joita voi ensin tuntua vaikealta soveltaa yhtä aikaa: ihmisiä on katsottava silmiin, mutta tuijottaa ei saa. Tuijottaminen on epäkohteliasta, samoin se, jos katsoo ihmisen sijaan maahan tai pitkin seiniä.

Vähän samantapainen sääntö on sekin, että ruoka suussa ei saa puhua, mutta päivällisellä kuuluu keskustella. Keskustelun pitää siis kulkea, vaikka samalla tulisi syödä eikä kuitenkaan saa puhua ruoka suussa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:55"]

Tulipa mieleeni edellinen kerta pienellä maaseutupaikkakunnalla sukulaisissani. Olin paikallisessa s-marketissa kahden lapseni kanssa ostoksilla. Ilmeisesti olimme niin erikoinen ilmestys leluhyllyllä, että kaksi olmin näköistä jo reilusti kouluikäistä lasta tuijottivat meitä suu auki siinä vieressä. Aluksi olivat vielä meidän tiellä kun yritimme heidän takaa valita leluja, tuijottelivat vain haavi auki puolen metrin päässä. Yritin vihjatakseni tuijottamisesta katsoa lapsia silmiin kysyvin elein, että oliko heillä jotain asiaa mutta jatkoivat vain hiljaista tuijottamistaan.

No, olimme ehkä hieman kaupunkilaisen oloisia, puhuimme eri murretta ja ylipäätään puhuimme. Riittää nähtävyydeksi ilmeiseksi. Nykyisessä kotikaupungissamme ei todellakaan kukaan tuijottelisi toisia ko. tilanteessa. Tilanne oli minusta järkyttävä ja koominen yhtä aikaa. Kuinka tynnyrissä siellä maalla eletään ja kuinka huonosti lapsia kasvatetaan. Ja toisaalta tuollaiselle junttiudelle ei voi kuin nauraa.

Mutta summa summarum. Ei minusta kaupungeissa tuijotella, mutta kyllähän kaduilla helposti tulee otettua hiljainen, tervehtimätön katsekontakti muihin ihmisiin. Mutta maalla törmää kyllä varsinaiseen avoimeen tuijotteluun niin että kun kävelee ohi, niin porukassa vaan päät kääntyy ja autoilijat meinaavat ajaa ojaan kun näkevät vieraspaikkakuntalaisen.

[/quote]Typerä kirjoitus. Kaupungissa löydät koko kirjon huonoa käytöstä. On tervettä että lapsi seuraa katseellaan uutta ja erilaista.

Jos huonoa käytöstä haetaan niin Husby oli aika hyvä esimerkki mitä paskaa kaupungissa kasvaa. Ja sinä itse tietenkin ihmisroska haukut lapsia eläimiksi. Toivottavasti ylläpito selvittää tietosi

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:55"]

Tulipa mieleeni edellinen kerta pienellä maaseutupaikkakunnalla sukulaisissani. Olin paikallisessa s-marketissa kahden lapseni kanssa ostoksilla. Ilmeisesti olimme niin erikoinen ilmestys leluhyllyllä, että kaksi olmin näköistä jo reilusti kouluikäistä lasta tuijottivat meitä suu auki siinä vieressä. Aluksi olivat vielä meidän tiellä kun yritimme heidän takaa valita leluja, tuijottelivat vain haavi auki puolen metrin päässä. Yritin vihjatakseni tuijottamisesta katsoa lapsia silmiin kysyvin elein, että oliko heillä jotain asiaa mutta jatkoivat vain hiljaista tuijottamistaan.

No, olimme ehkä hieman kaupunkilaisen oloisia, puhuimme eri murretta ja ylipäätään puhuimme. Riittää nähtävyydeksi ilmeiseksi. Nykyisessä kotikaupungissamme ei todellakaan kukaan tuijottelisi toisia ko. tilanteessa. Tilanne oli minusta järkyttävä ja koominen yhtä aikaa. Kuinka tynnyrissä siellä maalla eletään ja kuinka huonosti lapsia kasvatetaan. Ja toisaalta tuollaiselle junttiudelle ei voi kuin nauraa.

Mutta summa summarum. Ei minusta kaupungeissa tuijotella, mutta kyllähän kaduilla helposti tulee otettua hiljainen, tervehtimätön katsekontakti muihin ihmisiin. Mutta maalla törmää kyllä varsinaiseen avoimeen tuijotteluun niin että kun kävelee ohi, niin porukassa vaan päät kääntyy ja autoilijat meinaavat ajaa ojaan kun näkevät vieraspaikkakuntalaisen.

[/quote]

En ihan oikeasti voi kuin nauraa tälle kommentille. Asumme kaupungissa, jossa on yli 20 miljoonaa asukasta. Lapsiamme tuijotetaan, kosketaan, valokuvataan salaa ja kysymällä, kysellään nimeä ja sitä, mistä olemme kotoisin. Erityisesti lapset tuijottavat "haavi auki"meitä ja ihmettelevät puhumaamme kieltä. He eivät ole olmin näköisiä, mutta varsin erilaisia omien lastemme kanssa. Onneksi lapset puhuvat heidän kanssaan nykyisin samaa kieltä.

Meillä on mökki pienellä paikkakunnalla Turun saaristossa. Meitä ei ole koskaan tuijotettu, ihmetelty, kuvattu yms. Emme puhu turkua emmekä minua lukuunottamatta ruotsia, jota valtaväestö tuolla puhuu, vaan kai sitten "stadia", lapsemme puhuvat nykyisin vähän huonoa suomea, mutta he sulautuvat ympäristöön täydellisesti. Heitä ei tuijoteta, kuvata, kosketa, puhutella yms. yms. koskaan.

Että kaikki on suhteellista ja olisi tervettä nähdä hieman maailmaa ennen tällaisia lausuntoja "maaseudusta".

22: No ymmärrät varmaan mistä se tuijottaminen johtuu. Lapset (ja aikuisetkin) tuijottavat kun näkevät jotain eksoottista, jotain oman aiemman kokemuspiirin ulkopuolelta.

50-luvulla ensimmäinen musta mies Helsingissä aiheutti liikenneruuhkia.

Jos pikkukylässä lapset eivät ole koskaan aiemmin nähneet kaupunkilaisia tai kuulleet (esim.) stadin murretta, niin vähän tynnyrissä kasvaneiksi minäkin heitä kuvailisin.

Ja alkuperäiseen aiheeseen, olen itse varmaan raskautta toivoessani tuijotellut raskaana olevia naisia (jospa minäkin joku päivä!) ja nyt kun vauvaa odotan, niin katselen kyllä lapsiperheitä kaupungilla, ihan vaan mietiskellen että tuossa mekin kohta ollaan. Ja jos joku katseeni huomaa, niin hymyilen ystävällisesti ja nyökkään ja katson pois. Ihan ehkä vaan osoittaakseni etten pahalla tuijota...

Minä katselen ulkona liikkuessani komeita miehiä (hui kamala, varattukin olen), kauniita naisia (silmänilo hekin, vaikka oonkin hetero), pieniä lapsia (vauvoja, taaperoita, oman lapseni ikäisiä, mitä milloinkin), raskaana olevia naisia (monilla tosi ihana maha), nuoria (kauniita, erikoisen näköisiä, iloisia) ja sitten ihan kaikkia, jotka ovat mielestäni pukeutuneet erityisen kauniisti tai tosi rumasti. Katselen siis ihmisiä, mutta en tuijota kiusallisesti. Talvella ei ole niin paljon katseltavaa kuin kesäisin, ja silloin kun tunsin itseni huonoksi ja rumaksi pahan ihosairauden takia, ei tehnyt mieli katsella ketään. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 11:06"]

Luulen, että tämä uusi suomalaisten tuijottelutrendi (?) tulee siitä, että suomalaiset alkavat vihdoinkin oppia huomioimaan kanssaihmisiä, mutteivat vielä uskalla hymyillä tai tervehtiä. Tervehtiminen, naapurin, lapsen koulukaverin vanhemman tai kaupan kanssan kuuluu hyviin tapoihin. Katsekontaktin välttely antaa ihmisestä jotenkin umpitynnyrissä kasvaneen kuvan ja jos mikä on huonoa käytöstä. Suomalaiset pelkäävät nolaavansa itsensä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja juuri se, ettei tervehdi tai edes katseella huomioi toista on oiva tapa nolata itsensä. Ettei vaan tarvitsisi avata suuta ja tervehtiä on kai sitten parempi katsoa kengänkärkiään. 

[/quote]

Jos se tuijottaminne olisi ystävällistä niin sitten se olisi mukavaa kontaktin luontia. Useimmiten suomalainen tuijottaminen on vain ilmeetöntä ja tuijotettava tuntee itsensä kiusaantuneeksi. Muualla se tuijottaminen tehdään kohteliaasti.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 11:26"]

22: No ymmärrät varmaan mistä se tuijottaminen johtuu. Lapset (ja aikuisetkin) tuijottavat kun näkevät jotain eksoottista, jotain oman aiemman kokemuspiirin ulkopuolelta.

50-luvulla ensimmäinen musta mies Helsingissä aiheutti liikenneruuhkia.

Jos pikkukylässä lapset eivät ole koskaan aiemmin nähneet kaupunkilaisia tai kuulleet (esim.) stadin murretta, niin vähän tynnyrissä kasvaneiksi minäkin heitä kuvailisin.

Ja alkuperäiseen aiheeseen, olen itse varmaan raskautta toivoessani tuijotellut raskaana olevia naisia (jospa minäkin joku päivä!) ja nyt kun vauvaa odotan, niin katselen kyllä lapsiperheitä kaupungilla, ihan vaan mietiskellen että tuossa mekin kohta ollaan. Ja jos joku katseeni huomaa, niin hymyilen ystävällisesti ja nyökkään ja katson pois. Ihan ehkä vaan osoittaakseni etten pahalla tuijota...

[/quote]Jotenkin enemmän tynnyrissä kasvaneita kuin kaupungissa asuvat jotak ei ole koskaan nähneet maalaisia??? Hesan lähiöissä ja Espoossa elää valtavasti ihmiiä jotka ihan oikeasti eivät ole koskaan käyneet kehä3 ulkopuolella

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 11:06"]

Luulen, että tämä uusi suomalaisten tuijottelutrendi (?) tulee siitä, että suomalaiset alkavat vihdoinkin oppia huomioimaan kanssaihmisiä, mutteivat vielä uskalla hymyillä tai tervehtiä. Tervehtiminen, naapurin, lapsen koulukaverin vanhemman tai kaupan kanssan kuuluu hyviin tapoihin. Katsekontaktin välttely antaa ihmisestä jotenkin umpitynnyrissä kasvaneen kuvan ja jos mikä on huonoa käytöstä. Suomalaiset pelkäävät nolaavansa itsensä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja juuri se, ettei tervehdi tai edes katseella huomioi toista on oiva tapa nolata itsensä. Ettei vaan tarvitsisi avata suuta ja tervehtiä on kai sitten parempi katsoa kengänkärkiään. 

[/quote]Olet täysin kuutamolla. En tietenkään ota katsekontaktia jokaiseen vastaantulijaan ja osaa takuulla käyttäytyä sinua paremmin. On hienoa että joka jumalan vastaantulijaa ei tarvitse huomioida olematta epäkohtalias. Ymmärrätkö eroa, ulkomailla se on huonoa käytöstä, täällä ei. Eli helvetin hyvä näin.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 11:26"]

22: No ymmärrät varmaan mistä se tuijottaminen johtuu. Lapset (ja aikuisetkin) tuijottavat kun näkevät jotain eksoottista, jotain oman aiemman kokemuspiirin ulkopuolelta.

50-luvulla ensimmäinen musta mies Helsingissä aiheutti liikenneruuhkia.

Jos pikkukylässä lapset eivät ole koskaan aiemmin nähneet kaupunkilaisia tai kuulleet (esim.) stadin murretta, niin vähän tynnyrissä kasvaneiksi minäkin heitä kuvailisin.

Ja alkuperäiseen aiheeseen, olen itse varmaan raskautta toivoessani tuijotellut raskaana olevia naisia (jospa minäkin joku päivä!) ja nyt kun vauvaa odotan, niin katselen kyllä lapsiperheitä kaupungilla, ihan vaan mietiskellen että tuossa mekin kohta ollaan. Ja jos joku katseeni huomaa, niin hymyilen ystävällisesti ja nyökkään ja katson pois. Ihan ehkä vaan osoittaakseni etten pahalla tuijota...

[/quote]

Viitaankin tuohon lainaamaani vietiin, jossa _KAUPUNGEISSA_ ei tuijoteta, mutta maaseudulla TUIJOTETAAN.

Jos tuon viestin tyypin kaupungissa, missä lie Pietarsaaressa tai Helsingissä kävelisi mies alasti ostoskeskuksessa, niin ehkäpä vähän tuijotettaisiin.

Tuijottaminen ei ole mikään maaseudun ele, kuten tuolla väitettiin, vaan todella erilaista tuijotetaan kaikkialla, New Yorkista Posiolle. En jaksa oikeasti uskoa sitä, että jotain helsinkiläistä tuijotettaisiin häiritsevästi vaikkapa Enontekiön S-marketilla ihan Olmin ja idiootin toimesta suu auki ymmärtämättä mitä nämä puuvat.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 11:51"]

Jotenkin enemmän tynnyrissä kasvaneita kuin kaupungissa asuvat jotak ei ole koskaan nähneet maalaisia??? Hesan lähiöissä ja Espoossa elää valtavasti ihmiiä jotka ihan oikeasti eivät ole koskaan käyneet kehä3 ulkopuolella

[/quote]

Pääkaupunkiseutu on täynnä junantuomia maalaisia, ei niitä tarvitse lähteä erikseen minnekään katselemaan. :)

Mutta vakavasti, jos kaupunkilaislapsi tuijottaisi suu auki vaikka lehmää, kun ei ole sellaista aiemmin nähnyt, niin yhtä lailla pitäisin vanhempia syypäänä siihen, että lapsi on saanut kasvaa sitten siinä "kaupunkilaistynnyrissään". Kuuluuhan sekin lapsen kasvattamiseen, että antaa sille eväitä maailmassa pärjäämiseen ja tutustuttaa vähän erilaisiin tapoihin, ihmisiin ja ympäristöihin.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2013 klo 11:51"]

Jotenkin enemmän tynnyrissä kasvaneita kuin kaupungissa asuvat jotak ei ole koskaan nähneet maalaisia??? Hesan lähiöissä ja Espoossa elää valtavasti ihmiiä jotka ihan oikeasti eivät ole koskaan käyneet kehä3 ulkopuolella

[/quote]

Pääkaupunkiseutu on täynnä junantuomia maalaisia, ei niitä tarvitse lähteä erikseen minnekään katselemaan. :)

Mutta vakavasti, jos kaupunkilaislapsi tuijottaisi suu auki vaikka lehmää, kun ei ole sellaista aiemmin nähnyt, niin yhtä lailla pitäisin vanhempia syypäänä siihen, että lapsi on saanut kasvaa sitten siinä "kaupunkilaistynnyrissään". Kuuluuhan sekin lapsen kasvattamiseen, että antaa sille eväitä maailmassa pärjäämiseen ja tutustuttaa vähän erilaisiin tapoihin, ihmisiin ja ympäristöihin.

[/quote]Kerros mitä eväitä sä oot antanut lapsellesi ja mihin ympäristöihin ole tututstuttanut. Oletko käynyt maalla navetan takana katsomassa miten siellä eletään?