Lue keskustelun säännöt.
Annetaan vinkkejä, miten lasta ei tarvitse laittaa virikehoitoon!
04.04.2013 |
Tällä palstalla on reilusti sellaisia vanhempia, joiden lapset eivät ole olleet päiväkodissa virikehoidossa, kun pienenmpi sisarus on syntynyt. Kerrotaanpa niitä vinkkejä virikemammoille, että miten kannattaisi toimia oman perheensä kanssa, että pärjätään ilman virikehoitoa.
Omat vinkkini:
- riittävän iso ikäero lapsille. Meillä ikäeroa tuli neljä vuotta. Esikoinen osasi pukea, riisua, oli kuiva, käydä itsenäisesti vessassa, syödä, juoda, puhua, nukkui jo yöt hyvin eli oli hyvin omatoiminen.
- esikoinen kerhoon. Meillä esikoinen kävi kunnan kerhossa kolme kertaa viikossa á kolme tuntia. Minä vein, samalla vauva nukahti vaunuihin, ja mies haki tullessaan töistä. Minä oli kotona lepäilemässä, vauva nukkui vaunuissa terassilla.
- käytiin leikkipuistossa aamuisin. Esikoinen sai sielläkin leikkiseuraa ja vauva tykkäsi katsella isompien touhua. Riitti, että itse istui ja rupatteli muiden mammojen kanssa.
Kommentit (71)
Ikäero ei todellakaan ole tärkeä. Meillä on kolme lasta runsaassa kolmessa vuodessa (ei kaksosia), eikä kukaan ole ollut virikehoidossa. Ihan tavallista arkea vietettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 21:51"]
Jollei löydy leikkipuistoa eikä viikottaista kerhoa (selvittäisin kyllä tarkemmin tuon seurakunnan kerhon vielä), tutustutaan ulkoillessa/kaupassa/netissä tai muussa vastaavassa paikassa muihin alueen kotiäiteihin ja lapsiin. Tavataan heitä vaikka vuoroin kunkin kotona/pihassa. Esikoinen otetaan mukaan arjen askareisiin ja vauvanhoitoon sekä tehdään hänen kanssaan "isojen juttuja" vauvan nukkuessa. Kyllä ne sisarukset on ennenkin joutuneet keskenään viihtymään (+ naapurin lasten kanssa).
[/quote]
Selvitetty on ja kaksi kertaa kuussa tämä kerho on. Myöskään muita mammoja ei tässä lähettyvillä ole. Asutaan maaseudulla.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 21:44"]
Entäs tiheän kauden imemiset? Kun jos ei halua pullolla ruokkia vaan imettää jos maitoa kerran riittää. Ja mites selität koliikkivauvalle, että ei me nyt taivuta sinun tahtoosi..
[/quote] Tuo teksti oli tarkoitettu normaaliälyiselle ihmiselle. Jos haluat imettää ja laittaa esikoisen hoitoon sen takia, siitä vaan. Minun toimintatapani olivat toiset. Ja niillä ei ole saatu aikaan koliikkia yhdellekään noista viidestä. Sitäpaitsi koliikki ei ole missään nimessä vauvan tahto, vauvan tahto on nukkua ja elää hyvin stressittömässä ympäristössä, kuten jokaisen ihmisen itseasiassa.
No sitten vaan nautitaan siitä maaseudun rauhasta. Eihän niitä lapsia maalta ennenkään tarvinut virikehoitoon viedä. Luonto ja maatalojen pihapiirit tarjoavat kivoja leikkipaikkoja, joita ei kaupungissa ole.
Ai saadaanko koliikki jotenkin aikaan vauvalle? Tuopa uusi tieto minulle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa.
Meillä on esikoinen kaksi kertaa viikossa "virikehoidossa", tästäkö vedät sen johtopäätöksen, että olemme vanhempina uusavuttomia ja tarvitsemme neuvoja? Vai että puistoon, ihanko totta? Eipäs tullut mieleenkään! :D
Esikoinen on viikosta KAKSI päivää hoidossa, eli kotona hän on VIISI päivää viikossa. Kyllä mekin käydään siellä puistossa, perhekerhossa, ulkoillaan kotipihalla, käydään yhdessä kaupassa, askarrellaan kotona, käydään uimassa siinä missä tekin. Ja esikoinen pääsee myös tylsistymään kotona, sekin on tärkeää. Mutta siltikin, nuo kaksi päiväkotipäivää tuttujen kavereiden kanssa ovat hänelle melkeinpä se viikon kohokohta.
Tässä perheessä arvostetaan arkea, mutta vaihtelevaa sellaista. Ei jokaisen päivän tarvitse toistaa lakonisesti itseään. Puistoilu on kivaa, mutta ei kukaan tässä perheessä jaksa sitä joka päivä. Ja kun mies on jatkuvasti matkatöissä, meidän päivät on pitkiä. Silloin kun mattimeikäläinen saapuu kotiin n. kello 18, minulla on vielä tiedossa useampi päivä ja yö yksin lasten kanssa. Ne kaksi päivää viikossa ovat suuri apu tässä arjen pyörittämisessä.
Jokainen tavallaan...Itse päädyin ottamaan esikoisen hoidosta kun vauva syntyi. Olihan se raskasta kun vielä mustasukkaisuutta ilmeni aika tavalla. Mutta ulkoilut x2, arjen pyöritys ja kohtalaisesti päiväunia nukkuva vauva helpottivat asiaa. Viitseliäisyyttähän se vaatii ja touhua pitää olla, mutta en kadu. Helpommalla olisin päässyt, jos esikoinen olisi ollut vaikka päiväkodissa x2 vk:ssa. Jokaisen pitää arvioida omat voimavaransa/perheen ja tehdä päätäksensä sen hetkisen tilanteen ja lapsen parhaan vuoksi, ei siihen kukaan muu pysty vastausta antamaan mitä tehdä esikoisen hoitopaikan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tavallaan...Itse päädyin ottamaan esikoisen hoidosta kun vauva syntyi. Olihan se raskasta kun vielä mustasukkaisuutta ilmeni aika tavalla. Mutta ulkoilut x2, arjen pyöritys ja kohtalaisesti päiväunia nukkuva vauva helpottivat asiaa. Viitseliäisyyttähän se vaatii ja touhua pitää olla, mutta en kadu. Helpommalla olisin päässyt, jos esikoinen olisi ollut vaikka päiväkodissa x2 vk:ssa. Jokaisen pitää arvioida omat voimavaransa/perheen ja tehdä päätäksensä sen hetkisen tilanteen ja lapsen parhaan vuoksi, ei siihen kukaan muu pysty vastausta antamaan mitä tehdä esikoisen hoitopaikan suhteen.
Voi tätä nykyaikaa, kun ei saisi olla koskaan edes hiukkasen tylsää. Lapsellakaan. Ei ihme, että mielikuvitus rapisee sukupolvi sukupolvelta, kun kaikki joutilaisuus on tapettu jatkuvalla viriketulvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta lyhyillä ikäeroilla ja kotona pärjättiin. Tavalliset kotihommat ovat hyvää virikettä ja ulkoilut säännöllisesti. Meillä luetaan todella paljon ja askartelut ja lauluhetket onnistuvat myös. En ole vielä keksinyt, mitä hyötyä olisi virikehoidosta. Lisää vain stressiä, jos lapsia pitää olla kuljettamassa tiettyihin aikoihin. Nautimme elämästä näin.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:27"]
Voi tätä nykyaikaa, kun ei saisi olla koskaan edes hiukkasen tylsää. Lapsellakaan. Ei ihme, että mielikuvitus rapisee sukupolvi sukupolvelta, kun kaikki joutilaisuus on tapettu jatkuvalla viriketulvalla.
[/quote]
Kyllä joskus saa olla tylsää ja vaikka useinkin, mutta mielestäni tuo ei pidä paikkaansa että lapselle riittäisi kun saa lapsiystäviä sitten kun eskariin menee ja siihen asti voi olla äidin ja paljon pienemmän sisaruksen kanssa kotona. Siis näissä tilanteissa kun ei ole naapurustossa lapsiseuraa, eikä kerhoja, näitä paikkoja kun todellakin tästä Suomen maasta löytyy. Jos lapsi alkaa olemaan enemmän lasten kanssa vasta eskarissa, niin kyllä sitä on niin pihalla siitä lasten maailmasta, että porukassa toimimisessa on jo aivan erityisiä haasteita. Helposti jää yksin tai on se jota kiusataan.
Suomessa pitäisi taata oikeus varhaiskasvatukseen jo paljon nuorempana kuin alle 6-vuotiaana, niin kuin monessa muussakin maassa on. Ihan pöljää tämmönen että osa lapsista ei saa ikäistään seuraa vasta kuin koulussa, silloin se voi olla jo myöhäistä. Ei sen viriketoiminnan tarvitse olla viitenä päivänä viikossa kahdeksaa tuntia, mutta on se lasta kohtaan väärin jos ei ole muuta kuin kotona kökkimistä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 21:41"]
Entäs jos ei oo minkäänlaisia kerhoja? Tai no taitaa olla joku seurakunnan kerho 2 kertaa kuukaudessa. Että siellä toki voi käydä. Ja myöskään puistoon menemisen mahdollisuutta ei ole, koska semmoistakaan ei löydy.
[/quote] No lapselle riittää mainiosti kotielämä jos siellä käydään kaupassa, tehdään ruokaa, jutellaan, siivotaan ym. normaalia. Eskarissa saa sitten viimeistään kavereita.
[/quote]
Joo, kyllähän niitä kavereita siellä eskarissa saa mutta ota nyt huomioon se, että isompi lapsi (3v. ->) kaipaa jo oma ikäistään leikkiseuraa.
Meidän suunnalla oli (ja on vieläkin) se huono homma, että kaikki lapset olivat päiväkodissa, vain ihan vauvat ovat kotona äidin tai isän kanssa. Joten leikkipuistosta ei seuraa saanut. Toki oltaisiin voitu lähteä 20 kilsan päähän, jossa olisi varmasti ollut seuraa mutta olisi siinä ollut omat hankaluutensa kun oli vauva mukana (ja varsinkin talvella). Samalla suunnalla oli (en tiedä onko enää) MLL:n kerhoja mutta välimatka esti sinne menemisen.
Minä tein ratkaisuni ja laitoin esikoisen (jo ennen kuin vauva syntyi) seurakunnan kerhoon, joka toimi seitsemän kilsan päässä. Siellä hän oli kaksi vuotta kunnes siirtyi päiväkotiin tukitoimenpiteenä vähän ennen kuin täytti viisi. Olisin varmaan tehnyt noin vaikka tukitoimia ei olisi tarvinnut. Oli ikävä katsoa, kuinka lapsi turhautui kotona äidin ja vauvan kanssa kun ei ollut oman ikäistä seuraa kuin 4-6 tunnin verran per viikko. Ei siinä paljoa auttanut vaikka yritin järjestellä kaikenlaista ohjelmaa ja tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:29"]
Suomessa pitäisi taata oikeus varhaiskasvatukseen jo paljon nuorempana kuin alle 6-vuotiaana, niin kuin monessa muussakin maassa on.
[/quote]
Tietääkseni Suomessa aivan kaikilla lapsilla (siis myös alle 6 v) on oikeus varhaisessa elämänvaiheessa tapahtuvaan kasvatukseen omissa kodeissaan. Jos vanhemmat jättävät kehotuksista huolimatta lapsensa täysin "varhaiskasvattamatta", tulee sossu ja ottaa lapset huostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kammottava sana koko virikehoito. Eiköhän se vanhemman sisaruksen elämä suju siellä kotona ihan niinkuin ennen vauvantuloakin. Siinähän sitä on lisävirikettä, kun tutustuu uuteen sisarukseensa ja saa osallistua vauvan hoitoon. Eletään ihan sitä normaalia lapsiperhe arkea. Isompi sisarus saattaa olla mustasukkainen ajasta, jonka äiti viettää kotona vauvan kanssa ja tuntea jäävänsä vähemmälle huomiolle.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 21:41"]
Entäs jos ei oo minkäänlaisia kerhoja? Tai no taitaa olla joku seurakunnan kerho 2 kertaa kuukaudessa. Että siellä toki voi käydä. Ja myöskään puistoon menemisen mahdollisuutta ei ole, koska semmoistakaan ei löydy.
[/quote] No lapselle riittää mainiosti kotielämä jos siellä käydään kaupassa, tehdään ruokaa, jutellaan, siivotaan ym. normaalia. Eskarissa saa sitten viimeistään kavereita.
[/quote]
Joo, kyllähän niitä kavereita siellä eskarissa saa mutta ota nyt huomioon se, että isompi lapsi (3v. ->) kaipaa jo oma ikäistään leikkiseuraa.
Meidän suunnalla oli (ja on vieläkin) se huono homma, että kaikki lapset olivat päiväkodissa, vain ihan vauvat ovat kotona äidin tai isän kanssa. Joten leikkipuistosta ei seuraa saanut. Toki oltaisiin voitu lähteä 20 kilsan päähän, jossa olisi varmasti ollut seuraa mutta olisi siinä ollut omat hankaluutensa kun oli vauva mukana (ja varsinkin talvella). Samalla suunnalla oli (en tiedä onko enää) MLL:n kerhoja mutta välimatka esti sinne menemisen.
Minä tein ratkaisuni ja laitoin esikoisen (jo ennen kuin vauva syntyi) seurakunnan kerhoon, joka toimi seitsemän kilsan päässä. Siellä hän oli kaksi vuotta kunnes siirtyi päiväkotiin tukitoimenpiteenä vähän ennen kuin täytti viisi. Olisin varmaan tehnyt noin vaikka tukitoimia ei olisi tarvinnut. Oli ikävä katsoa, kuinka lapsi turhautui kotona äidin ja vauvan kanssa kun ei ollut oman ikäistä seuraa kuin 4-6 tunnin verran per viikko. Ei siinä paljoa auttanut vaikka yritin järjestellä kaikenlaista ohjelmaa ja tekemistä.
[/quote] Niinkö? Ei minun kolmevuotiaani ole halunneet ikäistään seuraa sen enempää kuin kotona on ollut tarjolla sisarusten muodossa eivätkä ole turhautuneet kotona ollenkaan. Enkä edes järjestänyt ohjelmaa tai muuta, tekivät kotitöitä ja muita kotona ja ulkona tapahtuvia asioita ja tunsivat itsensä hyödyllisiksi. Toki jos et anna lapsen tehdä ruokaa tai maalata seiniä tai kitkeä rikkaruohoja tai polttaa roskia, hän toki turhautuu. Lelut eivät nimittäin riitä, jokainen haluaa olla hyödyllinen yhteisönsä jäsen. Minä esimerkiksi en osta lapselle leikki-imuria, hän saa imuroida oikealla imurilla ja oppia asioita.
Jos äiti on jo riittävän iäkäs ei pitkä ikäero ole mahdollinen. Eikä lapsia muutenkaan voi suunnitellusti tehdä, niitä saadaan jos saadaan, jolloin lyhytkin ikäero voi olla siunaus. Eikä kukaan voi jaksamistaan etukäteen tietää. Toki jos kerhoja on lähellä, niin ne ovat hyvä vaihtoehto koska ei lasten "kuuluisikaan" olla kuin muutama tunti muutamana päivässä ikäisessään seurassa. Mutta toisaalta jos on varaa kustantaa itse se päivähoito, niin mikäs se silloin on ketään muulta pois?
Lapsille niin pitkä ikäero, että esikoinen on vähintään eskarissa.
VOI JUUTTAAN TULIMMAISTA TEITÄ PUUSILMÄISIÄ TYPERYKSIÄ!!!!
Minä-minä-ja-minun-erinomaisuuteni.
Itse kotihoidin aikoinani monta lasta ja näin jälkikäteen sanoisin seuraavaa. Lapsen olisi hyvä olla ohjatussa ryhmätoiminnassa ennen eskaria. Ja kerho pari kertaa viikossa 3h kerrallaan ei useimmille lapsille riitä tyydyttämään kaverin tarvetta. Meillä on pienillä ikäeroilla lapset mutta silti olisi kiva olla muutakin seuraa kuin ne omat sisarukset. Päivisin ei ole yleensäkään.
Virikehoito pitää taata jokaiselle edes puolipäiväisesti, lapsen etu oppia sosiaalista kanssakäymistä ikäistensä kanssa.
Riippuu tietenkin paikasta, missä asuu, että paljonko siellä on kerhoja tarjolla. Kaupungissa on helppo pitää lapsia kotihoidossa; porukkaa on paljon kotona, ja lapselle löytyy kavereita pelkästään sillä, että äidit vaihtavat yhteystietoja.
Mutta minua noin yleisesti ottaen vähän ihmetyttää se, että jos kerhoa ei jossain ole tarjolla, niin sitä ei sinne äidit itse perusta, jos kerran haluaisivat kerhoilla. On jotenkin tosi kummallista, että nainen on työssä ollessaan ollut aikaansaapa ja reipas, mutta kun hän saa lapsen/lapsia, niin hänestä on kammottava ajatus vetää kerran viikossa kerhoa muille, ihan tavallisille äideille ja näiden lapsille. ( kerhon vetäminen ei siis vaadi mitään sen ihmeempää, kuin että ilmaantuu paikalle, ja käy välillä kaupassa). Ei ne siellä päiväkodissa tee yhtään sen kummempia askarteluja ja lorutteluja, mitä normaali ihminen voi omille ja lähiseudun lapsille järjestää. Oman kokemukseni mukaan melkein minne tahansa peräkylälle saa järjestettyä kerhon parilla puhelinsoitolla; aina löytyy tilat ja sponsoreitakin, pienissä kunnissa ollaan suorastaan riemuissaan jos joku viitsii jotain pientäkään aktiviteettia pyörittää, ja avustuksia saa enemmän kuin riittävästi (paljonhan niitä ei tarvitakaan). Sitten tietenkin, jos koko paikkakunnalla ei ole kuin tämä yksi ainoa äiti lapsineen, asia on eri.
Jollei löydy leikkipuistoa eikä viikottaista kerhoa (selvittäisin kyllä tarkemmin tuon seurakunnan kerhon vielä), tutustutaan ulkoillessa/kaupassa/netissä tai muussa vastaavassa paikassa muihin alueen kotiäiteihin ja lapsiin. Tavataan heitä vaikka vuoroin kunkin kotona/pihassa. Esikoinen otetaan mukaan arjen askareisiin ja vauvanhoitoon sekä tehdään hänen kanssaan "isojen juttuja" vauvan nukkuessa. Kyllä ne sisarukset on ennenkin joutuneet keskenään viihtymään (+ naapurin lasten kanssa).