Annetaan vinkkejä, miten lasta ei tarvitse laittaa virikehoitoon!

Nimenomaan minunkin mielestä oli hiukka outo kun joku kirjoitti että jos lapset ovat isolla ikäerolla ei ole niin suurta tarvetta virikehoidolle ja perustelu oli kutakuinkin se että se toinen lapsi on helpompi hoitaa siinä vauvan ohella mutta mihin jäi taas lapsen tarpeet huomioo ottaminen.

Tosi asiahan on se että juuri vanhempi yli 3-vuotias lapsi niitä virikkeitä tarvitsee. Itse asiassa inhoan koko virike sanaa koska siitä tulee mieleen lähinnä häkkikanalan tipuset joille on laitettu virikkeitä. Ne kuuluisat "virikkeet" kun ovat ihan lapsen perustarpeita ja toimintoja kuten leikki, ulkoilu sosiaaliset kontaktit, uusien asioiden oppiminen mitä päiväkodissa tehdään. Pienelle alle 3-vuotiaalle voi hyvinkin riittää äidin kanssa hiekkakakkujen taputtelu ja äidin kanssa puuhailu tai yksin leikki mutta kyllä 3-vuotiaasta ylöspäin lapsella on selvä tarve samanikäiselle kaveriseuralle ja muuhunkin kun äidin kanssa puuhailuun tai ulkoiluun. Toimiminen ryhmässä ja muiden kun omien vanhempien ohjauksen alla olemiseen on hyvä totuttautua jo ennen eskari-ikää.

Minua ihmetyttää tässäkin keskustelussa totena heitetyt ehdottomuudet, kuten ettei lapset tarvitse virikkeitä tai että äidin seura riittää alle kouluikäiselle. Eiköhän meitä aikuisiakin ole niin sosiaalisia kuin vähemmän sosiaalisia, yksinään viihtyviä kuin sellaisia, jotka kaipaavat isoa porukkaa ja toimintaa ympärilleen. Sekin varmasti vaikuttaa mihin olemme äiteinä lapsemme totuttaneet: jos äiti viihtyy hyvin kotona ja omalla takapihalla, luultavasti lapsi tottuu tähän ja löytää ne elämän pienet ihmeet vaikkapa sieltä kotipihan kukkapenkistä. Jos taas lapsen kanssa on kierrelty vauvasta lähtien maita ja mantereita, hyvinkin suurella todennäköisyydellä se kolmevuotias kaipaa vauvankin synnyttyä enemmän tekemistä ja maiseman vaihtoa.

Minua myös hämmästyttää väite, että kaverisuhteita ehtii oppia luomaan vasta esikoulussa tai koulussa. Juuri luin pitkän artikkelin siitä, kuinka joka viides lapsi on yksinäinen ja jää ilman kaveria koulussa. Juurikin ulkopuolelle jääminen ja kiusatuksi tuleminen luovat nuorille sitä pahoinvointia ja pitkällä tähtäimellä syrjäytymistä. Minä jotenkin miellän että vanhempana minun yksi tärkeimmistä tehtävistä on yrittää luoda lapselle valmiudet kaverisuhteisiin jo heti pienestä pitäen ja ylläpitää näitä kaverisuhteita. Koulumaailma on aika raaka paika "opetella" kaverisuhteita, silloin voi olla jo liian myöhäistä. Varmasti monelle riittää seurakunnan kerhot pari kertaa viikossa, mutta kaikkialla ei näitä ole, ja kuten tuli ilmi, on paljon tilanteita, jolloin tuskin on lapsen edun mukaista erottaa hänet vanhoista kavereistaan vuodeksi muiden isojen elämänmuutosten keskellä.

Minua ihmetyttää myös se ajatusmaailma, että vauvalla ei olisi omia tarpeita, vaan että hänet pitäisi hinnalla millä hyvänsä vain sopeuttaa esikoisen rytmiin. Miksi esikoinen ansaitsi vauvantahtisen imetyksen, mutta seuraava ei, vain siksi että sattui syntymään marssijärjestyksessä toisena. Meidän perheessä on neljä henkilöä, joiden tarpeet pyritään ottamaan tasapuolisesti huomioon ja järjestämään siitä juuri meidän perheelle sopiva kokonaisuus. Virikehoito pari kertaa viikossa takaa esikoiselle omaa aikaa kavereiden kanssa ja minulle ja vauvalle vauvantahtisia hetkiä, jolloin todella ehdin ja pystyn keskittyä vauvaan. Tällöin pystyn myös tekemään viikon suurimmat kotityöt tehokkaasti, jolloin vastaavasti minun arkitaakkani muilta päiviltä pienenee ja ehdin silloin keskittyä esikoisen tarpeisiin paremmin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:36"]

Aliarvioit aika pahasti päiväkotia kun pidät sitä narikkana lapsille joiden vanhemmat käyvät töissä. Onneksi sitä se ei ole.

Siellä opitaan asioita, lauletaan, askarrellaan, ulkoillaan, leikitään, käydään retkillä. Hyvien hoitajien johdolla päivähoito voi olla erittäin hyvää varhaiskasvatusta lapselle. Sääli että pidät sitä vain säilytyspaikkana lapsille.

[/quote]

Koko tuo varhaiskasvatus-termi henkii jonkinlaista päiväkotihenkilöstön byrokraattis-henkistä itsensäkorostusta.

Päiväkotien päätehtävä on ja on ollut se, että lapset voivat olla siellä hoidossa sillä aikaa, kun vanhemmat ovat töissä tai opiskelemassa. Tämä on myös syy siihen, miksi niiden toimintaa rahoitetaan verovaroista. Jos vanhemmat muuten vain haluavat jonkun ammattihenkilön "varhaiskasvattamaan" lapsiaan, niin saavat minun puolestani maksaa sen ihan omasta pussistaan.

Lienee vain ajan kysymys, milloin joku neropatti keksii, että jo päiväkoti käsitteenä henkii ihan väärää arvopohjaa sekä aliarvioi korkeakoulutettuja (huhhuh) lto:ita, ja kyseisten että paikkojen nimi tulee vaihtaa "varhaiskasvatuskeskuksiksi" tms.

Tässä asiassa olen juurikin samaa mieltä! Ja tätä yritin hakea aikasemmalla kommentillani:

"Minua ihmetyttää myös se ajatusmaailma, että vauvalla ei olisi omia tarpeita, vaan että hänet pitäisi hinnalla millä hyvänsä vain sopeuttaa esikoisen rytmiin. Miksi esikoinen ansaitsi vauvantahtisen imetyksen, mutta seuraava ei, vain siksi että sattui syntymään marssijärjestyksessä toisena. Meidän perheessä on neljä henkilöä, joiden tarpeet pyritään ottamaan tasapuolisesti huomioon ja järjestämään siitä juuri meidän perheelle sopiva kokonaisuus. Virikehoito pari kertaa viikossa takaa esikoiselle omaa aikaa kavereiden kanssa ja minulle ja vauvalle vauvantahtisia hetkiä, jolloin todella ehdin ja pystyn keskittyä vauvaan. Tällöin pystyn myös tekemään viikon suurimmat kotityöt tehokkaasti, jolloin vastaavasti minun arkitaakkani muilta päiviltä pienenee ja ehdin silloin keskittyä esikoisen tarpeisiin paremmin."

Jos minä haluan imettää kuopustanikin, hän sen minun mielestäni ansaitsee!! Ja yli 3 vuotias ihan tutkitusti kaipaa ikäistään leikkiseuraa jonkin verran ja hoidossa oppii sosiaalisia taitoja.

T.5&6

Päiväkoti on laitos jossa yli kolmevuotias taistelee paikastaan ja aikuisen huomiosta 20 muun lapsen kanssa. Ehditäänkö pitää sylissä? Ehditäänkö kysyä muutakin kuin otatko lisää ruokaa? Päiväkodin päivä on rytmitetty täyteen siirtymätilanteita, ruokapöytään, nukkumaan, pesulle, ulos. Todellinen leikkiaika kavereiden kanssa on pieni. Päiväkoti ei sosiaalista, lähinnä se opettaa lapselle miten selviytyä isommassa ryhmässä ja tilanteissa missä joku on aina parempi ja suurempi kuin juuri hän.

Että viekää vaan virikehoitoon. On vanhemman laiskuutta ja kyvyttömyyttä järjestää virikkeitä kotiympäristöön. Miten helppoa on pyytää se naapurin tyttö teille päiväksi, jos ei menisikään sinä päivänä päiväkotiin. Elämä on täynnä valintoja ja hattua nostan niille vanhemmille jotka uskaltavat olla valitsematta virikehoitoa. Siinä lapsi saa jotain korvaamattoman arvokasta varhaislapsuudessaan, oman perheensä. Sitä ei yksikään lto tai hoitaja voi päiväkodissa korjata. Siellä aikuiset on työssä, siis oikeasti vain palkkansa takia.

Järkyttävämpiä on perheet joissa esikoinen jatkaa perhepäivähoidossa (siis kotona) saamassa virikkeitä kun perheesen syntyy uusi jäsen. Siellä se lapsi sitten seurailee kun hoitaja laittaa ruokaa, siivoaa, vaihtaa hoitovauvan vaippaa, nukkuu päiväunet ja leikkii sen naapurin lapsen kanssa. Kun aivan saman voisi toteuttaa lapsen omassa kodissa yhteiskuntaa ja lasta rasittamatta.

t. päikyn täti

On se omien lasten hoitaminen raskasta, voi että. Äiti on kotona vauvan kanssa eikä jaksa siinä samalla hoitaa vanhempaa lasta. Ja täällä ihan oikeasti ollaan sitä mieltä, että se vanhempi pitää viedä hoitoon kun sen hoitaminen on äidille ihan ylivoimaista? Voi jeesus mitä velliperseitä aikuisista ihmisistä on tullut. Omat lapset sysätään muille hoitoon, kun ei vaan jakseta hoitaa. Antakaa ne samointein kokonaan pois, ei tarvi hoitaa iltaisin eikä viikonloppuisinkaan. Ai, miten helppoa oliskaan.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 21:32"]

Tällä palstalla on reilusti sellaisia vanhempia, joiden lapset eivät ole olleet päiväkodissa virikehoidossa, kun pienenmpi sisarus on syntynyt. Kerrotaanpa niitä vinkkejä virikemammoille, että miten kannattaisi toimia oman perheensä kanssa, että pärjätään ilman virikehoitoa.

Omat vinkkini:

- riittävän iso ikäero lapsille. Meillä ikäeroa tuli neljä vuotta. Esikoinen osasi pukea, riisua, oli kuiva, käydä itsenäisesti vessassa, syödä, juoda, puhua, nukkui jo yöt hyvin eli oli hyvin omatoiminen.

- esikoinen kerhoon. Meillä esikoinen kävi kunnan kerhossa kolme kertaa viikossa á kolme tuntia. Minä vein, samalla vauva nukahti vaunuihin, ja mies haki tullessaan töistä. Minä oli kotona lepäilemässä, vauva nukkui vaunuissa terassilla.

- käytiin leikkipuistossa aamuisin. Esikoinen sai sielläkin leikkiseuraa ja vauva tykkäsi katsella isompien touhua. Riitti, että itse istui ja rupatteli muiden mammojen kanssa.

[/quote]

Tarkoitat miksi eikä miten. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:36"]

Aliarvioit aika pahasti päiväkotia kun pidät sitä narikkana lapsille joiden vanhemmat käyvät töissä. Onneksi sitä se ei ole.

Siellä opitaan asioita, lauletaan, askarrellaan, ulkoillaan, leikitään, käydään retkillä. Hyvien hoitajien johdolla päivähoito voi olla erittäin hyvää varhaiskasvatusta lapselle. Sääli että pidät sitä vain säilytyspaikkana lapsille.

[/quote]

Koko tuo varhaiskasvatus-termi henkii jonkinlaista päiväkotihenkilöstön byrokraattis-henkistä itsensäkorostusta.

Päiväkotien päätehtävä on ja on ollut se, että lapset voivat olla siellä hoidossa sillä aikaa, kun vanhemmat ovat töissä tai opiskelemassa. Tämä on myös syy siihen, miksi niiden toimintaa rahoitetaan verovaroista. Jos vanhemmat muuten vain haluavat jonkun ammattihenkilön "varhaiskasvattamaan" lapsiaan, niin saavat minun puolestani maksaa sen ihan omasta pussistaan.

Lienee vain ajan kysymys, milloin joku neropatti keksii, että jo päiväkoti käsitteenä henkii ihan väärää arvopohjaa sekä aliarvioi korkeakoulutettuja (huhhuh) lto:ita, ja kyseisten että paikkojen nimi tulee vaihtaa "varhaiskasvatuskeskuksiksi" tms.

[/quote]

Suomessa puhutaan päivähoidosta ja päiväkodeista. Esimerkiksi ranskassa puhutaan esikoulusta jo 3-vuotiaiden kohdalla. Suomessakin on nyt kyllä valmisteilla laki juurikin varhaiskasvatuksesta, tulee entisen päivähoitolain tilalle, eli termit tosiaan ovat vaihtumassa. Hyvä niin, koska silloin ehkä ymmärretään että päivähoidossa on ennen kaikkea kyse siitä lapsesta ja siitä miten tarjotaan hänelle järkevää tekemistä ja uutta oppimista, siis ihan muusta kuin siitä että lapsia säilytetään jossain työpäivän ajan. Termien muutoksen kautta alkaa toivon mukaan tulla kehitystä sinne toimintaankin, jonka kautta taas saataisiin päivähoidon huonoa arvostusta nostettua niin että se ei olisi synti ja häpeä viedä lapsia sinne. Ja uskon että esimerkiksi lasten sosiaalisten taitojen oppiminen on hyväksi koko yhteiskunnalle ja niihin kannattaa satsata ihan niistä kallisarvoisista verovaroista. Suomi on kärjessä kaikissa masennustilastoissa ja itsemurhissa. Meidän tosiaankin pitäisi oppia jotain muuta kuin omaan kotiin käpertymistä lapsesta alkaen. Miten se edes voi olla äitien mielestä niin kamalan väärin että yhteiskunta panostaa lapsiin niitä verovaroja? Senkö takia lapsiin ei saisi satsata kun siitä saattaa vanhemmatkin hyötyä? Minusta lapset on joka euron arvoisia.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 22:16"]

Päiväkoti on laitos jossa yli kolmevuotias taistelee paikastaan ja aikuisen huomiosta 20 muun lapsen kanssa. Ehditäänkö pitää sylissä? Ehditäänkö kysyä muutakin kuin otatko lisää ruokaa? Päiväkodin päivä on rytmitetty täyteen siirtymätilanteita, ruokapöytään, nukkumaan, pesulle, ulos. Todellinen leikkiaika kavereiden kanssa on pieni. Päiväkoti ei sosiaalista, lähinnä se opettaa lapselle miten selviytyä isommassa ryhmässä ja tilanteissa missä joku on aina parempi ja suurempi kuin juuri hän.

Että viekää vaan virikehoitoon. On vanhemman laiskuutta ja kyvyttömyyttä järjestää virikkeitä kotiympäristöön. Miten helppoa on pyytää se naapurin tyttö teille päiväksi, jos ei menisikään sinä päivänä päiväkotiin. Elämä on täynnä valintoja ja hattua nostan niille vanhemmille jotka uskaltavat olla valitsematta virikehoitoa. Siinä lapsi saa jotain korvaamattoman arvokasta varhaislapsuudessaan, oman perheensä. Sitä ei yksikään lto tai hoitaja voi päiväkodissa korjata. Siellä aikuiset on työssä, siis oikeasti vain palkkansa takia.

Järkyttävämpiä on perheet joissa esikoinen jatkaa perhepäivähoidossa (siis kotona) saamassa virikkeitä kun perheesen syntyy uusi jäsen. Siellä se lapsi sitten seurailee kun hoitaja laittaa ruokaa, siivoaa, vaihtaa hoitovauvan vaippaa, nukkuu päiväunet ja leikkii sen naapurin lapsen kanssa. Kun aivan saman voisi toteuttaa lapsen omassa kodissa yhteiskuntaa ja lasta rasittamatta.

t. päikyn täti

[/quote]

Mun esikoinen jatkaa tutulla pph:lla 2 päivää viikossa, kun vauva syntyy. Miksi ihmeessä tämä olisi erityisen järkyttävää? 5 kokonaista päivää viikossa lapsi saa katsella, kun minä teen ruokaa kotona ja vaihdan vauvalle vaippaa ja meillä lapsi ei ole ollut hoidossa 24h/vrk sillonkaan kun olen ollut töissä, eikä hän tule olemaan noina kahtena hoitopäivänä. Hyvin jää aikaa olla mukana kodin touhuissa hoitopäivinäkin, mutta saa myös ikäistään tuttua seuraa hoitopaikassa ja vieläpä ilman sitä mainitsemaasi jonotusta 20 muun lapsen kanssa. Ja jos vauva-aika on yhtään samanlaista kuin tämän esikoisen kanssa, tarvitsen jotain helpotusta arkeemme, jotta jaksan olla hyä äiti molemmille.

Että mä inhoan kaltaisiasi yhden asian ihmisiä, jotka ovat niin yksinkertaisia, etteivät ymmärrä että tilanteita on erilaisia ja sun totuus on vain omasi. Meillä ei ole turvaverkkoja, ainoat kerhot ovat srk:n emmekä kuulu kirkkoon. 

Miksi normaalin elämän (äidin kohdalla) pitäisi pysähtyä siihen äitiyslomaan? Mikä ihmeen ihanne on, että  vauvan kanssa pitäisi haahuilla pyjamassa koko päivä ja koko muu elämä olisi sillä aikaa pausella? Normaaliin elämään kuuluu meneminen ja tekeminen, muiden ihmisten näkeminen, asunnosta poistuminen (hui!) jopa kerran tai useammin päivän aikana. Se, että koko perhe tekee asioita yhdessä, kotona ja kodin ulkopuolella, on ihan tavallista elämää, ja on vaikea ymmärtää, mikä siitä tekee yhtäkkiä niin hirveän rankkaa ja vaikeaa, ettei siitä selviä vaikka onkin vauva hoidettavana. Täällä puhutaan aivan kuin olisi joku hirveä ponnistus esmes pukea lapsille vaatteet päälle, avata ulko-ovi ja astua pihalle ulkoilemaan. 

Toisaalta. Eikö ole muita vaihtoehtoja kuin ääripäät? Joko haahuilla yöpaidassa tai mennä koko ajan. Kyllä vauvan tulo perheeseen on ihan hyvä syy vähän pysäyttää menemistä. Ihan normaalia elämää on olla vauvan kanssa kotona. Ei  meneminen ja tekeminen ole aina välttämätöntä, vaikka perheessä ei olisi vauvaakaan. Tottakai ulos saa mennä ja pitääkin. Mutta pitää osata myös elää tavallista arkea kotona. Ei se elämä karkaa, vaikka ihan vähäsen sitä menemistä vähentäisikin.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 22:16"]

Päiväkoti on laitos jossa yli kolmevuotias taistelee paikastaan ja aikuisen huomiosta 20 muun lapsen kanssa. Ehditäänkö pitää sylissä? Ehditäänkö kysyä muutakin kuin otatko lisää ruokaa? Päiväkodin päivä on rytmitetty täyteen siirtymätilanteita, ruokapöytään, nukkumaan, pesulle, ulos. Todellinen leikkiaika kavereiden kanssa on pieni. Päiväkoti ei sosiaalista, lähinnä se opettaa lapselle miten selviytyä isommassa ryhmässä ja tilanteissa missä joku on aina parempi ja suurempi kuin juuri hän.

Että viekää vaan virikehoitoon. On vanhemman laiskuutta ja kyvyttömyyttä järjestää virikkeitä kotiympäristöön. Miten helppoa on pyytää se naapurin tyttö teille päiväksi, jos ei menisikään sinä päivänä päiväkotiin. Elämä on täynnä valintoja ja hattua nostan niille vanhemmille jotka uskaltavat olla valitsematta virikehoitoa. Siinä lapsi saa jotain korvaamattoman arvokasta varhaislapsuudessaan, oman perheensä. Sitä ei yksikään lto tai hoitaja voi päiväkodissa korjata. Siellä aikuiset on työssä, siis oikeasti vain palkkansa takia.

Järkyttävämpiä on perheet joissa esikoinen jatkaa perhepäivähoidossa (siis kotona) saamassa virikkeitä kun perheesen syntyy uusi jäsen. Siellä se lapsi sitten seurailee kun hoitaja laittaa ruokaa, siivoaa, vaihtaa hoitovauvan vaippaa, nukkuu päiväunet ja leikkii sen naapurin lapsen kanssa. Kun aivan saman voisi toteuttaa lapsen omassa kodissa yhteiskuntaa ja lasta rasittamatta.

t. päikyn täti

[/quote]

Mun esikoinen jatkaa tutulla pph:lla 2 päivää viikossa, kun vauva syntyy. Miksi ihmeessä tämä olisi erityisen järkyttävää? 5 kokonaista päivää viikossa lapsi saa katsella, kun minä teen ruokaa kotona ja vaihdan vauvalle vaippaa ja meillä lapsi ei ole ollut hoidossa 24h/vrk sillonkaan kun olen ollut töissä, eikä hän tule olemaan noina kahtena hoitopäivänä. Hyvin jää aikaa olla mukana kodin touhuissa hoitopäivinäkin, mutta saa myös ikäistään tuttua seuraa hoitopaikassa ja vieläpä ilman sitä mainitsemaasi jonotusta 20 muun lapsen kanssa. Ja jos vauva-aika on yhtään samanlaista kuin tämän esikoisen kanssa, tarvitsen jotain helpotusta arkeemme, jotta jaksan olla hyä äiti molemmille.

Että mä inhoan kaltaisiasi yhden asian ihmisiä, jotka ovat niin yksinkertaisia, etteivät ymmärrä että tilanteita on erilaisia ja sun totuus on vain omasi. Meillä ei ole turvaverkkoja, ainoat kerhot ovat srk:n emmekä kuulu kirkkoon. 

[/quote]

Miksi esikoisesi on se joka maksaa sinun arjen helpotuksen? Voin kertoa, että 20 vuoden kokemuksella olen nähnyt päivähoidossa perheen jos toisenkin. Ja tiedän, että perhekerhoon voi mennä vaikka ei kuuluisi kirkkoon. Mutta toki on äitejä joiden psyyken päälle käy se viiden minuutin hartaus siellä kerhossa, ja se, että siellä voi joutua ihan vieraan äitikollegan kanssa juttelemaan.

Anna lapsesi olla tutussa kodissa kun siihen on mahdollisuus. Kouluaika koittaa yllättävän pian.

t. päikyn täti taas

Jos isomman lapsen arki on vain katselemista, kun vaihdat vaippaa... miksi olet lapsia hankkinut? Jos arki on noin vaikeaa, olisiko ollut parempi jättää ainakin toinen lapsista tekemättä?

Vaipan vaihtamiseen menee, pyllyn pesunkin kanssa maksimissaan muutama minuutti. Jos ihan hirveästi tsemppaa, niin uskon että vuorokaudessa saa ehkä jotain muutakin tehtyä.

Lapsille olisi ikäistään seuraa, jos muut ei olisi "virikehoidoissa".

Monet ovat 5 päivää viikossa 8 - 16.30, vaikka toinen vanhemmista on kotona. Vaikka ei olisi sisaruksiaakaan. Pienestä lähtien lomillakin, vaikka mitä tapahtuu.

Ei ne virikelapset paljoa ehdi ja jaksa sitten enää leikkiä kenenkään kanssa, telkkaria tuijoittavat vapaa-aikansa.

Paheksunja syystä.

Ihanaa kun tein lapset nuorena :) Kaikki neljä! Ei ole tarvittu virikepaikkoja yhdellekään lapselle, vaikka vanhin oli vasta 6v kun nuorin syntyi.

Nuorena jaksaa hoitaa itse lapsensa :)

Ei koskaan ollut ongelmia keksiä niitä virikkeitä isommille vaikka olikin vastasyntynytkin siinä. No ensimmäiset pari viikkoa oli vähän hiljaisempaa kun toivuin synnytyksistä, mutta sitten elämä jatkui :)

Käytiin kerhoilemassa, puistoilemassa, kavereiden luona, lapset osallistuivat vauvan hoitoon, kodinhoitoon jne. He ovat kulkeneet arjessa mukana pienistä pitäen :)

Ovat sosiaalisia tapauksia vaikka eivät kulkeneetkaan päiväkodissa virikkeitä hakemassa.

Miksi lapsen vieminen kerhoon pari kertaa viikossa on "kerhossa ravaamista" mutta lapsen vieminen päivähoitoon jopa viitenä päivänä viikossa, ei ole ravaamista? 

Jos isä vie lapsen hoitoon, äiti ei joudu ravaamaan missään. Jos äiti ei rasitu, ei lapsikaan rasitu. Sitä sanotaan symbioosiksi. ;)

Luokanopena voin kertoa, että vuosien myötä on tullut eteen enenvässä määrin lapsia, jotka ovat olleet päiväkodissa "oppimassa sosiaalisuutta". Se on yhtä kuin kova ääni, isot kyynärpäät (kuvainnollisesti puhuen), omien etujen ajaminen, itsekäs ja röyhkeä käytös, empatiakyvyttömyys, jne. Kyllä lähes (ei aina, mutta hyvin usein) ne hyvin käyttäytyvät, toisen huomioon ottavat ja fikusut lapset tulevat sellaisista kodeista, joissa äidin on ollut mahdollista olla lasten kanssa kotona.

Ja eikö kenelläkään ole tullut mieleen, että jos on sisarus, saatikka useampi, vuorovaikutus heidän välillään on SOSIAALISUUTTA! Toistensa kanssa sisarukset oppivat jakamaan, odottamaan vuoroaan, tuntemaan empatiaa, huomioimaan myös muut navat kuin omansa.Vieläpä tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

En tiedä, mistä on lähtenyt virheellinen tieto liikkeelle, että yli 3-vuotias TARVITSEE päiväkodin tarjoamaa ympäristöä. Lapsi (terve) ei koskaan tarvitse sellaista. Totta kai kaverit ovat kivoja isommilla lapsilla, mutta uskokaa nyt hyvät ihmiset, että kyllä niitä kavereita ehtii saamaan esim. siellä eskarissakin.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 00:46"]

Luokanopena voin kertoa, että vuosien myötä on tullut eteen enenvässä määrin lapsia, jotka ovat olleet päiväkodissa "oppimassa sosiaalisuutta". Se on yhtä kuin kova ääni, isot kyynärpäät (kuvainnollisesti puhuen), omien etujen ajaminen, itsekäs ja röyhkeä käytös, empatiakyvyttömyys, jne. Kyllä lähes (ei aina, mutta hyvin usein) ne hyvin käyttäytyvät, toisen huomioon ottavat ja fikusut lapset tulevat sellaisista kodeista, joissa äidin on ollut mahdollista olla lasten kanssa kotona.

Ja eikö kenelläkään ole tullut mieleen, että jos on sisarus, saatikka useampi, vuorovaikutus heidän välillään on SOSIAALISUUTTA! Toistensa kanssa sisarukset oppivat jakamaan, odottamaan vuoroaan, tuntemaan empatiaa, huomioimaan myös muut navat kuin omansa.Vieläpä tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

En tiedä, mistä on lähtenyt virheellinen tieto liikkeelle, että yli 3-vuotias TARVITSEE päiväkodin tarjoamaa ympäristöä. Lapsi (terve) ei koskaan tarvitse sellaista. Totta kai kaverit ovat kivoja isommilla lapsilla, mutta uskokaa nyt hyvät ihmiset, että kyllä niitä kavereita ehtii saamaan esim. siellä eskarissakin.

[/quote]

En usko että olet luokanope tai et tiedä kasvatustieteistä mitään. Nimenomaan terveelle normaalille yli 3-vuotiaalle lapselle päiväkodista on hyötyä jopa kuuluisa Keltikangas päiväkodin vastustaja on tämän tokaissut ja siitä on ollut paljon tutkimuksia ja näyttöä.

Monet lastentarhanopettajat ovat huomanneet että niillä lapsilla jotka tulevat päiväkotiin vasta eskariin on paljon ongelmia sosiaalisuudessa ja muissakin asioissa.

Johan sen jo maalaisjärjelläkin tajuaa että kodissa nyhjääminen ja äidin helmassa kulkeminen ei ole hyvää 6-vuotiaaksi asti!!! Tämä on kyllä tajuttu jo monissa muissakin Euroopan maissa joissa koulu tai esikoulu alkaa jo 3-vuotiaana mutta et varmaan ole tietoinen mistään tästä.