Annetaan vinkkejä, miten lasta ei tarvitse laittaa virikehoitoon!

itse sanoisin juuri päin vastoin, eli mitä pienempi ikäero, sitä suurempi syy hoitaa kaikki lapset kotona vauvavuodenkin ajan.

Yli neli-viisivuotiaat jo kaipaavat sitä omaa ohjelmaa. Alle kolmevuotias varmasti ei, jos hän sitä vaatii, niin pitää muistaa että hän vaatii myös karamelleja kaupassa aina kun katse niihin sattuu ja haluaa mennä kuralätäkköönkin ilman kumisaappaita... Eli ei alle kolmevuotiaan arvostelukyvyllä tehdä päätöksiä päivähoidosta. Vanhemmat käyttävät tätä aina tekosyynä "kun se haluaa niin kovasti". Oikeasti vanhemmat ovat ne jotka haluavat.

Virikehoito on tietysti kiva luksustuote, todennäköisesti siitä luovutaan seuraavan parin vuoden aikana, ei tarvitse enää kinata ;) suuntaan tai toiseen.

Jos haluat olla kotona lasten kanssa (kotiäiti) niin hoidat lapset kotona, poislukien erityislapset mikä täällä pitää aina muuten sanoa, muuten joku erityisäiti vetää herneen nenään. Subjektiivinen päivähoito-oikeus pitää poistaa kunnalliselta puolelta ehdottomasti (paitsi erityislapsilta,huoh). Sitten jos haluat olla kotiäiti niin että lapset eivät ole kotona häiritsemässä vauva-äiti aikaa tai äidin omaa aikaa, niin palkkaa yksityinen pph. Ja kaikki puheet lapsen tarpeesta saada kavereita tarhaan viennin syynä ovat potaskaa. Ette te voi vaatia että lapset pitää hoitaa kotona  ja samalla viedä tarhaan! Se on joko tai. Nää kotiäiti-lapsi virikehoidossa tapaukset ovat niitä äitejä jotka eivät halua käydä töissä. Piste.

No, meille tulee esikoisen ja tokan välille tahtomattamme 5.5 v ikäero. Esikoinen meni 3v tarhaan, ja hänellä oli selvästi hankaluuksia sopeutua muihin lapsiin (on aina ollut sosiaalisesti arka ja toisaalta oli tottunut kotona ollessaan aikuisen jakamattomaan huomioon ja rauhaan). Vaikka siis veimme häntä kotona ollessamme joka ikinen päivä 2x puistoon, ja kävimme muskarissa ja leikkitreffeillä ym. Päiväkodissa esikoisen sosiaaliset taidot kohentuivat huimasti ja nykyään hän on alkanut nauttia muiden lasten seurasta. Ennen kaikkea hän osaa nykyään toimia ryhmätilanteissa, ottaa kontaktia muihin lapsiin, selviää konflikteista jne. eli asioita, jotka ovat välttämättömiä esim. koulussa.

Tämän takia en todellakaan ota 5v esikoista kokonaan pois tarhasta, kun kakkonen syntyy, vaikka haluaisinkin - minusta ajatus meistä kolmesta kotipesässä on aivan ihana, ja ennen lapsia ja esikoisen vauva-aikana olin ehdottomasti sitä mieltä, että lapselle on pelkkää hyötyä siitä, jos saa olla kouluikään saakka kotona. Kokemukset esikoisen kanssa ovat kuitenkin muuttaneet mieleni asiasta.

Tässähän on kyse siitä paljonko lapsilla on ikäeroa. Tuo edellinen (nro 33) on oiva esimerkki, miksi lapsi jopa kannattaa jättää päiväkotiin vauvan syntyessä.

Meillä ikäeroa lapsilla oli 1,5 vuotta, eikä vanhempi ollut mennyt päiväkotiin ennen vauvan syntymää. Vauvan synnyttyä helpotin arkea viemällä 1 v 7 kk esikoisen puistotädille joka aamu pariksi tunniksi. Sitten vaan kotiin lounaalle ja päiväunille pariksi tunniksi. Jäi hyvin aikaa keskittyä vauvaa. Ja mikä meillä oli tärkeintä arjen sujuvuudessa, oli että vauvaa yritettiin totuttaa muun perheen rytmiin. Joo, ja helpot lapset meillä kyseessä :)

Mun mielestäni nimenomaan pienet ikäerot toimii paremmin kotihoidon kannalta. Itsellä oli 5,5v esikoinen, joka oli siihen mennessä ollut 4v pkodissa. Samojen kavereiden kanssa, samojen aikuisten kanssa yms. Ei käynyt mielessäkään ottaa häntä pois pkodista, poika jatkoi 4pvää viikossa, itse halusi mielummin niin, kuin että olisi ollut lyhemmän päivän joka päivä. Meillä ei ollut pkodissa hoitotakuuta ja eskari oli edessä vuoden päästä kuitenkin, halusin että hän voi käydä sen tuttujen kavereiden ja jo tuttujen opejen kanssa ko. pkodissa. Kuopuksen kanssa meni ensin melkein kaksi kuukautta sektiosta toipumiseen, yöt herättiin vähintään se muutama kerta yössä joka yö puoli vuotta, eli mä kaaduin nukkumaan aina kun vauvakin nukkui päivällä.

Minä vein tietenkin isomman päiväkotiin kun vauva syntyi. Hän oli jo 5-vuotias ja siellä hän oli ollutkin ennenkuin jäin äitiyslomalle. Olin myös palaamassa äitiyslomalta heti vuoden jälkeen töihin joten oli luonnollista että hän jatkaa samassa paikassa. En nähnyt mitään syytä miksi olisin ottanut hänet pois en varsinkaan jos asiaa ajattelee juuri lapsen kannalta.

Olisi ollut ihan järjetöntä ottaa lapsi pois päiväkodista ja sen sijaan alkaa kulkea vauvan kanssa läpi perhekerhoja tai puistoja JOS sieltä sattuisi löytymään jotain samanikäistä leikkiseuraa. Ensinnäkin ainakin täälläpäin leikkipuistoissa ja perhekerhoissa oli lähinnä ainoastaan alle 3-vuotiaita. Lisäksi en itse voi sietää ajatusta tunkea jonnekin perhekahviloihin joissa en ennestään tunne ketään enkä näe miksi olisi pitänyt väkisin oikein pakottamalla etsiä niitä kavereita kun ne oli jo valmiina siellä päiväkodissa ja kaikkein helpoiten saatavilla ja järjestettävissä. Niin, siinähän se pointti melkein tulikin että koska se vaihtoehto on helppo se ei missään nimessä voi olla myös hyvä ja joitakin näyttää hallitsevan ajatus että kaikki mikä tekee äidin olemisen ja lapsen hoidon helpommaksi on jotenkin negatiivista? Aivan älytön ajattelutapa.

Jos jonkun mielestä en saisi viedä 5-vuotiasta esikoista virikehoitoon niin siitä vaan mutta en vieläkään ole saanut lukea keneltäkään kiihko kotiäidiltä miksi juuri se päivähoitoon vieminen on niin kauhea ja paha vaihtoehto hänen mielestään? Ne perustelut mitä olen joskus lukaissut ovat täyttä potaskaa. Tässä muutama välkky väite joita kiihko kotiäidit ovat jaelleet:

-väite: päiväkoti on huono ympäristö lapsille. Päiväkoti aiheuttaa lapsille henkisiä traumoja jotka vaikuttavat tulevaisuuteen ja äidin ja lapsen suhde on olematon tai sitä ei ole jos lapsi käy päiväkodissa.

Voiko kukaan tosissaan ajatella noin? Sehän on ihan todistettu että yli 3-vuotiaille lapsille päivähoito on hyödyksi eikä suinkaan haitaksi. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee ehdottomasti saman ikäistä kaveriseuraa ja muutakin kun vaan äidin ja vauvan kanssa pyörimistä. Myös totutteleminen muiden aikuisten seuraan on suotavaa tuossa iässä.

Missään ei ole todistettu että äidillä ja lapsella olisi huono suhde sen takia että lapsi käy päiväkodissa. Jos perheessä muuten välitetään ja tehdään asioita yhdessä silloin kun ollaan yhdessä niin aikuisilla ja lapsilla on hyvät läheiset välit riippumatta siitä onko lapsi päivisin siellä päiväkodissa vai ei.

Jos kiihko kotiäiti ei usko edelläoleviin väitteisiin hän vetää esiin. laiskuus kortin ja viljelee lauseita kuten "miksi niitä lapsia on tehty jos niiden kanssa ei olla" jne... Lisäksi vedetään esiin "yhteisten varojen tuhlaus kortti" ja huudetaan päiväkotipaikat vain työssäkäyville jne.

Niin, minä haluan olla lapseni kanssa juuri sen verran kun minun kuuluukin olla ja juuri sen verran kun hän haluaa olla. Ei ole normaalia että lapsi on pääasiassa vain omien vanhempiensa kanssa. Esim. 5-vuotiaana lapsella on luontainen tarve päästä leikkimään sisä- ja ulkoleikkejä samanikäisten kavereiden kanssa. Se ei ole ollenkaan sama että äidin kanssa juostaan puistoissa. J

Täällä oli aika järkyttäviä kommentteja jollakin välkky kotiäidillä. Jos perhekerhoja, puistoja ei ole niin sitten voi olla naapureiden lasten kanssa ja jos ei naapureita niin sitten sitä voi olla vain kotona. Ettekö tajua! Ei niitä naapureiden lapsia vaan juoksentele täällä päivisin kun yleisesti ottaen yli 3-vuotiaiden vanhemmat ovat TÖISSÄ ja lapset PÄIVÄKODEISSA.

Minusta on törkeää yrittää riistää joltakin yli 3-vuotiaalta lapselta mahdollisuus samanikäiseen kaveriseuraan ja sosiaaliseen kodin ulkopuoliseen toimintaan jota päiväkoti tarjoaa!

En voi sille mitään jos se että 5-vuotiaani lapseni käy päiväkodissa aiheuttaa kateutta tai vihaa joillekin. Omapa on ongelmansa. Minä en tunne syyllisyyttä. Tiedän tekeväni oikein ja niin miten on parasta minulle ja lapselleni sillä kun hän on päiväkodissa:

-Hän voi osallistua toimintaa muiden lasten ja hoitotätien kanssa kuten askartelu, laulu, leikki joskus jopa retket. Hän voi myös nukkua päiväunet ja syödä maittavan lounaan ja välipalan. Hän tekee tämän mielellään. Hän on normaali 5-vuotias joka ei halua olla vain kotona äidin ja vauvan kanssa ja hänelle riittää satunnaiset käynnit puistoissa äidin ja vauvan kanssa mutta jokapäiväisenä ohjelmana se olisi hänestä tosi tylsää.

-Olen tosi tyytväinen että kunta tarjoaa tällaisen palvelun. Nimenomaan palvelun jossa me kummatkin saamme jotain sekä minä että lapsi. Minä nimittäin saan rauhaa hoitaa vauvaa ja ehkä voin jopa paikata niitä viiden tunnin yöunia nukkumalla päiväunet samaan aikaan vauvan kanssa. Minun ei tarvitse rasittaa itseäni sillä että mistä löydän kavereita tai tekemistä esikoiselleni ja minun ei tarvitse raahata vauvaa joka päivä jonnekin jotta voisin järjestää esikoiselle tekemistä. Voi kauheaa kun elämäni saattaa olla helpompaa kun jonkun kiihko kotiäidin joka ylpeänä kuskaa esikoistaan seurakunnan kerhoihin tai joka ylpeänä julistaa että eihän ne lapset oikeastaan paljon muuta tarviikaan kun sitä kotona oloa äidin helmassa, kyllä sitä sitten eskarissa voi päästä ihan leikkimään samanikäisten kanssa eks niin? (oikeasti monelle lapselle ei riitä mikään kerho pari kertaa viikossa ja haluan nyt painottaa että  puhun tässä yli 3-vuotiaiden tapauksista jotka oikeasti tarvitsevat kavereita ja kodin ulkopuolista toimintaa päivittäin, en puhu niistä 2-vuotiaista esikoisista jotka viedään virikehoitoon)

Toivottavasti subjektiivinen päivähoito pysyy aina ainakin yli  3-vuotiaiden kohdalla. Se on parasta palvelua mitä kunta voi antaa lapsille ja lapsiperheille.

Erityislapset ovat asia erikseen, mutta muuten päivähoito on tarkoitettu työssäkäyvien vanhempien lapsille hoidoksi siksi aikaa, kun äiti ja isä ovat töissä. Mitään muuta tarkoitusta päiväkodilla ei ole ja mielestäni lastensuojelunkin pitäisi petrata, jos päiväkoti on lastensuojelun tukitoimi lapselle.

Mistä ihmeestä tämänkin palvelun väärinkäyttö on oikein lähtenyt kumpuamaan? Minäminä ei ehdi shoppailemaan, jos on kiukkuileva leikki-ikäinen mukana?

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:16"]

Erityislapset ovat asia erikseen, mutta muuten päivähoito on tarkoitettu työssäkäyvien vanhempien lapsille hoidoksi siksi aikaa, kun äiti ja isä ovat töissä. Mitään muuta tarkoitusta päiväkodilla ei ole ja mielestäni lastensuojelunkin pitäisi petrata, jos päiväkoti on lastensuojelun tukitoimi lapselle.

Mistä ihmeestä tämänkin palvelun väärinkäyttö on oikein lähtenyt kumpuamaan? Minäminä ei ehdi shoppailemaan, jos on kiukkuileva leikki-ikäinen mukana?

[/quote]

Voi että viljellään tuota "erityislapsi" sanaa. Tajuatko että normaali lapsi tarvitsee samanikäistä leikkiseuraa ja toimintaa kodin ulkopuolella muutakin kun se että äidin kanssa käydään kerhossa tai puistossa jos edes sitäkään.

Miten se on väärinkäyttöä jos lapselle voidaan järjestää hänen tarpeensa päiväkodin kautta. Kaikki vanhemmat eivät pysty jäjestämään lapselle toimintaa tai voi olla että asuinympäristöstä puuttuu kunnon kerhot, leikkipuistot tai naapuruston lapset.

On myös niitä jotka eivät jaksa tehdä tai ulkoilla lastensa kanssa. Kyllä silloin päivähoito on mitä paras ja halvin lastensuojelutoimi ja tämän kun ovat päättäjätkin jo tajunneet. Jos asiat voidaan järjestää päivähoidon avulla hyvin perheessä niin mikä siinä on niin väärin, miksi se ei saisi olla päiväkoti joka toimii hyvin lapselle ja vastaa hyvin hänen tarpeisiinsa?

Huom! Monissa muissa maissa lapset aloittavat niin sanotun esikoulun jo 3-5 vuotiaana onko siinäkin jotain hyvin väärää mielestäsi? Näissä maissa katsotaan kieroon jos lapsi on ollut vain kotona ennen 7-vuoden ikää.

Ja vastaukseni tuo shoppailujuttuun että joo onhan se shoppailu kai hauskempaa ilman lasta (tai en ole ihan varma minä itse asiassa shoppailen paljon lasteni kanssa) jos vaikka joutuu sovittelemaan itselleen vaatteita tai muuta mutta minä en henkilökohtaisesti ole kyllä ajatlellut tuollaista asiaa pätkääkään katsos kun vien lapseni päiväkotin hänen itsensä takia en sen takia mitä minä ehkä siitä hyötyisin. Tätä se juuri on, kiihko kotiäidit ja päivähoidon vastustajat jotenkin takertuvat aina siihen "miten se äiti voi nyt laiskotella, kahvitella ja shoppailla" kun lapsi on hoidossa. Mutta entäs se lapsi? Oletteko miettineet että hänen todella voi olla hyvä siellä päiväkodissa. Paljon parempi kun kotona äidin ja vauvan kanssa ravaten seurakunnan kerhossa 2x viikossa.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:16"]

Erityislapset ovat asia erikseen, mutta muuten päivähoito on tarkoitettu työssäkäyvien vanhempien lapsille hoidoksi siksi aikaa, kun äiti ja isä ovat töissä. Mitään muuta tarkoitusta päiväkodilla ei ole ja mielestäni lastensuojelunkin pitäisi petrata, jos päiväkoti on lastensuojelun tukitoimi lapselle.

Mistä ihmeestä tämänkin palvelun väärinkäyttö on oikein lähtenyt kumpuamaan? Minäminä ei ehdi shoppailemaan, jos on kiukkuileva leikki-ikäinen mukana?

[/quote]

Aliarvioit aika pahasti päiväkotia kun pidät sitä narikkana lapsille joiden vanhemmat käyvät töissä. Onneksi sitä se ei ole.

Siellä opitaan asioita, lauletaan, askarrellaan, ulkoillaan, leikitään, käydään retkillä. Hyvien hoitajien johdolla päivähoito voi olla erittäin hyvää varhaiskasvatusta lapselle. Sääli että pidät sitä vain säilytyspaikkana lapsille.

Moni on sen jo sanonut, mutta mielestäni on käsittämätön idea, että pidempi ikä ero vähentää "virikehoidon" tarvetta. Jos kyseessä on lapsen tarve eikä vanhemman kyvyttömyys hoitaa lapsia, niin pitkä ikäero juuri luo sen "virikehoidon" tarpeen. Jos ikäero on esim. 1 vuosi, niin ei se yksivuotias tarvitse virikkeitä kun vauva syntyy, mutta 5- vuotiaalle, joka mahdollisesti on jo sopeutunut päiväkotiryhmään tilanne on toinen. Oman esikoisen otin pois hoidosta kun se oli 2 v 4kk kun vauva syntyi, mutta viisivuotiasta en ottaisi pois missään tilanteessa. 

Vastaavasti en täysin ymmärrä tuota kerhohössötystä. Kerhot ovat yhteiskunnalle varmasti halvempi ja siksi hyvä vaihtoehto "virikehoidolle", mutta jos puhutaan lapsen tarpeesta, niin kumpi on parempi - jatkaa osa-aikaisessa hoidossa tutussa päiväkotiryhmässä vai viedä sopeutumaan uuteen ryhmään. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:56"]Vastaavasti en täysin ymmärrä tuota kerhohössötystä. Kerhot ovat yhteiskunnalle varmasti halvempi ja siksi hyvä vaihtoehto "virikehoidolle", mutta jos puhutaan lapsen tarpeesta, niin kumpi on parempi - jatkaa osa-aikaisessa hoidossa tutussa päiväkotiryhmässä vai viedä sopeutumaan uuteen ryhmään. [/quote]

Kerho on loistava vaihtoehto niille lapsille, jotka eivät ole olleet päivähoidossa tai jotka ovat vielä pieniä ja joiden äiti on jäämässä vuosiksi kotiin. Jos taas lapsi joutuisi vaihtamaan päiväkodista kerhoon ja vuoden päästä kerhosta päiväkotiin kesken toimintavuoden, ei se lapsen itsensä kannalta ole hyvä juttu. Vanhat kaverit jäävät ensin päiväkotiin ja kun kerhosta on alkanut kavereita löytyä, on taas edessä vaihto päiväkotiin.

Toki tämä on paljon kiinni lapsistakin. Toiset sopeutuvat uuteen ryhmään nopeasti ja löytävät helposti kavereita, toisilla vie pitempään. Veikkaan, että sellaisten äitien lapset sopeutuvat helpommin, jotka itsekin mielellään tekevät tuttavuutta hiekkalaatikoilla ja perhekerhoissa.