Persoonallisuushäiriö(kö?)

Olen kolmekymppinen mies ja kerron tässä nyt samanikäisestä miespuolisesta kaveristani. Olen tuntenut hänet muutaman vuoden ja sinä aikana hänestä on noussut esiin rasittavia luonteenpiirteitä. En nyt väitä olevani itsekkään täydellinen ja jokaisesta meistähän niitä vikoja aina löytyy. Kaverillani kuitenkin on todettu jonkinasteisia mielenterveysongelmia (tietääkseni masennus ja paniikkihäiriö), joihin hän on saanut lääkitystä ja terapiaa. Tosin nämä hän jätti kesken heti alkuunsa, koska ei koe itse olevansa mieleltään sairas. Häntä myös vaivaa omituiset selkävaivat, jotka epäilen kuitenkin olevan enemmän hänen ”korvien välissään”. Usein hän myös kertoo kokevansa ympäröivän maailman ja todellisuuden ”epätodelliseksi”.

Viime vuosina hänen yllä mainituiden oireiden ja kyseisten alla listattujen luonteenpiirteiden ja pakkomielteiden voimistuessa olen alkanut epäilemään, että voisiko hänellä olla jokin vakavampikin persoonallisuushäiriö?

Pihiys

Hän työskentelee vakituisessa työsuhteessa melko hyvällä palkalla ja hänen omistusasuntonsa asuntolainan ovat maksaneet hänen vanhempansa, joille hän sitten lyhentelee lainaansa korottomana. Eli senkin puolesta hänen raha-asioissaan on joustovaraa tiukan paikan tullen. Hän kuitenkin ajattelee lähes kaiken rahassa. Kahvilassa teekupillisen hinta on suoranaista rosvousta, alle kympinkin vipeistä kavereille tehdään melkeinpä viralliset velkakirjat ja tämä kaikkien tietämä saksalainen kauppaketju on se paikka mistä lähestulkoon kaikki ostetaan jne.

Hyvänä esimerkkinä on myös hänen autonsa. Jos vaikka olemme suunnitelleet perjantai-illaksi yhteistä saunailtaa hänen asunnollaan (asunto sijaitsee kaukana toisessa kaupunginosassa), hän vaatii minua matkustamaan bussilla luokseen tai kävelemään kaupungin toisella laidalla sijaitsevalle työpaikalleen, josta olemme sitten työpäivän päätteeksi ajaneet hänen autollaan hänen asunnolleen. En itse omista autoa tai polkupyörää. Harvoin hän suostuu hakemaan minua autollaan hyvää hyvyyttään, koska kuulemma ”bensa ja auto kuluvat”.

Taannoin hän kyseli minua mukaansa autoretkelle toiselle paikkakunnalle ostoksille halpojen hintojen vuoksi. Koska olin työttömänä, vastasin, ettei minulla ole varaa tai liiemmin tarvettakaan kyseisille ostoksille, mutta voisin kuitenkin lähteä matkalle seuraksi. Tähän hän töksäytti vastaukseksi, että miten tekisimme bensarahojen kanssa? No, se reissu jäi itseltäni tekemättä, mutta tietääkseni hän teki matkan myöhemmin työkaverinsa kyydissä ilmaiseksi säästäen näin kallisarvoiset bensapennosensa.

Omien asioiden jatkuva jauhaminen

Vastavuoroinen antoisa keskustelu on hänen kanssaan vaikeaa. Hän tuo jatkuvasti esiin omia asioitaan ja murheitaan ja saattaa jankata niitä jopa kuukausitolkulla vaikka niissä ei olisi enää mitään rakentavaa puhuttavaa. Joskus tunnen olevani hänelle jonkinlainen terapeutin korvike. Hän harvoin kyselee minun kuulumisiani ja jos yritän niistä puhua, hän yleensä vaihtaa nopeasti puheenaihetta, sivuttaa ne täysin tai korottaa ääntänsä ja mölisee taas omia asioitaan puheeni päälle.

Pakkomielle saada seurustelukumppani

Hänellä ei ikinä ole ollut pitkää seurustelu- tai parisuhdetta. Kärjistetysti sanottuna suunnilleen kaikki vastaan tulevat nuoremmat tai saman ikäluokan naiset ovat hänelle potentiaalisia seurustelu- tai seksikumppaneita ja hänen yleinen suhtautumisensa naisiin ihmisinä ja persoonina on epäluonteva. Hän on jo vuosia epätoivoisesti roikkunut nettitreffisivustoilla ja vierailee niillä lukuisia kertoja päivässä, jopa työaikanaankin. Jopa hänen musiikkimakunsakin koostuu pääosin imelistä 80-luvun rakkauslauluista.

Hän ei itse ymmärrä, että tämä miltei läheisriippuvuutta lähentelevä pakkomielle näkyy hänestä läpi ja yleensä kaikki hänen orastavat naissuhteensa päättyvät lyhyessä ajassa. Näihin suhteisiinsa hän sitten takertuu ja tahtoo selvitellä asioita naisen kanssa loputtomiin vaikka nainen olisi tehnyt jo hyvinkin selväksi, ettei tahdo olla missään tekemisissä enää hänen kanssaan.

Aikaisemmin mainitsemani pihiys ei niinkään näy hänen naiskuvioissaan vaan hän saattaa esimerkiksi surutta lähettää naiselle nimipäiväkortin välissä rahaa ja jos nainen on vaikkapa autokyytiä vailla, hän on välittömästi niin sanotusti ”haukkana ratissa” ja auton kuluminen tai bensan hinta ei merkkaa mitään jne. Tämä ei ole tietenkään häneltä vilpitöntä käytöstä vaan taustalla on kyseinen pakkomielle.

Herkästi suuttuminen ja mykkäkoulu

Tämä on hänessä ylivoimaisesti rasittavin piirre! Hän on täysin hermoheikko ja huonolla itsetunnolla varustettu, eikä kestä minkäänlaista, edes rakentavassa mielessä sanottua kritiikkiä itsestään, puhumattakaan itseensä kohdistuvasta huumorista. Kaikki tämänkaltainen on aina hänen mielestään verinen henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan, joka johtaa raivokohtaukseen ja mykkäkouluun. Tämä mökötys sitten kestää vaikka maailman tappiin asti, kun hän odottaa anteeksipyyntöä, vaikka olisi itse ollut täysin syypää. Tuntuu, kuin hän näkisi ihmissuhteet mustavalkoisina ilman harmaan eri sävyjä. Ihmiset ovat joko hyviä tai pahoja, hänen puolellaan tai häntä vastaan.

Suuttumuksen aiheina voivat olla myös tietyt asiat, jotka eivät mene hänen tahtonsa tai aikataulujensa mukaan. Viimeksi vastaavanlainen tapaus sattui, kun hän oli jälleen kerran viettänyt lähes kuukauden jokaisen viikonlopun vanhempiensa luona maaseudulla (Tämäkin on hänessä omituinen piirre, että miten jo kolmekymppisellä ihmisellä voi olla henkinen napanuora vielä niin tiukasti kiinni vanhemmissaan? Hän myös yleensä asuu vanhempiensa luona kaikki lomansa.). Kuukausi lähestyi loppuaan ja hän sai yhtäkkiä jostakin päähänsä, että lähtisimme yhdessä baariin tulevana perjantaina. Itselläni rahat olivat kyseisenä hetkenä vähissä ja kerroin hänelle, että minulla ei nyt ole varaa lähteä hänen mukaansa ja ehdotin hänelle myöhempää ja sopivampaa ajankohtaa. Tästä hän sitten järjettömällä ja käsittämättömällä tavalla kimmastui ja sain haistattelut niskaani, saarnan rahan käytöstäni ja syytökset, etten kuulemma ole ”oikea ystävä”. Hänellä ei ole liiemmin näitä oikeita ystäviä ja epäilen tämän johtuvan siitä, että hän on suutuspäissään polttanut sillat ihmissuhteissaan.

Tällä hetkellä hänellä on jälleen kerran menossa yllä kuvatunlainen raivokohtauksen ja suuttumuksen aikaan saama mykkäkoulu ja hän on taas vaihteeksi katkaissut välinsä minuun. Suuttumisen syynä oli eräs loppujen lopuksi harmiton tapaus, jossa hän oli itsekin osasyyllisenä. Olen muutamaan kertaan yrittänyt asiallisesti ottaa häneen yhteyttä keskustellakseni asiat selviksi hänen kanssaan ja pyytänyt häneltä anteeksikin, mutta hän ei tule asiassa yhtään vastaan vaan jatkaa mykkäkouluaan, joka ei mielestäni todellakaan ole aikuisten tai henkisesti tasapainoisten ihmisten tapa käyttäytyä. Tuntuu, kuin hän olisi fyysisesti ja älyllisesti aikuinen mies, mutta henkiseltä iältään ja tunneälyltään vielä hiekkalaatikkoiässä.

Olen nyt sitten päättänyt antaa hänen olla omissa oloissaan vaikka koko loppuelämänsä, koska koen tehneeni kaiken voitavani kyseisen asian suhteen, enkä aio alkaa matelemaan hänen edessään. Tätä matelemista ja huomiota hän juurikin todennäköisesti hakee näillä lapsellisilla ja sairailla mykkäkouluillaan, jotka ovat mielestäni jo henkistä väkivaltaa. Olen muutenkin todella väsynyt kyseiseen ihmiseen, koska kanssakäyminen hänen kanssaan on jatkuvaa vuoristorataa ja varpaillaan olemista ja varomista, etten suututa häntä mistään.

.