Lue keskustelun säännöt.
Uskotko että on olemassa sellaisia miehiä ketkä ei petä?
22.03.2019 |
Ja pettäminen ei tapahdu vain tosielämässä, mutta esim netin välityksellä sekstailu on pettämistä. Miten jotkut naiset voi olla niin sinisilmäisiä ja uskoa ettei heidän mies petä? Varmaan tähänkin tulee monia naisia inttämään että " eiii mun mies petä" OIKEASTI?
Kommentit (111)
Ottakaa pieni, tavallisennäköinen, kiltti ja huolehtiva mies, niin saatte pitää itse.
Tämä on fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen taustalla on mielestäni niin monimutkainen psykologinen soppa, että sitä ei edes voida yhdistää pelkkään seksiin. Pettäminen on mielestäni seuraus henkilön omista heikkouksista ja epävarmuuksista. Moni pettää esimerkiksi huonon itsetunnon, huomiontarpeen tai hylätyksi tulemisen pelon vuoksi. Suurin virhe parisuhteista puhuessa tehdään mielestäni siinä, että oletetaan pariskunnan olevan yksikkö, jonka väliin ei kukaan pääse, ellei suhteessa ole ongelmia. Ihminen on kuitenkin aina yksilö parisuhteessa ollessaankin ja kantaa sisimmässään niitä omia painolastejaan.
Uskon siis, että kuka tahansa (sukupuolesta riippumatta) pettää, jos saa tarpeeksi hyvän tilaisuuden. Tarpeeksi hyvä tilaisuus taas merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jollekin riittää kuka tahansa, joka osoittaa huomiota, toinen pettää vain jos kokee löytäneensä täydellisen sielunkumppaninsa. Lisäksi uskon, että seksuaalivietti vaikuttaa tähän huomattavasti: seksiriippuvainen luultavasti pettää todennäköisemmin kuin parisuhteessa oleva aseksuaali. Ja näiden ääripäiden välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. En siis itse luottaisi kehenkään 100-prosenttisesti, en edes itseeni. Ja miksi tarvitsisikaan. Loppujen lopuksi ihminen voi vaikuttaa vain omiin valintoihinsa, joten turha ottaa asiasta sen suurempaa stressiä. Ja onhan yksiavioisuus kuitenkin jossain määrin biologian vastaista, vaikka sitä normina nykyään useimmissa parisuhteissa pidetäänkin.
Omat pettämiseni eivät ole olleet mitenkään kytköksissä huonoon itsetuntoon, tai muuhun mainitsemaasi. Ennemminkin toisin päin. En ole suostunut kynnysmatoksi, enkä huonoon suhteeseen, jossa minun pitäisi olla uskollinen vaikka toinen ei ole. Paras oli ehkä se, kun entinen mieheni pelasi rahat, valehteli asiasta useita kertoja, jäi kiinni monesti, ja valehteli taas, ja sitten suuttui kun minulla olikin ollut kivaa toisen miehen kanssa. Ero olisi tullut muutenkin, tosin käytännön järjestelyjen takia kesti hieman kauemmin, joten miksi ihmeessä minun olisi pitänyt olla nauttimata omasta elämästäni jonkun jeesustelun takia?
Tällaisessa tilanteessa en koe, että kysymys edes on enää pettämisestä. Jos toinen pettää ensin, on silloin mielestäni uskollisuuden vaatimuksesta suhteessa jo hänen puoleltaan luovuttu. Viestissäni sanoinkin, että pettäminen johtuu ESIMERKIKSI mainitsemistani asioita. Myös omassa tilanteessasi pettämisen taustalla on kuitenkin voinut olla esimerkiksi huonoa itsetuntoa, sillä miksi muuten olisit ollut suhteessa ihmisen kanssa, joka käyttäytyi kuin puolisosi? Mielestäni puolison huonoa käytöstä ei voi käyttää tekosyynä pettämiselle, koska kukaan ei pakota olemaan suhteessa huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa. Käytännön järjestelyistä huolimatta suhde on ohi siinä vaiheessa, kun sen on puolisolle kertonut, ja tämän jälkeen ei ole mahdollista pettää, vaikka käytännön syistä esimerkiksi asuttaisiin saman katon alla.
Oletko kuullut koskaan sellaisesta, että yritetään antaa mahdollisuus vielä mokanneelle osapuolelle? Jos esim suhteessa on lapsia, niin monesti yritetään päästä pettämisen yli, tai ainakin peliriippuvuuden(johon voi myös liittyä petturuutta, vaikkei seksiä liittyisikään). Selitä siinä sitten lapsille ettei isän sairautta edes pyritty hoitamaan yhdessä, koska äidillä on sentään itseluottamusta.
T: eri
Jos tavoitteena on aidosti antaa toiselle uusi mahdollisuus, niin silloin sen valinnan takana on seisottava eikä puolustella pettämistään puolison aiemmilla töppäilyillä. Moni onnettomassa suhteessa kituva käyttää tekosyynä lapsia välttääkseen sitä, että joutuisi ihan itse kantamaan vastuun omista valinnoistaan. Enemmän ne lapset kärsivät siitä, jos toinen vanhemmista taistelee riippuvuuksiensa kanssa ja kohtelee puolisoaan huonosti ja toisella ei ole sen vertaa selkärankaa, että veisi lapset pois siitä tilanteesta ja tarjoisi näille tasapainoisen kasvuympäristön. Mielestäni etenkin silloin, jos suhteessa on lapsia, pitää vahingollinen parisuhde päättää eikä katkerana jäädä suhteeseen harrastaen samalla syrjähyppyjä.
Kyllä mä kerkesin pettämään miestäni kun hän valehteli ja selitteli, eikä hänellä ollut minulle enää petturina mitään merkitystä. Erota ei keritty siinä välissä, monituisista syistä. Itsetunnossani ei ollut mitään vikaa. Siinä olisi ollut vikaa vain siinä tapauksessa, että olisin vielä miehen mokailujen jälkeen jäänyt nysväämään uskollisena ja tekomoraalisena kynnysmattona.
Itsetunnossa ei ehkä ole vikaa, mutta jossain se vika piilee, jos kuitenkin olet jäänyt suhteeseen halveksimasi ihmisen kanssa niin pitkäksi aikaa, että olet oikeuttanut itsellesi pettämisen. Voit toki selitellä, ettet "kerennyt" erota, vaikka todellisuudessa eroamiseen ei mene kuin se muutama sekuntti, jonka aikana sanot "tämä ei toimi, en halua enää olla suhteessa kanssasi". Kuten aiemmin on sanottu, pettäminen on pettäjän oma valinta ja monimutkaisten henkisten prosessien tulos. Tekosyitä omalle toiminnalle on helppo keksiä, paljon vaikeampaa on myöntää omat heikkoutensa. Vaikka toisaalta jokaisella ihmisellä ne heikkoudet on, ei siinä pitäisi olla mitään hävettävää ja peiteltävää.
Ei piile mitään vikaa. Se että sinulla on vain yksi ja oikea tapa joka mielestäsi pätee kaikkeen, ei tarkoita sitä että muidenkin mielestä niin olisi. Mitään vikaa ei siis ollut siinä, että petturimiestä petettiin myös, se vaan on ihan todennäköistäkin, että joku kohtelee sinua yhtä huonosti kuin sinä häntä. Sama menee myös toisinpäin. Jos sinä kohtlet kauniisti toisia, saat osaksesi todennäköisemmin myös itse kaunista kohtelua. On ihan turha ihmetellä, että miksi sinulle noin tehtiin, jos itse olet ollut epäreilu ja epäluotettava kumppani. Jossain vaiheessa tulet sen huomaamaan, kun vielä pikkuisen vartut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeiset kunnolliset miehet syntyivät 40 - luvulla.
Luin kirjan suomalaisista miehistä.Sen jälkeen syntyneiden henkinen selkäranka romahti, joten kaikki ovat potentiaalisia pettäjiä. Kiima ohjaa heitä.
Miehet pettävät, koska ollaan eletään löyhän seksuaalisen moraalin kulttuurissa. Pettämisongelma tulee ratkeamaan aikanaan, sillä että miehet jättävät kokonaan sitoutumatta suhteeseen. Tämä on naisten valinta.
Niin, miesten pettäminen on naisten syytä. Kun eihän ne rassukat voi mitenkään ottaa vastuuta omista valinnoistaan.
Eiku...?
On niitä, minulla esim. Jos ajattelutapa on, että "ei, ei voi olla koska minulla petettiin" niin onnea uskollisen miehen löytämiseen. Ainiin, kyynisimmät ovat jo lakanneet etsimästä
Ei kaikki miehet petä. Eikä kaikki naisetkaan. Joka väittää kaikkien pettävän,hakee väitteestä, oikeutusta omalle pettämiselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä suurin osa miehistä pettäisi jos tietäisi että kiinni ei jäisi ja nainen olisi todella kaunis.
Olen itse ollut se jota jopa kavereiden miehet ovat yrittäneet.
No en onneksi paljoa jaksa asialla päätäni vaivata koska olen päättänyt elää ilman miehiä ja parisuhteita. Sinkkuus ja itsenäisyys on voimaannuttavia asioita itselleni.
Vielä muutama vuosi sitten parikymppisenä ajattelin aika eri tavalla, kunnes sitten muutaman vuoden olin parisuhteessa. Kiitos ei enää! :D
En jaksa kytätä mieheni viestittelyjä tai nettikäyttäytymistä. Jos siellä jotain "sekstailee" niin aivan sama. Rakastan häntä, mutta elämälläni on muutakin sisältöä ja itsetuntoni on kiinni omista saavutuksistani - ei siitä, tykkääkö mies jonkin toisenkin naisen takapuolesta ja tisseistä. Kaikkien naisten elämä ei romahda siihen, jos miehellä on jotain mahdollista muutakin sutinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen taustalla on mielestäni niin monimutkainen psykologinen soppa, että sitä ei edes voida yhdistää pelkkään seksiin. Pettäminen on mielestäni seuraus henkilön omista heikkouksista ja epävarmuuksista. Moni pettää esimerkiksi huonon itsetunnon, huomiontarpeen tai hylätyksi tulemisen pelon vuoksi. Suurin virhe parisuhteista puhuessa tehdään mielestäni siinä, että oletetaan pariskunnan olevan yksikkö, jonka väliin ei kukaan pääse, ellei suhteessa ole ongelmia. Ihminen on kuitenkin aina yksilö parisuhteessa ollessaankin ja kantaa sisimmässään niitä omia painolastejaan.
Uskon siis, että kuka tahansa (sukupuolesta riippumatta) pettää, jos saa tarpeeksi hyvän tilaisuuden. Tarpeeksi hyvä tilaisuus taas merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jollekin riittää kuka tahansa, joka osoittaa huomiota, toinen pettää vain jos kokee löytäneensä täydellisen sielunkumppaninsa. Lisäksi uskon, että seksuaalivietti vaikuttaa tähän huomattavasti: seksiriippuvainen luultavasti pettää todennäköisemmin kuin parisuhteessa oleva aseksuaali. Ja näiden ääripäiden välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. En siis itse luottaisi kehenkään 100-prosenttisesti, en edes itseeni. Ja miksi tarvitsisikaan. Loppujen lopuksi ihminen voi vaikuttaa vain omiin valintoihinsa, joten turha ottaa asiasta sen suurempaa stressiä. Ja onhan yksiavioisuus kuitenkin jossain määrin biologian vastaista, vaikka sitä normina nykyään useimmissa parisuhteissa pidetäänkin.
Omat pettämiseni eivät ole olleet mitenkään kytköksissä huonoon itsetuntoon, tai muuhun mainitsemaasi. Ennemminkin toisin päin. En ole suostunut kynnysmatoksi, enkä huonoon suhteeseen, jossa minun pitäisi olla uskollinen vaikka toinen ei ole. Paras oli ehkä se, kun entinen mieheni pelasi rahat, valehteli asiasta useita kertoja, jäi kiinni monesti, ja valehteli taas, ja sitten suuttui kun minulla olikin ollut kivaa toisen miehen kanssa. Ero olisi tullut muutenkin, tosin käytännön järjestelyjen takia kesti hieman kauemmin, joten miksi ihmeessä minun olisi pitänyt olla nauttimata omasta elämästäni jonkun jeesustelun takia?
Tällaisessa tilanteessa en koe, että kysymys edes on enää pettämisestä. Jos toinen pettää ensin, on silloin mielestäni uskollisuuden vaatimuksesta suhteessa jo hänen puoleltaan luovuttu. Viestissäni sanoinkin, että pettäminen johtuu ESIMERKIKSI mainitsemistani asioita. Myös omassa tilanteessasi pettämisen taustalla on kuitenkin voinut olla esimerkiksi huonoa itsetuntoa, sillä miksi muuten olisit ollut suhteessa ihmisen kanssa, joka käyttäytyi kuin puolisosi? Mielestäni puolison huonoa käytöstä ei voi käyttää tekosyynä pettämiselle, koska kukaan ei pakota olemaan suhteessa huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa. Käytännön järjestelyistä huolimatta suhde on ohi siinä vaiheessa, kun sen on puolisolle kertonut, ja tämän jälkeen ei ole mahdollista pettää, vaikka käytännön syistä esimerkiksi asuttaisiin saman katon alla.
Oletko kuullut koskaan sellaisesta, että yritetään antaa mahdollisuus vielä mokanneelle osapuolelle? Jos esim suhteessa on lapsia, niin monesti yritetään päästä pettämisen yli, tai ainakin peliriippuvuuden(johon voi myös liittyä petturuutta, vaikkei seksiä liittyisikään). Selitä siinä sitten lapsille ettei isän sairautta edes pyritty hoitamaan yhdessä, koska äidillä on sentään itseluottamusta.
T: eri
Jos tavoitteena on aidosti antaa toiselle uusi mahdollisuus, niin silloin sen valinnan takana on seisottava eikä puolustella pettämistään puolison aiemmilla töppäilyillä. Moni onnettomassa suhteessa kituva käyttää tekosyynä lapsia välttääkseen sitä, että joutuisi ihan itse kantamaan vastuun omista valinnoistaan. Enemmän ne lapset kärsivät siitä, jos toinen vanhemmista taistelee riippuvuuksiensa kanssa ja kohtelee puolisoaan huonosti ja toisella ei ole sen vertaa selkärankaa, että veisi lapset pois siitä tilanteesta ja tarjoisi näille tasapainoisen kasvuympäristön. Mielestäni etenkin silloin, jos suhteessa on lapsia, pitää vahingollinen parisuhde päättää eikä katkerana jäädä suhteeseen harrastaen samalla syrjähyppyjä.
Kyllä mä kerkesin pettämään miestäni kun hän valehteli ja selitteli, eikä hänellä ollut minulle enää petturina mitään merkitystä. Erota ei keritty siinä välissä, monituisista syistä. Itsetunnossani ei ollut mitään vikaa. Siinä olisi ollut vikaa vain siinä tapauksessa, että olisin vielä miehen mokailujen jälkeen jäänyt nysväämään uskollisena ja tekomoraalisena kynnysmattona.
Itsetunnossa ei ehkä ole vikaa, mutta jossain se vika piilee, jos kuitenkin olet jäänyt suhteeseen halveksimasi ihmisen kanssa niin pitkäksi aikaa, että olet oikeuttanut itsellesi pettämisen. Voit toki selitellä, ettet "kerennyt" erota, vaikka todellisuudessa eroamiseen ei mene kuin se muutama sekuntti, jonka aikana sanot "tämä ei toimi, en halua enää olla suhteessa kanssasi". Kuten aiemmin on sanottu, pettäminen on pettäjän oma valinta ja monimutkaisten henkisten prosessien tulos. Tekosyitä omalle toiminnalle on helppo keksiä, paljon vaikeampaa on myöntää omat heikkoutensa. Vaikka toisaalta jokaisella ihmisellä ne heikkoudet on, ei siinä pitäisi olla mitään hävettävää ja peiteltävää.
Ei piile mitään vikaa. Se että sinulla on vain yksi ja oikea tapa joka mielestäsi pätee kaikkeen, ei tarkoita sitä että muidenkin mielestä niin olisi. Mitään vikaa ei siis ollut siinä, että petturimiestä petettiin myös, se vaan on ihan todennäköistäkin, että joku kohtelee sinua yhtä huonosti kuin sinä häntä. Sama menee myös toisinpäin. Jos sinä kohtlet kauniisti toisia, saat osaksesi todennäköisemmin myös itse kaunista kohtelua. On ihan turha ihmetellä, että miksi sinulle noin tehtiin, jos itse olet ollut epäreilu ja epäluotettava kumppani. Jossain vaiheessa tulet sen huomaamaan, kun vielä pikkuisen vartut.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Vaikka miehesi petti sinua, oli oma valintasi jatkaa suhdetta hänen kanssaan ja pettää "kostoksi", kun olisit voinut vain erota. Vaikka yrität syyttää miestäsi omasta pettämisestäsi, oli se täysin omalla vastuullasi, samoin kuin miehesi tekemä pettäminen oli hänen vastuullaan. Syitä sille, miksi päätit toimia niin, et ole selvästikään valmis pohtimaan.
Itseäni ei ole kukaan tietääkseni pettänyt, mutta varma en tietenkään voi olla. Toisaalta en ole jäänyt myöskään roikkumaan suhteisiin, joissa puoliso ei arvosta minua. Olen itsekin sitä mieltä, että jos toinen pettää, ei toisenkaan tarvitse olla uskollinen, vaikka yhteen jäätäisiin. Silti siinä tilanteessa kannattaa miettiä omia motiivejaan, jotka saavat jäämään suhteeseen, jossa luottamusta ei enää ole.
70-vuotias mies salasuhde lähes saman ikäisen isoäidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettääkö aseksuaali? Jo määritelmällisesti ei.
Löysin viimein sellaisen. Moni saattaisi ajatella häntä tylsänä, mutta minulle hän sopii, eikä siis minusta ole tylsä. Sain vain naimisiin mennessä "palautetta" naispuolisilta ystäviltä.