Lue keskustelun säännöt.
Uskotko että on olemassa sellaisia miehiä ketkä ei petä?
22.03.2019 |
Ja pettäminen ei tapahdu vain tosielämässä, mutta esim netin välityksellä sekstailu on pettämistä. Miten jotkut naiset voi olla niin sinisilmäisiä ja uskoa ettei heidän mies petä? Varmaan tähänkin tulee monia naisia inttämään että " eiii mun mies petä" OIKEASTI?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole uskonut sen jälkeen, kun meille evoluutiopsykologian luennolla esitettiin tutkimus. Sen mukaan 100% miehistä lähtisi vieraan, viehättävän naisen matkaan jos nainen ehdottaisi, ja jos voisi olla varma ettei koskaan jää kiinni.
En kylläkään usko että kaikki miehet välttämättä pettävät, mutta uskon että kenestä tahansa voi tilaisuus tehdä varkaan.
Omaa elämääni tämä ei hetkauta juurikaan. Jos pettää niin pettää, vaihtamalla paranee.
Ei kai se vaihtamalla parane, jos kaikki kerran pettää?
Noin muuten, siellä on taas annettu jonkun psykologin pissiä silmään pahasti ;) Itse olen ihan konkreettisesti, ja käytännössä (en siis vain luennoilla esittämässä) ollut 20v musiikkialalla, ja kyllä ne on ne tietyt tyypit, jotka lähtevät "viehättävien naisten" mukaan, ja ne tietyntyyppiset miehet sitten , jotka eivät lähde. Koskaan. Vaikka kiinnijäämisenriski on käytännössä pyöreä nolla.
Saattaa parantuakin, faktaa on meinaan myös se että kaikki miehet eivät petä. Joko siksi että eivät halua, tai siksi etteivät saa riittävän hyvää tilaisuutta.
Minä uskon enemmän tieteelliseen tutkimukseen kuin subjektiivisiin havaintoihin, omiini tai muiden.
/10
Mahtavaa omien höpinöiden kumoamista :D Ensin on faktaa että 100% miehistä pettää, ja seuraavassa lauseessa faktaa on se ettei kaikki miehet petä.
Mitä ihmettä? Kuka nyt on sanonut että 100% miehistä pettää? Itse viittasin tutkimukseen, jossa selvitettiin että 100% miehistä sanoo että voisi pettää, jos saisi hyvän tilaisuuden eikä jäisi kiinni. Tuossa tutkimuksessa ei kysytty todellisista pettämisistä mitään, vaan ajatuksia pettämisestä. Aikomuksia ehkä enemmänkin.
/10
Et viitannut tutkimukseen. Googletahan miten se tutkimukseen viittaaminen tehdään ;)
Jätän viralliset viittaamiset väitöskirjaani. Koen että tällä palstalla ne menisivät pitkälti hukkaan. Kuten tässäkin tapauksessa nähdään; subjektiiviset kokemukset menevät pitkälti tutkimustiedon ohi joka tapauksessa.
/10
No tottahan toki! :D :D :D
0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen taustalla on mielestäni niin monimutkainen psykologinen soppa, että sitä ei edes voida yhdistää pelkkään seksiin. Pettäminen on mielestäni seuraus henkilön omista heikkouksista ja epävarmuuksista. Moni pettää esimerkiksi huonon itsetunnon, huomiontarpeen tai hylätyksi tulemisen pelon vuoksi. Suurin virhe parisuhteista puhuessa tehdään mielestäni siinä, että oletetaan pariskunnan olevan yksikkö, jonka väliin ei kukaan pääse, ellei suhteessa ole ongelmia. Ihminen on kuitenkin aina yksilö parisuhteessa ollessaankin ja kantaa sisimmässään niitä omia painolastejaan.
Uskon siis, että kuka tahansa (sukupuolesta riippumatta) pettää, jos saa tarpeeksi hyvän tilaisuuden. Tarpeeksi hyvä tilaisuus taas merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jollekin riittää kuka tahansa, joka osoittaa huomiota, toinen pettää vain jos kokee löytäneensä täydellisen sielunkumppaninsa. Lisäksi uskon, että seksuaalivietti vaikuttaa tähän huomattavasti: seksiriippuvainen luultavasti pettää todennäköisemmin kuin parisuhteessa oleva aseksuaali. Ja näiden ääripäiden välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. En siis itse luottaisi kehenkään 100-prosenttisesti, en edes itseeni. Ja miksi tarvitsisikaan. Loppujen lopuksi ihminen voi vaikuttaa vain omiin valintoihinsa, joten turha ottaa asiasta sen suurempaa stressiä. Ja onhan yksiavioisuus kuitenkin jossain määrin biologian vastaista, vaikka sitä normina nykyään useimmissa parisuhteissa pidetäänkin.
Omat pettämiseni eivät ole olleet mitenkään kytköksissä huonoon itsetuntoon, tai muuhun mainitsemaasi. Ennemminkin toisin päin. En ole suostunut kynnysmatoksi, enkä huonoon suhteeseen, jossa minun pitäisi olla uskollinen vaikka toinen ei ole. Paras oli ehkä se, kun entinen mieheni pelasi rahat, valehteli asiasta useita kertoja, jäi kiinni monesti, ja valehteli taas, ja sitten suuttui kun minulla olikin ollut kivaa toisen miehen kanssa. Ero olisi tullut muutenkin, tosin käytännön järjestelyjen takia kesti hieman kauemmin, joten miksi ihmeessä minun olisi pitänyt olla nauttimata omasta elämästäni jonkun jeesustelun takia?
Tällaisessa tilanteessa en koe, että kysymys edes on enää pettämisestä. Jos toinen pettää ensin, on silloin mielestäni uskollisuuden vaatimuksesta suhteessa jo hänen puoleltaan luovuttu. Viestissäni sanoinkin, että pettäminen johtuu ESIMERKIKSI mainitsemistani asioita. Myös omassa tilanteessasi pettämisen taustalla on kuitenkin voinut olla esimerkiksi huonoa itsetuntoa, sillä miksi muuten olisit ollut suhteessa ihmisen kanssa, joka käyttäytyi kuin puolisosi? Mielestäni puolison huonoa käytöstä ei voi käyttää tekosyynä pettämiselle, koska kukaan ei pakota olemaan suhteessa huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa. Käytännön järjestelyistä huolimatta suhde on ohi siinä vaiheessa, kun sen on puolisolle kertonut, ja tämän jälkeen ei ole mahdollista pettää, vaikka käytännön syistä esimerkiksi asuttaisiin saman katon alla.
Oletko kuullut koskaan sellaisesta, että yritetään antaa mahdollisuus vielä mokanneelle osapuolelle? Jos esim suhteessa on lapsia, niin monesti yritetään päästä pettämisen yli, tai ainakin peliriippuvuuden(johon voi myös liittyä petturuutta, vaikkei seksiä liittyisikään). Selitä siinä sitten lapsille ettei isän sairautta edes pyritty hoitamaan yhdessä, koska äidillä on sentään itseluottamusta.
T: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen taustalla on mielestäni niin monimutkainen psykologinen soppa, että sitä ei edes voida yhdistää pelkkään seksiin. Pettäminen on mielestäni seuraus henkilön omista heikkouksista ja epävarmuuksista. Moni pettää esimerkiksi huonon itsetunnon, huomiontarpeen tai hylätyksi tulemisen pelon vuoksi. Suurin virhe parisuhteista puhuessa tehdään mielestäni siinä, että oletetaan pariskunnan olevan yksikkö, jonka väliin ei kukaan pääse, ellei suhteessa ole ongelmia. Ihminen on kuitenkin aina yksilö parisuhteessa ollessaankin ja kantaa sisimmässään niitä omia painolastejaan.
Uskon siis, että kuka tahansa (sukupuolesta riippumatta) pettää, jos saa tarpeeksi hyvän tilaisuuden. Tarpeeksi hyvä tilaisuus taas merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jollekin riittää kuka tahansa, joka osoittaa huomiota, toinen pettää vain jos kokee löytäneensä täydellisen sielunkumppaninsa. Lisäksi uskon, että seksuaalivietti vaikuttaa tähän huomattavasti: seksiriippuvainen luultavasti pettää todennäköisemmin kuin parisuhteessa oleva aseksuaali. Ja näiden ääripäiden välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. En siis itse luottaisi kehenkään 100-prosenttisesti, en edes itseeni. Ja miksi tarvitsisikaan. Loppujen lopuksi ihminen voi vaikuttaa vain omiin valintoihinsa, joten turha ottaa asiasta sen suurempaa stressiä. Ja onhan yksiavioisuus kuitenkin jossain määrin biologian vastaista, vaikka sitä normina nykyään useimmissa parisuhteissa pidetäänkin.
Omat pettämiseni eivät ole olleet mitenkään kytköksissä huonoon itsetuntoon, tai muuhun mainitsemaasi. Ennemminkin toisin päin. En ole suostunut kynnysmatoksi, enkä huonoon suhteeseen, jossa minun pitäisi olla uskollinen vaikka toinen ei ole. Paras oli ehkä se, kun entinen mieheni pelasi rahat, valehteli asiasta useita kertoja, jäi kiinni monesti, ja valehteli taas, ja sitten suuttui kun minulla olikin ollut kivaa toisen miehen kanssa. Ero olisi tullut muutenkin, tosin käytännön järjestelyjen takia kesti hieman kauemmin, joten miksi ihmeessä minun olisi pitänyt olla nauttimata omasta elämästäni jonkun jeesustelun takia?
Tällaisessa tilanteessa en koe, että kysymys edes on enää pettämisestä. Jos toinen pettää ensin, on silloin mielestäni uskollisuuden vaatimuksesta suhteessa jo hänen puoleltaan luovuttu. Viestissäni sanoinkin, että pettäminen johtuu ESIMERKIKSI mainitsemistani asioita. Myös omassa tilanteessasi pettämisen taustalla on kuitenkin voinut olla esimerkiksi huonoa itsetuntoa, sillä miksi muuten olisit ollut suhteessa ihmisen kanssa, joka käyttäytyi kuin puolisosi? Mielestäni puolison huonoa käytöstä ei voi käyttää tekosyynä pettämiselle, koska kukaan ei pakota olemaan suhteessa huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa. Käytännön järjestelyistä huolimatta suhde on ohi siinä vaiheessa, kun sen on puolisolle kertonut, ja tämän jälkeen ei ole mahdollista pettää, vaikka käytännön syistä esimerkiksi asuttaisiin saman katon alla.
Oletko kuullut koskaan sellaisesta, että yritetään antaa mahdollisuus vielä mokanneelle osapuolelle? Jos esim suhteessa on lapsia, niin monesti yritetään päästä pettämisen yli, tai ainakin peliriippuvuuden(johon voi myös liittyä petturuutta, vaikkei seksiä liittyisikään). Selitä siinä sitten lapsille ettei isän sairautta edes pyritty hoitamaan yhdessä, koska äidillä on sentään itseluottamusta.
T: eri
Jos tavoitteena on aidosti antaa toiselle uusi mahdollisuus, niin silloin sen valinnan takana on seisottava eikä puolustella pettämistään puolison aiemmilla töppäilyillä. Moni onnettomassa suhteessa kituva käyttää tekosyynä lapsia välttääkseen sitä, että joutuisi ihan itse kantamaan vastuun omista valinnoistaan. Enemmän ne lapset kärsivät siitä, jos toinen vanhemmista taistelee riippuvuuksiensa kanssa ja kohtelee puolisoaan huonosti ja toisella ei ole sen vertaa selkärankaa, että veisi lapset pois siitä tilanteesta ja tarjoisi näille tasapainoisen kasvuympäristön. Mielestäni etenkin silloin, jos suhteessa on lapsia, pitää vahingollinen parisuhde päättää eikä katkerana jäädä suhteeseen harrastaen samalla syrjähyppyjä.
Tiedän että on. Tulkaa hakemaan, olen oikea HEDELMÄ.
M40
Jan-8983648634889665 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole uskonut sen jälkeen, kun meille evoluutiopsykologian luennolla esitettiin tutkimus. Sen mukaan 100% miehistä lähtisi vieraan, viehättävän naisen matkaan jos nainen ehdottaisi, ja jos voisi olla varma ettei koskaan jää kiinni.
En kylläkään usko että kaikki miehet välttämättä pettävät, mutta uskon että kenestä tahansa voi tilaisuus tehdä varkaan.
Omaa elämääni tämä ei hetkauta juurikaan. Jos pettää niin pettää, vaihtamalla paranee.
Niin että uskot 100%:sesti jotain tutkimusta?!? Ei kaikki tutkimukset pidä paikkaansa. Aika törkeää ja miesrasistista väittää että 100% miehistä pettää annetuissa olosuhteissa. Esim. Itse en tekisi niin ja syy on yksinkertainen: rakastan naistani ja en edes haluaisi mennä muun ihmisen kanssa sänkyyn. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen. Tämä sun mielipiteesi kertoo enemmän sinusta ja asenteistasi kuin miehistä.
Eihän hän väittänytkään. Hän väitti vain että 100% miehistä pettää jos tilaisuus koittaa, ja että jos mies häntä pettäisi, niin vaihtamalla paranisi. Logiikkaahan tuossa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen taustalla on mielestäni niin monimutkainen psykologinen soppa, että sitä ei edes voida yhdistää pelkkään seksiin. Pettäminen on mielestäni seuraus henkilön omista heikkouksista ja epävarmuuksista. Moni pettää esimerkiksi huonon itsetunnon, huomiontarpeen tai hylätyksi tulemisen pelon vuoksi. Suurin virhe parisuhteista puhuessa tehdään mielestäni siinä, että oletetaan pariskunnan olevan yksikkö, jonka väliin ei kukaan pääse, ellei suhteessa ole ongelmia. Ihminen on kuitenkin aina yksilö parisuhteessa ollessaankin ja kantaa sisimmässään niitä omia painolastejaan.
Uskon siis, että kuka tahansa (sukupuolesta riippumatta) pettää, jos saa tarpeeksi hyvän tilaisuuden. Tarpeeksi hyvä tilaisuus taas merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jollekin riittää kuka tahansa, joka osoittaa huomiota, toinen pettää vain jos kokee löytäneensä täydellisen sielunkumppaninsa. Lisäksi uskon, että seksuaalivietti vaikuttaa tähän huomattavasti: seksiriippuvainen luultavasti pettää todennäköisemmin kuin parisuhteessa oleva aseksuaali. Ja näiden ääripäiden välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. En siis itse luottaisi kehenkään 100-prosenttisesti, en edes itseeni. Ja miksi tarvitsisikaan. Loppujen lopuksi ihminen voi vaikuttaa vain omiin valintoihinsa, joten turha ottaa asiasta sen suurempaa stressiä. Ja onhan yksiavioisuus kuitenkin jossain määrin biologian vastaista, vaikka sitä normina nykyään useimmissa parisuhteissa pidetäänkin.
Omat pettämiseni eivät ole olleet mitenkään kytköksissä huonoon itsetuntoon, tai muuhun mainitsemaasi. Ennemminkin toisin päin. En ole suostunut kynnysmatoksi, enkä huonoon suhteeseen, jossa minun pitäisi olla uskollinen vaikka toinen ei ole. Paras oli ehkä se, kun entinen mieheni pelasi rahat, valehteli asiasta useita kertoja, jäi kiinni monesti, ja valehteli taas, ja sitten suuttui kun minulla olikin ollut kivaa toisen miehen kanssa. Ero olisi tullut muutenkin, tosin käytännön järjestelyjen takia kesti hieman kauemmin, joten miksi ihmeessä minun olisi pitänyt olla nauttimata omasta elämästäni jonkun jeesustelun takia?
Tällaisessa tilanteessa en koe, että kysymys edes on enää pettämisestä. Jos toinen pettää ensin, on silloin mielestäni uskollisuuden vaatimuksesta suhteessa jo hänen puoleltaan luovuttu. Viestissäni sanoinkin, että pettäminen johtuu ESIMERKIKSI mainitsemistani asioita. Myös omassa tilanteessasi pettämisen taustalla on kuitenkin voinut olla esimerkiksi huonoa itsetuntoa, sillä miksi muuten olisit ollut suhteessa ihmisen kanssa, joka käyttäytyi kuin puolisosi? Mielestäni puolison huonoa käytöstä ei voi käyttää tekosyynä pettämiselle, koska kukaan ei pakota olemaan suhteessa huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa. Käytännön järjestelyistä huolimatta suhde on ohi siinä vaiheessa, kun sen on puolisolle kertonut, ja tämän jälkeen ei ole mahdollista pettää, vaikka käytännön syistä esimerkiksi asuttaisiin saman katon alla.
Oletko kuullut koskaan sellaisesta, että yritetään antaa mahdollisuus vielä mokanneelle osapuolelle? Jos esim suhteessa on lapsia, niin monesti yritetään päästä pettämisen yli, tai ainakin peliriippuvuuden(johon voi myös liittyä petturuutta, vaikkei seksiä liittyisikään). Selitä siinä sitten lapsille ettei isän sairautta edes pyritty hoitamaan yhdessä, koska äidillä on sentään itseluottamusta.
T: eri
Jos tavoitteena on aidosti antaa toiselle uusi mahdollisuus, niin silloin sen valinnan takana on seisottava eikä puolustella pettämistään puolison aiemmilla töppäilyillä. Moni onnettomassa suhteessa kituva käyttää tekosyynä lapsia välttääkseen sitä, että joutuisi ihan itse kantamaan vastuun omista valinnoistaan. Enemmän ne lapset kärsivät siitä, jos toinen vanhemmista taistelee riippuvuuksiensa kanssa ja kohtelee puolisoaan huonosti ja toisella ei ole sen vertaa selkärankaa, että veisi lapset pois siitä tilanteesta ja tarjoisi näille tasapainoisen kasvuympäristön. Mielestäni etenkin silloin, jos suhteessa on lapsia, pitää vahingollinen parisuhde päättää eikä katkerana jäädä suhteeseen harrastaen samalla syrjähyppyjä.
Kyllä mä kerkesin pettämään miestäni kun hän valehteli ja selitteli, eikä hänellä ollut minulle enää petturina mitään merkitystä. Erota ei keritty siinä välissä, monituisista syistä. Itsetunnossani ei ollut mitään vikaa. Siinä olisi ollut vikaa vain siinä tapauksessa, että olisin vielä miehen mokailujen jälkeen jäänyt nysväämään uskollisena ja tekomoraalisena kynnysmattona.
Usnon. Jokainen on yksilö ja uskon, että on miehiä jotka ei petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoin tähän täydestä sydämestäni. Menin naimisiin erittäin luotettavana pitämäni miehen kanssa. Olimme kauan yhdessä ja onnellisia. Mies petti silti ja ei edes osannut sanoa, että miksi. Nyt en uskalla ottaa enää kenenkään kanssa riskiä.
Uskon yhä, että on. Esimerkiksi minä ja mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, koska oon ite sellainen. Mulla on kokemusta parista pitkästä suhteesta (toinen jatkuu edelleen), yhdestä lyhyemmästä suhteesta ja joistain tapailusuhteista/deittailuista enkä oo koskaan pettänyt tai ollut edes lähellä. Vaikka on ollut sellasiakin tilanteita missä suhteessa on tosi vaikeeta ja menee huonosti ja joku nainen osottaa kiinnostusta mua kohtaan, esimerkiks yks mukava työkaveri aikanaan, niin silti mulle on ollu ihan selvää pysyä uskollisena. En vaan hyväksy pettämistä enkä halua loukata sillä tavalla ketään, simple as that. Jos se suhde ja se nainen ei riitä niin koitan korjata asiat ja jos ei onnistu niin sitten eroan ja siirryn vasta sen jälkeen seuraavaan.
M34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Jokainen mies pettää varmasti jos vain tulee tarpeeksi houkutteleva tilaisuus. Ei voi kun ihmetellä naisten hyväuskoisuutta.
Taas näitä samoja valheita.
Itse olen pettämätön mies, samoin ystäväpiirini miehet. Tilaisuuksia on todellakin tullut. Toki ne ovat jääneet harmittamaan, mutta mitään en ole tehnyt. Samanlaisista tapauksista ovat kaverinikin kertoneet.
Jutun ydin onkin tuossa, että se jäi harmittamaan. Miksi?
No tuon kertomukseni naisen osalta lähinnä siksi, että olisin halunnut nähdä hänet alasti. Hän olisi vartaloltaan ollut mitä todennäköisimmin kaunein nainen, jonka olisin nähnyt irl ilman vaatteita.
En usko että olisin edes pystynyt harrastamaan hänen kanssaan seksiä, vaikka olisin halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettämisen taustalla on mielestäni niin monimutkainen psykologinen soppa, että sitä ei edes voida yhdistää pelkkään seksiin. Pettäminen on mielestäni seuraus henkilön omista heikkouksista ja epävarmuuksista. Moni pettää esimerkiksi huonon itsetunnon, huomiontarpeen tai hylätyksi tulemisen pelon vuoksi. Suurin virhe parisuhteista puhuessa tehdään mielestäni siinä, että oletetaan pariskunnan olevan yksikkö, jonka väliin ei kukaan pääse, ellei suhteessa ole ongelmia. Ihminen on kuitenkin aina yksilö parisuhteessa ollessaankin ja kantaa sisimmässään niitä omia painolastejaan.
Uskon siis, että kuka tahansa (sukupuolesta riippumatta) pettää, jos saa tarpeeksi hyvän tilaisuuden. Tarpeeksi hyvä tilaisuus taas merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jollekin riittää kuka tahansa, joka osoittaa huomiota, toinen pettää vain jos kokee löytäneensä täydellisen sielunkumppaninsa. Lisäksi uskon, että seksuaalivietti vaikuttaa tähän huomattavasti: seksiriippuvainen luultavasti pettää todennäköisemmin kuin parisuhteessa oleva aseksuaali. Ja näiden ääripäiden välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. En siis itse luottaisi kehenkään 100-prosenttisesti, en edes itseeni. Ja miksi tarvitsisikaan. Loppujen lopuksi ihminen voi vaikuttaa vain omiin valintoihinsa, joten turha ottaa asiasta sen suurempaa stressiä. Ja onhan yksiavioisuus kuitenkin jossain määrin biologian vastaista, vaikka sitä normina nykyään useimmissa parisuhteissa pidetäänkin.
Omat pettämiseni eivät ole olleet mitenkään kytköksissä huonoon itsetuntoon, tai muuhun mainitsemaasi. Ennemminkin toisin päin. En ole suostunut kynnysmatoksi, enkä huonoon suhteeseen, jossa minun pitäisi olla uskollinen vaikka toinen ei ole. Paras oli ehkä se, kun entinen mieheni pelasi rahat, valehteli asiasta useita kertoja, jäi kiinni monesti, ja valehteli taas, ja sitten suuttui kun minulla olikin ollut kivaa toisen miehen kanssa. Ero olisi tullut muutenkin, tosin käytännön järjestelyjen takia kesti hieman kauemmin, joten miksi ihmeessä minun olisi pitänyt olla nauttimata omasta elämästäni jonkun jeesustelun takia?
Tällaisessa tilanteessa en koe, että kysymys edes on enää pettämisestä. Jos toinen pettää ensin, on silloin mielestäni uskollisuuden vaatimuksesta suhteessa jo hänen puoleltaan luovuttu. Viestissäni sanoinkin, että pettäminen johtuu ESIMERKIKSI mainitsemistani asioita. Myös omassa tilanteessasi pettämisen taustalla on kuitenkin voinut olla esimerkiksi huonoa itsetuntoa, sillä miksi muuten olisit ollut suhteessa ihmisen kanssa, joka käyttäytyi kuin puolisosi? Mielestäni puolison huonoa käytöstä ei voi käyttää tekosyynä pettämiselle, koska kukaan ei pakota olemaan suhteessa huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa. Käytännön järjestelyistä huolimatta suhde on ohi siinä vaiheessa, kun sen on puolisolle kertonut, ja tämän jälkeen ei ole mahdollista pettää, vaikka käytännön syistä esimerkiksi asuttaisiin saman katon alla.
Oletko kuullut koskaan sellaisesta, että yritetään antaa mahdollisuus vielä mokanneelle osapuolelle? Jos esim suhteessa on lapsia, niin monesti yritetään päästä pettämisen yli, tai ainakin peliriippuvuuden(johon voi myös liittyä petturuutta, vaikkei seksiä liittyisikään). Selitä siinä sitten lapsille ettei isän sairautta edes pyritty hoitamaan yhdessä, koska äidillä on sentään itseluottamusta.
T: eri
Jos tavoitteena on aidosti antaa toiselle uusi mahdollisuus, niin silloin sen valinnan takana on seisottava eikä puolustella pettämistään puolison aiemmilla töppäilyillä. Moni onnettomassa suhteessa kituva käyttää tekosyynä lapsia välttääkseen sitä, että joutuisi ihan itse kantamaan vastuun omista valinnoistaan. Enemmän ne lapset kärsivät siitä, jos toinen vanhemmista taistelee riippuvuuksiensa kanssa ja kohtelee puolisoaan huonosti ja toisella ei ole sen vertaa selkärankaa, että veisi lapset pois siitä tilanteesta ja tarjoisi näille tasapainoisen kasvuympäristön. Mielestäni etenkin silloin, jos suhteessa on lapsia, pitää vahingollinen parisuhde päättää eikä katkerana jäädä suhteeseen harrastaen samalla syrjähyppyjä.
Kyllä mä kerkesin pettämään miestäni kun hän valehteli ja selitteli, eikä hänellä ollut minulle enää petturina mitään merkitystä. Erota ei keritty siinä välissä, monituisista syistä. Itsetunnossani ei ollut mitään vikaa. Siinä olisi ollut vikaa vain siinä tapauksessa, että olisin vielä miehen mokailujen jälkeen jäänyt nysväämään uskollisena ja tekomoraalisena kynnysmattona.
Itsetunnossa ei ehkä ole vikaa, mutta jossain se vika piilee, jos kuitenkin olet jäänyt suhteeseen halveksimasi ihmisen kanssa niin pitkäksi aikaa, että olet oikeuttanut itsellesi pettämisen. Voit toki selitellä, ettet "kerennyt" erota, vaikka todellisuudessa eroamiseen ei mene kuin se muutama sekuntti, jonka aikana sanot "tämä ei toimi, en halua enää olla suhteessa kanssasi". Kuten aiemmin on sanottu, pettäminen on pettäjän oma valinta ja monimutkaisten henkisten prosessien tulos. Tekosyitä omalle toiminnalle on helppo keksiä, paljon vaikeampaa on myöntää omat heikkoutensa. Vaikka toisaalta jokaisella ihmisellä ne heikkoudet on, ei siinä pitäisi olla mitään hävettävää ja peiteltävää.
vähän riippuu mikä kenenkin mielestä on pettämistä..mies viestitteli jonkun random naisen kanssa netissä ja hänen mielestä se ei ollut pettämistä koska mitään fyysistä ei ollut tapahtunut.. minun mielestä pettämisen raja menee jo avoimesta flirttailusta..
uskon että aika moni mies pettää tilausuuden tullen, ei kuitenkaan niin että mies olisi joku aivoton vain himojensa vallassa (tosin niitäkin löytyy) oleva ääliö joka panisi heti kun joku ehdottaisi mutta jos esim parisuhteessa nainen pelaa seksillä (=pihtaa) niin pettämisen kynnys varmasti laskee..
nykyinen kumppani on kertonut pettäneensä ex vaimoaan pitkässä avioliitossa koska seksiä oli harvoin (pari krt vuodessa) ja työmatkalla moni nainen kilpaili miehestä (johtavassa asemassa, komea).. ja on todennut ettei enää ole tähän tarvetta mutta 100% takuuita tästä ei tietenkään ole
en siis usko että kaikki miehet pettävät mutta uskon että aika moni ja usein käy niin että kun on kerran tai pari pettänyt ja todennut ettei se ruoho nyt niin paljon vihreämpää ole niin siihen ei enää tule tarvetta jos parisuhde n kunnossa ja molemmat osapuolevat ovat fyysisesti kiinnostuneita toisistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Olen täysin varma, ettei isäni ole koskaan pettänyt äitiäni, ei edes nuorempana.
Eihän sinulla ole mitään keinoa olla asiasta täysin varma. Ainoastaan isäsi voi sen varmaksi tietää ja tuskin olisi kertonut sinulle pettämisistään. Tuo on jo lapsellinen väittämä.
Joku väitti, että 40-luvulla syntyivät viimeiset kunnolliset miehet. Todennäköisesti tuon ikäluokan miehistä (ja naisista) todella suuri osa on pettänyt. Muutama vuosikymmen sitten Suomessakin suhtauduttiin pettämiseen paljon suvaitsevammin ja ajan henkeen kuului, että monilla oli sivusuhteita eikä niitä edes paheksuttu. Tietysti joissain maalaispitäjissä mahdollisuuksia sivusuhteisiin ei niin monia ollut, mutta silloinkin uskollisuuden syynä oli todennäköisesti ennemmin mahdollisuuksien puute kuin uskomattoman jykevä moraalinen selkäranka.
Minä en ole pettänyt, mutta sinkku aikoina panin ainakin 6 varatun naisen kanssa. Pettää ne naisetkin ja väittäisin että pienillä kylillä todennäköisemmin kuin miehet.
Kukaan mies ei petä koskaan ketään.
Mitäpä lottoot?
Entäs sitten naiset?
Ärsyttää ihmiset jotka on näin kyynisiä
Vierailija kirjoitti:
En ole uskonut sen jälkeen, kun meille evoluutiopsykologian luennolla esitettiin tutkimus. Sen mukaan 100% miehistä lähtisi vieraan, viehättävän naisen matkaan jos nainen ehdottaisi, ja jos voisi olla varma ettei koskaan jää kiinni.
En kylläkään usko että kaikki miehet välttämättä pettävät, mutta uskon että kenestä tahansa voi tilaisuus tehdä varkaan.
Omaa elämääni tämä ei hetkauta juurikaan. Jos pettää niin pettää, vaihtamalla paranee.
Saako tästä tutkimuksesta tarkempia tietoja? Mihin esim. tämä tutkimustulos perustuu?
No tottakai on, haloo ei kaikki miehet ole samasta muotista. Itse henkilökohtaisesti tunnen enemmän pettäneitä naisia kuin miehiä.
Niin että uskot 100%:sesti jotain tutkimusta?!? Ei kaikki tutkimukset pidä paikkaansa. Aika törkeää ja miesrasistista väittää että 100% miehistä pettää annetuissa olosuhteissa. Esim. Itse en tekisi niin ja syy on yksinkertainen: rakastan naistani ja en edes haluaisi mennä muun ihmisen kanssa sänkyyn. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen. Tämä sun mielipiteesi kertoo enemmän sinusta ja asenteistasi kuin miehistä.