Perheelliset! Kuinka usein vietätte aikaa kahdestaan puolison kanssa?
Treffejä tai matkoja? Meillä pienet lapset, pienin 1,5 vuotta ja olen koittanut miehelle sanoa että haluaisin hänen kanssaan käydä kaksin jossain. Viime kerrasta yli 2 vuotta. Mies oikeastaan tästä natisemisesta suuttui ja sanoi että kun valitan niin ei sitten ollenkaan.. 😒
Odotanko liikoja kun lapset vielä noin pieniä? Olen itse järkännyt yleensä lasten ahdin ja reissut ja nyt odotan että mies vuorostaan järkkäisi jotain, mutta ei tunnu kiinnostavan.
Hotelliyö oli hänestä tylsä jonka viimeksi järjestin. Käytiin kylpylässä ja syömässä mutta ei oikein napannut.
Mitä tehdä?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä järjestetään kahdenkeskistä yön yli aikaa kerran kuukaudessa. Miksikäs ei? Molemmat haluaa olla myös parisuhteessa, ei vain vanhempia. Vauvavuodet toki meni kotona perheen kanssa mutta aika aikaansa kutakin. Pitkä suhde, vajaa 20 vuotta ja edelleen ikävöidään toisiamme niin että sattuu. Ei ole suunnitelmissa jättää puolisoa sivuun vaikka lapsia onkin.
Miten se järjestetään? Kuka hoitaa? Jos on palkattu hoitaja niin kuulisin mielellään mistä saa hyvän ja luotettavan, tarvetta olis ja hyvästä maksan mieluusti.
Lapsiperheet on ihan järkyttävän eriarvoisessa asemass, avun suhteen. Toiset saa apua ja tukea, välittämistä ja hoitoa, toset ei saa mitään, voi olla että ei ole mitään yhteyttä sukuun tai vanhempiin.
Jos syntyvyyttä haluttas nostaa, tää pitäs korjata. Kompensoida tukiverkon puutetta esim hyvällä sertifioidulla hoitajapalvelulla, tukiperheillä tai lyhytlomajksoilla tai jotain. Nythän moni tukiverkoton jättää lapset tekemättä kun tietää että mitään apua tai hengähdystaukoa ei saa koskaan.
Oon itse lapseton tän takia, mulla on hirveet vanhemmat ja ilkeä suku, yksin olisin ilman yhteyttä sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä järjestetään kahdenkeskistä yön yli aikaa kerran kuukaudessa. Miksikäs ei? Molemmat haluaa olla myös parisuhteessa, ei vain vanhempia. Vauvavuodet toki meni kotona perheen kanssa mutta aika aikaansa kutakin. Pitkä suhde, vajaa 20 vuotta ja edelleen ikävöidään toisiamme niin että sattuu. Ei ole suunnitelmissa jättää puolisoa sivuun vaikka lapsia onkin.
Miten se järjestetään? Kuka hoitaa? Jos on palkattu hoitaja niin kuulisin mielellään mistä saa hyvän ja luotettavan, tarvetta olis ja hyvästä maksan mieluusti.
Niin, enhän minä voi tietää mistä sinä saat hoitoapua. Meillä on paljon parjattu tukiverkosto. Isovanhemmat siis auttaa, vastavuoroisesti me autetaan niitä esim talon huolloilla ja nykyään yksi saa ihan sairaanhoidollistakin apua meiltä.
Sitten on meillä molemmilla sisaruksia joilla lapsia, vastavuoroisuutta tässäkin - meidän lapset serkuilla yökylässä ja toisinpäin, jotta myös sisarukset saa puolisoineen vapaaillan.
Mulla on ystäviä joilla ei ole sukulaisia hoitoapuna, siispä heillä on rinki jossa lapset ovat vuorotellen toistensa luona yökylässä. Ei ihan pienenä ole toki käytetty, mutta jo kouluikäisestä ovat toinen toisiaan ”hyödyntäneet”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä järjestetään kahdenkeskistä yön yli aikaa kerran kuukaudessa. Miksikäs ei? Molemmat haluaa olla myös parisuhteessa, ei vain vanhempia. Vauvavuodet toki meni kotona perheen kanssa mutta aika aikaansa kutakin. Pitkä suhde, vajaa 20 vuotta ja edelleen ikävöidään toisiamme niin että sattuu. Ei ole suunnitelmissa jättää puolisoa sivuun vaikka lapsia onkin.
Miten se järjestetään? Kuka hoitaa? Jos on palkattu hoitaja niin kuulisin mielellään mistä saa hyvän ja luotettavan, tarvetta olis ja hyvästä maksan mieluusti.
Niin, enhän minä voi tietää mistä sinä saat hoitoapua. Meillä on paljon parjattu tukiverkosto. Isovanhemmat siis auttaa, vastavuoroisesti me autetaan niitä esim talon huolloilla ja nykyään yksi saa ihan sairaanhoidollistakin apua meiltä.
Sitten on meillä molemmilla sisaruksia joilla lapsia, vastavuoroisuutta tässäkin - meidän lapset serkuilla yökylässä ja toisinpäin, jotta myös sisarukset saa puolisoineen vapaaillan.
Mulla on ystäviä joilla ei ole sukulaisia hoitoapuna, siispä heillä on rinki jossa lapset ovat vuorotellen toistensa luona yökylässä. Ei ihan pienenä ole toki käytetty, mutta jo kouluikäisestä ovat toinen toisiaan ”hyödyntäneet”.
Eiköhän se ole paljon kadehdittu eikä paljon parjattu :). Olet kyllä siitä harvinainen että tiedostat saamasi avun merkityksen ja osaat olla kiitollinen - ksikki eivät osaa vaan pitävät sitä itsestäänselvyytenä niinkuin ilma mitä hengitetään. Useimmilla tukiverkollisilla loppuisi rilluttelut saman tien jos tukiverkko katoaisi, on meinaan iso kynnys jättää jollekin random hoitajalle lapsensa. (Tää ei sit ollut syytös vaan toteamus).
Mä en auttais sekuntiakaan vanhoina tollasia ”en auta ihan periaatteesta”-isovanhempia. Mullakin olis silloin sit sama periaate että en auta. Niin metsä vastaa jne...
Isovanhemmat vois katsoa vähän nenäänsä pidemmälle.. mutta kun ei jouda kun pitää golffata, mennä viininmaisteluiltaan ja karaokeen. Joka ilta.