Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kummalle syntyisit mielummin: 44-vuotiaalle vai 16-vuotiaalle äidille?
03.04.2013 |
Rehellisesti.
Selitän tilanteet:
A) Minna olisi 44-vuotias uraäiti, jolla olisi yksi aiemmin saatu lapsi 30-vuotiaana eli sinulla tulisi olemaan myöskin isompi sisarrus. Minna olisi miehensä Mikan kanssa seurustellut jo 24-vuotiaasta lähtien ja he olisivat olleet useita vuosia myöskin avioliitossa, olisi uudehko omakotitalo rantatontilla, nätti piha, farmari auto, rahaa tehdä hyvää, terveellistä ja tasokasta ruokaa ja varaa pistää rahaa hyvään terveydenhoitoon. Mika ja Minna rakastaisivat toisiaan oikein kovasti, olisivat hyviä ja tasapainoisia kasvattajia ja lapset saisivat kotona tuntea myöskin tasapainoisen ja turvallisen perhe-elämän lämpimän arjen.
B) Tiina olisi 16-vuotias teinityttö, joka olisi pamahtanut 18-vuotiaalleen jätkä kaverille paksuksi. Sossun rahoilla elettäisiin kämäsessä vanhassa vuokra kaksiossa. Jätkää ei kiinosta vauva oikeastaan vittuakaan, hoitelee vaan pakolliset asiat välillä lapsen kanssa kun Tiina vähän pakottaa ja painostaa.. muuten käy röökillä koko ajan ja haluaa ryypätä viikonloput. Lapsi jää Tiinan vastuulle. Tiinan poikaystävä Teemu käy jossakin pienessä paskaduunissa josta saa vähän palkkaa, Tiinalla opiskelut kesken ja katkolla. Tiina ja Teemu tappelevat usein kotona arjesta ja hermoilevat lapsen hoidosta. Tiina väsyy Teemun väkinäiseen ja vaikeaan sekä lapselliseen käytökseen isyyttä kohtaan, vaikka Tiina saa myöskin vanhemmiltaan tukea, ei se ole silti sama tilanne kuin että Teemu auttaisi kun samassa taloudessakin asutaan. Tiina väsyy ja äksyilee usein myös sen takia sitten vauvalle. Hoitaa lapsen kuitenkin muuten ihan ookoosti, vaikka aika paljon saa sen kanssa olla omillaan.
Kommentit (35)
Olipas ap:n kuvaus tosi ei-asenteellinen. 44-vuotias oli täydellinen äiti, jolla oli asiat loistavasti ja parisuhde kunnossa. 16-vuotias puolestaan oli pinna kireällä, talous pielessä eikä poikaystäväkään tukenut.
Ihan oikeassa elämässä ikä ei välttämättä ole se ratkaiseva tekijä hyvän äitiyden osalta. Toki 16-vuotiaana on rankempi tulla äidiksi, mutta 44-vuotiaanakin on puolestaan jo aika vanha olemaan esim. tulevaisuudessa murkkuikäisen äiti (59-vuotias, kun lapsi on 15).
On myös ihmisiä, jotka ovat hyviä äitejä jo 16-vuotiaana, ja ihmisiä, jotka eivät ole hyviä äitejä missään iässä. Suurin osa meistä on riittävän hyviä äitejä, eikä se riittävän hyvä riipu esim. rahatilanteesta, mökin omistamisesta, parisuhteen tasosta tms.
Itse olisin kauhusta kankeana, jos 16-vuotiaani tulisi nyt raskaaksi. Tai vaikkapa 21-vuotiaani kertoisi olevansa tulossa isäksi. Tosin 21-vuotiaan kanssa vähemmän kauhuissani kuin 16-vuotiaan kanssa, toki :). Mikä ei tarkoita, etteikö esim. rakas 16-vuotiaani voisi olla hyvä äiti, jos hän saisi lapsen. Hyvinkin voisi. Mutta rankkaahan se olisi hänelle itselleen aluksi.
Itse olen saanut esikoiseni vähän päälle 20-vuotiaana, hän on nyt 23-vuotias. Viimeisen lapseni sain vähän alle 40-vuotiaana. Omasta mielestäni olen ollut hyvä äiti koko katraalle :), myös esikoiselle, vaikka nuori olinkin. Eikä ollut mökkiä järven rannalla. Lisäksi ensimmäinen liitto päättyi vieläpä eroon. Toinen liitto onkin sitten kestänyt jo hyvinkin monta vuotta, melkein 20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen luonne tosiaan ratkaisee myös. Jos esimerkkinä olisi ollut yhtä paljon äitiyteen sitoutuvat äidit, mutta ikä ja tietysti elämäntilanteen suomat etuudet eri, niin olisi helpompio pohtia asiaa neutraalimmin.
Esim. tarvitseeko lapsi ympärilleen materiaa, vaatteita, harrastusvälineitä jne? Riittääkö se, että on turvallinen vanhempi ja hyvä turvaverkko ympärillään?Onko se luxuselämää viettävä lapsi onnellisempi, kun hänellä on enemmän tavaraa, kalliita lomamatkoja, lukemattomia harrastuksia ja vielä kaupan päälle ne rakastavat vanhemmat ja suku?
Veikkaan, että lapset eivät osaa kaivata samoja asioita, koska ovat luonteeltaan erilaisia. Yhdelle lapselle voisi jäädä todella katkeruutta nuorta äitiään kohtaan, kun ei saanut harrastaa, vaatteet oli kirppikseltä ja rahasta ainainen puute. Toista lasta saattaa nolottaa vanhempien ökyily ja yletön tavaramäärä, joka aiheuttaa hänelle vain tyhjän olon ja ikään kuin peittää alleen sen rakkauden, jota ainoastaan tarvitsee. Monesti varakkuus tuo mukanaan myös kiireistä elämää, urakehitystä, kalliita huveja ja matkoja ja sitä tavallista perhekeskeistä arkea on paljon vähemmän. Rikkaan perheen lapsi saattaa kadehtia köyhää siitä, että nämä istuvat lauantai-iltaisin takkatulen ääressä paahtamassa vaahtokarkkeja ja pelaamassa lautapelejä, kun taas hän viettää lauantain shoppailemassa minilomalla Pariisissa. Se oma elämä ei aina näytä parhaalta mahdolliselta, kun jokaisella on vähän eriliaiset mittarit.
Ap:n esimerkissä iällä ei ole väliä, koska se nuori äiti on huono äiti ihan oman asenteensa vuoksi ja se vanha äiti taas hyvä äiti ihan ilman iän tuomaa lisää.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 21:45"]
Oma äitini on saanut ekan lapsen 21-vuotiaana ja viimeisen 40-vuotiaana. Ymmärtääkseni tuo viimeinen lapsi on elänyt aika paljon tasapainoisempaa lapsuutta kuin tuo eka, mutta aivan järkevä, tolkku aikuinen ensimmäisestä on tullut.
[/quote]
Minun lapsistani sekä se ensimmäinen (minä vähän päälle 20) ja viimeinen (minä vähän alle 40) ovat eläneet ihan tasapainoiset lapsuudet. Esikoisen kanssa toki oli kokemusta ihan hurjan paljon vähemmän kuin kuopuksen kanssa (välissä muitakin lapsia), mutta (korkeakouluopiskelijan) lapsena hänelle oli pienenä ihan vaan enemmän aikaa. Myös sitten kun lähdin takaisin opiskelemaan. Yliopisto-opintoja kun pystyi rytmittämään ihan eri lailla "lapsentahtisesti" kun töitä ja esim. hoitopäivät olivat reippaasti lyhyempiä kuin nuoremmilla lapsilla, joiden ollessa pieniä olin (tutkintoa vastaavissa) töissä.
Jos "esikoinen nuorena, kuopus vanhana" mallista jotain hyvää hakee, niin esim. se, että meillä on ns. suurperhe mutta meillä ei ole koskaan ollut kotona kolmea alle kouluikäistä lasta :-). Isommat ikäerot ovat olleet mahdollisia, vaikka olemmekin halunneet monta lasta, koska olin vielä nuori siinä vaiheessa kun olin kahden lapsen äiti. Jos olisin aloittanut myöhemmin, olisi lasten joko pitänyt syntyä ihan peräperään tai sitten lapsiluku olisi jäänyt haluttua pienemmäksi.
Skippaan noi kuvailut ja valitsen pelkän iän perusteella vanhemman. Valinta perustuu omiin havaintoihin ympäristöstä ja myös omaan kehitykseeni ihmisenä.
Vanhojen äitien ongelma on siinä, ettei heillä ole käsitystä lastensa elämästä etenkään kun lapsista tulee nuoria. He ovat itse eläneet nuoruuttaan niin eri aikakautena, että melkein kaikki mitä heidän lapsensa tekevät tuntuu oudolta. Vanhat äidit myös järkyttyvät aivan pikkuasioistakin ja ylireagoivat herkästi. Nuoren äidin ymmärrys lapsiaan kohtaan on aivan eri tasolla, heillä on kyky olla sekä äiti että kaveri. Vanhalla äidillä on mahdollisuus olla vain äiti.
Sori vaan, vanhat äidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 20:46"]
Entä jos 44 vuotias on mielenterveysongelmista kärsivä äiti, jonka aikuiset lapset ovat häneen välinsä irtisanoneet.
Ja 16-vuotias taas teini, jolla on erittäin hyvä turvaverkosto ja tulee kouluttautumaan hetim kunhan lapsi vähän kasvaa. Ja saamaan hyvän työpaikan, sekä iloisen perheen.
[/quote]
No nyt ei kysytty tätä...
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 01:13"]
Vanhojen äitien ongelma on siinä, ettei heillä ole käsitystä lastensa elämästä etenkään kun lapsista tulee nuoria. He ovat itse eläneet nuoruuttaan niin eri aikakautena, että melkein kaikki mitä heidän lapsensa tekevät tuntuu oudolta. Vanhat äidit myös järkyttyvät aivan pikkuasioistakin ja ylireagoivat herkästi. Nuoren äidin ymmärrys lapsiaan kohtaan on aivan eri tasolla, heillä on kyky olla sekä äiti että kaveri. Vanhalla äidillä on mahdollisuus olla vain äiti.
Sori vaan, vanhat äidit.
[/quote]
Sulla on nyt kyllä se mikä äiti on, niin ihan hukassa. Äiti on äiti. Koska äidistä on kaveri tullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi syntyä 16 äidin lapseksi
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 01:13"]
Vanhojen äitien ongelma on siinä, ettei heillä ole käsitystä lastensa elämästä etenkään kun lapsista tulee nuoria. He ovat itse eläneet nuoruuttaan niin eri aikakautena, että melkein kaikki mitä heidän lapsensa tekevät tuntuu oudolta. Vanhat äidit myös järkyttyvät aivan pikkuasioistakin ja ylireagoivat herkästi. Nuoren äidin ymmärrys lapsiaan kohtaan on aivan eri tasolla, heillä on kyky olla sekä äiti että kaveri. Vanhalla äidillä on mahdollisuus olla vain äiti.
Sori vaan, vanhat äidit.
[/quote]
Nyt teinimamma puhut aivan täyttä paskaa! :D Aivan varmasti iäkkäämillä vanhemilla on paljon enemmän annettavaa jälkikasvulleen, kuin lapsella joka on itse tehnyt lapsen. Olemmehan me iäkkäämmät äidit paljon enemmän maailmaa nähneet, kuin te nuoret äidit. Jos ei mukaan lueta teidän nuorisokoti-jaksojanne ja ryyppyremmejänne, jossa itsemurhat ja puukotukset on arkipäivää.
Ja tuo "perustelu" : "He ovat itse eläneet nuoruuttaan niin eri aikakautena, että melkein kaikki mitä heidän lapsensa tekevät tuntuu oudolta". Millä aikakaudella sä oikein elät??!
Nyt eletään vuotta 2013! Me "vanhat äidit" kyllä pysytään kehityksen mukana!
Meillä "vanhoilla äideillä" on aikaa lapsillemme. Olemme aikoinaan kouluttautuneet hyviin ammatteihin ja valinneet hyvät aviomiehet itsellemme. Nyt voidaan olla hoitovapaalla ja keskittyä lapsiimme ja olla heille hyviä vanhempia. Ei ole halua ja tarvetta lähteä sinne lähikuppilaan etsimään sitä seuraavaa siittäjää, niin kuin monilla nuoremilla äideillä on tapana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 01:13"]
Vanhojen äitien ongelma on siinä, ettei heillä ole käsitystä lastensa elämästä etenkään kun lapsista tulee nuoria. He ovat itse eläneet nuoruuttaan niin eri aikakautena, että melkein kaikki mitä heidän lapsensa tekevät tuntuu oudolta. Vanhat äidit myös järkyttyvät aivan pikkuasioistakin ja ylireagoivat herkästi. Nuoren äidin ymmärrys lapsiaan kohtaan on aivan eri tasolla, heillä on kyky olla sekä äiti että kaveri. Vanhalla äidillä on mahdollisuus olla vain äiti.
Sori vaan, vanhat äidit.
[/quote]
Ei äidin tehtävä ole olla kaveri vaan äiti!!!
Nämä kaveriäiti-kommentit on juuri sitä pelottavaa pullamössösukupolvea kasvattavaa sakkia, joiden lasten takia opettajat ja muut kasvattajat repivät hiukset päästään. Kun ei kotona opita auktoriteetin kunnioittamista, koska äiti haluaa olla "kiva" ja "kaveri". Kyllä vanhempien tehtävä on laittaa lapselle rajat. Se tuo lapsellekin perusturvallisuuden.
Ja mitä tulee siihen paljonko teiniäiti ymmärtää lapsensa teinivuosien villityksistä, väittäisin että ei paljoakaan. Kyllä varmaan 15 vuoden päästä teinien parissa on muodissa ja villityksenä hiukan eri jutut kuin nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 01:13"]
Vanhojen äitien ongelma on siinä, ettei heillä ole käsitystä lastensa elämästä etenkään kun lapsista tulee nuoria. He ovat itse eläneet nuoruuttaan niin eri aikakautena, että melkein kaikki mitä heidän lapsensa tekevät tuntuu oudolta. Vanhat äidit myös järkyttyvät aivan pikkuasioistakin ja ylireagoivat herkästi. Nuoren äidin ymmärrys lapsiaan kohtaan on aivan eri tasolla, heillä on kyky olla sekä äiti että kaveri. Vanhalla äidillä on mahdollisuus olla vain äiti.
Sori vaan, vanhat äidit.
[/quote]
Tämä on selkeästi hyvin nuoren äidin kirjoitus.
Ei meidän äitien tulekkaan toimia kavereina; me iäkkäämmät äidit tiedämme sen. Suurin osa meistä haluaa olla: auktoriteettejä, suunnannäyttäjiä ja opastajia lapsilleen. Useimmat meistä haluavat opastaa ja ohjata jälkikasvuamme hyvään elämään parhaamme mukaan. Eikä päästä itse helpolla olemmalla kaveri lapselleen.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 03:02"]
En haluaisi syntyä 16 äidin lapseksi
[/quote]
En minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 21:35"]
Vastaan B. Olen itse ollut ns teiniäiti ja sen johdosta olen myös kaveriäiti. Oma äitini oli yli 30 kun synnyin, eikä meillä ole kaverisuhdetta keskenään. Meillä on käskytyssuhde edelleen, eikä tasavertainen ystävyyssuhde. En todellakaan haluaisi olla vain ymmärtämätön käskyttäjä lapsilleni.
[/quote]
Kaveriäiti? KAVERIÄITI???
Ei äiti ole mikään lapsensa kaveri, vaan aikuinen jonka tehtävä on kantaa vastuuta ja luoda turvaa lapselle. Jokuhan se vastuunkantaja on siellä perheessä joka tapauksessa, näitä tapauksia on ihan liikaa että äiti tilittää lapselleen omia sotkujaan kuin kaverilleen.. Lapsi joutuu liian aikaisin aikuisten maailmaan kantamaan vastuuta. HALOO!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 21:45"]
Oma äitini on saanut ekan lapsen 21-vuotiaana ja viimeisen 40-vuotiaana. Ymmärtääkseni tuo viimeinen lapsi on elänyt aika paljon tasapainoisempaa lapsuutta kuin tuo eka, mutta aivan järkevä, tolkku aikuinen ensimmäisestä on tullut.
[/quote]
On tietenkin selvää, että ensimmäisen lapsen kanssa sählää eniten koska kokemus puuttuu kokonaan. Minusta lapsen oma luonne ratkaisee eniten, ongelmaisin lapsi voi olla nuorin tai vanhin huolimatta äidin toimista.