Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kummalle syntyisit mielummin: 44-vuotiaalle vai 16-vuotiaalle äidille?
03.04.2013 |
Rehellisesti.
Selitän tilanteet:
A) Minna olisi 44-vuotias uraäiti, jolla olisi yksi aiemmin saatu lapsi 30-vuotiaana eli sinulla tulisi olemaan myöskin isompi sisarrus. Minna olisi miehensä Mikan kanssa seurustellut jo 24-vuotiaasta lähtien ja he olisivat olleet useita vuosia myöskin avioliitossa, olisi uudehko omakotitalo rantatontilla, nätti piha, farmari auto, rahaa tehdä hyvää, terveellistä ja tasokasta ruokaa ja varaa pistää rahaa hyvään terveydenhoitoon. Mika ja Minna rakastaisivat toisiaan oikein kovasti, olisivat hyviä ja tasapainoisia kasvattajia ja lapset saisivat kotona tuntea myöskin tasapainoisen ja turvallisen perhe-elämän lämpimän arjen.
B) Tiina olisi 16-vuotias teinityttö, joka olisi pamahtanut 18-vuotiaalleen jätkä kaverille paksuksi. Sossun rahoilla elettäisiin kämäsessä vanhassa vuokra kaksiossa. Jätkää ei kiinosta vauva oikeastaan vittuakaan, hoitelee vaan pakolliset asiat välillä lapsen kanssa kun Tiina vähän pakottaa ja painostaa.. muuten käy röökillä koko ajan ja haluaa ryypätä viikonloput. Lapsi jää Tiinan vastuulle. Tiinan poikaystävä Teemu käy jossakin pienessä paskaduunissa josta saa vähän palkkaa, Tiinalla opiskelut kesken ja katkolla. Tiina ja Teemu tappelevat usein kotona arjesta ja hermoilevat lapsen hoidosta. Tiina väsyy Teemun väkinäiseen ja vaikeaan sekä lapselliseen käytökseen isyyttä kohtaan, vaikka Tiina saa myöskin vanhemmiltaan tukea, ei se ole silti sama tilanne kuin että Teemu auttaisi kun samassa taloudessakin asutaan. Tiina väsyy ja äksyilee usein myös sen takia sitten vauvalle. Hoitaa lapsen kuitenkin muuten ihan ookoosti, vaikka aika paljon saa sen kanssa olla omillaan.
Kommentit (35)
Entä jos 44 vuotias on mielenterveysongelmista kärsivä äiti, jonka aikuiset lapset ovat häneen välinsä irtisanoneet.
Ja 16-vuotias taas teini, jolla on erittäin hyvä turvaverkosto ja tulee kouluttautumaan hetim kunhan lapsi vähän kasvaa. Ja saamaan hyvän työpaikan, sekä iloisen perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap ikä ei ole ratkaisevin tekijä, vaan äitiyden luone, onko haltuut lapsi, rakastaako äiti lastaan, miten hoitaa jne
eli sanoisin, et molemmissa iässä voi upeasti lapsensa saaada kasvatettua, rahalla tai ilman..rakaus ratkaisee
itse olen 16 äidin lapsena syntynyt, ihan hyvän elämän ja onnellisen lapsuuden saanut, vanhempani ovat vieläkin yhdessä <3.
tiedän iäkkäitä äitejä monta, ja ihania ja menestyviä lapsia heilläkin on <3
kaikki ovat olleet rakastettuja, heistä on väliteety, heille on annettu aikaa, jne
Niin, minä annoin esimerkit. Miksi nyt pitää jonkun keksiä uudet???? Haloo.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 20:56"]
Niin, minä annoin esimerkit. Miksi nyt pitää jonkun keksiä uudet???? Haloo.
[/quote]
Halloota halloo, hätäapu tullooo:)
Siksi, että tällaisen asian voi esimerkittää yhtä mustavalkoisesti toiseenkin suuntaan.
Sun otsikko on aivan väärin muotoiltu.
Eihän nuo lennokkaasti sepitetyt kuvaukset ole mitenkään iästä johtuvia.
A on parempi, vaikka molempien vaihtoehtojen äidit olisivat optimaalisessa 24,6 - 28,4 vuoden lisääntymisiässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kärjistetyt ja toisiaan kaukana olevat esimerkit. Vähän asenteellista hei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ap on niin asenteelliset esimerkit että ihan kuvottaa. Esimerkin B kielenkäyttö jo kertoo omista asenteistasi, käytät henkilöön viitatessasi sanaa "se", puhut paskaduunista ja käytät kirosanoja ("ei välitä vittuakaan").
En ole ollenkaan varma, että haluaisin syntyä varakkaille vanhemmille iltatähdeksi. Elämä on muutakin kuin helppo lapsuus lintukodossa ja esimerkin B lapsella voi ihan aidosti olla paremmat edellytykset pärjätä omin avuin elämässä kuin esimerkin A lapsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä merkitystä iällä on sun antamissa esimerkeissä? Ei kai kukaan halua B:n kaltaisia vanhempia olivat ne sitten iältään 16 tai 44
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 21:03"]
Aika kärjistetyt ja toisiaan kaukana olevat esimerkit. Vähän asenteellista hei!
[/quote]
Samaa mieltä. Paistaa asenteellisuus jo kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n aloitukselle sanon: huihai. Kysyisin, oletko 44 vee adoptiota yrittävä, jollei kielenkäyttösi puhuisi toista. I don't bet on road kill.
Synnyin itse 19-vuotiaalle äidille, mutta kasvoin uyli 50-vuotiaan mummoni hoidossa.
Oman kokemukseni perusteella - aloitusta lukematta - sanoisin, että sille vanhemmalle mieluummin.
Palasin lukemaan aloituksen ja totesin, että ei ole vaikea arvata, onko aloittaja itse Tiina vaiko Minna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 20:56"]
Niin, minä annoin esimerkit. Miksi nyt pitää jonkun keksiä uudet???? Haloo.
[/quote]
Niin. Huomasitko itse, miten vahvasti väritit esimerkkisi jo niitä kuvailevissa lauseissa? En nyt viitsi toistaa. Jos kysymys olisi asetettu ilman annakkoasenetita ja olisi siten vilpitön kahden iän kesken tehtävä valinta, molemmissa on puolensa.
B, siitä syystä, että omasta näkökulmasta omatkin vanhempani ovat olleet kohtuu nuoria minut saadessaan (tosin reilu parikymppisiä), erittäin läheisiä minulle. Jos syntyisin vanhemmalle äidille, pelkäisin tämän kuolevan kun olen vielä nuori, eikä tämä näkisi lapsenlastensa kasvua / voisi olla osana siinä. Jos oletetaan, että tämän nuoren äidin kanssa väleistä tulisi läheiset, ei tarvitsisi kohdata tilannetta, joka itselle on kauhistus - että olisin vielä nuori aikuinen, vanhempieni tukea kaipaava ja heitä rakastava, ja omat vanhemmat olisivat jo raihnaisia eivätkä jaksaisi osallistua elämääni. :)
Molemmissa puolensa, mutta itse pelkäisin olla sellaisen vanhemman lapsi, joka olisi jo vanha mummeli kun olen vielä itse nuori aikuinen.
Oma äitini oli 17.v kun sai minut, joten vastaan että syntyisin mielummin teiniäidille kuin mummoäidille.
Vastaan B. Olen itse ollut ns teiniäiti ja sen johdosta olen myös kaveriäiti. Oma äitini oli yli 30 kun synnyin, eikä meillä ole kaverisuhdetta keskenään. Meillä on käskytyssuhde edelleen, eikä tasavertainen ystävyyssuhde. En todellakaan haluaisi olla vain ymmärtämätön käskyttäjä lapsilleni.
Oma äitini on saanut ekan lapsen 21-vuotiaana ja viimeisen 40-vuotiaana. Ymmärtääkseni tuo viimeinen lapsi on elänyt aika paljon tasapainoisempaa lapsuutta kuin tuo eka, mutta aivan järkevä, tolkku aikuinen ensimmäisestä on tullut.
Alue: Aihe vapaa
A