Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teette, jos lapsi ei kertakaikkiaan tottele?
03.04.2013 |
Vinkkejä/kokemuksia kaivataan otsikon aiheesta. Eli jos lapsi ei kertakaikkiaan usko puhetta jossain asiassa, niin minkälaisia konkreettisia keinoja teillä on käytössä kurinpitoon? Esimerkkitilanteena vaikka sellainen, että alkaa juoksennella ja riehua julkisella paikalla jossain missä joutuu odottelemaan esim. lääkäri, apteekki, kauppa. Fyysinen kurinpito kun ei ole sallittua, niin itsellä ainakin on välillä keinot vähissä suhtkoht "villin" 6-vuotiaan pojan kanssa. Kiristys-uhkailu-lahjonta toimii vaihtelevasti, lahjonta noista parhaiten jos sovittu palkinto kiinnostaa tarpeeksi. Esim. autoon viemisellä ei voi edes uhkailla, kun osaa avata vyöt ja ovet.
Itse olen toiminut siten, että ollaan etukäteen käyty läpi ongelmallisiksi tietämäni tilanteet ja puhuttu, miten siellä käyttäydytään, usein sovitaan joku pieni juttu jonka voi saada jos reissu menee sovitusti esim. jäätelö tai joku pikku lelu. Tässä vaiheessa yleensä onkin ihan innolla mukana ja lupaa käyttäytyä niinkuin on sovittu. Välillä sujuukin ihan hyvin näin, mutta tänään taas viimeksi sain hävetä silmät päästäni pojan käytöksen takia. Juoksenteli ympäriinsä, lopulta karkasi jopa eri kerrokseen juoksentelemaan, ei kertakaikkiaan uskonut mitään mitä sanoin.
Mikä menee pieleen? Ns. normaalisti käyttäytyy ihan ok, käytös lähtee käsistä nimenomaan julkisilla paikoilla joissa jää ns. tyhjän pantiksi (esim. tänään oli toisen lapsen neuvola). Tyhjän pantilla en tarkoita sitä, etteikö lapselle annettaisi tekemistä esim. tänäänkin olisi ollut mahdollista piirtää, lukea lehtiä/kirjoja, leikkiä neuvolan leluilla.
Kommentit (65)
ADHD-lapsen äitinä ja eltona annan sellaisen neuvon, että jos lapsen käytös arveluttaa, se ei riitä, että siitä joskus mainitsee neuvolassa. Omalla pojallani neuvolakäynnit sujuivat ongelmitta ja kun yritin ottaa puheeksi vaikeudet pojan kanssa, niitä ei otettu todesta. Mitäpä se yksi tunti vuodessa nyt kertoo, jos sattuu rauhallinen hetki. Eräs lastenlääkäri jopa totesi, että äiti taitaa vaan olla täydellisyyden tavoittelija, koska poika oli ja on älykäs ja taitava. Eskarissa ongelmat otettiin tosissaan, kun poikaa ei saanut kukaan päiväkodissakaan enää tottelemaan. Tutkimukset vievät aikaa ja se diagnoosi ei tosiaan tule sormia napsauttamalla. Se ei myöskään automaattisesti tuo mitään tukea, jos ei itse osaa hakea, kysellä ja selvittellä tukien/terapioiden ym. perään. Se että yksi terkkari sanoo, että ongelma on normaalin rajoissa, ei oikeastaan kerro yhtään mitään. Diagnoosia varten ongelmia täytyy olla kuitenkin kodin lisäksi koulussa/päivähoidossa, eli se pelkkä oma mielipidekään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:21"]
41:lle. Kuulostaa kivalta ja mutkattomalta tuo kuvaamasi, että lasta pidetään kiinni, ja kun on rauhoittunut, sanotaan sitä ja tätä. No meillä esikoinen olisi kiinni pitämällä rauhoittunut siinä vaiheessa, kun olisi taju mennyt huutamisesta (oli joskus lähellä) ja siinä vaiheessa nyt on se ja sama mitä itse sanoo :D No ei pahalla, neuvo on varmasti oikein passeli useimpien lasten kanssa ja kannattaa kokeilla. Mutta kaikilla nuo perussetit eivät vaan toimi. Ja jos diagnoosin myötä saa apua siihen, mitä tilanteessa oikeasti voi tehdä, niin eikös se ole hyvä.
40
[/quote]
Hmm. No diagnoosin avulla voi toki saada lääkityksen (tosin harvoin aloitetaan noin nuorella). Mitään taikakeinoja noihin tilanteisiin ei kuitenkaan ole. Jos niitä olisi, niin varmaankin ne olisivat yleisessä tiedossa. Jos lapsi on niin mahdoton, ettei häntä tosiaan voi hallita mitenkään yleisillä paikoilla, niin siinä tapauksessa ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin jättää lapsi hoitoon siksi aikaa. Erityisopettajat, erityislastentarhanopettajat ja muut asiantuntijat tarjoavat ihan näitä yleisessä tiedossa olevia keinoja ja jos ne eivät tepsi niin sitten on mahdollista kokeilla lääkitystä.
Eipä ole koskaan tullut vastaan tilannetta, etten saisi lasta tottelemaan. On pannut ranttaliksi esim. lähikaupassa - vein tuulikaappiin seisomaan ja odottamaan, että teen ostokset. On käyttäytynyt huonosti lastenteatterissa - lähdettiin pois. On heitellyt puistossa hiekkaa toisten päälle - lähdettiin pois.
Ap sanoit häpeäväsi. Mikä siinä hävettää, jos kasvattaa lastaan?
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 12:33"]
Eipä ole koskaan tullut vastaan tilannetta, etten saisi lasta tottelemaan. On pannut ranttaliksi esim. lähikaupassa - vein tuulikaappiin seisomaan ja odottamaan, että teen ostokset. On käyttäytynyt huonosti lastenteatterissa - lähdettiin pois. On heitellyt puistossa hiekkaa toisten päälle - lähdettiin pois.
Ap sanoit häpeäväsi. Mikä siinä hävettää, jos kasvattaa lastaan?
[/quote]
Sidoitko sen lapsen sinne tuulikaappiin kiinni, vai miksi se seisoi siellä odottamassa? Sinullaha taitaa olla aika tottelevainen lapsi, eikö niin.
Alue: Aihe vapaa
41:lle. Kuulostaa kivalta ja mutkattomalta tuo kuvaamasi, että lasta pidetään kiinni, ja kun on rauhoittunut, sanotaan sitä ja tätä. No meillä esikoinen olisi kiinni pitämällä rauhoittunut siinä vaiheessa, kun olisi taju mennyt huutamisesta (oli joskus lähellä) ja siinä vaiheessa nyt on se ja sama mitä itse sanoo :D No ei pahalla, neuvo on varmasti oikein passeli useimpien lasten kanssa ja kannattaa kokeilla. Mutta kaikilla nuo perussetit eivät vaan toimi. Ja jos diagnoosin myötä saa apua siihen, mitä tilanteessa oikeasti voi tehdä, niin eikös se ole hyvä.
40