Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teette, jos lapsi ei kertakaikkiaan tottele?
03.04.2013 |
Vinkkejä/kokemuksia kaivataan otsikon aiheesta. Eli jos lapsi ei kertakaikkiaan usko puhetta jossain asiassa, niin minkälaisia konkreettisia keinoja teillä on käytössä kurinpitoon? Esimerkkitilanteena vaikka sellainen, että alkaa juoksennella ja riehua julkisella paikalla jossain missä joutuu odottelemaan esim. lääkäri, apteekki, kauppa. Fyysinen kurinpito kun ei ole sallittua, niin itsellä ainakin on välillä keinot vähissä suhtkoht "villin" 6-vuotiaan pojan kanssa. Kiristys-uhkailu-lahjonta toimii vaihtelevasti, lahjonta noista parhaiten jos sovittu palkinto kiinnostaa tarpeeksi. Esim. autoon viemisellä ei voi edes uhkailla, kun osaa avata vyöt ja ovet.
Itse olen toiminut siten, että ollaan etukäteen käyty läpi ongelmallisiksi tietämäni tilanteet ja puhuttu, miten siellä käyttäydytään, usein sovitaan joku pieni juttu jonka voi saada jos reissu menee sovitusti esim. jäätelö tai joku pikku lelu. Tässä vaiheessa yleensä onkin ihan innolla mukana ja lupaa käyttäytyä niinkuin on sovittu. Välillä sujuukin ihan hyvin näin, mutta tänään taas viimeksi sain hävetä silmät päästäni pojan käytöksen takia. Juoksenteli ympäriinsä, lopulta karkasi jopa eri kerrokseen juoksentelemaan, ei kertakaikkiaan uskonut mitään mitä sanoin.
Mikä menee pieleen? Ns. normaalisti käyttäytyy ihan ok, käytös lähtee käsistä nimenomaan julkisilla paikoilla joissa jää ns. tyhjän pantiksi (esim. tänään oli toisen lapsen neuvola). Tyhjän pantilla en tarkoita sitä, etteikö lapselle annettaisi tekemistä esim. tänäänkin olisi ollut mahdollista piirtää, lukea lehtiä/kirjoja, leikkiä neuvolan leluilla.
Kommentit (65)
Minäkin estän fyysisesti, satuttamatta. Joskus lapsi huutaa kuin heikkopäinen, mutta olen päättänyt kestää sen. Kun lapsi tietää ettei äiti silti lopeta, niin meni teho siitäkin huutamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidät kiinni, etkä anna juoksennella. Kuusivuotiasta on vielä ihan helppo pitää väkisinkin kiinni. Anna huutaa ja rimpuilla, pidät silti väkisin kiinni. Tarvittaessa lähdet kesken pois kotiin, jossa lapsi menee arestiin vartiksi tms. Tämä on täysin sallittua, vaikka kurittaminen onkin laissa kiellettyä.
Ja lopeta se lapsen lahjonta joka ainoan kerran jälkeen - voitte kerätä vaikkapa tarroja hyvin sujuneista asiointikerroista, ja vaikkapa neljän tarran jälkeen teet jotain lapselle mieluista hänen kanssaan. Mutta jos joka kerta lahjot lasta, lahjat alkavat vaikuttaa pian itsestäänselvyyksiltä, joiden eteen ei tarvitse ponnistella.
Vähintäänkin sitten jätät sen lahjuksen antamatta, jos lapsi ei ole käyttäytynyt toivotusti - etkä suostu kiukuttelun edessä antamaan sitä joka tapauksessa.
no jos lapsi juoksentelee niin sanoisin että jos ei oysy vieressä nin sitten on pidettävä kädestä kiinni. Ja sitten kans pit kädestä kiinni jottei lähde mhinkään. Neuvolassa voit sanoa että sinun on istuttava sitten sylissä jos et osaa käyttäytyä.
Valjaat on kans yks vaihtoehto mutta tuon ikäiselle jo aika nöyryyttävät, toisaalta sitten ehkä oppis nopeasti ettei kannata temppuilla.
Nurkkaan seisomaan(sitten kun on tultu kotiin), pelikielto, telkkarikielto. Siis näillä uhkaaminen. Ja sitten toteutus tietenkin, jos ei lopu. Ja sitten toi valjailla uhkaaminen. Meillä se tehosi, ei tarvinnut toteuttaa.
Kerran molemmat muksut olivat ihan pitelemättömiä, kun oltiin jossain, en muista missä. Kun tultiin kotiin, alkoivat vinkua jäätelöä. Minä tein niin, että söin itse jäätelön, en antanut lapsille, vaan söin heidän nähtensä sen. Ja sanoin, että näin käy, kun ei osata olla. Olivat sitten jonkin aikaa kuin herran enkelit.
Mutta kiritys-uhkailu-lahjonta toimii, valitettavasti.
Kiellettyä on tosiaan vain se kivun tuottaminen.
Lasta voi ulkona esim. pitää kädestä kiinni, mikä on usein kohtuu tehokasta, kun siinä ei voi kauheasti tehdä mitään verrattuna siihen, että saisi itse kulkea vapaasti.
Jos lapsi riehuu, niin voi laittaa johonkin syrjään istumaan ja sanoa, ettei siitä tulla pois ennen kuin on pystynyt olemaan jonkin aikaa ihan hiljaa ja liikkumatta (esim. muutaman minuutin, aikuinen voi halutessaan laskea aikaa ääneen). Jos ei meinaa onnistua, niin voi istua itse siihen tuolille ja pidellä lasta pakolla sylissä, ja sanoa, ettei lapsi pääse pois sylistä uudestaan kokeilemaan edellä mainittua hiljaa ja liikkumatta olemista ennen kuin pystyy olemaan sylissä rimpuilematta tms.
Jos lapsella menee kovin huonosti, niin voi myös uhata, että lähdetään pois sieltä (lapselle mieluiselta) julkiselta paikalta. Tämä ei tietenkään ole usein vaihtoehto, kun sen toteuttaminen olisi liian vaikeaa (jäisi lääkäriaika käyttämättä tms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan niskavilloista kiinni ja kipeää saa tehdä. Tehoaa välittömästi.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 17:55"]
Otan niskavilloista kiinni ja kipeää saa tehdä. Tehoaa välittömästi.
[/quote]
Jaa meinaat, että tuo se on fiksu toimintatapa neuvolassa...? Siinä on lastensuojelun tädit kohta kotiovella, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 17:55"]
Otan niskavilloista kiinni ja kipeää saa tehdä. Tehoaa välittömästi.
[/quote]
Jaa meinaat, että tuo se on fiksu toimintatapa neuvolassa...? Siinä on lastensuojelun tädit kohta kotiovella, ja hyvä niin.
[/quote]
Ei ole pelkoa. Emme asun lastensuojelun katastrofimaa-Suomessa :)
Meilläkin on liikkuvainen poika. Meillä auttaa seuraavat:
- Kerron etukäteen mitä paikassa tapahtuu.
- En listaa etukäteen mitä EI SAA tehdä. Lapset saavat siitä liikaa ideoita.
- Annan lasten osallistua mahdollisimman paljon kykyjensä mukaan (maksaa, laskea montako tarvitsemme jotain yms).
- Leikimme leikkejä odotellessa. Isompien kanssa arvuuttelen sanoja ja riimejä, pieni etsii esineitä (missä on lamppu tai ovi jne..)
- Pysyn itse rauhallisena, enkä ala uhkailemaan tai lupailemaan mitään.
Kaksi kertaa olen lähtenyt pojan kanssa kaupasta ulos kun on äidistä tuntunut, ettei enää kehtaa olla siellä. On kumpikin päästetty höyryjä ja yritetty uudestaan. Toinen hyvä keino on siirtyä syrjemmälle odotustilasta, jos lapsen käytös hävettää. Antaa lapselle sitä huomiota, jos tilanne sen sallii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten voi myös relata itse, ei se nyt kauhean vakavaa onneksi ole jos lapsi jouksentelee. Juu, nolottaahan se, mutta ei oo hengenvaarallista :) eikä sivustaseuraajat saa mitään pysyviä vammoja, jos joutuu olemaan riehuvan lapsen kanssa samassa huoneessa muutaman hetken.
Kiinnitä mahdollisimman vähän huomiota ei toivottuun käytökseen. Lapsi kuin lapsi haluaa kuitenkin ennenkaikkea huomiota, joten anna sitä vain toivotusta käytöksestä. Olen huomannut että fiksu lapsi lopettaa pian toilailun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 17:55"]
Otan niskavilloista kiinni ja kipeää saa tehdä. Tehoaa välittömästi.
[/quote]
Jaa meinaat, että tuo se on fiksu toimintatapa neuvolassa...? Siinä on lastensuojelun tädit kohta kotiovella, ja hyvä niin.
[/quote]
Ei ole pelkoa. Emme asun lastensuojelun katastrofimaa-Suomessa :)
[/quote]
Mistä saitkaan käsityksen, että apkaan ei asu? Kun noin "fiksuja" neuvoja tyrkytät...
Sua olisi varmaan pitänyt aikanaan oikeastikin vähän kurittaa, että olisit oppinut pitämään turpasi kiinni.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 17:18"]
Valjaat on kans yks vaihtoehto mutta tuon ikäiselle jo aika nöyryyttävät, toisaalta sitten ehkä oppis nopeasti ettei kannata temppuilla.
[/quote]
Valjaita minäkin ehdottaisin. Pienempi lapsi pysyy niiden avulla tosin hyvin kurissa, ja vanhempi lapsi häpeää niitä niin paljon, että käyttäytyy nöyryytyksen uhalla hyvin. Ei tarvitse kuin ottaa valjaat mukaan ja sanoa, että jos ei meno muutu, laitetaan valjaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä...
Ongelmana on juuri se, että juuri mikään noista ehdottamistanne ns. normaaleista tavoista hallita lapsi ei tämän kanssa toimi... Tarkoitin juuri sellaista tilannetta, jossa en kertakaikkiaan pysty sitä lasta fyysisesti hallitsemaan eikä se tottele puhetta.
Esim. eilinen, olin yksin kolmen lapsen kanssa liikenteessä, olimme siis vauvan neuvolassa, jossa en todellakaan voi pitää voimakasta, rimpuilevaa 6-vuotiasta koko ajan kiinni, kun vauvan asiaa käsitellään! 6-vuotiaan ja vauvan lisäksi matkassa oli 4-vuotias, joka ei oma-aloitteisesti riehu, mutta lähtee tämän 6-vuotiaan yllyttämänä mukaan ja riehaannuttuaan yllyttävät sitten toinen toistaan. Ja siis tämä riehuminen tapahtui nimenomaan sen vauvan neuvolan aikana, kun pojan olisi pitänyt odotellessa leikkiä jotain ns. kilttiä. Aikansa jaksoikin katsella ja olla "apuna", kun vauvaa punnittiin ja mitattiin, sitten sanoi lähtevänsä huoneen ulkopuolelle leikkimään - ja siitä tämä juoksentelu alkoi. Joillakin kerroilla on leikkinyt ko. tilanteessa kiltisti neuvolan leluilla, siksi annoin mennä sanoen, että juoksemaan EI sitten ehdottomasti saa lähteä. Juokseekin sitä paitsi niin kovaa, että en todellakaan saa edes kiinni jossain liukkaalla käytävällä! Käytävän päästä vaan kuului "joo joo!", kun huusin, että heti tänne!
Tuota en myöskään hyväksy, mitä joku sanoi, että ei se juoksentelu niin vaarallista ole - kyllä se on! Tuollaisessa tilanteessa siis, kun mennään oikeasti päättömänä jonkun nukenvaunun kanssa pitkin liukasta käytävää, jossa liikkuu myös mm. rollaattorimummoja. Voi siis olla muillekin kuin omalle lapselle vaarallista.
Ja sitten tuo huomiotta jättäminen, no eilen tein juoksentelun alkaessa juuri niin -huusin että heti tänne, mutta sitten jatkoimme normaalisti vauvan neuvolaa -seurauksena se, että lapsi löytyi lopulta etsinnän (neuvolan terkkarikin joutui lähteä etsimään, kun lasta ei hetken päästä näkynyt missään) jälkeen ihan eri kerroksesta juoksentelemasta. Joten ei toimi, ainakaan tässä tilanteessa...
Tarrojen keräämiseen tms. tällä ei ole pitkäjänteisyyttä, noissa kokeiluissa on aina käynyt niin, että saatuaan 1-2 tarraa toteaa, että ei hän oikeastaan edes halua sitä palkintoa mikä oli luvassa 4 tarrasta... Tuon olen myös huomannut, että lahjonta johtaa herkästi kierteeseen :( Valitettavasti tällä hetkellä se vaan on ollut paras tapa, millä tämän saa edes useimmiten tottelemaan! Mutta onhan minulla nyt hemmetti vieköön OLTAVA joku tapa, viimeinen konsti, millä saan tuon riehumisen hallintaan!
Kesken pois lähteminen ei ole oikein houkutteleva ajatus, eilenkin esim. oltiin ensin ajettu autolla 20km neuvolaan, sitten kävelty parkkipaikalta n. 2km - kyllä tosiaankin hoidetaan se asia yhdellä kertaa, mitä ollaan menty hoitamaan. Samaten esim. kaupassa en voisi kuvitellakaan jättäväni täysiä ostoskärrejä kauppaan, ja kuten sanoin, niin tätä ei voi jättää autoon odottamaan, karkaa sieltä.
Valjaat oli kyllä ihan uusi ajatus, hemmetti sentään, jos ei muu auta niin laitan tuon pojan vaikka sellaisiin! Kiitos valjaita ehdottaneille. Niillä uhkailukin voisi tehota, ainakin jos ne hankkisi valmiiksi? Toinen hyvä oli tuo jäätelön syöminen nenän edessä, tuon aion ehdottomasti toteuttaa seuraavalla kerralla!
Ja niinkuin sanoin jo alussa, fyysiseen väkivaltaan en ryhdy, vaikka suoraan sanottuna olen henk. koht. sitä mieltä, että juuri tälläiselle kakaralle pikku tukkapölly tekisi toisinaan terää, mutta se nyt ei silti ole vaihtoehto. En halua sossun kanssa asioimaan.
Näitä hankalia tilanteita yhdistävä asia tuntuu olevan se, että lapsi TIETÄÄ minun olevan ns. aseeton siinä tilanteessa. Sellaisessa tilanteessa, kun tietää että voidaan oikeasti lähteä kivasta paikasta kesken pois tai että mulla on käsiä vapaana häntä tarvittaessa pitelemään tms., käyttäytyy ihmisiksi. Jälkeenpäin sitten kun asiaa käsitellään, pyytää anteeksi ja on olevinaan katuva käytöksestään - mutta seuraavalla kerralla käyttäytyy taas samallalailla!
Tällä ei ole niin tärkeitä lempileluja, harrastuksia, tv-ohjelmia tai pelejä, että niiden kieltäminen/ takavarikko hetkauttaisi pätkääkään - voi olla hyvinkin viikon pelaamatta ja katsomatta tv:tä enkä usko edes mieltävän sitä rangaistuksena.
Lisää keskustelua?
Ap täällä. Nostan tämän ylöspäin, jos jollain olisi vielä jotain kommentoitavaa aiheeseen. Itse nyt päätin viedä asiaa eteenpäin, kävin oikein antoisan keskustelun lasta tuntevan erityislastentarhanopettajan kanssa ja jatkoksi sovimme, että elto pyytää lasten psykologia arvioimaan lapsen käyttäymistä. Katsotaan, mitä tuleman pitää!
Mutta mikset voi ottaa lasta kädestä kiinni ja seisottaa siellä neuvolahuoneessa sen aikaa, kun on pakko? Tai sanot terveydenhoitajalle, että sopiiko että poistun isoveljen kanssa huoneesta siksi aikaa että saat mittaukset tehtyä, voidaanko jutella asiat vaikka puhelimitse. Tai jos saat lapsen kiinni, ja todella vihaisesti sanot/korotat ääntäsi että nyt minä olen todella pettynyt kun sinä et tottele, tuo on todella vaarallista ja nyt pysyt siinä kun et pysty olemaan juoksentelematta. Eikö siitäkään hätkähdä?
Tuo että 1-2 tarran jälkeen motivaatio katoaa, on ihan klassinen "behavioristinen" juttu, tuon ikäinen sen kiinnostuksen lopahtamisen vain pystyy artikuloimaan kun taas joku laakamato tai koira ei pysty, ne vain lopettaa yrittämisen kun tuntuu toivottomalta. Palkinto on liian pieni ja liian kaukana. Pitää aloittaa pienemmistä askelista, helpommista tehtävistä, nopeammista toistoista (eli niin että sitä palkintoa pystyy tavoittelemaan tiheästi) ja palkinnon pitää olla niin hyvä, että se kiinnostaa. Siitä pystyt kyllä hivuttamaan tilannetta toiseen suuntaan, kunhan olet tarkkana. Eli pystyt muuttamaan systeemiä pikkuhiljaa niin, että palkinnon saaminen vaatii asteittain enemmän yrittämistä, palkinto viipyy pidempään tai tulee epäsäännöllisesti ja palkinnon arvo on pienempi.
Jos tiedät, että lapsi ei pysty keräämään neljää tarraa vaikka neljänä päivänä, älä edes yritä sitä. Tai jos tiedät että kokonainen neuvolareissu ei onnistu, joudut pilkkomaan sen useampiin pieniin palasiin. Keksi siis joku pienempi juttu, jolla pääsette alkuun, mieluiten niin että niitä yrityksiä onnistua tulee todella monta päivän aikana ja vaatimukset on todella pienet lapselle mieluiseen palkintoon nähden (jonka pitäisi alussa olla joku välitön juttu, ei esim. leikkipuistoreissu ensi sunnuntaina tms.).
Onko lastasi mitenkään tutkittu? Ei kyllä ihan normaalilta 6veeltä kuulosta...
Osaatko ap sanoa, missä vaiheessa lapsi on ryhtynyt sun pomoksi ja miksi pelkäät häntä?
Ennakointi toimii parhaiten. Jos tiedän, että mennään jonnekin missä lasten täyty odotella paikoillaan ja olla hiljaa, toimitan heidät purkamaan energiaa etukäteen. Leikkipuistot tai ulkona juokseminen ja remuaminen toimivat parhaiten. Sen jälkeen lapset jaksavat käyttäytyä hienosti :)
Aina ennakointi ei tietenkään ole mahdollista, ja silloin yritän viihdyttää lapsia kaikilla mahdollisilla keksimilläni tavoilla. Voidaan lukea tai vaikka keksiä tarinoita tai piirtää, tai vaikka pelata kännykällä jotain peliä.
Eivät lapset ilkeyttään riehu. Heillä vaan on paljon energiaa, ja jos sitä ei pääse purkamaan niin jossakin vaiheessa se alkaa purkautumaan vaikka sitä miten yrittäisi estää.
Tämmöisiä olen oppinut 2 pojan kanssa :)
Alue: Aihe vapaa
Minulla on pian 6 vuotta täyttävä adhd-poika (oikea diagnoosi, on lisäksi muutakin ongelmaa), jonka käytös lähtee hanskasta välillä ja silloin en saa lapseen mitään kontaktia. Alkaa ulisemaan, ryntäilemään eestaas, heittäytyy lattialle riehumaan, ravistaa päätään... hän ei näe tai kuule silloin yhtään mitään. Minä näen painajaisia näistä tilanteista ja unissani olen hakannut lapsen itkien puolitajuttomaksi, kun ei ole kuunnellut(!)...oikeassa elämässä en tietenkään käytä väkivaltaa, mutta fyysisesti rauhoitan hänet tai raahaan pois paikalta. Ihan sama, mitä muut sanovat, koska puhe ei tehoa lapseen joka ei kuuntele.
En suosittele lahjomista, koska se ei yleensä toimi impulssiherkällä lapsella. Lisäksi siitä voi tulla ikävä kierre; meillä lapsi alkoi kiristämään että on kunnolla jos saa jotain haluamaansa.