Nuori solukämppään?

No tuosta en tiedä mutta minä en laittaisi omaa lastani opiskelija-asuntoon. Ne ovat suorastaan helvetistä ja kaikki tavarat saisi pultata kiinni ettei niitä pöllittäisi. Pahimassa tapauksessa kämppikset ovat niitä, jotka bilettävät harva se päivä.

terv. yksi, joka asui kolme vuotta asuntolassa

En omaani päästäisi, vuokraisin hänelle joko oman tai yhdessä kaverinsa kanssa voisivat asua, mutta ehdoton NOU NOU soluille...

No ei ne nyt välttämättä helvetistä ole :D Itselleni ainakin oli hyväksi opetukseksi, ettei aina ole päässyt asumaan jossain fiinissä asunnossa. Niissä asuntoloissa missä itse olen ollut, ei mitään ole viety keneltäkään ja biletyksetkin on olleet keskusteltavissa sen verran, että jos jotain häiritsee liikaa niin tehdään jotain muutoksia. Epäsiistimpää on ja ei tunnu omalta kodilta, mutta ei sellainen mikään ihmisoikeus olekaan. 

Monet asuvat edelleen niin ja erittäin vahvasti epäilen tota työnantajajuttua. 

Itselläni on vain hyviä kokemuksia soluista. Olen asunut kolmessa ja ihan hyvin sujunut, vaikka jotain hankaluuksia onkin tullut (niin kuin aina, asumismuodosta riippumatta). Säästää mukavasti rahaa. Jos opiskelijalla ei ole varaa mihinkään uuteen yksiöön,niin miksi ihmeessä ei solu kelpaisi? Kuulostaa lellityltä. 

Mulla on kokemusta kahdesta solukämpästä ja ei kyllä mitään pahaa sanottavaa. Mitään ei pummittu, siistiäkin oli (tyttösolu) ja kämppiksetkin tosi kivoja. Kun muutti yksin uuteen kaupunkiin niin helpotti alkua aika paljon, kun oli omassa kämpässä juttuseuraa. Ei tarvinnut bilettää läheskään niin paljon, kun ei ollut yksinäistä.

Riippuu ihan nuoresta! Jos on sosiaalinen ja joustava ihminen niin varmasti pärjää.

Itse olen erakkoluonne, ehdoton ja kontrollifriikki niin ei olisi ikinä onnistunut vieraiden ihmisten kanssa asuminen.

Hyvä kun pystyn oman perheen kanssa asumaan ;)

Solu on ihan hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi asunnoksi. Ei tartte asua yksin ja olla täysin omillaan esim. käytännön asioissa, mutta kuitenkin saa olla omassa rauhassa, oppii yhteiselämää ja joustavuutta ja tutustuu ehkä uusiin kiinnostaviin ihmisiin. Patakonservatiivisesta pientalomaailmasta muuttavalle jo asuminen lähiön vuokratalossa on elämys sinänsä.

Ja vaikka soluelämä tuntuisi kamalalta, niin hyvänä puolena sitä enemmän myöhemmin arvostaa vaatimatontakin omaa asuntoa.

Tuo työnantajajuttu ei kyllä pidä paikkaansa, siinä nuoresi huijaa sinua. Kyllä tosi moni asuu vielä nykyäänkin asuntoloissa.

Mutta muuten solut ovat vähän sellaista säkällä pelaamista, paljon riippuu siitä, millaiset kämppikset sattuu saamaan.

Itseäni on harmittanut, etten koskaan mennyt kokeilemaan onneani soluihin. Siinä olisi ollut mahdollisuus varmaan aika mielenkiintoisiin tilanteisiin ja henkiseen kasvuun. Mutta mulla oli oma kämppä jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien.

Nuorelle kyllä voisi läväyttää ihan luvutkin eteen: opintotuki + asumislisä taitaa olla yhteensä noin 470 e/kk. Solu maksaa sen 200 e/kk, yksiöt kaupungista ja paikasta riippuen n. 350-600 e/kk. Siinähän sitten valitsee.

Tietysti ehkä paras vaihtoehto olisi muuttaa muutaman sopivan kaverin kanssa yhteen kommuuniin. Saisi halvan asumisen ilman kämppislottoa.

Minäkin asunut kolmessa solukämpässä ja oikein hyvin on aina mennyt. On ollut bilettäviäkin  Päinvastoin, opettanut vaan tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa kun on pitänyt sopia siivouksista, vessapaperinostoista tms. Ihan tervettä minusta opetella, ettei heti voi lukaaliin muuttaa. Ihme kun nykyään pitäisi heti saada oma hieno asunto vanhempien maksamana. Ja ei todellakaan työantajat kattele osoitteita. Ei sielläkään oleteta, että jokaiselle nuorella on ökyrikkaat vanhemmat, jotka ostaa lapselle asunnon, kun muuttaa pois kotoa.   

Itse olen aikanani asunut kahdessa eri soluasunnossa, kumpikin oli ihan ok. Tytär asuu nyt toisessa soluasunnossaan, ja molemmat ovat olleet todella hyviä. Ekasta muutti pois koska halusi keskustaan asumaan. Kämppikset aivan huippuja ja molemmissa hommat (siivous ym. huoltojutut) toimineet kaikkien osalta kuten on sovittu.

Ja soluasunnoista huolimatta on saanut opiskelupaikkakunnalta sekä kesä- että tuntitöitä. Ei työnantaja ole niihin kiinnittänyt haastatteluissa mitään huomiota.

Soluasunnoissa asuu nykyään muutkin kuin opiskelijat, esim. tyttären nykyisistä kämppiksistä kumpikaan ei ole opiskelija. Se on täysin vedätystä että kukaan ei enää asuisi niin, samoin se että työnantajat jotenkin karsastaisivat sitä.

Tosi on että se on todella paljon niistä kämppiksistä kiinni viihtyykö siinä asunnossa vai ei. Tyttären kaveri muutti omasta solustaan pois koska kämppis oli täysin mahdoton. Puuttui joka asiaan, ei siivonnut yms. Mutta sinänsä soluasumisessa ei ole mitään vikaa jos vaan osuu kivat kämppikset kohdalle.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 14:48"]Tietysti ehkä paras vaihtoehto olisi muuttaa muutaman sopivan kaverin kanssa yhteen kommuuniin. Saisi halvan asumisen ilman kämppislottoa.[/quote]

Kenelle sopii, kenelle ei. Yhteisasuminen on päättänyt monta ystävyyttä, ja muutenkin tuollainen asuminen on aika sitovaa kun ei voi muuttaa pois silloin kun haluaa ja jättää kaveria pulaan. Aina on myös riski, että kaveri päättääkin lähteä ja itse joutuu vastaamaan koko vuokrasta tai etsimään uuden asunnon tai kämppiksen.

Mistä se työnantaja tietäisi, asuuko nuori solussa vai ei? Ei sitä tartte hakemuksessa mainita. Terveisin entinen soluasuja.

Voi jeesus, kyllä on nykynuoret säälittävää sakkia :D

Itse asuin seitsemän vuotta kahden hengen solussa, kaikki sujui hyvin. Oppipa ottamaan vähän muitakin huomioon.

Karhunpalveluksen lapsellenne teette te, jotka maksatte hervottomat asumiskulut. Jossain vaiheessa sen lapsen on otettava vastuu itsestään.

Ai niin, ja olen hyvinkin erakkoluonne. Muutaman sanan vaihdoin kämppisten kanssa silloin tällöin, muuten asuin ihan omillani.

Asuin viisi vuotta opiskelija-asuntolassa, jossa siis asuttiin n. 7 hengen soluissa. Yhteensä porukkaa oli n. 70 henkeä. Ihan mahtavia muistoja jäi, tosin meillä oli todella hyvä yhteishenki ja "kaikki tunsi kaikki". Vasta viime vuonna muutin pois. :)

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 14:35"]

Itselläni on vain hyviä kokemuksia soluista. Olen asunut kolmessa ja ihan hyvin sujunut, vaikka jotain hankaluuksia onkin tullut (niin kuin aina, asumismuodosta riippumatta). Säästää mukavasti rahaa. Jos opiskelijalla ei ole varaa mihinkään uuteen yksiöön,niin miksi ihmeessä ei solu kelpaisi? Kuulostaa lellityltä. 

[/quote]

Mä olen samaa mieltä,se on hyvä oppia ettei aina voi asua loistokämpässä. Muutin lapsuudenkodista soluasuntoon,kaikki tyttöjä ekana opiskeluvuonna. Tulimme hyvin toimeen. Ja s eoli oikeatsi hyvää oppia meilel kaikille että miten huomioidaan toista ihmistä mm. jälkien siivoamisella. Itselle ei onneksi koskaan sattunut mitään täydellisesti lellittyä isän prinsessaa, vaan kaikki olivat kotona joutuneet tekemään kotitöitä.

Itse olen asunut yli viisi vuotta kahdessa eri solussa, eikä koskaan kohdannut mitään ihmeempiä ongelmia. Solunaapureiden kanssa on tullut hyvin toimeen (ja heidän kanssaan voi vapaasti seurustella tai olla seurustelematta, ihan miten itsestä tuntuu). Vuokra (johon sisältyy sähkö, vesi, lämmitys ja Internet) on erittäin halpa ja sekä huone että muu asunto melko tilavia. Mitään biletystä ei niissä asunnoissa, joissa itse olen asunut ole koskaan ollut ja muualla talossakin harvakseltaan (ehkä 1-2 kertaa vuodessa sellaista, että äänet ovat kuuluneet seinien läpi).

Suosittelen kyllä lämpimästi sellaiselle, joka haluaa löytää asunnon helpolla ja saada rahat riittämään muuhunkin kuin asumiseen. Pelkällä opintotuellakin pärjää ihan hyvin, jos vuokra on luokkaa 200-250 e.

En ollenkaan ymmärrä soluasuntojen demonisointia. Ihan tavallisia nuoriahan ne kämppiksetkin ovat. Itse asuin koko nuoruuden soluissa ja nautin siitä kovasti. Sain nopeasti laajan tuttava-ja ystäväpiirin, ja sitä kauttahan muuten niitä opiskeluajan töitäkin helpommin löytyy, viidakkorummun kautta (vinkvink...). 

En usko ollenkaan, että työntantaja karsastaisi solussa asuvaa. Suuri osa suuren ikäluokan edustajista ja nuoremmistakin on aloittanut oman elämänsä tosi vaatimattomissa olosuhteissa, alivuokralaisena vaikka minkälaisissa murjuissa. Ei heissä solussa asuva nuori herätä mitään muita mielikuvia kuin ehkä muistoja omista opiskeluajoistaan. Omissa silmissäni ei ole mikään vika, että osaa tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja neuvotella solussa yhteisistä pelisäännöistä jne, vaan päin vastoin.

Vaikka jollakulla työnantajalla saattaisi joku ennakkoasenne soluasumista kohtaan ollakin, niin ei ne ihan tosissaan lähde sitä selvitystyötä tekemään, minkä sen selvillesaaminen vaatii, onko joku asunto soluasunto vai ei.