kun lapsi ei enää halua mun auttavan vaatevalinnoissa tai hiustenlaitossa..

Onks minkä ikäisestä lapsesta kyse?

11 vuotiaasta.. ap

Olihan se alku vähän haasteellista mulle, mutta onneksi olin hiljaa silloin, nykyään voi vaan kehua tytön omaa tyyliä.

Jaa ENÄÄ, siis 11-vuotias? :D Kyllä meillä on jo aika monta vuotta saanut lapsi valita kaapista itse vaatteensa ja laittaa tukkansa kuten haluaa.

Kannattaa vain pysyä erossa. Kunhan on asialliset vaatteet eri tilanteisiin niin minusta on nuoren tai koululaisen oma asia mitä laittaa päälleen. Hyvin hienovaraisesti voit pyytää saisitko joskus laittaa hänen hiuksensa kun pitäisit siitä itse paljon, mutta se on huono peruste, että hän näyttäisi kauniimmalta. 

Itse olin lapsena ja nuorena hyvin homssuinen pukeutuja. Käytin pelkästään mustaa, joka oikeastaan näyttää ihan kauhealta päälläni. En jaksanut koskaan tehdä mitään hiuksillenikaan. En kyllä jaksa vieläkään. Slti äitini ei koskaan puuttunut pukeutumiseeni muuten kuin sanomalla muutaman kerran varovasti, että hän ei ole ihan varma sopiiko musta minulle. Kertoi mitkä värit mielestään sopivat. Siitä huolimatta hän osti vaatteet, joita halusin mukisematta. Olen tästä hyvin kiitollinen äidilleni, jolla oli syvyyttä nähdä pintaa syvemmälle.

Nyt osaan tarvittaessa pukeutua hyvinkin tyylikkäästi, mutta edelleenkään tuskin olen mikään joka naisen unelma tytär tällä saralla.

Mä puutun vain jos lapsi ei vaihda likaisia vaatteita puhtaisiin. Muutoin saa laittaa mitä haluaa, kunhan sopii säähän. Uskoisin että tällä tavalla lapselle kehittyy paremmin valintojen tekemisen kyky. Jossain vaiheessa varmasti tyylitajukin.

juu onhan tuokin noita hiuksiaan laittanut täs jo pidemmän aikaa ja vaatteitakin valkkaillu kaapista =D mut on alkanu selkeesti etsiä jotain omaa juttua nyt, ja tää äiti ei kyl ihan ymmärrä/kautta tajua.. mun mielestä tekee ihan vääriä valintoja. tähän saakka on tyyliin vaan harjannut hiukset, mut nyt sit koittaa mitä ihmeellisimpiä kampauksia yms. ja tosiaan noi vaate valinnat on aika erilaisia ihan siihen perus huppari ja farkut linjaan jota vielä joku aika sitten suosi.  yritän kestää puuttumatta :) 

tarkennan nyt vähän vielä. eli En halua puuttua lapsen valintoihin. enkä ainakaan menisi sanomaan et näyttäisi kauniimmalta jos antais mun laittaa hiuksensa. en tosiaan! puhtaudesta olenkin sit oikein nipo äiti :) kasvot ja hampaat pestään aamui illoin ja suihkussa täytyy käydä ainakin joka toinen päivä. dödökään ei ole pahitteeksi yms. ap

mut silti.. silti.. vaikeeta se tuppaa olemaan :) se puuttumatta oleminen.. ap

Sama homma täällä. Meillä 10v ja ei saa enää puuttua varsinkaan hiuksiin. Välillä on todella vaikaa olla puuttumatta, kun hiukset hapsottaa miten sattuu eikä anna harjata ja suihkuunkin on todella vaikea saada.

no meillä ei ongelmia suihkun kanssa, eikä muutoinkaan tuon puhtauden kanssa. ne sujuu kokolailla ongelmitta, mutta tuo hiustenlaitto ja vaatetus.. tuntuu et tuolla lapsella ei ole siihen silmää ollnkaan.. ehkäpä se siitä sitten ajan myötä. tosin kun katsoo omia koulukuvia samasta iästä, tai vaikkapa yläasteen aikasiakin, niin eipä ollut kehumista kyl niissäkään =D  ap

Pitäkää sellainen äidin ja tyttären muuttumisleikki-päivä. Tytär saa valita sinulle vaatteet, kampauksen ja meikin - sinä tyttärelle. Joko valkkaatte kaapissa olevista vaatteista ja teette kampaukset itse tai sitten menette shoppailemaan ja käytte kampaajalla ja meikissä. Tällaisen leikin varjolla voit ehkä vähän kuin huomaamatta esitellä tytölle vaihtoehtoja.

Voitta myös varata jostain isommasta liikkeestä pukeutumisneuvojan ja kosmetologin antamaan meikkivinkkejä.

Mun mielestä on ihanaa ja helpottavaa, kun 11v on alkanut valkata vaatteet itse ja laittaa hiuksensa. Pukutuu tosi värikkäästi ja keksii luovia vaateyhdistelmiä.Käy myös lainailemassa isosiskon vaatteita.

Miten lapsi siis suhtautuu, jos yrität tarjota jotain mielipidettäsi, torjuuko kaiken jyrkästi heti tyyliin "älä puutu ollenkaan"? Miten olet asian esittänyt jos "puutut"? 

Luulen, että tuossa varhaisteinivaiheessa voi olla sellainen irtiotto, että jonkin aikaa lapsi haluaa tehdä valintansa ihan rauhassa, mutta jos osaat ottaa rauhallisesti ja pelata korttisi oikein, pahimman itsenäistymishuuman hälvettyä ystävälliset vinkit ja neuvot kelpaa taas. Mutta aina tätyyy tietysti yrittää olla hienovarainen, jos jotain mielipidettään tarjoaa. Minä kyllä kelpaan paljon isompien tyttöjeni vaateostosseuraksi ja makutuomariksi (siis kun en todellakaan tunge mukaan joka kerta vaan harvoin). Ja niissä tilanteissa yritän olla samalla lailla kuin olisin aikuisen ystävän kanssa - en lyttää lapsen omia valintoja ja perustelen mielipiteeni. Olen huomannut että tällä tavalla niille annetaan myös arvoa.