Ylä-aste oli elämäni parasta aikaa.

Aika kultaa muistot.

Mutta onhan se monelle hienoa aikaa, kavereita, itsenäistymisen ensiaskeleet.

Ensimmäiset seurustut.

Itselleni se oli armottoman angstin aikaa.

Olin yksin, ei onnelsi kiusattu, mutta sosiaalisten tilanteiden pelko, yksinäisyys ja ujous teki olon piinalliseksi.

Ehkä elän nyt keski-iässä elämäni parasta aikaa.

Yläaste oli mun elämässä kaiken pahan alku ja juuri...tai juurikin ne kaikki teinit siellä, huono ilmapiiri ja koulukiusaamista. Kuten yleisesti monissa yläaste kouluissa on. Tuhonnut aika paljon minua ihmisenä kun se saastaisen opinahjon kävin läpi. Edelleen sosiaalisia ongelmia sun muita elämässä kiitos nuorten joilla ei ole empatia kykyä ja huonosti on kasvatettu. Olkaa onnellisia jos oli mukavaa...paitsi jos olit kiusaaja silloin saat painoa v***uun.