Lue keskustelun säännöt.
Ylä-aste oli elämäni parasta aikaa.
21.03.2019 |
Se oli elämäni ehdoton tähtihetki, kaipaan sinne joka päivä. Paljon kavereita, eikä huolia mistään.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Senkö takia jäit 5 kertaa luokallekin?
Kotikylän nurkkapubissa istuu monta entistä nhl-lupausta, joiden elämän tähtihetki oli yläasteella rinnakkaisluokan voittaminen jääkiekossa. Se oli tärkeämpää kuin läksyjen lukeminen.
Silloin sai p.illua niin paljon kun vain jaksoi panna.
On kyllä surullista jos elämän paras aika oli silloin kun ei vielä omasta menestyksestä ollut itse vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika saamarin harvalle se yläaste oli parasta aikaa. Ja jos oli niin oikeastaan käy sääliksi. Elämä koulujen jälkeen on itselle ollut parasta aikaa. Näin vanhanakin lähes viiskymppisenä voi nauttia vaikka mistä. Aattele yläaste ihkuttaja seksiä, enkä tarvi vielä ees viagraa. Ou jee elämä on laiffii kuten eräs myöhempien aikojen filosofi totesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin muistan sen vauhdikkaana ja sekoboltsina aikana. Ihania kundeja! Lukiossa oli tylsempi meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös. Pojat, ryyppäilyt, kaveriporukat... Koulun jälkeen jätskiä ja tupakkaa kylillä. Oli kyllä hauskaa aikaa kaiken kaikkiaan. Kaikki jotenkin yksinkertaista ja luontevaa.
Olin vielä hirveä angstailija ja mököttäjä silloin, mutta silti.
Itse muistelen lämmöllä jopa tarhaa, ala-astetta, yläasteen loppua (alku oli levotonta, oli huono luokka) ja lukiota. Sen jälkeen piti ruveta ottamaan vastuuta asioista ja stressaamaan. Lapsena sai tehdä mitä huvittaa. Nykyään katselen kateellisena kaupungilla lapsia ja nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se minullekin elämän parasta aikaa. Ei huoletonta eikä ongelmatonta, mutta silti parasta. Enkä ollut edes suosittu oppilas.
Voi kun saisi olla edes yhden kuukauden taas 15-vuotias...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulun yläaste on viimeinen kerta kuin koko ikäluokka on samaan aikaan samassa paikassa. Koulunkäynti oli ainakin helppoa yläasteella ja hyviä numeroita sai vähemmällä vaivalla kuin lukiossa, jossa joutui tekemään enemmän töitä. Yliopisto-opiskelussa oli se hyvä puoli että silloin sai keskittyä juuri niihin aiheisiin, mistä oli itse kiinnostunut. Muuten meillä oli sekä yläasteella että lukiossa semmoinen tiivis kaverijengi, joka asui samassa kaupunginosassa. Minun lukioaikaiset kaverini olivat hiukan urheilullisempia kuin ne yläasteen aikaiset, ja heidän kanssaan tuli pelattua mm. jääkiekkoa minimivarusteine ulkopäällä, jalkapalloa hiekkakentällä ja sählyä koulun liikuntatiloissa omalla ajalla. Yksi minun yläasteen aikainen kaverini on nykyisin professori yliopistolla ja yksi toinen hyvä lukioaikainen kaverini on isossa kaupungin virassa diplomi-insinöörin papereilla.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä surullista jos elämän paras aika oli silloin kun ei vielä omasta menestyksestä ollut itse vastuussa.
Miten niin ei ollut?
Mulla kans. Ehkei niinkään koulussa, mutta muu elämä. En ollut siihen aikaan koskaan masentunut, koska sitä ei voinut käsitellä, hirviömäisen mutsin takia.
Joo ylä-aste oli ihanaa aikaa ja sitten ku siirty lukioo nii tajus mitä oli menettäny
Vai niin. Ehkä sun pitäisi sitten mennä sinne, kun et vieläkään osaa edes kirjoittaa tuota oikein. Se on yläaste.