Kuinkka paljon suomessa isovanhemmat hoitavat lapsenlapssiaaan?

Äitini on ollut paljon lasteni kanssa. Pääsimme mieheni kanssa silloin tällöin kahdestaan tuulettumaan, ja työmatkojen kanssa autettiin aina. erityisen tärkeä apu oli pienten koululaisten loma-ajoilla kun vanhempien lomat ei riittänyt kattamaan lomia, ja pikku koululaisia ei oikein voinut jättää vielä yksin.

Isovanhemmat hoituivat myös meitä sisaruksia aikanaan. Ehkä tämä kulkee suvussa. auttaminen on lähtenyt ihan omasta tahdosta, ja 40-luvulla syntynyt mummo sekä lapsenlapset ovat aidosti kiintyneet toisiinsa. Lapset alkavat jo aikuistua, mutta käyvät edelleen usein isovanhemmilla, ja huolestuvat heti jos on pidempi tauko näkemisessä. Uskon, että tässä ei ole ollut kyse kenenkään itsekkyydestä, ei minunkaan, joka olen lapsia sinne ”työntänyt”, vaan kaikki kolme osapuolta ovat olleet saajia tilanteessa. Lapset ovat nauttineet mummolapäivistä, mummo lapsista ja minun ei ole tarvinnut huolehtia kuinka lapset pärjäävät kun ei ole voinut olla aina pois töistä heidän sairastaessa. Parisuhde on kiittänyt. Nyt vanhetessa ei tarvitse olla yksin, kun joku aina käy katsomassa ja on juttuseuraksi sekä apua kun sitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtelee paljon. Jotkut hoitaa runsaasti ja jotkut ei yhtään.

Meillä on kahdet paskat isovanhemmat. Terveitä ovat, työelämästä vapaita olleet jo yli 10v, silti KERTAAKAAN eivät ole hoitaneet eivätkä välitä muutenkaan lapsenlapsistaan. Siis eivät soita, käy, kutsu sinne, eivät ylipäätään halua tavata. Molemmat olivat myös itse vanhempina sika piittaamattomia lapsistaan eli elivät omilla ehdoillaan jo silloin. Ja tietenkin ITSE hoidattivat lapsia paljon omilla vanhemmillaan.

Tällainen olisi jossain euroopan sivistysvaltiossa pöyristyttävää perseilyä, siellä ei tulis kuuloonkaan että isovanhemmat ilmoitta että ei kiinnosta, elämme nyt itsellemme!

Suomessa tää taitaa olla yleistä ja suvut on usein kylmiä ja tylyjä eikä toisia auteta.

Ei pitäisi verrata Suomen tilannetta tässä asiassa mihinkään "euroopan sivistysvaltioihin" sen paremin kuin muihinkaan.  

Pitää huomata, että meillä ei sitä perheen ja suvun yhtenäisyyttä ole muissakaan asioissa, ei yleensä juuri missään.  Meillä eletään yksilöinä, ei yhteisöinä.

Meiltä on tyystin kadonnut tai kadotettu se ns. laajentunut perheyhteisö.  Se on tullut kaupungistumisen myötä ja ilmeisesti jotain sillä on tekemistä suomalaisen luonteenlaadunkin kanssa.

Ei noissa idän ja etelän kulttuureissa tulisi myöskään kuuloonkaan se, että vanhusten hoitaminen olisi sidoksissa heidän aktiivisuuteensa lastenlasten hoidossa.  Kyllä siellä vanhuksia kunnioitetaan, ovat nämä sitten tehneet mitä tahansa tai jättäneet tekemättä.  Jotain rippeitä siitä on näkyvissä meidän romaniväestömme kulttuurissa.  He kyllä huolehtivat koko suvun vanhuksista ihan riippumatta siitä, onko näillä edes ollut mitään lapsia tai lapsenlapsia hoidossaan tai edes olemassa.  Heillä vielä on niinkin, että  eron tullessa lapset katsotaan kuuluvan isän suvulle.

Ja jos lähdetään sille linjalle, että pitäisi ottaa esimerkkiä siitä, kuinka siellä jossain isovanhemmat runsaasti lapsenlapsiaan hoitavat, niin sitten pitää nähdä sekin, että näillä isovanhemmilla siellä on erittäin suuri auktoriteetti tässä perhekuviossa.  Tämä vastuullisuus, huolehtiminen ja auttaminen toimii kaiken aikaa kumpaankin suuntaan ja sitä edellytetään kaikilta ilman muuta.  Anoppi - miniä -kuviossa miniä on ehdottomasti se alempiarvoinen.  Ja tämä lähtee ihan sieltä selkäytimestä.   Siellä ei olla yksilöitä, mitä taas meillä halutaan korostaa erityisesti.  Ei haluta, että asioihimme puututaan.  Mutta kyllä noissa muissa kulttuureissa vaan puututaan.  Joissakin vielä vanhemmat valitsee lapsilleen ne puolisotkin.

Nykyään on hyvin vähän lapsille tarjolla näitä "maalaismummoloita" missä lapsi voisi koko kesän viettää isovanhempiensa luona.  Silloin ennen näissä mummoloissa oli muutakin väkeä kuin ne isovanhemmat.  Virikkeitä ja toimintaa oli paljon.  Ei näiden isovanhempien tarvinnut erikseen keksiä lapsille tekemistä ja olla koko ajan siinä lapsen kanssa, lapsillahan oli suuri luonto siinä leikkikenttänä ja satumaana kaiken aikaa, mahdollisesti vielä serkkuja ja naapurien lapsia ja tätejä ja setiä riittämiin, eivät isovanhemmat välttämättä siinä suuresti edes lasten kanssa olleet.   Viepä nykylapsi sinne mummon kerrostaloasuntoon ja vaadi heitä sitten olemaan siinä kahdestaan koko kesä, kuinkahan hyvin onnistuisi jo lapsenkaan kannalta.

Maailma muuttuu koko ajan, ei sille mitään voi.  Ei ihmisiltä voi vaatia samaa, mitä edelliset polvet on tehneet, kun yhteiskunta on tyystin erilainen.  Ja ei ne kuulkaa aina ennenkään isovanhemmat lapsenlapsiaan hoitaneet, kyllä meitä on aina ollut moneen junaan.   Omassa lapsuudessanikaan en muista kenenkään kaverinikaan olleen koskaan missään isovanhemmillaan hoidossa, en ollut itsekään.  Seitsemän vanhasta olin jo yksin kotona päivisin kesät, kun äitikin lähti töihin.    

up

.

.