Lue keskustelun säännöt.
8 vuotta kotiäitinä. Haluatko kysyä jotakin?
Kommentit (20)
Heh, näköjään olen kummajainen...ja alkaa itsestäänkin jo tuntua siltä, näköjään, kun täällä kyselen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko palaat töihin vai jatkuuko vielä?Aikamoinen lovi eläkerahoihin.
Moi kollega, olen ollut vähän yli kahdeksan vuotta kotiäitinä. Ei käy aika pitkäksi ei!
Kuinka monta lasta teillä on? Oletko opiskelut/ ollut töissä vai onko kotiäitiys ollut pakon sanelemaa?
Hienoa tehtävää olet suorittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin palata loppuvuodesta työelämään.
Kolme pomoa, joiden pillin mukaan tanssahtelen...kokkailen...kuljettelen jne.
Olen ylioppilas ja päälle tradenomin koulutus...työelämässä ehtisin valmistumisen jälkeen olla 7 vuotta.
Hatunnosto! Mulla on kans kolme lasta ja olen ollut kotona heidän kanssaan yhteensä 1,5 vuotta, eli puoli vuotta per lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'ohhoh, olisi aikamoinen pakko saanut olla, että olisin itse omani 6kk ikäisenä vieraalle hoitoon antanut.
Mutten yhtään sano, että lapsesi olisivat jotakin jääneet paitsi Kanaemofiilis ei tunnu järkeenmenevältä, mutta olen itse ajatellut, ettei hukkaan kuitenkaan mene.
Siis en itse kadu kotivuosia tai lapsetkaan...toivottavasti tulevaisuudessakaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan keikkahommista hieman ja säästän niistäkin vapaaehtoiseen eläkevarantoon.
Olen ajatellut, että ehdin töitäkin paiskia tässä elämässä vielä about 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut 10,5v. :) Onko koskaan kaduttanut kotiäitiys?
9 vastaa; lapseni eivät menneet 6 kuukautisina hoitoon vieraalle, vaan heidät hoidettiin kotona eskari-ikään asti. Ensin isä oli hoitovapaalla, kunnes viimeinenkin täytti 3 ja sitten osittaisella hoitovapaalla olimme molemmat vanhemmat, kunnes nuorin meni kolmannelle luokalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole turkulainen eikä koskaan ole kaduttanut...todellakaan.
Usein kuulen muiden äitiäen jälkeenpäin todenneen, että "mikäkö kiire oli töihin palata".
En siis itse ole tuntenut jääneeni mistään paitsi vaan pikemminkin SAANUT olla lasteni kanssa ja seurata heidän ensivuosiaan päivätasolla.
Ja jottei liian ruusuiselta tuntuisi niin kyllä, olen kokenut niitä päiviä, kun mieluummin olisin istunut toimistotuolissa kuin häärinyt kotona hiki päässä.
Vaan toisaalta miettinyt niitä sankarittaria, jotka ovat ensin valvoneet yön ja meikanneet kasvot vierasta pirteänä palvellakseen ja takasin kotiin sorvin ääreen palanneet...
Että lopputulemana koen kuitenkin olevani etuoikeutettu.
9 jatkaa vielä. Tuohon viimeiseen viestiisi kommentti, että ajattelen melkolailla samanlaisesti ja siksi meillä ratkaistiinkin lastenhoito niin, että päätettiin hoitaa lapset kotona. Ensin tosiaan mies oli hoitovapaalla ja minä töissä osa-aikaisesti. Myöhemmin kun mies palasi töihin, teimme molemmat osa-aikaista kunnes nuorinkin oli jo 9v. Se oli meille ihanteellinen ratkaisu. Molemmat ollaan matalapalkka-aloilla, joten rahasta teki tiukkaa, mutta se muun elämän laaadukkuus korvasi kyllä menetetyn rahan.
Itse un olen työskennellyt useita vuosia päiväkodissa vaikutti myös siihen, että lapset hoidettiin itse kotona. En olisi halunnut sitä menoa omille lapsilleni. Siksi kotiäidit ja -isät tekevät tärkeää työtä.
Ei kysyttävää. Mulla tulee kotiäitinä olemista nyt 10v. Enkä ole katunut päivääkään. Mikä onni onkaan kun on saanut olla lasten kanssa kotona :)
Onko sinulla vakituine työpaikka johon palata? Muussa tapauksessa eikö pelota, että työmarkkinoilla sinun ajatellaan tippuneen kärryiltä ja että et tule enää kovin helposti tuolla koulutuksella löytämään töitä? Itsellä nämä päälimmäisenä juuri mielessä kun kotona oloa takana "vain" 4 vuotta ja ei tosiaan ole paikkaa johon palata kun äitiyslomalle jäin tilanteessa, jossa olin työtön.
Minustakin olet etuoikeuttu. Omat lapseni ovat joutuneet päiväkotiin 1v8kk:n iässä ja kateudella lueskelen. Toki kyseessä on myös valintakysymys, ekan lapsen kanssa asuimme vuokrakolmiossa, mutta seutu oli kamalaa, kun hiekkalaatikollakaan ei voitu olla huumepiikkien pelossa. Muutettiin sitten omistusasuntoon ja se vaati minunkin työpanostani.
Kysymykseni: millä keinoin olet varmistanut oman jaksamisesi/viihtymisesi kotona? Harrastatko? Onko vapaailtoja? Vai riittääkö kotonaolo ja lasten kanssa vietetty aika palkkioksi?
On niin uskomaton ajatuskin omalle kohdalle, ettei osaa kysyä mitään. Eikä näköjään kukaan muukaan.