Olisitko onnellinen mies jos kotona olisi tällainen vastaanotto?

Vierailija kirjoitti:

Oma mies pääsee aina suoraan ruokapöytään, kun tulee töistä. Tuntikausia en jaksa enää ruokia vääntää paitsi jos ruoka muhii omia aikojaan uunissa. Mies on ihan tyytyväinen, niin olin minäkin niiden parin vuoden aikana, kun minulla oli sama juttu. Minä olisin onnellinen, jos mies joskus siivoaisi keittiön ruuan jälkeen.

Oletko kertonut toiveestasi miehelle? Mies ja minä olemme molemmat tarkkoja siisteydestä ja koti on aina tip top.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen se kerta nuorena, kun olimme asuneet vasta muutaman vuoden yhdessä ja olin päättänyt yllättää mieheni iloisesti. Olin laittanut hyvää ruokaa, sammuttanut valot ja sytyttänyt kynttilöitä ihan joka paikkaan, täyttänyt ammeen valmiiksi vedellä ja hankkinut kermavaahtoa (kaikkea pitää kokeilla) ja muuta sellaista oheistarviketta valmiiksi. Odotin eteisen lipaston päällä istuen mustissa stay-upeissa ja muissa asiaan kuuluvissa varusteissa, että mies tulee töistä kotiin ja ilahtuisi. Kyllä hän ilahtuikin kovasti. Pelkällä hyvällä ruoalla en saa miestäni yhtä iloiseksi, koska on aika normaalia meille, että laitan hyvää ruokaa. Jos haluan ilahduttaa, täytyy kaivaa ne (sa*kelin) stay-upit sukkalaatikosta. 

Miksi vaan 'se kerta nuorena'? En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kyllä näin viisikymppiselle miehelle vielä ihan hyvin kelpaisi jos vaimoni olisi pelkissä stay-upeissa ja kermavaahtopurkki kädessä odottamassa kotiintuloani. En nyt tarkoita että joka ilta tai edes joka viikko, mutta joskus...

Itse ihmettelisin että eikö vaimoni tiedä että paljon mieluummin näkisin hänet makuuhuoneessa hepenissä odottamassa kuin ruokaa laittamassa josta tulee mieleen lähinnä äiti, ei vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen se kerta nuorena, kun olimme asuneet vasta muutaman vuoden yhdessä ja olin päättänyt yllättää mieheni iloisesti. Olin laittanut hyvää ruokaa, sammuttanut valot ja sytyttänyt kynttilöitä ihan joka paikkaan, täyttänyt ammeen valmiiksi vedellä ja hankkinut kermavaahtoa (kaikkea pitää kokeilla) ja muuta sellaista oheistarviketta valmiiksi. Odotin eteisen lipaston päällä istuen mustissa stay-upeissa ja muissa asiaan kuuluvissa varusteissa, että mies tulee töistä kotiin ja ilahtuisi. Kyllä hän ilahtuikin kovasti. Pelkällä hyvällä ruoalla en saa miestäni yhtä iloiseksi, koska on aika normaalia meille, että laitan hyvää ruokaa. Jos haluan ilahduttaa, täytyy kaivaa ne (sa*kelin) stay-upit sukkalaatikosta. 

Jos minulla odottaisi kotona hyvä ruoka ja vaimo vähäpukeisena:

TotuusSattuu kirjoitti:

Itse ihmettelisin että eikö vaimoni tiedä että paljon mieluummin näkisin hänet makuuhuoneessa hepenissä odottamassa kuin ruokaa laittamassa josta tulee mieleen lähinnä äiti, ei vaimo.

Miksi kaikki pitää aina kääntää alastomuuteen ja likaiseen seksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen se kerta nuorena, kun olimme asuneet vasta muutaman vuoden yhdessä ja olin päättänyt yllättää mieheni iloisesti. Olin laittanut hyvää ruokaa, sammuttanut valot ja sytyttänyt kynttilöitä ihan joka paikkaan, täyttänyt ammeen valmiiksi vedellä ja hankkinut kermavaahtoa (kaikkea pitää kokeilla) ja muuta sellaista oheistarviketta valmiiksi. Odotin eteisen lipaston päällä istuen mustissa stay-upeissa ja muissa asiaan kuuluvissa varusteissa, että mies tulee töistä kotiin ja ilahtuisi. Kyllä hän ilahtuikin kovasti. Pelkällä hyvällä ruoalla en saa miestäni yhtä iloiseksi, koska on aika normaalia meille, että laitan hyvää ruokaa. Jos haluan ilahduttaa, täytyy kaivaa ne (sa*kelin) stay-upit sukkalaatikosta. 

Miksi vaan 'se kerta nuorena'? En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kyllä näin viisikymppiselle miehelle vielä ihan hyvin kelpaisi jos vaimoni olisi pelkissä stay-upeissa ja kermavaahtopurkki kädessä odottamassa kotiintuloani. En nyt tarkoita että joka ilta tai edes joka viikko, mutta joskus...

Lapset. Lapset. Lapset. Nykyisin se on toisenlaista, kerran vuodessa hotelliyö ja arkena romanttisia yhdessä tehtyjä illallisia ja sen jälkeisiä öitä lasten mentyä nukkumaan. Mutta ollaan puhuttu miehen kanssa, että tässä ollaan puolivälissä lastenkasvatusta eli sitten on taas eritavalla mahdollisuuksia. Kermavaahtoa en ehkä enää lähtisi kokeilemaan, mutta on vielä paljon muuta kokeiltavaa varmasti. 

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Itse ihmettelisin että eikö vaimoni tiedä että paljon mieluummin näkisin hänet makuuhuoneessa hepenissä odottamassa kuin ruokaa laittamassa josta tulee mieleen lähinnä äiti, ei vaimo.

Miksi kaikki pitää aina kääntää alastomuuteen ja likaiseen seksiin?

Koska sanoisin sen olevan paras keino ilahduttaa miestä. Tai ainakin omasta miehestäni olen tehnyt tällaisen havainnon. 

No meillä on joka päivä lähes noin, sillä erotuksella etten kata pöytään eikä ruoan valmistamiseen mene "tuntikausia". Esim. eilen tein perunamuusia ja lihapullia kermakastikkeessa plus salaatin. Ihan siksi kun mies rakastaa mun tekemiä lihapullia, itse en ole syönyt lihaa sitten 90-luvun.

Tänään teen uunitortilloja ja jälkkäriksi korvapuusteja.

Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa, minusta se on kivaa. Menen itse vasta illalla töihin, miksi en laittaisi miehelle ruokaa? Syönhän mä itsekin.

Teen tuon joka päivä. Tänään on lindströmin pihvejä, marinoitua kukkakaalisalaattia ja jälkiruoaksi omenapiirakkaa. Miehelle tämä kaikki on aivan itsestään selvyyttä. Kiittää toki. En saa koskaan mitään vastapalveluksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen se kerta nuorena, kun olimme asuneet vasta muutaman vuoden yhdessä ja olin päättänyt yllättää mieheni iloisesti. Olin laittanut hyvää ruokaa, sammuttanut valot ja sytyttänyt kynttilöitä ihan joka paikkaan, täyttänyt ammeen valmiiksi vedellä ja hankkinut kermavaahtoa (kaikkea pitää kokeilla) ja muuta sellaista oheistarviketta valmiiksi. Odotin eteisen lipaston päällä istuen mustissa stay-upeissa ja muissa asiaan kuuluvissa varusteissa, että mies tulee töistä kotiin ja ilahtuisi. Kyllä hän ilahtuikin kovasti. Pelkällä hyvällä ruoalla en saa miestäni yhtä iloiseksi, koska on aika normaalia meille, että laitan hyvää ruokaa. Jos haluan ilahduttaa, täytyy kaivaa ne (sa*kelin) stay-upit sukkalaatikosta. 

Miksi vaan 'se kerta nuorena'? En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kyllä näin viisikymppiselle miehelle vielä ihan hyvin kelpaisi jos vaimoni olisi pelkissä stay-upeissa ja kermavaahtopurkki kädessä odottamassa kotiintuloani. En nyt tarkoita että joka ilta tai edes joka viikko, mutta joskus...

Lapset. Lapset. Lapset. Nykyisin se on toisenlaista, kerran vuodessa hotelliyö ja arkena romanttisia yhdessä tehtyjä illallisia ja sen jälkeisiä öitä lasten mentyä nukkumaan. Mutta ollaan puhuttu miehen kanssa, että tässä ollaan puolivälissä lastenkasvatusta eli sitten on taas eritavalla mahdollisuuksia. Kermavaahtoa en ehkä enää lähtisi kokeilemaan, mutta on vielä paljon muuta kokeiltavaa varmasti. 

Joo okei, fair enough. Meillä on molemmat lapset jo opiskelemassa, ja vielä sen verran kaukana ettei ole joka viikonloppu kotona, joten voidaan tehdä mitä missä ja milloin huvittaa. Tai voitaisi, jos vaimoa huvittaisi.

Jaaha, no minulla on sitten onnellinen mies. En tosin käytä ruuan valmistukseen montaa tuntia, koska herkullista saa vähemmälläkin, kun osaa. Mutta joka päivä meillä syödään alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, joka voi olla vain kuppi kahvia, hedelmä, rahka, kiisseli tms.

Ja joka päivä meillä on kauniisti katettu pöytä kankaisine ruokaliinoineen, tuoreita kukkia pöydällä ja kynttilä palamassa. Tämä on niitä arjen pieniä iloja.

Mulla on juttua yhden ranskalaisen miehen kanssa, jolle tuo olis unelmien täyttymys. Ehdotti, että jäisin töistä pois ja muuttaisin hänen luo pariisiin, eikä mun tarvitsisi tehdä enää päivääkään töitä. Olisin kotona ja tekisin vain kotitöitä ja ruoan valmiiksi, kun hän tulisi töistä kotiin. Ostaisi mulle vaatteita, meikkejä ja pelejä ja antaisi 1600e kuukaudessa käyttörahaa.

Itseäni vain tuo ei kiinnosta.

Leivon kolme kertaa viikossa miehelle hänen lempileipäänsä. Ruoka on työnalla melkein joka päivä kun mies tulee töistä. Ja minäkin hyväntuulinen.

Mitäkö mies sanoo. Kiitos olipa hyvää ruokaa. Lähdetäänkö kävelylle.

Miksipä en hemmottelisi miestäni kun itse olen työttömänä kotona ja on aikaa. Ja on se mieskin laittanut perheen iltapäiväruuat kun minä olin töissä iltaisin pidempään kuin mies. Eli tilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Itse ihmettelisin että eikö vaimoni tiedä että paljon mieluummin näkisin hänet makuuhuoneessa hepenissä odottamassa kuin ruokaa laittamassa josta tulee mieleen lähinnä äiti, ei vaimo.

Miksi kaikki pitää aina kääntää alastomuuteen ja likaiseen seksiin?

Ja miksi se seksi on niin kauhean 'likaista'? Vai tehdäänkö teillä sitä jotenkin erityisen likaisesti? Meillä nimittäin se on ihan normaalia ja luonnollista, mutta ehkä voit antaa neuvoja miten siitä saisi likaista?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin tuosta tykkäisi hulluna. Ensin kunnon savut bongista ja sitten syömään. Ruokana voisi olla esim. carbonaraa, pizzaa ja tortilloja. Jälkiruoaksi sitten jäätelöä ja karkkia ja pullaa ja keksejä. Lopuksi noin kahden tunnin rietastelusessio.

Mennään naimisiin? Olen hiton hyvä kokki ja bongi löytyy omasta takaa 😘

Todennäköisemmin Peggy Bundyn tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka käyttää tuntikausia kokkaamiseen?

Onko sinulla ylipainoa ja verenpainetta? Syötkö epäterveellisiä einesruokia? Maukas ja terveellinen ruoka vaatii suunnittelua ja kunnon valmistelun, joten siksi käytän kokkaamiseen aikaa.

Eihän vaadi. Et vaan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on juttua yhden ranskalaisen miehen kanssa, jolle tuo olis unelmien täyttymys. Ehdotti, että jäisin töistä pois ja muuttaisin hänen luo pariisiin, eikä mun tarvitsisi tehdä enää päivääkään töitä. Olisin kotona ja tekisin vain kotitöitä ja ruoan valmiiksi, kun hän tulisi töistä kotiin. Ostaisi mulle vaatteita, meikkejä ja pelejä ja antaisi 1600e kuukaudessa käyttörahaa.

Itseäni vain tuo ei kiinnosta.

Eli siis halusi sinusta sisäkön 'with benefits' (tai pitäisi kai olla la femme de chambre avec avantages). :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on juttua yhden ranskalaisen miehen kanssa, jolle tuo olis unelmien täyttymys. Ehdotti, että jäisin töistä pois ja muuttaisin hänen luo pariisiin, eikä mun tarvitsisi tehdä enää päivääkään töitä. Olisin kotona ja tekisin vain kotitöitä ja ruoan valmiiksi, kun hän tulisi töistä kotiin. Ostaisi mulle vaatteita, meikkejä ja pelejä ja antaisi 1600e kuukaudessa käyttörahaa.

Itseäni vain tuo ei kiinnosta.

Eli siis halusi sinusta sisäkön 'with benefits' (tai pitäisi kai olla la femme de chambre avec avantages). :D

Niin. Lapsiakin pitäis tehä ja mahdollisimman pian naimisiin. :D jos se ei olis niin sulava puheissaan, niin juoksisin ja lujaa :D

En olisi onnellinen. Epäilisin jotakin omituista..

Sitä paitsi laitan itse mieluummin ruuat, ei pahalla vaimoni keittotaitoa kohtaan.

Lempiruokani on ihan perus kasvispasta, jossa voisi olla hyvää pestoa, oliiveja, artisokkaa ja paahdettuja pinjansiemeniä. Salaattia. Ciabattaa. Lasilliset hyvää Chiantia kyytipojaksi. Siinä se.