Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen aina ollut herkkä kyynelehtimään, mutta nyt....

Vierailija
31.03.2013 |

on mennyt ihan överiksi. Mulle on sattunut lyhyellä aikaa monta suht´ järkyttävää tapahtumaa ja musta tuntuu, että olen herkistynyt ihan överisti niiden myötä.

Olen kohdannut työpaikalla järkyttävää ja epäreilua kohtelua, ystäväni sairastui kuolettavasti, melkein menetin lapseni..

 

nyt en meinaa kestää mitään enää.. kaupassa joku lapsi oli hukannut äitinsä ja itki hillittömästi, jäin häntä auttamaan ja lopulta itkin enemmän kuin lapsi, oli pakko paeta hyllyjen väliin kohtaamatta lapsen äitiä, joka löytyi pian... Kuolinilmoituksia en voi lukea ilman itkua, yhtään liikuttavaa tai "liikuttavaa" tv-ohjelmaa en voi katsoa ilman itkua esim. Hurja remontti, Pieniä potilaita.. En voi edes kirjoitta parhaille ystäville sähköpostia itkemättä, kun pitää kuitenkin päivittää kuulumiset ja tuntemukset näiden tapausten jälkeen..

 

Helpottaako tämä ikinä?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kanssa aina ollut herkkä kyynelehtimään ja yhdessä vaiheessa söin puoli vuotta mielialalääkkeitäkin asian takia kun työt ei enää meinanneet onnistua. En ole keksinyt mitään ratkaisua ongelmaan. Mielestäni on hyväkin asia olla tunteellinen, mutta tietysti liika on aina liikaa. Haluan vain sanoa, että et ole yksin, meitä itkijöitä on muitakin!

Vierailija
2/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hanki hormonikierukka, jo helpottaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työpaikka: puhu luottamusmiehelle

Lapsesi: MELKEIN menetit. Et menettänyt.

Kaverisi: ole tukena ja hakeudu terapiaan.

Vierailija
4/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos nro 2. Onhan tämä aivan naurettavaa kyynelehtimistä, häpeän itsekin, mutta toisaalta.. mitä pahaa on tunteilussa? Uskon, että ajan kanssa helpottaa, nämä tapahtumat on nyt muutaman viikon sisällä sattuneet ja ihan pinnalla kaikki vielä.

 

Työpaikan asia: plm on tietoinen, ei voi asialle mitään ---> olen irtisanoutunut. Pitkä juttu, mutta näin kävi..

Lapsi: Luojan kiitos kaikki meni hyvin. Prosessi kesken..

Kaveri: olen tukena varmaan vielä pitkään. Oman terapian tarve vielä tuntematon.. Mä vain olen tällainen..

 

Hormonikierukka mulla on ollut 4 vuotta. =0)

 

ap

Vierailija
5/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Efexor-niminen lääke vei kaiken liikutuksen ja itkemisen elämästäni pariksi vuodeksi. Se oli helpottavaa, mutta samalla se vei kaikki tunteet muutenkin. Irtautuminen lääkkeestä oli kurjaa, joten en oikein osaa sitäkään suositella. Itketään pois vaan, jos itkettää.

Vierailija
6/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jossain yleisessä ajattelumallissa on kyllä (eräillä) todella pahasti vikaa, jos itkuherkkyyskin pitää nykyään muka doupata pois! Ihmisen elämään kuuluu itkua ja (toivottavasti myös) naurua, enkä itse missään nimessä suostu ajattelemaan että se on sairautta että välillä itkettää, ajoittain ihan useinkin. Ihan sama mulle, jos joku muu on sitä mieltä. Itse kyllä hillitsen ihmisten ilmoilla herkkyyteni tosi hyvinkin, mutta olen kyllä tosi helposti liikuttuva ollut aina. Tietenkin tunteiden näyttämiselle on aikansa ja paikkansa, että ei sitä ihan hillittömäksi voi revähtää, mutta mitä terapian tarvetta siinä muka on, jos sulla ap on tunteita jotka sun nyt tässä hetkessä pitää tuolla tavalla kokea ja käsitellä pois. Uskoisin että ajan myötä rauhoittuukin, kuten itse sanoit että sulla on ollut nyt paljon kaikenlaista. Mikä ihmelääke on terapia, kun joka asiaan tulee nykyään; mene terapiaan? Onko ideaalielämä mm. ihan itkuton? No mä en sellaista elämää edes tahtoisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 22:44"]

Kiitos nro 2. Onhan tämä aivan naurettavaa kyynelehtimistä, häpeän itsekin, mutta toisaalta.. mitä pahaa on tunteilussa? Uskon, että ajan kanssa helpottaa, nämä tapahtumat on nyt muutaman viikon sisällä sattuneet ja ihan pinnalla kaikki vielä.

 

Työpaikan asia: plm on tietoinen, ei voi asialle mitään ---> olen irtisanoutunut. Pitkä juttu, mutta näin kävi..

Lapsi: Luojan kiitos kaikki meni hyvin. Prosessi kesken..

Kaveri: olen tukena varmaan vielä pitkään. Oman terapian tarve vielä tuntematon.. Mä vain olen tällainen..

 

Hormonikierukka mulla on ollut 4 vuotta. =0)

 

ap

[/quote]

nykyään tunteet on kait kielletty ja heikkouden merkki. musta tunteellisuus on niin kaunista, mä kadehdin teidän kykyä tuntea noin voimakkaasti. mulla on ollut ongelmana että tunteet on ollut hukassa ja kaipaan kovasti tuntea, on ahditavaa kun ei koskaan saa itkettyä ja käsiteltyä tunteita kunnolla. sun teksti sai mun tunteet pintaan, kiitos

 

Vierailija
8/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

7, mulla ainakin on juuri se ongelma etten pysty yhtään valitsemaan milloin sen itkun päästän. On se vähän noloa alkaa esim työpalaverissa asiakkaiden edessä hallitsemattomasti itkeä, kun mieleen tuli mielikuva puoli vuotta sitten kuolleen koiran katseesta jne. 

 

Hormonaalinen ehkäisy minulla pahentaa itkuisuusongelmaa entisestään. Mielialalääkkeitä en tällaiseen söisi, täytyy vaan yrittää sinnitellä ja kestää se että monet pitää ihan outona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olin myös aiemmin. Ja sitten kun tapahtui tarpeeksi isoja asioita niin se loppui. Ymmärrän ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka eivät vollota suruja ja vaikeuksia. Tai jaksa jauhaa niistä. Omalla kohdalla kyse oli "aikuiseksi kasvamisesta". Toki en tiedä miten reagoisin niin isoon asiaan kuin oman lapsen kuolemaan. 

Mutta läheisten (nuortenkin) kuolemaa on nyt nähty.  Jotenkin on sellainen fiilis, että mun draama ei muuta tilannetta miksikään, näiden asioiden kanssa on vain elettävä.

Ja nämä fiilarit koskee "isoja" asioita. Kyllä mut edelleen saa Greyn anatomian käänteet kyynelehtimään.

Vierailija
10/14 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 22:56"]

Efexor-niminen lääke vei kaiken liikutuksen ja itkemisen elämästäni pariksi vuodeksi. Se oli helpottavaa, mutta samalla se vei kaikki tunteet muutenkin. Irtautuminen lääkkeestä oli kurjaa, joten en oikein osaa sitäkään suositella. Itketään pois vaan, jos itkettää.

[/quote]

Ohis:

Mulla se vei itkuisuuden ja alakulon. Mutta päinvastoin, hyvää oloa koin lähes luonnottoman paljon, koko ajan sellainen "tekemisen meininki"-fiilis päällä ja olin todella sosiaalinen(perusluonteeltani olen ujo).:D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 23:41"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 22:56"]

Efexor-niminen lääke vei kaiken liikutuksen ja itkemisen elämästäni pariksi vuodeksi. Se oli helpottavaa, mutta samalla se vei kaikki tunteet muutenkin. Irtautuminen lääkkeestä oli kurjaa, joten en oikein osaa sitäkään suositella. Itketään pois vaan, jos itkettää.

[/quote]

Ohis:

Mulla se vei itkuisuuden ja alakulon. Mutta päinvastoin, hyvää oloa koin lähes luonnottoman paljon, koko ajan sellainen "tekemisen meininki"-fiilis päällä ja olin todella sosiaalinen(perusluonteeltani olen ujo).:D

[/quote]

kuulostaa hyvältä dropilta

 

Vierailija
12/14 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 23:41"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 22:56"]

Efexor-niminen lääke vei kaiken liikutuksen ja itkemisen elämästäni pariksi vuodeksi. Se oli helpottavaa, mutta samalla se vei kaikki tunteet muutenkin. Irtautuminen lääkkeestä oli kurjaa, joten en oikein osaa sitäkään suositella. Itketään pois vaan, jos itkettää.

[/quote]

Ohis:

Mulla se vei itkuisuuden ja alakulon. Mutta päinvastoin, hyvää oloa koin lähes luonnottoman paljon, koko ajan sellainen "tekemisen meininki"-fiilis päällä ja olin todella sosiaalinen(perusluonteeltani olen ujo).:D

[/quote]

kuulostaa hyvältä dropilta

 

[/quote]

 

Mites ku mä olen ihan sosiaalinen tyyppi jo ennestään...?

 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 00:07"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2013 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 23:41"]

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 22:56"]

Efexor-niminen lääke vei kaiken liikutuksen ja itkemisen elämästäni pariksi vuodeksi. Se oli helpottavaa, mutta samalla se vei kaikki tunteet muutenkin. Irtautuminen lääkkeestä oli kurjaa, joten en oikein osaa sitäkään suositella. Itketään pois vaan, jos itkettää.

[/quote]

Ohis:

Mulla se vei itkuisuuden ja alakulon. Mutta päinvastoin, hyvää oloa koin lähes luonnottoman paljon, koko ajan sellainen "tekemisen meininki"-fiilis päällä ja olin todella sosiaalinen(perusluonteeltani olen ujo).:D

[/quote]

kuulostaa hyvältä dropilta

 

[/quote]

 

Mites ku mä olen ihan sosiaalinen tyyppi jo ennestään...?

 

ap

[/quote]

Susta tulis varmaan kylähullu.;D

t.11

Vierailija
14/14 |
01.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehhehe...

 

ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yhdeksän kolme