Lue keskustelun säännöt.
Ajattelin järjestää ammattiin valmistumisen juhlan
31.03.2013 |
vanhimmalle lapsellemme joka valmistuu ammattiopistosta keväällä. Näyttää kuitenkin siltä monella nettifoorumilla ja IRL myös, että sitä pidetään lähinnä naurettavana eikä ammattiin valmistumista ole tapana juhlia. Meillä on lähisuvussa ja tuttavapiirissä enimmäkseen nuoria jotka ovat valmistuneet ylioppilaiksi, ja tajusin että kukaan ei lähipiirissä todellakaan ole juhlinut ammattiin valmistumista. Tällä palstalla arvostus amislaisia kohtaan on kyllä tullut selväksi jo monta kertaa, mutta olen pitänyt sitä lähinnä provoiluna. Nyt vaan hiipi mieleen että jos se ei vain sitä olekaan. Esimerkiks mun läheinen ystävä piti omituisena, että juhlitaan ammattiin valmistumista. Samoin mun oma äiti ja sekä appi että anoppi pitivät sitä turhana. Nuori itse ei ole vielä ilmaissut selkein sanoin mielipidettään, kerran jo sanoi että haluaa juhlat mutta nyt on alkanut perua asiaa. Minun nuoruudessani amiksesta valmistumista ei juhlittu, olen 1970-luvulla syntynyt mutta silloin koulutuspolitiikka olikin ihan toista kuin nyt ja vaan valkolakki merkitsi jotakin.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juhlinut kun olen valmistunut ammattikoulusta, kun olen "kirjoittanut" ylioppilaaksi ja valmistunut lisensiaatiksi. Seuraavaksi juhlin tohtorin papereita. Ammattikoulusta tai tutkinnosta ei ole pahaa sanottavaa, päinvastoin. Tuolloin, valmistumiseni jälkeen, kaukainen sukulainen pyydi puhumaan pikkuserkulleni, ettei tämä menisi ammattikouluun. Kysyin miksi, itse olin silloin valmistunut ja työllistynyt vakituisesti alalleni. Lukion käyneistä kavereistani tuolloin yksikään kahdestakymmenestä ei jatkanut yliopistoon. Yhdestä tuli lähihoitaja, yksi taitaa vieläkin olla mäkkärissä, yksi meni Makuuniin. Lukio on myös niin helppo koulu, että lukematta yhtään voi kirjoittaa vähintäänkin M:n paperit. Ja ihminen voi kirjoittaa ylioppilaaksi vaikka ei olisi päivääkään käynyt lukiossa. Että eiköhän sekin jo jotain kerro. Ja voin vielä kertoa, että äitini, joka on ylioppilas, on tällä hetkellä työtön josta sitten siirtyy suoraan eläkkeelle. Isäni, ei ylioppilas, on ollut paikkakuntamme rikkaimpien listoilla jo kymmenen vuotta ja on saanut mm. neuvoksen arvonimen.
Järjestäkää juhlat ja olkaa ylpeitä, lapsenne on saavuttanut nyt jo enemmän kuin moni lukion käynyt ikinä.